Tappoiko äitiys ystävyyssuhteeni, vai olivatko ne alunperinkään aitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa. 

Eli ystävyys perustuu sille, ettei ole mitään muuta olennaista elämässä kuin se ystäväporukka. Onnea vaan heille, mutta ei tuo kovin ihanalta kuulosta.

No jotkut ystävyydet perustuvat sille. Saattoi se silti olla aitoa. Mulla ei ole tuollaisia ystävyyksiä ollut, mutta uskon että olisin joskus kovasti tykännyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

On eri asia kestää yhtään lapsijuttuja kuin joutua kuuntelemaan lähinnä lapsijuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

 

Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, eikä tajuta että ihmiset ovat erilaisia ja toivovat elämältään eri juttuja.

Niin että kenen elämä pyörikään vaan oman navan ja omien halujen ympärillä? Joku halusi elämältään eri jutun (vanhemmuuden), joten tämän voi jättää pois kaveriporukasta, kun joutuu vähän kuuntelemaan jotain omasta elinpiiristä poikkeavia juttuja? LOL

-eri

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystäväpiiri säilynyt lasten saamisen myötä ihan samana, mutta kyllä se on vaatinut tiettyä skarppausta. 

En esim puhu lapsettomien ystävieni kanssa lapsestani, koska tiedän että se ei heitä kiinnosta, elleivät asiasta erikseen kysy. Yleensä kohteliaasti kysyvät mitä hänelle kuuluu ja se riittää hyvin. Samalla itsekin pääsee pois lapsikuplasta, kun muistaa että elämää on muuallakin.

Jos järjestetään jotain yhteistä niin pyrin aina tulemaan paikalle, edes vaikka tunniksi että ehdin vaihtamaan kuulumisia ja näkemään tuttuja. Ystävät kyllä ymmärtävät että en jaksa pidempään, jos olen valvonut viikon verran kipeän lapsen kanssa.

Kun kutsun itse vieraita meille, varmistan myös puolisolta että se on ok ja hän voi tarvittaessa huolehtia lapsenhoidosta niin että minulla on oikeasti aikaa ystävilleni, eikä lapsen läsnäolo syrjäytä heitä. 

Toisin sanoen, lapsen saanti varmasti muut

Minusta tuo on tavallaan sääli. Huomaan että eräs ystäväni välttelee lapsestaan puhumista kanssani, koska hänen toiset lapsettomat kaverinsa ovat suhtautuneet siihen ilmeisesti negatiivisesti. Kyllä minä mielelläni kuuntelen ja keskustelen kaikista hänen elämänsä asioista, ja vanhemmuus on monelle tärkeä osa elämää. On toki mahdollista, etteivät minun vastaukseni ole samanlaisia kuin hänen lastensa leikkikavereiden vanhemmilla, mutta ei se tarkoita etten haluaisi kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

 

Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, eikä tajuta että ihmiset ovat erilaisia ja toivovat elämältään eri juttuja.

Etkö huomaa, miten oma elämäsi tuossa pyörii juuri siten, mistä syytät muita? Sinähän haluat, että kaikkien ystävien kuulumiset ovat samaa teemaa kuin omasi. Sinä haluat tiputtaa pois ihmiset, jotka eivät halua elää juuri, kuten sinä. Sinustahan tässä äitien kuulumiset ovat tylsiä, koska he toivovat elämään eri juttuja kuin itse toivot. Ei toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

 

Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, eikä tajuta että ihmiset ovat erilaisia ja toivovat

Enhän minä sanonut mitään tuollaista. Sanoin että tuo asenne (minulla on lapsia ja myös lapsettomat haluavat lapsia ja siksi nyt kadehtivat minua) on syy tiputtaa äiti-ihminen pois piireistä. Ei tietenkään kaikilla ole tuota asennetta, mutta siinä kommentissa oli johon vastasin. Olisit käynyt specsaversilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

 

On eri asia kestää yhtään lapsijuttuja kuin joutua kuuntelemaan lähinnä lapsijuttuja.

Sanoiko ap puhuvansa lähinnä lapsijuttuja? En ole kyllä yhtään äitiä tavannut, joka puhuisi lähinnä lapsijuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

 

Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, eikä tajuta että ihmiset ovat erilaisia ja toivovat

En ole sanonut mitään sellaista. Minulla on paljon äitejä ystävinä. Tuollaista ylimielistä porsasta, jonka kommenttiin tuolla kirjoituksellani vastasin, en sietäisi päivääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

 

On eri asia kestää yhtään lapsijuttuja kuin joutua kuuntelemaan lähinnä lapsijuttuja.

Sanoiko ap puhuvansa lähinnä lapsijuttuja? En ole kyllä yhtään äitiä tavannut, joka puhuisi lähinnä lapsijuttuja.

Etkö oikeasti? :D

Mutta siis ei, ei sanonut. Tuossa kommentissa sanottiin niin johon tässä kommenttilainausketjussa vastataan.

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

Tylsyys ja "eteenpäin meneminen" eivät sulje toisiaan pois. Vanhemmistani on tullut aivan hemmetin tylsiä, kun ovat olleet hetken eläkkeellä. Ei huvita edes käydä kylässä, kun keskusteluaiheet ovat sairauksia, kolotuksia ja sitä että joku tuntematon sukulainen on mennyt naimisiin, eronnut tai kuollut. Ei mitään projekteja, ei reissuja, ei uusien asioiden oppimista vaan ET-lehden lukemista pihakeinussa.

Ap, suhtaudutko intohimoisesti elämääsi? Mitä uutta lapseen liittymätöntä olet aloittanut/opetellu tänä vuonna? Mitä asioita olet tänä vuonna tehnyt ensimmäistä kertaa?

Mitä Saaralle kuuluu? Se oli just Tukholmassa ja kävi keikalla -> vitsit mageeta kerro heti lisää!

Mitä Eeville kuuluu? Oon nyt tapaillut yhtä Jannea ja se kutsui mut mökille -> oi jännää kerro heti lisää!

Mitä Annalle kuuluu? Oon ollut töissä semmoisessa projektissa, missä yks mun tiimiläinen koko ajan sanoo että -> Ai kauhee, kerro lisää, miten se noin!

Mitä Elsalle kuuluu? Odotan kaksosia ja laskettu aika on tammikuussa -> vitsit Elsalla on tylsät jutut ei enää pyydetä sitä mukaan eihän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa, mutta mä en kestä noita kaksoisstandardeja, joiden mukaan lapsijutut on tylsiä ja tyyliin kaikki muu on mielekästä tai edes jollain tasolla kiinnostavaa. Miten shoppailureissujuttu eroaa jostain lapsijutusta? Kumpikaan niistä ei liity mun elämääni mitenkään, mutta ne on molemmat ilmeisesti tärkeitä aiheita kertojilleen. Voisiko joku siis kertoa, miksi shoppailureissujuttuja jaksaa kuunnella, mutta lapsijuttuja ei?

Tosin nyt tähän tietysti vastataan normaaliin vauvapalstatyyliin, että teidän kaveripiirissä ei tietenkään kukaan puhu mistään tylsistä shoppailureissuista, vaan keskustelette ainoastaan Dostojevskin teoksista tai analysoitte viiltävällä tarkkuudella kotimaan politiikkaa.

Kyllä on, ikävä kyllä, osa lapsen saaneista ystävistä jäänyt. Monella nykyisin ongelmalapsia jotka vie äidin voimat. Ei silloin energiaa riitä enään muuhun. Kun lapset jo isoja, olemme taas lähentyneet, mutta siltikin elämänkokemukset niin erilaisia ettei läheistä ystävyyttä enää ole. Ja kun ikää tulee, sellaiset isot porukat ei enään kiinnostakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa, mutta mä en kestä noita kaksoisstandardeja, joiden mukaan lapsijutut on tylsiä ja tyyliin kaikki muu on mielekästä tai edes jollain tasolla kiinnostavaa. Miten shoppailureissujuttu eroaa jostain lapsijut

Mua lähinnä kiinnostaa tuo sun lähtökohtainen asenne, ettei ystävä ymmärrä politiikasta mitään tai että hän haluaa puhua vain shoppailusta. Mun oletus on, että kukin ystävystyy sellaisen ihmisen kanssa, jonka juttuja jaksaa kuunnella ja jonka poliittisia näkemyksiä haluaa kuunnella. Keskustelun tasoon en ottanut tai ota kantaa, sehän riippuu ihmisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystäväpiiri säilynyt lasten saamisen myötä ihan samana, mutta kyllä se on vaatinut tiettyä skarppausta. 

En esim puhu lapsettomien ystävieni kanssa lapsestani, koska tiedän että se ei heitä kiinnosta, elleivät asiasta erikseen kysy. Yleensä kohteliaasti kysyvät mitä hänelle kuuluu ja se riittää hyvin. Samalla itsekin pääsee pois lapsikuplasta, kun muistaa että elämää on muuallakin.

Jos järjestetään jotain yhteistä niin pyrin aina tulemaan paikalle, edes vaikka tunniksi että ehdin vaihtamaan kuulumisia ja näkemään tuttuja. Ystävät kyllä ymmärtävät että en jaksa pidempään, jos olen valvonut viikon verran kipeän lapsen kanssa.

Kun kutsun itse vieraita meille, varmistan myös puolisolta että se on ok ja hän voi tarvittaessa huolehtia lapsenhoidosta niin että minulla on oikeasti aikaa ystävilleni, eikä lapsen läsnäolo syrjäytä heitä. <

Ymmärrän pointtisi. Itse ajattelen enemmänkin niin, että ystävyyden ylläpito vaatii myös panostusta. Ja toisaalta koen myös että ystäväni tosiaan kysyvät, mikäli haluavat asiasta enemmänkin keskustella. En koe että itse joudun rajoittamaan itseäni, surullista toki jos jollakin on sellainen tunne ystäviensä seurassa. Ajattelen enemmänkin että saan välillä olla muussakin kuin äidin roolissa ja elämässä on muutakin keskusteltavaa kuin lasten asiat.

Yksi vela-ystävä ajatteli kun kerroin olevani raskaana ettei mulla ole enää aikaa lastenhoidolta millekään muulle joten lopetti yhteydenpidon kokonaan. Toinen syynsä on se ettei hän pidä lapsista. Kumma kyllä on edelleen ystäviä erään naisen kanssa jolla on kaksi lasta ja joka kävi aikanaan luonaan jopa vauvansa kanssa kylässä. 

Olin ystäviä hänen kanssaan 20 vuotta ja tukena kun häneltä kuoli kaksi läheistä. Minä en ollut muuta kuin ilmeisesti bilekaveri kunnes lopetin biletyksen.

Tämä ihminen asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä ja yksi oikea ystäväni tuhannen kilometrin päässä. Jälkimmäistä näen säännöllisesti. 

Tietysti kaikki on varmaan omaa vikaani ja muotoilin sen raskausuutisen jotenkin "tylsästi" ja tein asioita "väärin". En jaksa arvailla enää muiden motiiveja ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

Tylsyys ja "eteenpäin meneminen" eivät sulje toisiaan pois. Vanhemmistani on tullut aivan hemmetin tylsiä, kun ovat olleet hetken eläkkeellä. Ei huvita edes käydä kylässä, kun keskusteluaiheet ovat sairauksia, kolotuksia ja sitä että joku tuntematon sukulainen on mennyt naimisiin, eronnut tai kuollut. Ei mitään projekteja, ei reissuja, ei uusien asioid

Oletko varma, ettei ole projekteja? Sinä et ehkä tunnista heidän projektejaan (kuten yhteydenpitoa sukulaisiin), koska OMAT projektisi ovat työprojekteja tai reissuja tai uuden opettelemisia. Haluaisit kuulla vain asioista, jotka ovat sinulle juuri nyt ajankohtaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä Saaralle kuuluu? Se oli just Tukholmassa ja kävi keikalla -> vitsit mageeta kerro heti lisää!

Mitä Eeville kuuluu? Oon nyt tapaillut yhtä Jannea ja se kutsui mut mökille -> oi jännää kerro heti lisää!

Mitä Annalle kuuluu? Oon ollut töissä semmoisessa projektissa, missä yks mun tiimiläinen koko ajan sanoo että -> Ai kauhee, kerro lisää, miten se noin!

Mitä Elsalle kuuluu? Odotan kaksosia ja laskettu aika on tammikuussa -> vitsit Elsalla on tylsät jutut ei enää pyydetä sitä mukaan eihän.

Ottaisin vaikka naulan nenään kunhan ei tarvitsisi kuunnella tällaisia tyhjäpäitä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vela-ystävä ajatteli kun kerroin olevani raskaana ettei mulla ole enää aikaa lastenhoidolta millekään muulle joten lopetti yhteydenpidon kokonaan. Toinen syynsä on se ettei hän pidä lapsista. Kumma kyllä on edelleen ystäviä erään naisen kanssa jolla on kaksi lasta ja joka kävi aikanaan luonaan jopa vauvansa kanssa kylässä. 

Olin ystäviä hänen kanssaan 20 vuotta ja tukena kun häneltä kuoli kaksi läheistä. Minä en ollut muuta kuin ilmeisesti bilekaveri kunnes lopetin biletyksen.

Tämä ihminen asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä ja yksi oikea ystäväni tuhannen kilometrin päässä. Jälkimmäistä näen säännöllisesti. 

Tietysti kaikki on varmaan omaa vikaani ja muotoilin sen raskausuutisen jotenkin "tylsästi" ja tein asioita "väärin". En jaksa arvailla enää muiden motiiveja ihmissuhteissa.

Kurja kuulla. Jos tuo ihminen haluaisi selittää toimintaansa sinulle, olisitko kiinnostunut kuulemaan?