Tappoiko äitiys ystävyyssuhteeni, vai olivatko ne alunperinkään aitoja?

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Näinhän siinä usein käy. Itse sain lapset (4) nuorena (21v-27v) ja muilla kavereilla ei lapsia tässä vaiheessa ollut. Nyt kun omat lapset isoja jo, niin ne kaverit on alkanut saamaan lapsia. Ollaan taas hyvin erilaisessa elämäntilanteessa. Yhteyttä pidetään, mutta aika harvoin.

N35

Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tiettyyn elämän vaiheeseen ja tilanteeseen, kun se tilanne muuttuu motiivit eivät enää täyty, eli on ihan luonnollista että ystävyyssuhteita päättyy, kun saa lapsia. 

Olivat varmaan silloin aikoinaan aitoja, mutta muutuitte elämän myötä ja yhteistä ei enää ollut kuten ennen. Uudet ystävät löytyvät samoista harrastuksista, lapsen tuttavapiirin kautta jne.

Minulle kävi myös niin, että saatuani lapsen (ensimmäisenä ystäväpiiristä), yhteydenpito hiipui. Olin itse aktiivinen pitämään yhteyttä, mut silti minua ei enää kutsuttu samalla tavalla mukaan. Lisäksi minulle ei järjestetty esim. babyshowereita, mitä myöhemmin näin, että muille ystäville järjestettiin. Instagramista sain nähdä kun kaverini hehkuttivat toisiaan yhteisillä reissuilla. Katkaisin sitten itse välit koko ystäväpiiriin kokonaan. Helpotti, mutta samalla olen nyt yksinäisempi kuin koskaan. Parempi kuitenkin näin, kuin pitää yllä illuusiota ystävistä, joita ei oikeasti ollut, ainakaan siinä ystävyyden loppumetreillä.

Kyllä minulla ne vanhat ystävyyssuhteet tuli takaisin tauon jälkeen. Taukoon oli syynä meidän opiskelut, työt, perheellistyminen tai joku muu elämäntilanne, joka vei ajatukset ja ajan. Harva tekee samat asiat toisten kanssa samaan aikaan. Kaikkien kohdalla ei, koska oltiin lopulta liian erilaisia.

Äitiys on maailman yksinäisin rooli. 

Tässä on käynyt niin että sinusta tuli äitiyden myötä huonoa seuraa. Kaikille ei käy niin, ehkä noin puolet äideistä pitävät omat aivonsa paikallaan myös synnytyksen jälkeen. Puolelta ne jäävät synnärille ja sellaisten kanssa ei hullukaan vietä vapaa-aikaansa ellei jostain syystä ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tiettyyn elämän vaiheeseen ja tilanteeseen, kun se tilanne muuttuu motiivit eivät enää täyty, eli on ihan luonnollista että ystävyyssuhteita päättyy, kun saa lapsia. 

Kun solmitaan se parisuhde, erotaan, jne. Elämä elää väistämättä ja siinä ole elettävä mukana.

Ehkä tuossa on enemmän kyse siitä millaista se ystävyys on ollut. Mulla ei ole koskaan ollut ihan tuollaisia ystäviä, joten ystävyys ei lasten myötä myöskään juuri muuttunut. Mutta tiedän, että yhdellä ystävällinen on käynyt melkoinen kato ystäväporukassa lasten saamisen jälkeen. 

Sinusta tuli tylsä. Aloit elämään tylsää suorittavaa arkea ja varsinkin ruuhkavuosista puhuminen on sellaista, joka tuhoaa kaiken mielenkiinnon. 

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Tai sitten syy voi olla se, että aapeestä tuli äiti isolla äällä eikä hänellä ollut enää mitään järkevää ja kiinnostavaa sanottavaa ystävilleen kun he tapasivat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa. 

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa. 

Eli ystävyys perustuu sille, ettei ole mitään muuta olennaista elämässä kuin se ystäväporukka. Onnea vaan heille, mutta ei tuo kovin ihanalta kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, eikä tajuta että ihmiset ovat erilaisia ja toivovat elämältään eri juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tiettyyn elämän vaiheeseen ja tilanteeseen, kun se tilanne muuttuu motiivit eivät enää täyty, eli on ihan luonnollista että ystävyyssuhteita päättyy, kun saa lapsia. 

En tarkoita tuomita ja tiedän että moni asennoituu noin, mutta tuo on minusta ihan käsittämätöntä. Ei mulla ole kuin yksi ystävyys katkennut elämäntilanteen vuoksi. Vähän pelottaa tutustua muihin naisiin juuri tämän takia, jos ystävyyteen suhtaudutaan noin. 

Minulla on ystäväpiiri säilynyt lasten saamisen myötä ihan samana, mutta kyllä se on vaatinut tiettyä skarppausta. 

En esim puhu lapsettomien ystävieni kanssa lapsestani, koska tiedän että se ei heitä kiinnosta, elleivät asiasta erikseen kysy. Yleensä kohteliaasti kysyvät mitä hänelle kuuluu ja se riittää hyvin. Samalla itsekin pääsee pois lapsikuplasta, kun muistaa että elämää on muuallakin.

Jos järjestetään jotain yhteistä niin pyrin aina tulemaan paikalle, edes vaikka tunniksi että ehdin vaihtamaan kuulumisia ja näkemään tuttuja. Ystävät kyllä ymmärtävät että en jaksa pidempään, jos olen valvonut viikon verran kipeän lapsen kanssa.

Kun kutsun itse vieraita meille, varmistan myös puolisolta että se on ok ja hän voi tarvittaessa huolehtia lapsenhoidosta niin että minulla on oikeasti aikaa ystävilleni, eikä lapsen läsnäolo syrjäytä heitä. 

Toisin sanoen, lapsen saanti varmasti muuttaa ihmistä, mutta ei sen vuoksi tarvitse koko minuuttaan kasata uusiksi, vaan ystäville on edelleen se sama ihminen. Omasta piiristäkin on kyllä karsiutunut pari mammaa, joita ei kiinnosta enää mikään muu kuin omat ja muiden lapset, mutta sille ei sitten mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?