Lue keskustelun säännöt.
Työhaastattelu, mitä sanoa huonoksi puolekseen?
23.06.2025 |
MIKÄ olisi se oikea vastaus haastattelijan kysymykseen "mikä on huono puolesi/heikkoutesi/missä sinulla on kehitettävää"? Olen möhlinyt ne harvat työhaastatteluni joihin olen päässyt ja väärä vastaus tähän kysymykseen lienee yksi syistä siihen.
Tiedän, että tähän neuvotaan kertomaan jokin aito, mutta "viaton" huono puoli, joka ei ole keskeinen haettavasta työstä suoriutumisen kannalta. Mutta en ole keksinyt mitään sellaista mikä ei kuulostaisi todella kummalliselta. Olen siis kertonut aivan aidon negatiivisen luonteenpiirteen ja tämähän taitaa olla kauhea moka. Voisin tietysti sanoa semmoistakin mikä ei ole varsinaisesti mikään luonteenpiirre, mutta jolla on kyllä suuri vaikutus työn tekemiseen. Kuten huono paineensietokyky ja vaikeus tehdä monia asioita yhtä aikaa, nämä ovat aivan aitoja heikkouksiani, mutta en kyllä niitäkään sanomalla saisi töitä. Niitä kun nykyään vaaditaan melkein työssä kuin työssä ja minulla ei muutenkaan ole paljon varaa valita, kouluttamaton kun olen. Haen suorittavia töitä, mutta niissä on nykyään kova työtahti, joten painetta ja monen asian tekemistä on pakko sietää hyvin.
Minä en ymmärrä miksi tuollaista edes kysytään kun kuitenkaan siihen ei haluta rehellistä vastausta. Joten mikä arvo vastauksella sitten on? Mutta kun sitä kuitenkin kysytään, niin mitä siihen pitäisi vastata?
Kommentit (127)
Vessakäyntien jälkeen alkaa maalit irtoamaan seinistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot vain että minulla ei ole tähän työhön liittyviä huonoja puolia. Jos haluaa olla hauska niin voi lisätä että "vaimo kyllä varmaan voisi kertoa useitakin".
Vaimo? Miksi oletat, että ap on mies?
Paras vastaus tuohon on perfektionismi kaiketi. Jotain sen kaltaista sillä just haetaan
Todennäköisesti kaksisataa muutakin hakijaa vastaa perfektionismin
Vastaat rehellisesti, että roikut vauva-palstalla ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikkouteni ovat vahvuuksiani. Aus der Not eine Tugend machen eli käännän heikkouteni vahvuuksikseni. Juuri heikkouksissani piilee vahvuuten jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vain että minulla ei ole tähän työhön liittyviä huonoja puolia. Jos haluaa olla hauska niin voi lisätä että "vaimo kyllä varmaan voisi kertoa useitakin".
Vaimo? Miksi oletat, että ap on mies?
Voihan naisellakin olla vaimo :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano rehellisesti joku huono puoli. Sitten heti perään kerrot miten käännät sen eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Löysä vatsa.
Tää olis aika hyvä! "Tiukan paikan tullen istun kakalla kaksi tuntia."
Oikeesti koko kysymys on niin helvetin typerä ja ärsyttävä kun lähes jokainen vastaa siihen että on muka "liian kiltti" tai perfektionisti, ikään kuin perfektionismi olisi kuitenkin salaa ihan hyvä piirre. Sehän on ihan helvettiä kaikille muille jos ihminen vaan hinkkaa ja nysvää tehtäviensä parissa eikä saa mitään valmiiksi. Oon itsekin miettinyt että jos toi kysymys vielä tulee joskus työhaastattelussa niin menetän varmaan malttini ja sanon jotain tyyliin "stressaantuessani ratkean ryyppäämään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Please, eikö voisi vastata ihan tosissaan? Ei tämä ole minulle mitään hauskaa vitsailua vaan todellinen ongelma.
Ja nämä "olen liian tunnollinen" ovat myös juuri niitä, joita ei pidä sanoa, monet niihin sortuvat, mutta "huono puoli" joka on itse asiassa kehu, on sekin rekrytoijaa todella ärsyttävä asia.
Samnot sen näin:" Kehittämisalueena itsessäni näen asian x, ja olenkin siihen kiinnittänythuomiota tekemällä asian y.
Eli, muutat sen negatiivisen kehittämisalueeksi, ja sen jälkeen kerrot, että olet asian huomioinut ja pyrit asian muuttamaan. Kertoo, että kykenet reflektoimaan itseäsi, ja pyrit aktiivisesti kehittymään.
Kannattaa olla rehellinen. Älä keksi mitään, mikä ei ole olemassa. Asian ei tarvitse olla iso.
Tuolla kysymyksellä rekrytoija haluaa selvittää juuri tuota, että kykenetkö näkemään omat virheesi ( kukaan ei ole virheetön), ja miten suhtaudut niihin. Huomaatko edes niitä ja pyritkö korjaamaan.
Mä sanon aina että jos teen virheen niin saatan menettää yöuneni sen takia. Antaa tunnollisen ja korkean työmoraalin omaavan kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnarkomania ja perfektionismi ovat hyviä "huonoja" puolia.
Ei ole, niistä seuraa burnout out ja se, että työtehtävät eivät ole ikinä valmiit. En palkkaisi.
T. Esimies
Vierailija kirjoitti:
Paras vastaus tuohon on perfektionismi kaiketi. Jotain sen kaltaista sillä just haetaan
Mä taas veikkaan että koska se haastattelija pääsee kuulemaan tuon vastauksen mahdollisesti parikymmentä kertaa rekrykierroksen aikana niin se nimenomaan on huonoin mahdollinen vastaus. Ennemmin kannattaa sanoa mitä tahansa muuta. Yhdessä ryhmähaastattelussa olin joskus missä neljä henkilöä ilmoitti olevansa ylikilttejä perfektionisteja ja viides sanoi ettei hänellä ole heikkouksia. Olin vikana vuorossa ja hermostutti että mitä hittoa sanon kun en voi olla huoneen viides perfektionisti niin menin sitten olemaan rehellinen ja kerroin että jännitän sosiaalisia tilanteita. 🙄 En saanut paikkaa että väärä vastaus kai sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot, että teet liikaa töitä ja et malta lopettaa ja lähteä himaan.
Joskus tuntuu silti, että olen liian älykäs.
Kysyisin, että miten tähän voi vastata rehellisesti menettämättä pisteitään? Kukaan meistä ei ole täydellinen ja en taida osata vastata oikein. Heikkouteni on siis ehkä rehellisyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mene työpaikkaan missä sinua pyritään neggaamaan jo työhaastattelussa. Tuollainen paikka on toksinen ja tuhoaa mielenterveytesi.
Aika normaali kysymys työhaastattelussa. Se ei välttämättä tarkoita, että paikka olisi toksinen vaan tarkoitus on usein mitata, tunnistaako hakija omat kehityskohteensa ja osaako reflektoida itseään realistisesti. Se kertoo kyvystä kasvaa ja oppia, mikä on monessa työyhteisössä arvostettua.
"Aika normaali kysymys työhaastattelussa. Se ei välttämättä tarkoita, että paikka olisi toksinen vaan tarkoitus on usein mitata, tunnistaako hakija omat kehi.tyskohteensa ja osaako reflektoida itseään realistisesti. Se kertoo kyvystä kasvaa ja oppia, mikä on monessa työyhteisössä arvostettua."
Jostain asioista ei "kasveta ja opita pois". Itse olen vastannut kerran, että olen introvertti. Se ei ole mielestäni huono ominaisuus, mutta nykyaikana yltiösosiaalisuusvaatimusten ollessa rekryjen toivelistassa korkealla, niin monen mielestä on. Siitä ei "opita pois". Sille on hermostollinen perusta, joka määrittää aivojen tiedonkäsittelyä, joka toteutuu hieman toisin kuin ekstroverteilla. Sain paikan. Palveluala kyseessä. Työni teen hyvin. Palautuminen vapaa-ajalla.
Olen vähän kärsimätön silloin, jos joku asia viivästyy liikaa ja joutuu odottelemaan.
En kestä meteliä (jos hakee työtä, missä ei todellakaan joudu sitä sietämään)
En ehkä ole se kaikkein innokkain seuramies (tai naispuolinen sellainen), en käytä yhtään alkoholia esim. Siitä on joskus joku harmitellut.
En ole yhtään urheilullinen (ja taas siis hakusessa sellainen työpaikka, missä ko. asialla ei ole mitään merkitystä)
Jotain tämmöisiä siis. Selvitä ensin tarkkaan, mitä siinä hakemassasi työpaikassa tarvitaan ja toivotaan työntekijältä.
Kaikki tuollaiset "Olen liiankin tunnollinen" ja "Olen turhankin pikkutarkka" on varmaan kuultu miljoonat kerrat eikä niihin enää edes kiinnitetä huomiota. Ne on turhankin selkeästi valmiiksi mietittyjä vastauksia.
Ylipäänsä olen sitä mieltä, että tällaista ei pitäisi koskaan kysyäkään. Nuoret varsinkin häkeltyy tuommoisesta ja vastaavat pian jotain sellaista, mikä saattaa heidät epäedulliseen valoon. Minusta saisi tällaiset kuulustelut jättää rekrytoinneissa kokonaan pois. Toki hakija voidaan kutsua näyttäytymään, mutta siinä pitäsi tutustua ihmiseen ihan normaalin keskustelun kautta, eikä minkään tenttaamisen. Olen itse ollut mukana tällaisessa työryhmässä, ja minua harmitti valtavasti jotkut tapaukset, missä ihan normaali ja varmasti ihan työhön hyvin kykenevä ihminen saatiin tällaisilla nopeilla odottamattomilla kysymyksillä säikähtämään ja jännittämään vielä enemmän. Jokainen haluaisi antaa itsestään hyvän kuvan, mutta jos sitä tahallaan aletaan kaivelemaan jotain hankalia juttuja, niin menee siinä kuka tahansa häkellyksiin. Työryhmässä oli yksi nainen, joka oikein kiusaamalla kiusasi työnhakijaa, hän sai siitä kyllä myöhemmin palautetta muilta.
Ja ylipäänsä, miksi ihmeessä työnhakijan pitäisi löytää itsestään sellaisia huonoja puolia, jotka vaikuttaisivat hänen työhönsä negatiivisesti?
Pitäisikö vastata, että "Olen ruma?"
Olen lihava, kuten näette. En osaa sanoa ässää kunnolla. Olen köyhä.
Mitä vielä?
Työnarkomania ja perfektionismi ovat hyviä "huonoja" puolia.