Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan tapailemani mies autismin kirjolla?
19.06.2025 |
Kaipaan tukea ja näkemystä. Eli siis:
Tapailemani mies on kypsemmässä iässä. Hän on älykäs, hiljainen jopa ujon oloinen, rauhallinen ja vaikuttaa tasapainoiselta.
Hänellä on erityinen mielenkiinnon kohde, johon perehtynyt vuosikymmeniä ja muistaa vuosikymmenien takaa asiaan liittyviä uskomattomia yksityiskohtia ja ketjutuksia.
Arjessa havaittavissa jäykkyyttä, astianpesukone täytettävä tietyllä tapaa, tietyt rutiinit tehtävä täsmälleen niin kuin hän ne tekee tai tulee viereen selostamaan miten ne on tehtävä. Ei kuitenkaan vaikuta ilkeältä.
Armottoman kiintynyt tavaroihin, joka jumalan esineeseen liittyy muisto tai merkitys. Mitään ei saisi heittää pois. Edes paritonta kengänpohjaa, koska "joku voi tarvita".
Vaatteet vanhoja ja kulahtaneita, kun heitin kuivausrumpuun vahingossa erään takin joka sitten ei kestänytkään kuivausta, tuli puhumaan kuinka edellinen nainenkin pilasi yhden takin vuosia sitten ja oli säilyttänyt tämän kaapissa rikkinäisenä, koska siihen liittyi muistoja.
Sosiaalisissa suhteissa haasteita. Ei erota omia rajojaan, omasta mielestään toimii oikein ja auttavaisesti mutta suututtaa ihmisiä ympärillään jatkuvasti. Mielestäni ei oletarkoituksella ilkeä, mutta ei ikään kuin hahmota asioita.
Kun pitää keskustella vakavista asioista, jos olen pettynyt, luhistuu totaalisesti ja pyrkii pois paikalta.
Uudet asiat stressaa häntä valtavasti, toimintavat jäykistyy entisestään.
Unohtelee asioita, toiminnanohjauksessa mielestäni haasteita.
Näin, pitkä selitys mutta kaipaisin näkemyksiä, kiitos!
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaat hänelle diagnoosia? Tiedostat jo hyvin hänen toimintatapansa ja luonteensa. Mitä lisäarvoa diagnoosi toisi? Itse olen selkeästi autismin kirjolla mutta en ole koskaan kaivannut diagnoosia. Puoliso ja tytärkin tunnistavat erityispiirteeni mutta ovat tottuneet niiden kanssa elämään.
Kun puhutaan oikeasti elämässä isosti näkyvistä jutuista, diagnoosin hahmottaminen on ainakin itselleni tärkeää, omani tai muiden. Sen kautta hahmottaa ongelman / erikoisen käytöksen laajuutta ja pysyvyyttä ja kykyä muutokseen.
Kyllä ap:n miesystävä kuulostaa kovasti aspergerilta, mikä sitten on mielipidekysymys jaksaako sitä itse katsoa vai ei. Toista ei voi pakottaa kehittämään itseään, mutta halutessaan tuossa on jonkin verran liikkumavaraa muutokseen. Täysin keskivertoa ei hepusta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla ei varmaan ole lapsia haaveissa, jos mieskin jo vanhempi?
Täytyy sanoa, että en kyllä lahtis lapsia hankkimaan. Anteeksi.
Koska...?
Joutuu itse hoitamaan paljon vastuuta ja periytymisriski?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olette jo alkua pidemmällä kun noin tarkkaan tiedät. Onko hän puolisosi jo mutta vain muutit tarinaa? Ja lapsiakin taitaa jo olla?
Osuin siis oikeaan kun et viitsinyt kommentoida.
Olen vierestä seurannut ystäväni perhe-elämää autistimiehen kanssa. Ystävä selvästi kärsii ja kuormittuu tilanteesta, vaikka ennen oli energinen ja toimelias. Olin jo alun alkaen epäileväinen suhteen toimivuudesta, mutta en halunnut loukata niin en sanonut mitään. Olisi varmaan pitänyt kun on seurannut tuota alamäkeä. Nyt lapsiakin jo on.
Ystävä selvästikään ei tiedä/tiennyt puolisonsa autismista, vaikka minulle (ammattini puolesta) ja varmasti monelle muulle se on päivänselvää. Nyt toinen lapsista vaikuttaa myös olevan kirjolla, joten en tiedä alkaako hänelläkin silmät avautua miehensä suhteen. Luonnollisesti en voi miehensä autismista hänelle myöskään sanoa loukkaamatta. Raskasta seurata myös vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me ollaan jossain kohtaa neurokirjoa.
Niin, monet eli useimmat ovat neurotyypillisiä. Neuroepätyypilliset ovat niitä, jotka ovat sillä kirjolla.
Tuon mielestä kaikki ovat myös narsisteja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olette jo alkua pidemmällä kun noin tarkkaan tiedät. Onko hän puolisosi jo mutta vain muutit tarinaa? Ja lapsiakin taitaa jo olla?
Osuin siis oikeaan kun et viitsinyt kommentoida.
Olen vierestä seurannut ystäväni perhe-elämää autistimiehen kanssa. Ystävä selvästi kärsii ja kuormittuu tilanteesta, vaikka ennen oli energinen ja toimelias. Olin jo alun alkaen epäileväinen suhteen toimivuudesta, mutta en halunnut loukata niin en sanonut mitään. Olisi varmaan pitänyt kun on seurannut tuota alamäkeä. Nyt lapsiakin jo on.
Ystävä selvästikään ei tiedä/tiennyt puolisonsa autismista, vaikka minulle (ammattini puolesta) ja varmasti monelle muulle se on päivänselvää. Nyt toinen lapsista vaikuttaa myös olevan kirjolla, joten en tiedä alkaako hänelläkin silmät avautua miehensä suhteen. Luonnollisesti en voi miehensä autism
Onko ystäväsi itsekin lievästi autistinen vai läheisriippuvainen vai muuten vaan traumalapsi, kun ei tunnista tilannetta?' Tai hän tietää, muttei puhu siitä. Kuvauksesi voisi sopia ystävääni ja hän kyllä tietää miehensä jonkinasteisesta high functioning aspergerista ja lapsensa aspergertyyppisyydestä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap suhtaudut noihin miehen ominaisuuksiin? Saako ne sut ärsyyntymään?
Täytyy sanoa, että itse en jaksaisi..
Tähän vastaan että ärsyttää, mutta jos tosiaan tulisi ilmi että hän on kirjolla niin osaisin katsoa asioita ehkä eri perspektiivistä. Hankkia lisää tietoa asiasta ja suhtautua toisin. Siksi kysyin näkemyksiä täältä.
Ap
Olen nyt tarkoituksella suorasukainen: miehen ärsyttävät piirteet eivät muutu vähemmän ärsyttäviksi sillä, että tietäisit hänen olevan kirjolla. Järjen tasolla osaisit katsoa hänen käytöstään eri perspektiivistä mutta tunnetasolla olisit edelleen ärsyyntynyt ja tuskastunut. Älä jää suhteeseen, jossa puoliso lähinnä käy hermoillesi ja jossa ette muutenkaan ole samalla aaltopituudella. Pidemmän päälle tilanne todennäköisesti johtaa sinun kohdallasi kroonistuneeseen stressitilaan, mistä voi pahimmillaan seurata sinulle ikäviä terveysongelmia. On miehenkin kannalta parempi erota, koska ei hänenkään tarvitse kärvistellä suhteessa, jossa kumppanilla on häntä kohtaan pääasiassa vain negatiivisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olette jo alkua pidemmällä kun noin tarkkaan tiedät. Onko hän puolisosi jo mutta vain muutit tarinaa? Ja lapsiakin taitaa jo olla?
Osuin siis oikeaan kun et viitsinyt kommentoida.
Olen vierestä seurannut ystäväni perhe-elämää autistimiehen kanssa. Ystävä selvästi kärsii ja kuormittuu tilanteesta, vaikka ennen oli energinen ja toimelias. Olin jo alun alkaen epäileväinen suhteen toimivuudesta, mutta en halunnut loukata niin en sanonut mitään. Olisi varmaan pitänyt kun on seurannut tuota alamäkeä. Nyt lapsiakin jo on.
Ystävä selvästikään ei tiedä/tiennyt puolisonsa autismista, vaikka minulle (ammattini puolesta) ja varmasti monelle muulle se on päivänselvää. Nyt toinen lapsista vaikuttaa myös olevan kirjolla, joten en tiedä alkaako hänelläkin silmät avautua miehensä suhteen. Luonnollisesti en voi miehensä autism
Mikset voisi sanoa ystävällesi, että oletko huomannut, että miehelläsi on muuten paljon autistin piirteitä? Mikä aito ystävyys se on, jos ei mitään pysty puhumaan suoraan tai auttamaan toista vaikeissa asioissa? Se on apu myös lapselle, jos diagnoosi selviää aiemmin kuin myöhemmin ja voi helpottaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hilloa tavaraa joihin liittyy muistoja ihmisistä? Ei helvetti ja tuo ohjeistus aikuiselle ihmiselle, ei kannata jatkaa tuota suhdetta. On todellakin kirjolla ja vähän ylikin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap suhtaudut noihin miehen ominaisuuksiin? Saako ne sut ärsyyntymään?
Täytyy sanoa, että itse en jaksaisi..
Tähän vastaan että ärsyttää, mutta jos tosiaan tulisi ilmi että hän on kirjolla niin osaisin katsoa asioita ehkä eri perspektiivistä. Hankkia lisää tietoa asiasta ja suhtautua toisin. Siksi kysyin näkemyksiä täältä.
Ap
Siis kuulostaa nyt, että teet tunnetyötä enemmän sen suhteen eteen kuin sulle on hyvästä. Tuo on hyvä esimerkki ns. miehen pidosta (husbandkeeping). Jossain vaiheessa se alkaa kyllästyttää, kun mies ei anna samalla tasolla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teidän elämäntavat sopii yhteen?
Miltä susta tuntuu olla hänen kanssaan?
Noi on paljon tärkeämpiä kysymyksiä kuin se, miksi hän on sellainen kuin on. Sitä et voi muuttaa, millainen hän on. Voit olla vain rehellinen itsellesi, jaksatko ja haluatko olla hänen kanssaan? Mitä sinä saat suhteesta? Miksi olet hänen kanssaan?
Mulle olis red flag tuo, että pesit hänen vaatteensa piloille. Miksi pesit hänen vaatteitaan?
Kiitos tähänastisista asiallisista kommenteista. Todellakin olen huomannut että yritän ymmärtää koko ajan, vaikka koen jotkut asiat todella hankaliksi jo nyt. En todellakaan ajattele että hän on ihmisenä mitenkään viallinen, vain erilainen kuin minä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt kyse olekaan siitä että haluan ketään diagnosoida vaan näkemystä olisiko hän mahdollisesti. Kyseiset asia askarruttaa minua ja haluaisin ymmärtää häntä paremmin.
Ap
sinä opit ymmärtämään häntä paremmin keskustelemalla hänen kanssaan ja tekemällä asioita hänen kanssaa, avaamalla itseäsi hänelle eikä suinkaan vauvapalstan kautta, tsiisus!
Mieti haluatko olla tunnetasolla yksinäinen hänen kanssaan?
Tämä mies ei tule muuttumaan.
Itselläni on melko varmasti kirjolla oleva mies. Pärjään nyt ihan hyvin hänen kanssaan nyt, kun hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Aika pitkään toivoin muutosta huomioon ottamisessa, tunnepuolella. Erityisesti niissä tilanteissa, kun olen ollut tuen tarpeessa. Mieheni ei juurikaan osaa olla tukena. Lapsetkin olen pitkälti hoitanut ja kasvattanut yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEI. MINULLA ON MIES YSTÄVÄNÄ MIESLAPSI.
K ESKI-IKÄINEN. EI KIINNOSTUNUT SEKSI-SUHTEESTA KANSSANI. EI KOSKETA ,KUITENKIN OLISI VALMIS VASTAANOTTAMAAN MINULTA IHAN MILLAISTA KOSKETUSTA VAAN..KATSELEE HIMOITEN MUITA NAISIA, EN SAA HÄNEEN MITÄÄN TUNNEYHTEYTTÄ .SAA RAIVAREITA
MITÄTTÖMISTÄ ASIOISTA JA TAVARAT LENTELEE. ADHD. EN JAKSA HÄNTÄ ENÄÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla ei varmaan ole lapsia haaveissa, jos mieskin jo vanhempi?
Täytyy sanoa, että en kyllä lahtis lapsia hankkimaan. Anteeksi.
Koska...?
Koska olen itse työskennellyt tukea tarvitsevien lasten kanssa ja nähnyt miten myös perheet ovat usein tiukilla. Perheitä, tilanteita ja mielipiteitä on tietysti monia, mutta olen ajatellut että minusta itsestäni ei olisi tuohon.
KYLLÄ MINUSTAKIN JO ON TUNTUNUT PITKÄN AIKAA SILTÄ. HÄNESSÄ ON ILMAANTUNUT UUSIA JUTTUJA MITÄ EI OLLUT 5VUOTTA SITTEN KUN OLIN HÄNEN KANSSAAN N,2,5V. VALEHDELLUT HÄN ON AINA. MUTTA KAIKKI KIEROILU JA SELÄN TAKANA PELI ESIM. FASEBUUKISSA ON TULLUT ESIIN . ITSESSÄNI ON TULLUT MYÖS KAIKEN TÄMÄN TAKIA SUUNNATON RAIVO HÄNTÄ KOHTAAN. KUN MIHINKÄÄN EI SAA KUNNON OTETTA. HÄN VASTAA TOSI ILKEÄSTI KUN SAAN SELVILLE JOTAIN.... ESIM. TÄMÄN TOISEN NAISEN TUIJOTTELUN .SATUIN IHAN VAHINGOSSA NÄKEMÄÄN.
SAIN AIKA RAIVARIN ITSE SYYSTÄ ETTÄ MINUA EI HÄN HUOMIOI LAINKAAN.
RIISUIN ITSENI JA KÄSKIN KATSOMAAN. KOSKA VAHTAA MUITAKIN. NO HEITTI MUT ULOS. EIPÄ TARVI VÄHÄÄN AIKAAN NÄHDÄ
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän elämäntavat sopii yhteen?
Miltä susta tuntuu olla hänen kanssaan?
Noi on paljon tärkeämpiä kysymyksiä kuin se, miksi hän on sellainen kuin on. Sitä et voi muuttaa, millainen hän on. Voit olla vain rehellinen itsellesi, jaksatko ja haluatko olla hänen kanssaan? Mitä sinä saat suhteesta? Miksi olet hänen kanssaan?
Mulle olis red flag tuo, että pesit hänen vaatteensa piloille. Miksi pesit hänen vaatteitaan?
Pesin meidän molempien vaatteita. En vain hänen. Ne olivat koneessa samaan aikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän elämäntavat sopii yhteen?
Miltä susta tuntuu olla hänen kanssaan?
Noi on paljon tärkeämpiä kysymyksiä kuin se, miksi hän on sellainen kuin on. Sitä et voi muuttaa, millainen hän on. Voit olla vain rehellinen itsellesi, jaksatko ja haluatko olla hänen kanssaan? Mitä sinä saat suhteesta? Miksi olet hänen kanssaan?
Mulle olis red flag tuo, että pesit hänen vaatteensa piloille. Miksi pesit hänen vaatteitaan?
Pesin meidän molempien vaatteita. En vain hänen. Ne olivat koneessa samaan aikaan.
Ap
Kiinnostaisi kuulla vastaus myös noihin muihin kysymyksiin. Ne ovat ehkä kuitenkin lopulta tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
KYLLÄ MINUSTAKIN JO ON TUNTUNUT PITKÄN AIKAA SILTÄ. HÄNESSÄ ON ILMAANTUNUT UUSIA JUTTUJA MITÄ EI OLLUT 5VUOTTA SITTEN KUN OLIN HÄNEN KANSSAAN N,2,5V. VALEHDELLUT HÄN ON AINA. MUTTA KAIKKI KIEROILU JA SELÄN TAKANA PELI ESIM. FASEBUUKISSA ON TULLUT ESIIN . ITSESSÄNI ON TULLUT MYÖS KAIKEN TÄMÄN TAKIA SUUNNATON RAIVO HÄNTÄ KOHTAAN. KUN MIHINKÄÄN EI SAA KUNNON OTETTA. HÄN VASTAA TOSI ILKEÄSTI KUN SAAN SELVILLE JOTAIN.... ESIM. TÄMÄN TOISEN NAISEN TUIJOTTELUN .SATUIN IHAN VAHINGOSSA NÄKEMÄÄN.
SAIN AIKA RAIVARIN ITSE SYYSTÄ ETTÄ MINUA EI HÄN HUOMIOI LAINKAAN.
RIISUIN ITSENI JA KÄSKIN KATSOMAAN. KOSKA VAHTAA MUITAKIN. NO HEITTI MUT ULOS. EIPÄ TARVI VÄHÄÄN AIKAAN NÄHDÄ
Oletko itse kehitysvammainen?
Alue: Aihe vapaa
Koska...?