Onkohan tapailemani mies autismin kirjolla?
Kaipaan tukea ja näkemystä. Eli siis:
Tapailemani mies on kypsemmässä iässä. Hän on älykäs, hiljainen jopa ujon oloinen, rauhallinen ja vaikuttaa tasapainoiselta.
Hänellä on erityinen mielenkiinnon kohde, johon perehtynyt vuosikymmeniä ja muistaa vuosikymmenien takaa asiaan liittyviä uskomattomia yksityiskohtia ja ketjutuksia.
Arjessa havaittavissa jäykkyyttä, astianpesukone täytettävä tietyllä tapaa, tietyt rutiinit tehtävä täsmälleen niin kuin hän ne tekee tai tulee viereen selostamaan miten ne on tehtävä. Ei kuitenkaan vaikuta ilkeältä.
Armottoman kiintynyt tavaroihin, joka jumalan esineeseen liittyy muisto tai merkitys. Mitään ei saisi heittää pois. Edes paritonta kengänpohjaa, koska "joku voi tarvita".
Vaatteet vanhoja ja kulahtaneita, kun heitin kuivausrumpuun vahingossa erään takin joka sitten ei kestänytkään kuivausta, tuli puhumaan kuinka edellinen nainenkin pilasi yhden takin vuosia sitten ja oli säilyttänyt tämän kaapissa rikkinäisenä, koska siihen liittyi muistoja.
Sosiaalisissa suhteissa haasteita. Ei erota omia rajojaan, omasta mielestään toimii oikein ja auttavaisesti mutta suututtaa ihmisiä ympärillään jatkuvasti. Mielestäni ei oletarkoituksella ilkeä, mutta ei ikään kuin hahmota asioita.
Kun pitää keskustella vakavista asioista, jos olen pettynyt, luhistuu totaalisesti ja pyrkii pois paikalta.
Uudet asiat stressaa häntä valtavasti, toimintavat jäykistyy entisestään.
Unohtelee asioita, toiminnanohjauksessa mielestäni haasteita.
Näin, pitkä selitys mutta kaipaisin näkemyksiä, kiitos!
Kommentit (77)
Ap:lla ei varmaan ole lapsia haaveissa, jos mieskin jo vanhempi?
Täytyy sanoa, että en kyllä lahtis lapsia hankkimaan. Anteeksi.
Kerrohan itsestäsi vastaavia asioita, niin tuumaillaan yhteensopivuuttanne.
Voi olla, mutta jos noista ominaisuuksista ei ole isoa haittaa, niin mitä väliä. Ei autismin kirjolla oleva ole mikään tunnekylmä ihminen, vaikka tunteiden osoittaminen voi vaatiakin työtä.
Miksi kaipaat hänelle diagnoosia? Tiedostat jo hyvin hänen toimintatapansa ja luonteensa. Mitä lisäarvoa diagnoosi toisi? Itse olen selkeästi autismin kirjolla mutta en ole koskaan kaivannut diagnoosia. Puoliso ja tytärkin tunnistavat erityispiirteeni mutta ovat tottuneet niiden kanssa elämään.
Luultavasti on kirjolla. Kysy suoraan, mitä itse on mieltä? Millainen työhistoria on?
Mitä väliä. Kiinnität noihin asioihin huomiota eli et pidä niistä etkä pidä niitä luontevana. Jos älytkään ei kohtaa niin turha olla yhdessä.
Paappa on vain kaavoihinsa kangistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miesystäväsi, mutta kuvaus täysin sopii minuun. Noiden lisäksi olen ainakin lojaali aivan kaikissa oloissa ja taistelen aivan katkeraan päätyyn (naisen oma-aloitteiseen lähtöön) saakka. En tiedä onko miesystävälläsi tätä ominaisuutta ja onko se edes toivottavaa.
Kun kuuntelen hänen kokemuksiaan suhteista hänen menneisyydestä, niin ei ole kyllä periksi antanut helpolla vaikka on ollut ihan hirveältä kuulostavia tilanteita. Lojaaliudesta en osaa sanoa kun en tunne tarpeeksi hyvin.
Olen tuo lainauksen mies. Vaikka olen lojaali enkä anna periksi, en halua asua naisystäväni kanssa saman katon alla. Tarvitsen tilaa. Toki käyn tekemässä lumitöitä, puita jne, mutta nukun yksin omassa talossani. Minun kanssani ei voi kukaan asua. Joissain tilaisuuksissa yhdessä käyminen onnistuu toki.
Tuntuu että olette jo alkua pidemmällä kun noin tarkkaan tiedät. Onko hän puolisosi jo mutta vain muutit tarinaa? Ja lapsiakin taitaa jo olla?
Vierailija kirjoitti:
Miten ap suhtaudut noihin miehen ominaisuuksiin? Saako ne sut ärsyyntymään?
Täytyy sanoa, että itse en jaksaisi..
En jaksaisi mäkään tuollaista vaan loppuisi hyvin lyhyeen tapailu tuollaisen kanssa.
Yksi asia tässä ihmetyttää: Kirjoitit, että tapailet tuota miestä. Sitten kerrot, kuinka peset hänen pyykkiään ja täytät hänen astianpesukonettaan.
mutta tapailuahan on monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me ollaan jossain kohtaa neurokirjoa.
Niin, monet eli useimmat ovat neurotyypillisiä. Neuroepätyypilliset ovat niitä, jotka ovat sillä kirjolla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaat hänelle diagnoosia? Tiedostat jo hyvin hänen toimintatapansa ja luonteensa. Mitä lisäarvoa diagnoosi toisi? Itse olen selkeästi autismin kirjolla mutta en ole koskaan kaivannut diagnoosia. Puoliso ja tytärkin tunnistavat erityispiirteeni mutta ovat tottuneet niiden kanssa elämään.
Monilla vanhemmilla ihmisillä on pinttyneitä tapoja. Varmasti ap:lla itselläänkin on. Ja harva mies osaa puhua tunteistaan tai keskustella rakentavasti konflikteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miesystäväsi, mutta kuvaus täysin sopii minuun. Noiden lisäksi olen ainakin lojaali aivan kaikissa oloissa ja taistelen aivan katkeraan päätyyn (naisen oma-aloitteiseen lähtöön) saakka. En tiedä onko miesystävälläsi tätä ominaisuutta ja onko se edes toivottavaa.
Kun kuuntelen hänen kokemuksiaan suhteista hänen menneisyydestä, niin ei ole kyllä periksi antanut helpolla vaikka on ollut ihan hirveältä kuulostavia tilanteita. Lojaaliudesta en osaa sanoa kun en tunne tarpeeksi hyvin.
Olen tuo lainauksen mies. Vaikka olen lojaali enkä anna periksi, en halua asua naisystäväni kanssa saman katon alla. Tarvitsen tilaa. Toki käyn tekemässä lumitöitä, puita jne, mutta nukun yksin omassa talossani. Minun kanssani ei voi kukaan asua. Joissain tilaisuuksissa yhdessä käyminen onnistuu toki. <
Sama. Olen autistinainen.
Minulla oli tuollainen, valitettavasti vain ystävänä, koska emme kumpikaan osanneet edetä asetelmassa. Hän oli intohimoinen keräilijä, jolla oli kokoelmistaan pilkuntarkat tilastot sekä tallenteina että muistissaan. Erittäin viehättävä tyyppi, mutta muutaman kerran tulin pohtineeksi, oliko kyseessä intohimo vai pakkomielle.
Hänellä oli ollut "joku nainen" 90-luvun alkupuolella, mutta muuta en tiedä. Kerran hän kertoi minulle vaikeuksistaan olla ihmisten kanssa, mutta meni nopeasti ihan lukkoon ja vain istui sohvanreunalla ja tuijotti omia polviaan. Muiden silmin hän kuitenkin oli ystävällinen, älykäs ja auttavainen. Myös minä osaan antaa tuollaisen vaikutelman, vaikka pinnan alla olenkin ujo.
Vietimme keskenämme paljon aikaa, mutta emme sitä arkea, jossa pääsee näkemään toisen tavat täyttää tiskikonetta ja pestä pyykkiä. Hänen huushollistaan voi kyllä päätellä, että kaikella on paikkansa, eikä paikkaa muuteta.
En osaa sanoa hänestä sen enempää kuin sinun miesystävästäsi, kummalle puolelle autismin rajaa hän sijoittuisi. Rajamailla kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miesystäväsi, mutta kuvaus täysin sopii minuun. Noiden lisäksi olen ainakin lojaali aivan kaikissa oloissa ja taistelen aivan katkeraan päätyyn (naisen oma-aloitteiseen lähtöön) saakka. En tiedä onko miesystävälläsi tätä ominaisuutta ja onko se edes toivottavaa.
Kun kuuntelen hänen kokemuksiaan suhteista hänen menneisyydestä, niin ei ole kyllä periksi antanut helpolla vaikka on ollut ihan hirveältä kuulostavia tilanteita. Lojaaliudesta en osaa sanoa kun en tunne tarpeeksi hyvin.
Olen tuo lainauksen mies. Vaikka olen lojaali enkä anna periksi, en halua asua naisystäväni kanssa saman katon alla. Tarvitsen tilaa. Toki käyn tekemässä lumitöitä, puita jne, mutta nukun yksin omassa talossani. Minun kanssani ei voi kukaan asua. Joissain tilaisuuksissa yhdessä käyminen onnistuu toki. <
Minä olen "kirjolainen". Mulla on sama, tai minä en vissiin pystyisi asumaan toisen kanssa. Ehkä paritalo toimisi tai kodit lähekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on kirjolla. Kysy suoraan, mitä itse on mieltä? Millainen työhistoria on?
En voi kysyä suoraan. Häntä koskevat keskustelut ottaa juuri hyvin henkilökohtaisesti ja vaikuttaa loukkaantuvan syvästi.
Ap.
Ihan oppikirjaesimerkki autistista. Mulla samanlainen mies.
Tähän vastaan että ärsyttää, mutta jos tosiaan tulisi ilmi että hän on kirjolla niin osaisin katsoa asioita ehkä eri perspektiivistä. Hankkia lisää tietoa asiasta ja suhtautua toisin. Siksi kysyin näkemyksiä täältä.
Ap