Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia isoisät eivät kertoneet sodasta?
19.06.2025 |
Toiset tietenkin kertoivat, mutta monet ei.
Löysin melko hyvän ajatuksen joka varmaan selventää asiaa monen kohdalla: "And as a Falklands War veteran myself, you find yourself not wanting to distress the people around you by passing on your internal emotional experience to their relative innocence."
Melkoinen risti kannettavaksi.
Kommentit (154)
Kun taas miettii tätä nykyajan alfamies-erikoisjoukot -kulttuuria... Nuoret pojanrääpäleet ovat ennen tätä maata puolustaneet ja niin tulevat pikälti jatkossakin puolustamaan. Tavallisia jamppoja, eikä mitään kovia toimintaukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen isoisä kuoli kun olin vielä pieni. Olen saanut molempien isoisieni sekä joidenkin sukulaismiesten kantakortit. Niistä on aika vaikea koota palapeliä. Isoisä ei tiettävästi koskaan puhunut sodasta. Hän oli talvisodassa lennostossa. Jatkosodassa ei jostain syystä enää jatkanut siellä. Aloitti päämajan alaisuudessa ja ilmeisesti jotain tapahtui sillä ymmärsin hänen vahingoittaneen itseään ja loppusota kului eri sairaaloissa. Mummon veli pystyi piileksimään jonkin aikaa sahatyöläisenä kunnes joutui kutsuntoihin ja rintamalle. Aika samalla tavalla meni loppuaika kuin isoisällä. Haluaisin kovin tietää mikä oli tämä kauhea tapahtuma joka oli taustalla. Isoisä näki lopun ikänsä painajaisia ja sai ns hulluuskohtauksia.
No toinen oli halvaantunut ja sotavammasairaalassa + kuoli ennenkuin synnyin. Olisi kyllä ilmeisesti ollut tosi hauska mies ja kertoillut paljon tarinoita, jos hänellä vaan olisi ollut huonekaveri, mut ei ollut.
Toinen kuoli, kun olin alle 5-vuotias, mutta en koskaan nähnyt häntä. Vanhempani ei ollut häneen yhteyksissä sattuneesta syystä. Oli yrittänyt aikoinaan sytyttää vanhempani kotimökin ja polttaa koko perheen yöllä. Pääsivät karkuun kuitenkin eikä kukaan kuollut.
Että joo, ei olla tarinoitu sodasta. Omalle lapselleni olen kertonut oman perheeni historiaa sen mitä tiedän ja opettanut, ettei sodat sotimalla lopu. Sitä rauhaa pitäisi osata neuvotella ja ylläpitää...
Jostain syystä isovanhemmat osasivat vielä vanhuksinakin saksaa. Meidän nimiä ei oikein muistettu, mutta numerot sataan saakka ja sotalaulut saksaksi kyllä 😅
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä isovanhemmat osasivat vielä vanhuksinakin saksaa. Meidän nimiä ei oikein muistettu, mutta numerot sataan saakka ja sotalaulut saksaksi kyllä 😅
Mitäs hauskaa tuossa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun taas miettii tätä nykyajan alfamies-erikoisjoukot -kulttuuria... Nuoret pojanrääpäleet ovat ennen tätä maata puolustaneet ja niin tulevat pikälti jatkossakin puolustamaan. Tavallisia jamppoja, eikä mitään kovia toimintaukkoja.
Tuo mun pieni mopopoikakin ajaa viestiä missä tahansa maastossa ja milloin tahansa.
Vierailija kirjoitti: oli
Jostain syystä isovanhemmat osasivat vielä vanhuksinakin saksaa. Meidän nimiä ei oikein muistettu, mutta numerot sataan saakka ja sotalaulut saksaksi kyllä 😅
Mun äitinikin oli vaihdossa Saksassa. Ihan perus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: oli
Jostain syystä isovanhemmat osasivat vielä vanhuksinakin saksaa. Meidän nimiä ei oikein muistettu, mutta numerot sataan saakka ja sotalaulut saksaksi kyllä 😅
Mun äitinikin oli vaihdossa Saksassa. Ihan perus oli.
Eerika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun en nuista Eerikan sanoja. Marssilauluhan se on,
Minä ajoin joskus nuorena tyttönä papan veteraanitilaisuuteen. Miehet olivat kuulemma kehuneet pappani kaunista kuskia. Pappa oli oikein kehunut, että on ihan ylioppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun taas miettii tätä nykyajan alfamies-erikoisjoukot -kulttuuria... Nuoret pojanrääpäleet ovat ennen tätä maata puolustaneet ja niin tulevat pikälti jatkossakin puolustamaan. Tavallisia jamppoja, eikä mitään kovia toimintaukkoja.
Tuo mun pieni mopopoikakin ajaa viestiä missä tahansa maastossa ja milloin tahansa.
Höpsistä.
Perustivat keskenään asevelikiltoja ja puhuivat siellä toisilleen.
Se oli heidän tapansa saada edes jonkinlaista terapiaa.
Minä olen tässä, kun selvisi takaisin. Ihan vituikshan homma meni ja mitään kaunista ei ole kerrottavaksi,