Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia isoisät eivät kertoneet sodasta?
19.06.2025 |
Toiset tietenkin kertoivat, mutta monet ei.
Löysin melko hyvän ajatuksen joka varmaan selventää asiaa monen kohdalla: "And as a Falklands War veteran myself, you find yourself not wanting to distress the people around you by passing on your internal emotional experience to their relative innocence."
Melkoinen risti kannettavaksi.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Ei monetkaan halua jutella traumaattisista kokemuksistaan, oli kyseessä sitten sota, väkivalta tai muu kamala tapahtuma.
Itse en halua puhua omasta traumaattisesta kokemuksestani (ei sota), koska joka kerta kun puhun siitä, tulee vain paha olo. Eihän sitä saa puhumalla katoamaan, eikä se puhuminen enää helpota, kun siitä on puhuttu jo niin paljon aikoinaan. Ja en todellakaan ala selvittämään lapsille tai lapsenlapsilleni sitä, elleivät varta vasten kysy. Haluan suojella heitä siltä kauhukokemukselta. Itse mieluiten unohtaisin sen kokonaan, ja saisin elämääni jotain mielekästä tilalle ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean kiva kirjoittaa pitkä viesti ja se menee sitten moderaattorin luiskaan. Ihan samaa sanastoa kuin monen muun viestissä, mutta jostain syystä satunnaisotannalla sensuroidaan? Miksei sodasta, traumoista ja mielenterveydestä saa puhua? Vieläkinkö pitäisi vaieta?
Tämän vuoksi edes kiltit miehet eivät puhu tunteista
Olin lähellä kuolemaa normaalin leikkausoperaation jälkeen. En halua oikein puhua siitä koska murrun. Helpompaa olla puhumatta. Luulen että sama homma.
Kersantti kertoi, ihan oma-aloitteisesti kertoi siloin 10 v pikkupojalle, ei voinut kertoa omille pojilleen koska "eivät ymmärtäisi". Ahdistuin pahasti, mutta omasta mielestäni selvisin ja kertomukset auttoivat myöhemmin eteenpäin. t: reservin vääpeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa elää helvettiä uudelleen puhumalla. Molemmat isoisäni olivat sodassa sotimassa Suomen puolesta. Jota arvosta todella paljon.
Minun on vaikea käsittää Suomessa olevia riskejä miehiä esim. Ukrainasta ja muista sotaa käyvistä maista.
Että heidän pitäis olla vaan reippaasti sotimassa siellä ,vai ?
(Droonit ei muuten riskejä ja ruipeloita,pitkiä eikä pätkiä sen kummemmin lajittele.Kaikki elämä kelpaa ja lakoaa niiden tuhovoiman kohteeksi jouduttuaan ;kaatuu.kuolee ja jopa ihan katoaa)
Luulisi että oma isänmaa olisi tärkeä. Suomestakin on lähtenyt vapaaehtoisia suomalaisia miehiä auttamaan Ukrainaa.
On lähtenyt ja niitä lähtöään ennen kaatumistaan,esim. kirjeissään sieltä katuneitakin on ollut (esim. se Leo sieltä Turusta katui,ja olisi halunnut takaisin Suomeen, mutta sopimusta ei sitten niin vain voinutkaan enää perua. )
No,ei sitten tarvinnutkaan. Toivottavasti Leon ruumis saatetttiin sitten tuoda kuitenkin laatikossa kotiväelleen takaisin.
Enkä kyllä olis niin herkkä tuomitsemaan esim. niitä joiden (ehkä jo alunperinkin harvat sukulaiset ) vanhemmat ym.lähiomaiset ovat jo kuolleet drooniskuissa ym.ja joilta kotitalokin jo ammuttu tuusan nuuskaksi ja soraläjäksi, MUTTA on kuitenkin vaimo tai tyttöystävä joka on raskaana ja joka haluaa mennä Argentinaan synnyttämään ja sen kautta pariskunta sinne siirtolaisiksi ihan pysyvästi.
Jos he jotenkin vain onnistuvat , (ehkä jo sodan alkuvaiheessa esim. Saksaan paenneen (jommankumman puolison) lähisukulaisten taloudellisella tuella ja avustuksella saamaan sinne tarvittavat menolippurahat kasaan , niin Argentiinahan ottaa heidät kyllä ,uusina siirtolaisina vastaan esim. nykyistä Trump-Amerikkaa huomattavast helpommin ja Argentiinan passikin heille kyllä järjestyy tuolta pohjalta ja noilla taustoilla helposti .
( joku ammattikoulutuskin kun on heillä mitä todennäköisimmin molemmilla )
Brasilia ei myöskään ole poissuljettu vaihtoehto mutta tilastojen mukaan Argentiina on kyllä kohdemaana huomattavasti suositumpi ukrainalaispakolaisten keskuudessa .
Sen sijaan se mitä me täällä Suomessa heidän tilanteestaan ja nykyhetken suhteestaan isänmaahansa Ukrainaan luulemme, tai emme luule ,on esim. tuollaisen pariskunnan tulevaisuuden suunnitelmien kannalta aika irrelevanttia. heille
Mielessäni toivotin heille vain onnea.
(ole nimittäin juuri tällaisen ukrainalaispariskunnan haastattelun jo aikaa sitten Yleisradiosta kuullut ja se jäi sitä hyvin mieleeni)
Ihan hullu kysymys. Ei kukaan kerro jos järkeä lapsille mitään pahaa. Pahat opettaa pahaa . Hyvät hyvää. Luuletteko että Ukrainan sotilaat kertoo lapsilleen mitä tapahtuu tai venäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasakka Klimenko oli lehdissä kunnon ottomaani. Siitä lapset sai tietää että se on vankina ollut Suomessa tai isänsä oli . Se halusi esiintyä itse.
Oma isoisäni oli sotien päättyessä 11-vuotias joten hänellä ei ollut juuri sotajuttuja kerrottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kauhuja haluttu vaimolle ja lapsille kertoa, yritettiin unohtaa ja jatkaa elämää.
Niin. Viinan avulla.
Vielä 70-luvulla jos oli mummolassa, ei voinut välttyä papan ja kavereidensa sotajutuilta. Vintti täynnä Kansa Taiseli lehtiä joita innolla luettiin ja kyseltiin papalta sekä kavareiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tosi. Kuka sitä pas kaa haluaa jakaa kenellekään. Ja usein on vielä niin ettei sitä ymmärrä muut kuin omat aseveljet.
Mun papat eivät niistä puhuneet, eivät halunneet muistella pahoja asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän netissä on sotakokemuksia jos ne kiinnostaa.
Isoisä oli ahkera sotaveteraanikuorolainen viimeisinä vuosinaan, vaikka oli kai epämusikaalisin ihminen koskaan ketä olen tuntenut. Musikaalisuus ei tainnut ollakaan sen porukan pääasia, vaan se mitä on yhdessä koettu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän netissä on sotakokemuksia jos ne kiinnostaa.
On siellä käteenvetomaterialiakin sulle kun sua se kiinnostaa. Täällä keskustellaan kuitenkin muusta kuin runkkaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei monetkaan halua jutella traumaattisista kokemuksistaan, oli kyseessä sitten sota, väkivalta tai muu kamala tapahtuma.
Eikä monikaan kuunnella niitä, ellei omaa sadistisia taipumuksia ja nauti goresta.
Outo juttu myös se, että ihmiset haluavat tehdä näitä kivuliaita asioita toisille ja katsovat kun niitä tehdään, mutta niistä ei haluta puhua. Mihin tämä ilmiö perustuu? Joku saattaa katsoa esmi. r aiskausta, uhri itkeä, kieltää ja kärsiä, mutta kun uhri sanoo "r aiskaus", alkaa paniikinomainen kieltoreagointi. Mitä hittoa tämä oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Kasakka Klimenko oli lehdissä kunnon ottomaani. Siitä lapset sai tietää että se on vankina ollut Suomessa tai isänsä oli . Se halusi esiintyä itse.
No ei 'Viki' kylläkään ole, eikä ole missään lehdissäkään milloinkaan sanonut olevansa mikään ottomaani.
Tiedätkö muuten mitä nykyistä valtakuntaa ja sen silloista aluetta kutsuttin,eli nimitettiin sen kartoissa (aikana ennen ensimmäistä maailmansotaa) 'Ottomaani-imperiumiksi'?
Minulle ukki kertoi sotajuttuja 80 luvulla kun olin lapsi. Kertoi kaukopartio retkistä ja taisteluista Kin. Ei tosin mitään raakoja juttuja. Harmi etten näistä jutuista oikein muista mitään. Mieleen jäänyt juttu on kuin ukki kertoi että oli mennyt armeijaan ja armeija oli ihan loppusuoralla kun talvisota alkoi. Ukin sota kesti sen 5 vuotta. Se jäi mieleen kun hän kertoi että kuri ja simputus oli sen verran kovaa että sodan alku oli siinä mielin helpotus että tyhjä nipotus väheni huomattavasti. Ukki oli myös nuorena harrastanut metsästystä mutta ei enää sodan jälkeen. Eikä hänellä ollut asettakaan. Ei vihannut venäläisiä mutta neuvosto johtoa kylläkin. Oli myös viinaan menevä vaikka silloin enää harvoin otti. Oli minulle hyvä ja rakastava ukki. Muutaman kerran näin hänet humalassa silloin hän oli pelottava. Olen silti hänelle hyvin kiitollinen mitä hän ja muut tekivät silloin Suomen eteen. En vain silloin sitä oikein ymmärtänyt.
Eivät halunneet muistaa. Heitä hävetti. Olivat pelänneet niin paljon ja nähneet paljon pahaa. Kuvittelivat että kun sodasta ei puhuta, sen voi unohtaa.