Minkä takia isoisät eivät kertoneet sodasta?
Toiset tietenkin kertoivat, mutta monet ei.
Löysin melko hyvän ajatuksen joka varmaan selventää asiaa monen kohdalla: "And as a Falklands War veteran myself, you find yourself not wanting to distress the people around you by passing on your internal emotional experience to their relative innocence."
Melkoinen risti kannettavaksi.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän netissä on sotakokemuksia jos ne kiinnostaa.
Totta kai on. Mutta on ihan eri asia kuunnella jonkun itselle tutun ja läheisen ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän netissä on sotakokemuksia jos ne kiinnostaa.
Totta kai on. Mutta on ihan eri asia kuunnella jonkun itselle tutun ja läheisen ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista.
Toki,toki ja varsinkin vielä jos muistelija sattuu olemaan joku sukulainen tai vaikka tuttu naapurin pappa tai mamma, mutta kun kuuntelee esim. Yleisradion arkiston haastatteludokumentteja (vaikkapa jostain 1960-luvun,aivan alkuvuosilta) on sekin aivan eri asia kuin jos kuuntelisi heitä (ketä harvoja n. keskimäärin satavuotiaita sotaveteraaneja vielä keskuudessamme on)
Useimmat heistäkin harvoista lienevät kyllä jo jossain hoitokodissa ja sielläkin aivan varmasti sen talon vanhimpina asukkaina.
Heitä ei enää ole oikein korrektiakaan vaivata millään radiohaastattelupyynnöillä,eikä sukulaistenkaan kannata heitä vierailuillaan liioilla omilla kysymyksillään vaivata. Tärkeintä on enää vain huolehtiminen heidän henkisestä hyvinvoinnistaan ja mielenrauhastaan.
Siihen ei kyllä mikään nuoruuden sotavuosiensa muistojen heiltä esille tivaaminen kuulu.
On sen sijaan aivan toista kuunnella audiotallenteina veteraanien haastatteluja esim. vaikka vuodelta 1962, jolloin sekä haastateltava että haastattelija saattoivat olla kumpikin olla jopa alle 50-vuotiaitakin vielä ja koska haastattelija oli yleensä mies hänkin , saattoi omat rintamuistonsa olla molemmilla heistä ja haastattelulla pituutta vaikka puoli tuntia tai tunti.
Molemmat kuoli jo vuosia ennen syntymääni sodasta johtuvaan alkoholismiin.
Vastaa varmaan moneen kysymykseen itsestään.
Voitiin kertoa vielä kamalia asioita mutta kaikkein järkyttävimmät jätettiin kertomatta ja vain sitten saman kokeneiden kesken.
Kyllä minun molemmat isoisät kertoi sotajuttuja meille lapsenlapsille (tyttöjä ja poikia). Jutut oli varmaan vähän siivottuja, eikä mitään karmeuksia kerrottu. Niistä oletettavasti puhuttiin sitten toisten veteraanien kesken. Eivät olleet juoppoja kumpikaan, eivätkä vaikuttaneet mitenkään traumatisoituneilta, vaikka toinen haavoittuikin sodassa. Mutta aihe oli vakava ja vakavuuteen meitäkin opetettiin, ei hirveästi kyllä vitsailtu.
Vierailija kirjoitti:
Sodasta palaavia kiellettiin puhumasta sodasta! M Koivisto kertoi haastattelussa, että niistä asioista puhuttiin sellaisten kanssa jotka olivat saman kokeneet!
Samoin sodassa olevia kiellettiin puhumasta. Kirjeet, jotka kotiin lähetettiin piti olla tyyliin: "täällä poikanne urheana taistelee isänmaan puolesta, kaikki paremmin kuin hyvin!"
Varmaan sen takia, kun ei ollut mitään, mitä haluaisi muistella?
Sen verran olen kuullut, että söivät kuolleita hevosia henkensä pitimiksi.
Ja talvella pakkasella laittoivat jalat ulos korsusta jotta tulisi kipeäksi kun oli taistelu tiedossa.
Siriina kirjoitti:
Varmaan sen takia, kun ei ollut mitään, mitä haluaisi muistella?
Sen verran olen kuullut, että söivät kuolleita hevosia henkensä pitimiksi.
Ja talvella pakkasella laittoivat jalat ulos korsusta jotta tulisi kipeäksi kun oli taistelu tiedossa.
Näin ne venäläisraasut tosiaan toimivat.
Käy sotimassa ja kanna kuolleita niin tiedät miksi ei kertonu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ovat korkeintaan puhuneet siinä porukassa, missä on ollut samaa kokeneita. Ukkini kertoi lapsena kuunnelleensa salaa, kun isoukki puhui kotipirtissä toisten miesten kanssa sodasta. Ukki puolestaan ei koskaan kertonut näitä juttuja meille jälkipolville, koska jutut olivat ilmeisesti niin hirveitä, ettei pystynyt kertomaan.
Valitettavasti se taitaa pitää paikkaansa, että jokaisen sukupolven pitää kokea oma sotansa.
Noh, onneksi ei tätä nykyä sentään joka sukupolvi joudu aikanaan rintamalle, mutta idea on ehkä se että sodan kauhut romantisoituvat, kun kukaan ei ole kertomassa mitä se oikesti on.
Vierailija kirjoitti:
Käy sotimassa ja kanna kuolleita niin tiedät miksi ei kertonu.
Epäilenpä että vielä kovemmille otti kun sitä kaveria ei päästy kantamaan vaan se jäi sinne jonnekin. Pahimmillaan avunhuutoja sai kuunnella tuntitolkulla ennenkuin tuli hiljaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän netissä on sotakokemuksia jos ne kiinnostaa.
Totta kai on. Mutta on ihan eri asia kuunnella jonkun itselle tutun ja läheisen ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista.
Kun on jotakin pohjatietoa jo olemassa niihin läheistenkin kertomuksia ymmärtää ihan etitavalla. Voi keskustella asioista ja verrata erilaisia kokemuksia keskenään.
Suomessa sodankäynyt sukupolvi on monessa suhteessa elänyt erilaisessa kulttuurissa kuin me. Oma isoisäni ei esim. oma aloitteisesti kertonut tytöille sodasta. Toisaalta taas hän kertoi niistä esim. minun puolisolleni ja niille lasten lapsille jotka olivat poikia. Kai ajatus jotenkin oli että ei naiset kuitenkaan mitää siitä ymmärtäisi. Niin se varmasti oli monessa muussakin asiassa. Naiset eivät kertoneet naisten juttuja miehille, eikä miehet naisille asioita joita he katsoivat kuuluvan miehille.
Apua huutajia venäjän sotilaita näkee YouTube videoilla . Ne huutaa apua siellä maastossa kun haavoittunut eikä pysty liikkumaan. Osa jää sinne osa pelastetaan. Riippuu miten kovat pommitukset on . Ei sinne voi mennä silloin. Ammattisotilaat kun lähtee tuonne he tietää että sinne voi kuolla. Ukraina ei ole ainoa vaan venäjän sotilaita kuoli Afganistanissa ja Syyriassa. Georgiassa. Eri uutistoimistot on julkaissut karmeita videoita Ukrainan itäukrainasta missä oli kovat ammunnat . Kuten mariupol ja donbass. Kyllä kuuluu kovaa huutoa kun venäläinen mies huutaa haavoittuneen. Näkyy myös miten omat heistä ampuu yhden joka huutaa maaten tiellä ei auttanut. Jatkoi matkaa. Yritätte nyt peitellä tämän päivän sotaa Ukrainassa näillä menneiltä. Ukraina ja Venäjä on sotinut jo 11 vuotta pahimmin viimeiset 4. PIRAATTIA tulee myös kauppoihin. Mustan meren alue on sota aluetta ja siellä huutaa kivusta moni siviili myös. Mitä luulette kertooko nämä miehet lapsilleen mitä. Ainakin lapsia on nähty sairaalassa tapaamassa haavoittunutta . Ukrainassa. Venäjältä ei juuri saa kuvaa sairaaloista. Mikä tilanne on nyt siellä ???
Sodassa kuin arjessa myös lääkärit joutuu näkemään kuin palomiehet raatoja . Ei sovi unohtaa näitä ammatteja missä irrotellaan ruumiin osia autoista. Venäläinen lääkäri on työllistetty itä Ukrainassa kuin Ukrainan lääkärit. Riippuu koulutuksesta kuin kokemuksesta mikä lääkäri toimii oikein. Samoin hoitajat. Kokemuskoulutus . Ukrainan itä reuna oli melko surkeassa kunnossa . Kuin muuten Bulgariassa ei paljon ole veroja makseltu ennen edes ambulansseja. Nykyään jo on. Ahneus aiheuttaa varastelu tuota ettei makseta veroja ei ole ambulansseja.
Joka nyt kirjoittaa täs ei ole ollut muissa sodissa kuin lomamatkalla sattui joku sota olemaan ja kerran alkoi joku ja kerran turkin miehittämillä alueille Kyproksella . Hävetköön turkkilaiset. Varastaa toisten omaa. Hyi. Missä lomailee siellä voi olla jossain joku konflikti . Turistit yleensä menee sivummalle eikä ole niiden lähellä. Mutta jotain on koettu lähellä oltu kun on sota jossain alkanut. Lähiöissä on aina sota eri maalaisten välillä ja uskontojen. Miksi hindujen merkki on sotamerkknä edelleen Aasiassa ? He pitää budhaa shiwaa jumalina. Toisilla on puolikuu. Vihataan ihmisiä sen mukaan mikä uskonto on väärin kyllä. Mutta joku joskus näytti kuvia miten venäläinen oli ampunut naisia maaseudulla rajan lähellä , sen vanhan rajan , mikä oli ennen luovutuksia. Niin samaa näkee tekevän nyt Ukrainan itä puolella nykyaikana. Jeesus käski pyrkimään rauhaan joten mitä uskontoa nämä on ? Stalinin aikana Suomessa naisilla ei ollut aseita muuten. Miehillä vain.
Suomeen muuttaneissa muumaalaisia on paljon oikeissa sodissa olleita mutta ei hekään puhu niistä. Paitsi nämä Gasan joukot puhuu . Mitä keskenään tappelevat eihän nää kuulu tänne pohjoiseen. ARABIAAN. Ei saa syytellä syyttömiä. YK on vastuussa näistä evakoista .
Toisen maailmansodankaan jälkeen ei ole mennyt yhtään vuotta etteikö jossain päin maalmaa ollut jotain sotia,vallankumouksia ym.levottomuuksia ja kansannousuja.(jopa useampiakin niitä yhtä aikaa menossa).
Vakavimpana uhkana ns. maailmanrauhalle...
(mikä paradoksaalinen sana ja käsite muuten sinänsä tuokin, kun siis aina on kuitenkin jossainpäin maailmaa sodittu ja tappiot ovat olleet joissain sodissa jopa miljoonia menetetettyjä ihmishenkiä.)
...on ollut 1960-luvun alun Kuuban ohjuskriisi (Amerikan presidentti J.F Kennedyn aiikaan)
Naiset isänmaan puolesta - Suomalaisnaisten jaksamiskulttuuri talvi- ja jatkosotien aikana
https://www.theseus.fi/handle/10024/889789
Oma sukulaiseni ei halunnut puhua sotakokemuksistaan naispuolisille jälkeläisilleen, mutta sukuun naidut miehet saivat kuulla joitain hänen jutuistaan. Koin sen jotenkin epäreiluna, koska olisin halunnut tuntea hänestä tuonkin puolen. Toisaalta ymmärsin, että hänen ikäpolvelleen naiset olivat se hauraampi sukupuoli, jonka tunteita ei haluttu järkyttää. Mutta olihan rintamalla toiminut lottiakin ja moni pari löytänyt toisensa tuolloin. Suvun lotan kertomuksissa toistui katkeruus Saksan pääpirua kohtaan. Hän sentään kertoi, miltä tuntui, kun molemmilta puolin meni toveri ja itse jäi siinä välissä henkiin.