Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia isoisät eivät kertoneet sodasta?
19.06.2025 |
Toiset tietenkin kertoivat, mutta monet ei.
Löysin melko hyvän ajatuksen joka varmaan selventää asiaa monen kohdalla: "And as a Falklands War veteran myself, you find yourself not wanting to distress the people around you by passing on your internal emotional experience to their relative innocence."
Melkoinen risti kannettavaksi.
Kommentit (154)
Olen kuullut joidenkin vanhojen miesten kertomuksia ja ovat tasoa: sisälmykset tulee ulos ja niitä itse kannatellen pitää ylittää vielä joki päästäkseen lääkintäavun piiriin ja konekiväärillä ampuva kaveri saa vieressä osuman päähän ja pitää itse tarttua siihen kuolleen kaverin aseeseen ja jatkaa ampumista samalla kun kaverin aivonpalaset grillautuvat kuuman konekiväärin päällä ja meinaa itse hajun takia oksentaa, eikä unohda enää ikinä sitä hajua.
En ihmettele nämä jutut kuultuani YHTÄÄN, miksei halua kertoa tällaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni metsästi isänsä kanssa riistaa (perheen omistamaan kauppahotelliin) ennen sotia.
Sodan jälkeen ei enää halunnut omistaa mitään aseita eikä osallistua enää jahtiiin missään.
Isä puhui toisten veteraanien kanssa. He olivat koko porukka olleet samassa paikassa Kiestingissä. Siinä sivussa minäkin sitten aina jotain kuulin. Yksi mies sanoi jostain tilanteesta osuvasti: "Olisi siinä tarvittu isokyrpästen tulitukea, kun jouduttiin nallipyssyjen kanssa lähtemään hyökkäykseen"
Mun isoisä ei koskaan puhunut. Mun äidiltä petti kerran tilannetaju, ja antoi joksikin joululahjaksi Talvisodasta kertovan kirjan. Sen oikein näki miten papan naama venähti, hetken oli todella tuskainen ilme, ennen kuin sitten kohteliaasti kiitti lahjasta. Mun käsitys on, että kokemus oli niin traumaattinen, ettei hän kestänyt tai halunnut sitä muistella ollenkaan. Hän haavoittui sodassa ja sai sirpaleen päähänsä. Ja äiti sitten tajuamatta osti kirjan vähän kuin sanoisi "varmaan kiva muistella noita juttuja missä olit mukana nuorena miehenä"...
Kiitos että edes yksi aihe pysyy täällä asiallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastasit jo ihan hyvin tuohon omaan kysymykseesi tuolla lainaamallasi englannin kielisellä.sitaatilla.
Niinhän se juuri on.
Jep. Tässä sama kiinaksi.
Zuòwéi yī míng fú kè lán qúndǎo zhànzhēng lǎobīng, nǐ fāxiàn zìjǐ bùxiǎng ràng zhōuwéi de rén gǎndào tòngkǔ, yīnwèi jiāng nǐ nèixīn de qínggǎn tǐyàn chuándì gěi tāmen xiāngduì de chúnzhēn.
Isoisän vakiovastaus kysyttäessä oli että ensin ajettiin rysssää itään, sitten sakemannia pohjoiseen. Siinä kaikki. Jotenkin se kuitenkin ehkä kertoo siitä miltä rivimieheltä tuntui siinä myllerryksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasit jo ihan hyvin tuohon omaan kysymykseesi tuolla lainaamallasi englannin kielisellä.sitaatilla.
Niinhän se juuri on.
Jep. Tässä sama kiinaksi.
Zuòwéi yī míng fú kè lán qúndǎo zhànzhēng lǎobīng, nǐ fāxiàn zìjǐ bùxiǎng ràng zhōuwéi de rén gǎndào tòngkǔ, yīnwèi jiāng nǐ nèixīn de qínggǎn tǐyàn chuándì gěi tāmen xiāngduì de chúnzhēn.
Etkö transsu osaa edes kanjimerkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Isäni metsästi isänsä kanssa riistaa (perheen omistamaan kauppahotelliin) ennen sotia.
Sodan jälkeen ei enää halunnut omistaa mitään aseita eikä osallistua enää jahtiiin missään.
Ukilla oli parabellum tuliaisina ja toinen jalka ilman varpaita, teurasti sillä pistoolilla mullikoita ja sikoja. Nyt on mulla deaktivoituna samoin kun Syvärin puhdetyö puukko pistimen terästä alumiini tupella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni metsästi isänsä kanssa riistaa (perheen omistamaan kauppahotelliin) ennen sotia.
Sodan jälkeen ei enää halunnut omistaa mitään aseita eikä osallistua enää jahtiiin missään.
Ukilla oli parabellum tuliaisina ja toinen jalka ilman varpaita, teurasti sillä pistoolilla mullikoita ja sikoja. Nyt on mulla deaktivoituna samoin kun Syvärin puhdetyö puukko pistimen terästä alumiini tupella.
Papan pistin on tallessa. Tai ainakin sen joltain pöllimä.
Kuka haluaa elää helvettiä uudelleen puhumalla. Molemmat isoisäni olivat sodassa sotimassa Suomen puolesta. Jota arvosta todella paljon.
Minun on vaikea käsittää Suomessa olevia riskejä miehiä esim. Ukrainasta ja muista sotaa käyvistä maista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ukki kertoi sotakokemuksistaan paljon, mutta mummu ei kertonut ajoistaan sotalapsena koskaan. Sain tietää vasta mummun kuoleman jälkeen, kun löysin hänen sotalapsipassinsa mummolaa tyhjennettäessä.
Kyl meillä puhu.
Ryssää kaatu kuin heinää kun konekiväärillä ampui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut joidenkin vanhojen miesten kertomuksia ja ovat tasoa: sisälmykset tulee ulos ja niitä itse kannatellen pitää ylittää vielä joki päästäkseen lääkintäavun piiriin ja konekiväärillä ampuva kaveri saa vieressä osuman päähän ja pitää itse tarttua siihen kuolleen kaverin aseeseen ja jatkaa ampumista samalla kun kaverin aivonpalaset grillautuvat kuuman konekiväärin päällä ja meinaa itse hajun takia oksentaa, eikä unohda enää ikinä sitä hajua.
En ihmettele nämä jutut kuultuani YHTÄÄN, miksei halua kertoa tällaisia asioita.
Jos se ase, ihan grillikuumaksi asti ,ampumisesta lämpenisi niin eikö siinä sen metalliaineskin jo laajenisi?
Niin kuuma metallihan lisäksi räjäyttäisi ne syöttövyön patruunat jo pelkästä kosketuksesta siihen jo ilman että sen aseen liipasinta enää tarvitsisi painaakaan...
(sen ajan konekivääreissä oli ns. vesijäähdytysvaippa piipun ympärillä.
Vesi siinä saattoi toki pitkään jatkuneesta kiivaasta ampumisesta johtuen jopa kiehua ,mutta ei kuitenkaan sen enempää)
Liian korkeasta lämpötilasta johtuen taas aiheutuisi lämpölaajenemista ,mikä puolestaan lopettaisi iskurin , lukon ja luistin toiminnan aseessa ja koko ampuminen aseella olisi niin sanotusti hyytynyt siihen....
Sodasta palaavia kiellettiin puhumasta sodasta! M Koivisto kertoi haastattelussa, että niistä asioista puhuttiin sellaisten kanssa jotka olivat saman kokeneet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasit jo ihan hyvin tuohon omaan kysymykseesi tuolla lainaamallasi englannin kielisellä.sitaatilla.
Niinhän se juuri on.
Jep. Tässä sama kiinaksi.
Zuòwéi yī míng fú kè lán qúndǎo zhànzhēng lǎobīng, nǐ fāxiàn zìjǐ bùxiǎng ràng zhōuwéi de rén gǎndào tòngkǔ, yīnwèi jiāng nǐ nèixīn de qínggǎn tǐyàn chuándì gěi tāmen xiāngduì de chúnzhēn.
Tuohon ei voi sanoa enää muuta kuin: 'Wau '!
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa elää helvettiä uudelleen puhumalla. Molemmat isoisäni olivat sodassa sotimassa Suomen puolesta. Jota arvosta todella paljon.
Minun on vaikea käsittää Suomessa olevia riskejä miehiä esim. Ukrainasta ja muista sotaa käyvistä maista.
Teillä rysssillä on aina ollut ongelmia esimerkiksi sanan 'rautakanki' ääntämisessä.
Jos se ase, ihan grillikuumaksi asti ,ampumisesta lämpenisi niin eikö siinä sen metalliaineskin jo laajenisi?
Niin kuuma metallihan lisäksi räjäyttäisi ne syöttövyön patruunat jo pelkästä kosketuksesta siihen jo ilman että sen aseen liipasinta enää tarvitsisi painaakaan...
(sen ajan konekivääreissä oli ns. vesijäähdytysvaippa piipun ympärillä.
Vesi siinä saattoi toki pitkään jatkuneesta kiivaasta ampumisesta johtuen jopa kiehua ,mutta ei kuitenkaan sen enempää)
Liian korkeasta lämpötilasta johtuen taas aiheutuisi lämpölaajenemista ,mikä puolestaan lopettaisi iskurin , lukon ja luistin toiminnan aseessa ja koko ampuminen aseella olisi niin sanotusti hyytynyt siihen....
Olen ampunut RK-62 niin kuumaksi että piippu hehkui punaisena. Eiköhän se ole onnistunut tuohonkin aikaan ihan yhtä hyvin ja vielä paremmin kun on ollut pakko.
Hänellä oli sepelvaltimotauti, veteli nitroa, ja jos kysyi sodasta sai pelätä, että rojahtaa kumolleen hengiltä. Itki vain ja sanoi, ettei halua muistella. Hän selvisi fyysisesti vammoitta, mutta henkisesti oli lopun ikänsä rikki. Oli tosi ahkera auttamaan muita veteraaneja, mukana erilaisissa talkoissa auttaakseen heitä konkreettisesti, ja kertoi, että tavallisia poikia ne venäläisetkin olivat. Minusta hän oli kovan linjan pasifisti, jos kuka.
Minua itkettää ajatellessani mitä 19 vuotias isoisäni on joutunut kokemaan.