Miksi köyhien lapset usein pysyvät köyhinä

Suomalainen kulttuuri yleisesti ottaen kannustaa tasapäisyyteen, neuvottelemattomuuteen ja auktoriteettien kuuntelemiseen. Nöyrä pitää olla ja tyytyä vanhaan ja tavalliseen.

Laita linkki tilastoon.

Minusta se johtuu näköalattomuudesta. Kun kasvat ja elät köyhässä perheessä, jotenkin tyydyt siihen, mitä ajattelet elämän olevan: pätkätöitä, työttömyyttä, ei kouluttauduta, tehdään lapsia ja asustellaan jossain siivottomassa yksiössä. Tästä tuli pari vuotta sitten joku suomalainen dokkarikin, missä nimenomaan näköalattomuus nousi esille. Jatketaan sitä samaa linjaa mitä omat vanhemmat ovat eläneet.

Kyllä lapsena koettu taloudellisesti turvattu elämä oli aika helpottava tekijä, ja sittemmin perinnöt helpottamassa elämää taloudellisesti.

Tämähän se on, jos et edes usko mahdollisuuksiisi rikastua niin tuskinpa rikastut. Samaten koko koulutusjärjestelmä on rakennettu valmentamaan nuoria olemaan hyviä työntekijöitä, tottelemaan sääntöjä ja täyttämään vaatimuksia. Sen sijaan yrittäjyyttä, luovaa ajattelua, sijoittamista ja passiivista tuloa käsitellään varsin vähän tai ei lainkaan.

Asiaa.

Monesti negatiiviset uskomukset ja ajatukset rahasta ja rikkaudesta ja rikkaista ihmisistä pitävät ihmiset köyhyydessä. 

Ja sitten se tosiasiallinen syy:

Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se johtuu näköalattomuudesta. Kun kasvat ja elät köyhässä perheessä, jotenkin tyydyt siihen, mitä ajattelet elämän olevan: pätkätöitä, työttömyyttä, ei kouluttauduta, tehdään lapsia ja asustellaan jossain siivottomassa yksiössä. Tästä tuli pari vuotta sitten joku suomalainen dokkarikin, missä nimenomaan näköalattomuus nousi esille. Jatketaan sitä samaa linjaa mitä omat vanhemmat ovat eläneet.

Tästähän aloituksessa on juuri kyse. Se vanhemmilta opittu ajatusmalli iskostuu sinne omaankin päähän ja uskotaan, että koska olen syntynyt köyhäksi ja vanhemmat ei pysty niin en minäkään pysty.

Miksi copypasteat tänne AI-tekstiä?

Olen saanut elämäni aikana omakohtaista kokemusta erilaisista yhteiskuntaluokista.

Olen seurustellut erilaisista sosiaalisista ympäristöistä olevien naisten kanssa, kamankäyttäjien, yksi tappajakin joukkoon mahtuu, korkeakoulutusta saaneiden, vanhaa perittyä rahaa omistavien kanssa jne.

Köyhien yksinhuoltajien kodeissa ei ole kirjoja, siellä asenteet yhteiskuntaa kohtaan ovat torjuvia, viranomaiset vihollisia, lastensuojelu per seestä, sossu kus etuksen kohde, koulunkäynti pakollista pahaa ym.

Seurustellessani esim, erään opettajattaren kanssa, kodissa luettiin, lapsille oli itsestään selvää koulutus ja mielenkiintoista oli saada tietää, että ope oli valinnut asuinpaikkansa ajatellen lastensa tulevaisuutta, hyvin toimeentulevaa aluetta ja lasten ystäväpiiri myös sen mukainen.

Uskon köyhyyden olevan periytyvää.

On olemassa kaksi pääasiallista näkemystä siitä, miksi ihmiset pysyvät köyhinä. Perusasiat (esim. kyky, taito) ja (2) köyhyysloukku (esim. mahdollisuuksien puute).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsena koettu taloudellisesti turvattu elämä oli aika helpottava tekijä, ja sittemmin perinnöt helpottamassa elämää taloudellisesti.

Varakkaat kodin lapsi pärjää keskinkertaisenakin. Vanhemmat ja näiden verkostot takaavat opiskelu- ja työpaikat. Usein vanhemmat ostaa valmiiksi asunnonkin. Opinnot vanhemmat rahoittaa myös. Opettavat samalla sijoittamisen alkeita. Taloushuolia ei ole.

Tästä usein seuraa, että tällainen nuori on laiska ja aloitekyvytön. Jotkut nuorempana ylimielisiäkin. Kaikki pitäisi saada helpolla. Työyhteisöissä hän voi olla riesa.

Köyhän perheen lapsi lähtee liikkeelle iso opintolaina niskassa. Lisäksi hänen on oltava poikkeuksellisen lahjakas ja sinnikäs ja uskoa itseensä, että kannattaa lähteä opiskelemaan. Mitään tukiverkkoja ei ole. Ei suhteita, joiden avulla saisi töitä tai jotka voisi neuvoa. 

Tästä luokkaerosta on kirjoitettu kirjakin. Muistaakseni Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten se tosiasiallinen syy:

Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.

streotypia

köyhät ovat onnellisia

rikkaat ovat onnettomia

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten se tosiasiallinen syy:

Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.

Onnellisuus ja hyvinvointi ovat osittain sidoksissa lompakon paksuuteen, koska rahan puute vie ihmiseltä valinnanvapauden. Vaikka raha ei yksin tee onnelliseksi, sen avulla voi hankkia monia asioita, jotka tukee sitä onnellisuutta kuten turvaa, vapautta, aikaa ja mahdollisuuksia. Rahattomuus sen sijaan tekee elämästä jatkuvaa selviytymistä. Kun kaikki energia kuluu selviytymiseen ja eletään puutteessa ja epävarmuudessa niin kyllä se vaikuttaa negatiivisesti mielenrauhaan ja onnellisuuteen,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten se tosiasiallinen syy:

Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.

streotypia

köyhät ovat onnellisia

rikkaat ovat onnettomia

köyhät ovat taitavia kaikessa

rikkaat ovat kädettömiä

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on, jos et edes usko mahdollisuuksiisi rikastua niin tuskinpa rikastut. Samaten koko koulutusjärjestelmä on rakennettu valmentamaan nuoria olemaan hyviä työntekijöitä, tottelemaan sääntöjä ja täyttämään vaatimuksia. Sen sijaan yrittäjyyttä, luovaa ajattelua, sijoittamista ja passiivista tuloa käsitellään varsin vähän tai ei lainkaan.

Koulu on kuin jokin tsaarinaikainen muinaismuisto. Vaatisi asennemuutosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut elämäni aikana omakohtaista kokemusta erilaisista yhteiskuntaluokista.

Olen seurustellut erilaisista sosiaalisista ympäristöistä olevien naisten kanssa, kamankäyttäjien, yksi tappajakin joukkoon mahtuu, korkeakoulutusta saaneiden, vanhaa perittyä rahaa omistavien kanssa jne.

Köyhien yksinhuoltajien kodeissa ei ole kirjoja, siellä asenteet yhteiskuntaa kohtaan ovat torjuvia, viranomaiset vihollisia, lastensuojelu per seestä, sossu kus etuksen kohde, koulunkäynti pakollista pahaa ym.

 

Seurustellessani esim, erään opettajattaren kanssa, kodissa luettiin, lapsille oli itsestään selvää koulutus ja mielenkiintoista oli saada tietää, että ope oli valinnut asuinpaikkansa ajatellen lastensa tulevaisuutta, hyvin toimeentulevaa aluetta ja lasten ystäväpiiri myös sen mukainen.

Uskon köyhyyden olevan periytyvää.

Äitini on ollut köyhä yksinhuoltaja, opetti yliopistolla. Meillä oli aina kirjoja, luettiin paljon ja käytiin kirjastoissa ja kannustettiin siihen lukemisen maailmaan. Samoin kannustettiin koulun suhteen, mutta ei painostettu esimerkiksi lukioon.

Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se johtuu näköalattomuudesta. Kun kasvat ja elät köyhässä perheessä, jotenkin tyydyt siihen, mitä ajattelet elämän olevan: pätkätöitä, työttömyyttä, ei kouluttauduta, tehdään lapsia ja asustellaan jossain siivottomassa yksiössä. Tästä tuli pari vuotta sitten joku suomalainen dokkarikin, missä nimenomaan näköalattomuus nousi esille. Jatketaan sitä samaa linjaa mitä omat vanhemmat ovat eläneet.

Tärkein kotoani saamani perintö on köyhyys ja  huono itsetuntoni. Siksi tein koulussa ja duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani. Koska kärsivällisyys on tärkeämpää kuin raha ja äly, menestynkin kohtuullisesti. Olen jopa hyvätuloinen, koska Suomessa siihen ei tarvita kummoisia tuloja.

On yhteiskunnallisesti todella vahingoittavaa maalata lapsille ja nuorille kuvaa elämästä joka on arvokasta vain "Johtajana" jolla valta on tärkeintä ja raha mittaa onnistumista. Tasapäisempi elämä olisi meille kaikille parempi juttu, ei tämä äärihedonistinen revittely ja sikailu.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut elämäni aikana omakohtaista kokemusta erilaisista yhteiskuntaluokista.

Olen seurustellut erilaisista sosiaalisista ympäristöistä olevien naisten kanssa, kamankäyttäjien, yksi tappajakin joukkoon mahtuu, korkeakoulutusta saaneiden, vanhaa perittyä rahaa omistavien kanssa jne.

Köyhien yksinhuoltajien kodeissa ei ole kirjoja, siellä asenteet yhteiskuntaa kohtaan ovat torjuvia, viranomaiset vihollisia, lastensuojelu per seestä, sossu kus etuksen kohde, koulunkäynti pakollista pahaa ym.

 

Seurustellessani esim, erään opettajattaren kanssa, kodissa luettiin, lapsille oli itsestään selvää koulutus ja mielenkiintoista oli saada tietää, että ope oli valinnut asuinpaikkansa ajatellen lastensa tulevaisuutta, hyvin toimeentulevaa aluetta ja lasten ystäväpiiri myös sen mukainen.

Uskon köyhyyden olevan periytyvää.

Meillä luettiin onneksi kirjoja eikä ollut köyhässä perheessäni päihteiden käytön ongelmia, mutta kyllä tuon tunnistan että vanhempieni mielestä vain rikkaaksi syntymällä voivat menestyä ja heidän silmissään vakaa, huonopalkkainen tylsäkin työ on parempi vaihtoehto kuin unelmien tavoittelu ja riskin otto. Mitään ei edes kannata yrittää, koska voi epäonnistua.