Kysymys vanhemmille, jotka laittaa lapsensa viralliseksi kutsumanimeksi jonkin muun kuin ensimmäisen nimen
Miksi näin tehdään? Miksi kutsumanimi pitää olla toinen tai joskus jopa kolmas nimi? Monesti asiointi eri viranomaistahoilla johtaa satoja kertoja elämässä siihen samaan närkästyneeseen kommenttiin, että en ole Sirpa vaan Leena. Eikö se teille ole siellä tiedossa?
Itse en ole koskaan tajunnut miksi kutsumanimi pitäisi olla jokin muu kuin ensimmäinen nimi. Johon varmaan 99% arkijärki ihmiset johtaa.
Eli kertokaa joku joka tietää. Miksi nimen antamisen yhteydessä päädytään laittamaan kutsumanimeksi jokin muu kuin ensimmäinen nimi?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että halutaan antaa tietyt nimet ja laittaa ne itselle foneettisesti miellyttävimpään järjestykseen riippumatta siitä mikä valitaan kutsumanimeksi.
Onkohan siltikään se henkilö itse tyytyväinen vanhempiensa foneettista ajattelua miellyttävään nimijärjestykseen, jos se tarkoittaa että ihminen tuhansia kertoja elämänsä aikana joutuu aina oikaisemaan nimensä eri yhteyksissä? Arkielämän sujuvuus voisi olla myös seikka, jota voisi ajatella pelkän foneettisesti soljuvan, mutta epäkäytännöllisen nimirimpsun sijaan.
Mulla on toinen nimi kutsumanimenä ja ei tämä kyllä ole mitenkään arkielämän sujuvuutta häirinnyt.
Kun se tenava on syntynyt, voi olla, että huomataan, että hänen persoonallisuuteensa sopiikin paremmin toinen nimi, eikä etunimi. Jos vaikka huomataan, että Peppi Amanda onkin aikamoinen manta tai diiva, eikä lainkaan peppimäinen, niin luultavasti Peppiä aletaankin kutsua Amandaksi.
Tai sitten henkilö itse tykkää enempi siitä toisesta nimestään ja alkaa sitä käyttää.
Tai sitten toinen nimi ei vain sovi etunimeksi ja nimi halutaan silti antaa. Silloin se voidaan laittaa vasta toiseksi nimeksi. Vanhanaikaisena esimerkkinä, kun en nyt lonkalta parempaakaan keksinyt, vaikkapa Matias Jaakonpoika. Toisinpäin nimi eli Jaakonpoika Matias kuulostaa kömpelömmältä.
Minunkin sukulaisellani on väliviivallinen etunimi, josta loppuosa on käytössä etunimenä. Ja tiedän toisen, jolla on myös viivallinen etunimi, mutta se ensimmäinen nimi siitä on käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että halutaan antaa tietyt nimet ja laittaa ne itselle foneettisesti miellyttävimpään järjestykseen riippumatta siitä mikä valitaan kutsumanimeksi.
Jep, tämä oli meillä syynä.
Samoin vanhempieni syynä.
Mistä ihmeestä vanhempamme, jotka nimesivät meidät aika monta kymmentä vuotta sitten, olisivat osanneet ennustaa nykypäivän digitalisoitumisen? Kun minä sain nimeni 68 vuotta sitten, käytössä olivat paperilomakkeet. Niissä pyydettiin alleviivaamaan kutsumanimi/puhuttelunimi.
Ongelma on siis varsin uusi monille meistä. Esimerkiksi minä olen käyttänyt toista kolmesta etunimestäni nämä 68 vuotta, enkä aio asiaa muuttaa vain siksi, että jollain hammaslääkärillä tai muulla olisi sitten helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun se tenava on syntynyt, voi olla, että huomataan, että hänen persoonallisuuteensa sopiikin paremmin toinen nimi, eikä etunimi. Jos vaikka huomataan, että Peppi Amanda onkin aikamoinen manta tai diiva, eikä lainkaan peppimäinen, niin luultavasti Peppiä aletaankin kutsua Amandaksi.
Tai sitten henkilö itse tykkää enempi siitä toisesta nimestään ja alkaa sitä käyttää.
Tai sitten toinen nimi ei vain sovi etunimeksi ja nimi halutaan silti antaa. Silloin se voidaan laittaa vasta toiseksi nimeksi. Vanhanaikaisena esimerkkinä, kun en nyt lonkalta parempaakaan keksinyt, vaikkapa Matias Jaakonpoika. Toisinpäin nimi eli Jaakonpoika Matias kuulostaa kömpelömmältä.
Minunkin sukulaisellani on väliviivallinen etunimi, josta loppuosa on käytössä etunimenä. Ja tiedän toisen, jolla on myös viivallinen etunimi, mutta se ensimmäinen nimi siitä on käytössä.
Toinen nimi on etunimi.
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä esim. niin, ettei osata päättää, ja sitten valitaankin se 2. tai 3. nimi käyttöön
Meillä kaikkien lasten nimi alkaa samalla kirjaimella, mutta yksi pojista alkoi näyttämään enemmän toiselta nimeltään niin se on ollut käytössä aina
Minun etunimessäni on r ja minulla oli lapsena r-vika. Alettiin siis käyttää keskimmäistä nimeä.
Nimirimpsut nyt vaan kuulostaa paremmilta tietyssä järjestyksessä. Mauri Olavi Möttönen kuulostaa paremmalta kuin Olavi Mauri Möttönen. Virallisissa papereissa on muutenkin aina "kutsumanimi"-kohta, joten ei ole siinäkään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä esim. niin, ettei osata päättää, ja sitten valitaankin se 2. tai 3. nimi käyttöön
Meillä kaikkien lasten nimi alkaa samalla kirjaimella, mutta yksi pojista alkoi näyttämään enemmän toiselta nimeltään niin se on ollut käytössä aina
Tämähän on ihan järjetöntä!! Ensin kutsutte lasta vaikka puoli vuotta nimellä Jaakko ja yhtäkkiä alattekin kutsua häntä Petteriksi.
Minä olen Anna Kristiina (ei ihan tämä mutta melkein), mutta jostain syystä minun kutsumanimeksi muodostui Tiina. Ei ollut vanhempien keksintö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä esim. niin, ettei osata päättää, ja sitten valitaankin se 2. tai 3. nimi käyttöön
Meillä kaikkien lasten nimi alkaa samalla kirjaimella, mutta yksi pojista alkoi näyttämään enemmän toiselta nimeltään niin se on ollut käytössä aina
Tämähän on ihan järjetöntä!! Ensin kutsutte lasta vaikka puoli vuotta nimellä Jaakko ja yhtäkkiä alattekin kutsua häntä Petteriksi.
Kaikki ei saa lapselle sitä nimeä minkä haluaa, kun lähipiiristä joku muu ehtii ensin.
Eikä nimestä päästä yhteisymmärrykseen enää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Anna Kristiina (ei ihan tämä mutta melkein), mutta jostain syystä minun kutsumanimeksi muodostui Tiina. Ei ollut vanhempien keksintö.
Lempinimi on eri asia kuin kutsumanimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä esim. niin, ettei osata päättää, ja sitten valitaankin se 2. tai 3. nimi käyttöön
Meillä kaikkien lasten nimi alkaa samalla kirjaimella, mutta yksi pojista alkoi näyttämään enemmän toiselta nimeltään niin se on ollut käytössä aina
Tämähän on ihan järjetöntä!! Ensin kutsutte lasta vaikka puoli vuotta nimellä Jaakko ja yhtäkkiä alattekin kutsua häntä Petteriksi.
Kaikki ei saa lapselle sitä nimeä minkä haluaa, kun lähipiiristä joku muu ehtii ensin.
Eikä nimestä päästä yhteisymmärrykseen enää.
Sitten nimeä joudutaan vaihtelemaan.
Mä ajattelin että lapsi varmaan itse pitää toisesta nimestä enemmän. Ja sitä sitten aletaan käyttää kutsumanimenä.
Aika moni näkyy luulevan, että etunimi tarkoittaa ensimmäistä nimeä. Ei pidä paikkaansa: kyllä ne kaikki nimet (poislukien sukunimi) ovat etunimiä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni näkyy luulevan, että etunimi tarkoittaa ensimmäistä nimeä. Ei pidä paikkaansa: kyllä ne kaikki nimet (poislukien sukunimi) ovat etunimiä.
Moni myös luulee, että ensimmäinen etunimi vain on virallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Anna Kristiina (ei ihan tämä mutta melkein), mutta jostain syystä minun kutsumanimeksi muodostui Tiina. Ei ollut vanhempien keksintö.
Lempinimi on eri asia kuin kutsumanimi.
Ei ole.
Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen suomen kielen sanakirja:
Kutsumanimi=
substantiivi jokapäiväisessä puheessa ja puhuttelussa käytettävä (etu)nimi.
Kaikki etunimet, kutsumanimi alleviivattuna.
Hänen virallinen etunimensä on Mikael, mutta kutsumanimi on aina ollut Mikko.
Miksi annat lapselle suosikkinimen niin, että ylioppilaaksi samasta koulusta pääsee 22 Oliviaa?