Kysymys vanhemmille, jotka laittaa lapsensa viralliseksi kutsumanimeksi jonkin muun kuin ensimmäisen nimen

Hölmö kysymys. Kutsumanimi voi olla mikä tahansa etunimistä. Niin yksinkertaista.

En ymmärrä minäkään. Olen hammaslääkäri ja ärsyttää niin ne jotka korjaavat 'ei se ole pirkka' vaan gulliver. 

Voi käydä esim. niin, ettei osata päättää, ja sitten valitaankin se 2. tai 3. nimi käyttöön

Vierailija kirjoitti:

Hölmö kysymys. Kutsumanimi voi olla mikä tahansa etunimistä. Niin yksinkertaista.

Eihän tämä ollut aloittajalle epäselvää vaan se, miksi jotkut haluavat käyttää kutsumanimenä jotain muuta nimistä kuin sitä ensimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Hölmö kysymys. Kutsumanimi voi olla mikä tahansa etunimistä. Niin yksinkertaista.

Niin voi. Mutta kysyinkin että miksi näin pitäisi tehdä? Siis tämähän on lapsen vanhemman päätettävissä. Eli jos henkilö on vaikka Jani Petteri Christian Nönnönnöö. Siten että kutsumanimeksi on päätetty Christian. Miksi näin? Jos halutaan että henkilöä muukin yhteiskunta osaa puhutella oikein, niin miksi nimiä ei anneta järjestyksessä Christian Jani Petteri? Koska 99% todennäköisyydellä kaikissa virallisissa yhteyksissä henkilön nimeksi ajatellaan ensimmäinen nimi Jani, ei Christian. Ja jonka henkilö itse kaikissa tilanteissa joutuu korjaamaan, olen Christian, en Jani.

Eli onko jokin tästä valtavirran suosimasta nimeämistavasta eroavaan tapaan jokin selkeä syy? Vai onko se, että me vaan haluttiin näin.

Itse olen ajatellut, että halutaan antaa tietyt nimet ja laittaa ne itselle foneettisesti miellyttävimpään järjestykseen riippumatta siitä mikä valitaan kutsumanimeksi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Olen hammaslääkäri ja ärsyttää niin ne jotka korjaavat 'ei se ole pirkka' vaan gulliver. 

Jos toi ärsyttää, pitäisköhän sun vaihtaa alalle jossa ei ole ihmiskontakteja ollenkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että halutaan antaa tietyt nimet ja laittaa ne itselle foneettisesti miellyttävimpään järjestykseen riippumatta siitä mikä valitaan kutsumanimeksi.

Jep, tämä oli meillä syynä.

Se on ollut suvussa pitkäaikainen perinne esein niin että etunimi on isovanhemmilta peritty ja kutsumanimi on lapsen oma nimi. Joten miksi muuttamaan jotain perinteistä josta ei ole haittaa eikä harmia?

Annettu joku järkyttävä ensimmäinen nimi ja älytty se vasta nimenantotilaisuuden/ristiäisten jälkeen. Noin kuvittelen.

Mullakin on kavereita, jotka ovat sitten joutuneet aikuisena vaihtamaan sen kutsumanimen viralliseksi ensimmäiseksi nimeksi, kun niin paljon jokapaikassa aiheuttanut ongelmia. Edes tutut ei tiedä, kun jossain yhteydessä on se virallinen ensimmäinen etunimi ja sukunimi näkymässä, kenestä henkilöstä on kyse,

Vierailija kirjoitti:

Hölmö kysymys. Kutsumanimi voi olla mikä tahansa etunimistä. Niin yksinkertaista.

Aina yhtä huvittavaa, kun joku aloittaa haukkumalla toista hölmöksi ja sitten selviää, ettei tällä haukkujalla ole edes alkeellista luetunymmärrystä.

>Monesti asiointi eri viranomaistahoilla johtaa satoja kertoja elämässä siihen samaan närkästyneeseen kommenttiin, että en ole Sirpa vaan Leena. Eikö se teille ole siellä tiedossa?

mitä jos vastaisi asiakkaalle, meillä ole täällä kristallipalloa kuka närkästyy siitä, että käytetään virallista nimeä ja henkilö päättää käyttää jotain mahdollisesti 3 eri nimestään todennäköisyys on 33% että osuu oikeaan.. tai vielä pahempi kalevi-petteri on päättänyt kutsua itseään kapeksi, niin mistä se viranomainen sen voi tietää? 

 

monet tietokannat sukunimi etunimi periaatteella.. kuinka monta miljoonaa  iranomaisen tulisi köyttää järjestelmäuudistukseen, jotta sinne kirjattaisiin kutsunimi tai jopa lempinimi sarake lisää? 

 

jos joku närkästyy moisesti, saa puolestani närkästyä ihan niin paljon kuin haluaa

nykymaailmassa ei löydykään asiaa, josta ei närkästyä. 

Tiedän tapauksia jossa ensimmäiseksi nimeksi on vahingossa annettu muotinimi, ja sitten kun on selvinnyt että joka toisella on sama, niin otettu käyttöön harvinaisempi toinen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Se on ollut suvussa pitkäaikainen perinne esein niin että etunimi on isovanhemmilta peritty ja kutsumanimi on lapsen oma nimi. Joten miksi muuttamaan jotain perinteistä josta ei ole haittaa eikä harmia?

Teillä on sitten typerä ja tyhmä suku. Sisäsiittoisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hölmö kysymys. Kutsumanimi voi olla mikä tahansa etunimistä. Niin yksinkertaista.

Eihän tämä ollut aloittajalle epäselvää vaan se, miksi jotkut haluavat käyttää kutsumanimenä jotain muuta nimistä kuin sitä ensimmäistä.

Vastaus on kuten sanoin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi kutsumanimi pitäisi olla muu kuin ensimmäinen nimi?

Vierailija kirjoitti:

>Monesti asiointi eri viranomaistahoilla johtaa satoja kertoja elämässä siihen samaan närkästyneeseen kommenttiin, että en ole Sirpa vaan Leena. Eikö se teille ole siellä tiedossa?

mitä jos vastaisi asiakkaalle, meillä ole täällä kristallipalloa kuka närkästyy siitä, että käytetään virallista nimeä ja henkilö päättää käyttää jotain mahdollisesti 3 eri nimestään todennäköisyys on 33% että osuu oikeaan.. tai vielä pahempi kalevi-petteri on päättänyt kutsua itseään kapeksi, niin mistä se viranomainen sen voi tietää? 

 

monet tietokannat sukunimi etunimi periaatteella.. kuinka monta miljoonaa  iranomaisen tulisi köyttää järjestelmäuudistukseen, jotta sinne kirjattaisiin kutsunimi tai jopa lempinimi sarake lisää? 

 

jos joku närkästyy moisesti, saa puolestani närkästyä ihan niin paljon kuin haluaa

nykymaailmassa ei löydykään asiaa, josta ei närkäst

Kaikki etunimet ovat virallisia. Sukunimi etunimi ei tarkoita sitä että vain yksi nimistä on etunimi.

Minulla on toinen nimi Petteri, ja siksi on aina kutsuttu. Ei tästä ole mitään haittaa ollut. Kyseisen nimen jälkeen ei oikein sovi kovin moni, ainakaan kaksitavuinen nimi, joten siksi kai se on usein toisena.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että halutaan antaa tietyt nimet ja laittaa ne itselle foneettisesti miellyttävimpään järjestykseen riippumatta siitä mikä valitaan kutsumanimeksi.

Onkohan siltikään se henkilö itse tyytyväinen vanhempiensa foneettista ajattelua miellyttävään nimijärjestykseen, jos se tarkoittaa että ihminen tuhansia kertoja elämänsä aikana joutuu aina oikaisemaan nimensä eri yhteyksissä? Arkielämän sujuvuus voisi olla myös seikka, jota voisi ajatella pelkän foneettisesti soljuvan, mutta epäkäytännöllisen nimirimpsun sijaan.

Tiedän erään perheen, joilla on viisi lasta. Kaikilla lapsilla on kolme etunimeä ja se viimeinen nimi on kutsumanimi. Jotenkin hankalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toinen nimi Petteri, ja siksi on aina kutsuttu. Ei tästä ole mitään haittaa ollut. Kyseisen nimen jälkeen ei oikein sovi kovin moni, ainakaan kaksitavuinen nimi, joten siksi kai se on usein toisena.

Minunkin yhdellä lapsella on nimi tyyliin Petteri ja perusteet ovat samat. Asian olisi tietysti voinut ratkaista kolmella nimellä esimerkiksi Petteri Juho Jalmari.