Kysymys vanhemmille, jotka laittaa lapsensa viralliseksi kutsumanimeksi jonkin muun kuin ensimmäisen nimen

Vierailija kirjoitti:

Minun etunimessäni on r ja minulla oli lapsena r-vika. Alettiin siis käyttää keskimmäistä nimeä.

Siis keskimmäistä etunimeäsi.

Vierailija kirjoitti:

Annettu joku järkyttävä ensimmäinen nimi ja älytty se vasta nimenantotilaisuuden/ristiäisten jälkeen. Noin kuvittelen.

Mullakin on kavereita, jotka ovat sitten joutuneet aikuisena vaihtamaan sen kutsumanimen viralliseksi ensimmäiseksi nimeksi, kun niin paljon jokapaikassa aiheuttanut ongelmia. Edes tutut ei tiedä, kun jossain yhteydessä on se virallinen ensimmäinen etunimi ja sukunimi näkymässä, kenestä henkilöstä on kyse,

Onko näillä sun kavereilla muukin normaali elämä hyvin hankalaa? 

Minulla on toinen nimi kutsumanimi. Kuten on myös veljelläni ja kahdella lapsellani. Syy on ihan vain, että se on parempi lausua noinpäin. Eli foneettisesti parempi, kuten joku sanoikin. 

Ikinä en tässä 50 vuoden aikana ole kokenut tätä ongelmaksi. Olen ihan normaalilla älyllä varustettu, joten ymmärrän, että vaikkapa virallisissa yhteyksissä minua puhutellaan sillä ensimmäisellä nimellä, enkä edes korjaa asiaa, ellei se ole välttämätöntä.

Myöskään lapseni eivät ole asiasta kärsineet, puhuttiinkin tästä kerran.

Onhan monilla vaikkapa lempinimi, jota käytetään kaikkialla. Kun maksoin ystävälleni mobilepayn kautta, huomasin, että hänellä väliviivallinen nimi, vaikka olen tuntenut hänet 40 vuotta, ja aina luullut sen nimen ensimmäisen osan olevan hänen "oikea" nimensä. Hän tosin ihmetteli myös hetken, kuka outo hänelle rahaa laittoi.

Samoin toista ystävääni kutsutaan nimellä, joka on ihan oikea naisen nimi. Hänen virallinen nimensä onkin sitten jotain aivan muuta.  En tästä tiennyt, ennenkuin maksoin hänellekin, ja maksun saajana oli outo nimi. 

Siis häntä kutsutaan tyyliin Marjukka ja virallinen nimi on Marja-liisa. 

Vastaan vanhempieni puolesta. Antoivat minulle kolme nimeä, joista kutsumanimi on viimeinen. Syystä siitä, että koko rimpsu siten kuulostaa sointuvammalta, koska 3-tavuinen nimi rimmaa parhaiten juuri siinä lopussa. 

Itse olen hyvin tyytyväinen, että kolmas ja harvinaisen kaunis nimi on kutsumanimeni. Lisäksi se on myös kansainvälinen, josta on ollut apua ulkomailla. 

En koe ongelmana, että kaikki virallinen posti tulee ensimmäisellä nimelläni. Näin on hyvä.🙂

Meillä on isoisoisä tyyliin antti juhani, isoisä antti kalevi, isä antti oskari ja poika antti einari. 

Kutsumanimi on kaikilla jälkimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että halutaan antaa tietyt nimet ja laittaa ne itselle foneettisesti miellyttävimpään järjestykseen riippumatta siitä mikä valitaan kutsumanimeksi.

Juurikin näin. 

Älytön kysymys.

Esim. Lilja Katariina on parempi järjestys kuin Katariina Lilja. Kutsumanimi taas valitaan muulla perusteella.

Itsellä ei ole ensimmäinen etunimi kutsumanimi ja hyvin olen silti elämässäni pärjännyt.

Kotipaikkakunnallani kun esiintyy tietyt sukunimet, niin tiedän useita täyskaimoja. Omalla tädilläni oli myös täyskaima samalla kylällä ja sitten päättivät hänen ollessaan lapsi käyttää toista nimeä, jotta erottui toisesta. Sitten on näitä iso-Matti ja pikku-Matti nimityksiä. Yllättävän monella koulukaverilla oli toinen nimi kutsumanimenä, ja sain selitykseksi sen, että olisivat halunneet toisen nimen ensimmäiseksi, mutta oli vaikea keksiä toista nimeä esim. Petterille tai Joonakselle. Useimmilla oli lyhyempi ensimmäinen nimi ja sointui paremmin kuin toisinpäin.

Mulla on noin kun vähän narsistinen äitini halusi ensimmäiseksi nimekseni oman nimensä alkukirjaimella alkavan nimen. Koskaan sitä ei ole käytetty kutsumanimenäni enkä pidä nimestä yhtään. En viitsi enää oikaista jos sillä nimellä minua joku tuntematon kutsuu, mutta ärsyttävää tuo nimi noin päin on. Tiedän kavereita jotka ovat muuttaneet nimensä "toisinpäin", mutta itse en ole vielä toimeen tarttunut.

Suvussa ollut henkilö josta ei puhuttu, siksi ei kutsuttu samannimistä sillä nimellä.

Niin minä taas mieleni pahoitin, että aloituksen värkkäsin joutavasta. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on isoisoisä tyyliin antti juhani, isoisä antti kalevi, isä antti oskari ja poika antti einari. 

Kutsumanimi on kaikilla jälkimmäinen. 

Tuohan on tosi mukavasti, että suvun miehet menevät kaikki Antti-alkuisina. Ja joo, ei se oikeasti haittaa, jos eka ei ole kutsumanimi. 

Kielikorvakin sanoo, että vaikkapa Antti Juhani kuulostaa paremmalta kuin Juhani Antti. 

Vierailija kirjoitti:

Nimirimpsut nyt vaan kuulostaa paremmilta tietyssä järjestyksessä. Mauri Olavi Möttönen kuulostaa paremmalta kuin Olavi Mauri Möttönen. Virallisissa papereissa on muutenkin aina "kutsumanimi"-kohta, joten ei ole siinäkään ongelmaa.

Nykyisin on,ei ollut ennen muuta kuin alleviivaus kutsumanimen alle joka oli yhtä tyhjän kanssa. Ei sitä kukaan katsonut öössä

Vierailija kirjoitti:

Niin minä taas mieleni pahoitin, että aloituksen värkkäsin joutavasta. T. Ap

Älä nyt Ap suotta noin pienestä mieltäsi pahoita.😄

Mutta toden totta, olen ajatellut, että ihmiset jotka laittavat lapsen nimeksi Petteri Simo, eikä Simo Petteri, ovat harvinaisen epämusikaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Hölmö kysymys. Kutsumanimi voi olla mikä tahansa etunimistä. Niin yksinkertaista.

Hölmöä on se, että haudassa ei makaakaan Jooseppi, vaan Teuvo,  josta moni ei ole mitään koskaan kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toinen nimi Petteri, ja siksi on aina kutsuttu. Ei tästä ole mitään haittaa ollut. Kyseisen nimen jälkeen ei oikein sovi kovin moni, ainakaan kaksitavuinen nimi, joten siksi kai se on usein toisena.

Petteri Einari Toivakainen. Heti tuli sopiva mieleen ja ei kai se pakko kaksitavuinen ole olla. Sakari.... nythän näitä alkoi tulla...

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat lapselle suosikkinimen niin, että ylioppilaaksi samasta koulusta pääsee 22 Oliviaa? 

Mielikuvituksen puutetta laittaa muotinimi. Yhteen aikaan oli samalla luokalla 3-4 Saria ja Jaria, Sitten 3-4 Minnaa ja Markoa ja sitä rataa...  Mutta jokainen tietysti tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hölmö kysymys. Kutsumanimi voi olla mikä tahansa etunimistä. Niin yksinkertaista.

 

Hölmöä on se, että haudassa ei makaakaan Jooseppi, vaan Teuvo,  josta moni ei ole mitään koskaan kuullutkaan.

Meillä päin hautakivissä on kyllä henkilön kokonimi. Siis kaikki etunimet ja sukunimi. 

Kierteletkö useinkin hautuumaalla etsimässä tuttuja?

Jotta sinne haudalle osaa mennä kiveä pällistelemään, täytyy tietää henkilön kuolleen ja mihin hänet on haudattu. Melko typerä ongelma sinulla siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Petteri Einari Toivakainen. Heti tuli sopiva mieleen ja ei kai se pakko kaksitavuinen ole olla. Sakari.... nythän näitä alkoi tulla...

Ei kuulosta hyvälle. 

Omalla lapsellani on ensimmäisenä nimenä pitkä kutsumanimi ja toinen nimi on lyhyempi, juuri siitä syystä ettei tarvitsisi korjailla ja selitellä. Tosi harvoin kenellekään sanotaan koko nimirimpsua, niin en näe sen sointuvuutta niin tärkeänä asiana. On ainakin kymmeniä vuosia siitä, kun olen sanonut koko nimeni. Mites teillä muilla?

suomi.fi ja digivirastossa merkitään puhettelunimi erikseen. hakekaa ne tiedot sieltä.