Yhteisöllisyys kadonnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän erittäin hyvin miksi...

Maailma ei tullut kylään. Maailma tuli jäädäkseen ja toi mukanaan tapansa ja rappionsa. Sitä saa mitä tilaa arvon naiset ja vihervasemmisto. 

Uskallatteko siskot mennä taksilla kotiin baarista? Uskallatteko siskot kulkea pimeällä ulkona? 

Miten se tähän yhteisöllisyys-asiaan liittyy? Käytkö sä solkkaamassa kaikissa mahdollisissa keskusteluissa tota yhtä ja samaa osallistumatta itse keskustelun aiheeseen? 

Turha on edes leikillään yrittää syyllistää aivan kaikkia naisia ym. tästä kehityksen nykytilasta sillä kaikki eivät todellakaan tätä äänestäneet eivätkä mitenkään tilanneet. Sinun oma henkilökohtainen naisvihasi tai katkeruutesi ei liity yhteenkään naiseen eikä muihinkaan ihmisiin vaan ihan on omaa henkilökohtaista vihaasi ja katkeruuttasi joihin kenelläkään muulla ei osaa eikä arpaa. 

Käytän vain tuttuja takseja joten erittäin hyvin uskallan ja ulkona liikkuessani mukanani ase ja/tai 2 isoa koiraa jotka koulutettuja tehtäväänsä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän erittäin hyvin miksi...

Maailma ei tullut kylään. Maailma tuli jäädäkseen ja toi mukanaan tapansa ja rappionsa. Sitä saa mitä tilaa arvon naiset ja vihervasemmisto. 

Uskallatteko siskot mennä taksilla kotiin baarista? Uskallatteko siskot kulkea pimeällä ulkona? 

Menen mieluummin taksiin ja kuljen pimeällä ulkona kuin asun suomalaisen miehen kanssa.

Resurssit ovat jakautuneet täysin epäreilusti sekä globaalisti että paikallisesti mekanismein, johon tavallinen kansalaiskuluttajaäänestäjä ei juuri voi vaikuttaa.

Moni kaipaa oikeudenmukaisuutta, ja somen kautta kantaaottaminen tuntuu siltä kuin oikeasti vaikuttaisi asioihin. Käytännössä ei vastusteta. Lompakko ohjaa kulutusta, globaalit päätökset lompakkoa.

Sitten nämä ottavat joidenkin tarpeen ryhtyä toimeen ja tehdä muutos, ja ohjaavat sen kohteisiin, joita itse kontrolloivat, ns.controlled opposition, jälleen illuusio vaikuttavuudesta.

Jne.

En kuulu yhteisöön

Vierailija kirjoitti:

Resurssit ovat jakautuneet täysin epäreilusti sekä globaalisti että paikallisesti mekanismein, johon tavallinen kansalaiskuluttajaäänestäjä ei juuri voi vaikuttaa.

 

Moni kaipaa oikeudenmukaisuutta, ja somen kautta kantaaottaminen tuntuu siltä kuin oikeasti vaikuttaisi asioihin. Käytännössä ei vastusteta. Lompakko ohjaa kulutusta, globaalit päätökset lompakkoa.

 

Sitten nämä ottavat joidenkin tarpeen ryhtyä toimeen ja tehdä muutos, ja ohjaavat sen kohteisiin, joita itse kontrolloivat, ns.controlled opposition, jälleen illuusio vaikuttavuudesta.

Jne.

Ja kohta olemme pisteessä, jossa tekoäly kouluttaa meitä elämään hyvin, koska itse emme osanneet. Rikkaat ovat ylimistöä, jotka muodostavat etuoikeutettujen neuvoston.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä vaikka miten.. se on vaan somessa. Ja vanhemmat opettaa jo pikkulapsilleen sen työntämällä pädin kouraan, jotta oma someyhteisöllisyys ei kärsisi siitä ylimääräisestä pyörästä, joka tuli tehtyä

Olen huomannut saman. Sosiaaliset suhteet hoidetaan somessa. Siis tykkäämällä kuvista. (?) Olen kai kummajainen, kun välillä oikein soitan jollekin. Pitäis kai vaivautua baariin, jos haluaisi oikeasti jutella ihmisten kanssa.

narskut valittavat yhteisöllisyyden katoamista. kyllä vika on heissä itsessään. en todella jaksa heidän minä minä ja minun lakeijat. esim monessa talo yhtiössä ihmettelevät kun väki ei osallistu juoru talkoisiin.

Ei se ole kadonnut vaan tarkoituksella hävitetty. 

Ei se sinällään mihinkään ole kadonnut. Tarve tehdä kaikki asiat yhteisöllisesti on kyllä vähentynyt.

Eli yhteisöllisyys tarkoittaakin avuttomaksi ja muiden kannateltavaksi heittäytymistä.

Joo. Ei haittaa ollenkaan, jos on kadonnut. Kuka tuollaista jaksaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä vaikka miten.. se on vaan somessa. Ja vanhemmat opettaa jo pikkulapsilleen sen työntämällä pädin kouraan, jotta oma someyhteisöllisyys ei kärsisi siitä ylimääräisestä pyörästä, joka tuli tehtyä

Olen huomannut saman. Sosiaaliset suhteet hoidetaan somessa. Siis tykkäämällä kuvista. (?) Olen kai kummajainen, kun välillä oikein soitan jollekin. Pitäis kai vaivautua baariin, jos haluaisi oikeasti jutella ihmisten kanssa.

Some on mahdollistanut sen, että voi olla tekemisissä sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ilman somea ei olisi tekemisissä lainkaan. Mulla katosi vuosikymmenten aikana kaikki yhteystiedot moniin sukulaisiin sekä lukioaikaisiin kavereihini. Samoin opiskelukavereihin. Ei voinut enää soittaa eikä lähettää edes kirjeitä. Facebookin myötä näitä alkoi löytyä uudelleen. Ei niitä yhteystietoja, mutta somen kautta saattoi kuitenkin viestitellä, kysellä välillä kuulumisa jne. Somen kautta voi myös löytyä ihan uusia ihmissuhteita, jopa oikein hyviä ystäviä. 

Mä koen somen kautta viestittelyn muutenkin nykyisin varsin kätevämpänä tapana pitää yhteyttä. Tilanne voisi olla toinen, jos ei olisi kännyköitä vaan edelleen lankapuhelimet. Nyt, kun ihmiset kulkee kännykät mukanaan, ei voi koskaan tietää, onko hyvä vai huono ajankohta soittaa. Lankapuhelinten aikaan tiesi, että jos toinen vastasi puhelimeen, niin ei se ainakaan saunassa, kirjastossa, kaupassa, bussissa, ystävänsä kanssa kahvilla tms ollut. Nykyisin voi laittaa viestin ja toinen vastaa sitten, kun ehtii. Mitä noin muuten tulee puhelimessa puhumiseen niin mä soitan vain sellaisille ihmisille, jotka eivät ole somessa ja joita mun ei ole tarkoituskaan tavata ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Poislukien tilanteet - kuten juuri nyt muutaman ihmisen kohdalla - , jolloin toisen elämässä on menossa joku erityinen kriisivaihe ja keskustelua käydään pitkäänkin. Silloin on näppärämpää jutella kuin kirjoittaa. Tällöin myös sanon, että mulle voi soittaa vaikka keskellä yötä. Ja pidän kännykässä äänet päällä, vaikka normaalisti laitankin aina yöksi äänet pois. Mieluiten siis viestittelen ja tapaan kasvotusten. Ja silloin, kun tapaan kasvotusten, en vastaa puhelimeen, vaikka se soiskin. Poislukien em kriisitilanteissa olevien soitot. Mulla on yksi nuoruusvuosien kaveri, jonka kanssa soitellaan 1-3 kertaa vuodessa ja puhutaan parin tunnin maratonipuhelu, mutta ei olla tavattu kertaakaan 20:een vuoteen. 

Somen voi kokea huonoksi tai hyväksi asiaksi ihan riippuen siitä, millaisia tarpeita some palvelee tai on palvelematta. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä vaikka miten.. se on vaan somessa. Ja vanhemmat opettaa jo pikkulapsilleen sen työntämällä pädin kouraan, jotta oma someyhteisöllisyys ei kärsisi siitä ylimääräisestä pyörästä, joka tuli tehtyä

Olen huomannut saman. Sosiaaliset suhteet hoidetaan somessa. Siis tykkäämällä kuvista. (?) Olen kai kummajainen, kun välillä oikein soitan jollekin. Pitäis kai vaivautua baariin, jos haluaisi oikeasti jutella ihmisten kanssa.

Some on mahdollistanut sen, että voi olla tekemisissä sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ilman somea ei olisi tekemisissä lainkaan. Mulla katosi vuosikymmenten aikana kaikki yhteystiedot moniin sukulaisiin sekä lukioaikaisiin kavereihini. Samoin opiskelukavereihin. Ei voinut enää soittaa eikä lähettää edes kirjeitä. Facebookin myötä näitä alkoi löytyä uudelle

Tämä on juuri niin kuin kirjoitit. Some on hyvä kommunikointitapa, mutta joskus asioita vääristävä ja lietsova. Samoin pienen asian selvittämiseen ja kommunikointiin menee hirveästi aikaa ja energiaa, sen sijaan, että asian voisi hoitaa yhdellä puhelinsoitolla. Tuntuu, että kasvokkain käytävä keskustelu on vähentynyt, myöskin soittaminen. Asioita on jotenkin vaikeampaa sopia.

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteisöllisyys tarkoittaakin avuttomaksi ja muiden kannateltavaksi heittäytymistä.

Joo. Ei haittaa ollenkaan, jos on kadonnut. Kuka tuollaista jaksaisi?

Entisajan yhteisöllisyyshän oli tietyssä mielessä avuttomuutta tehdä jotkut työt yksin. Perunat oli helpompi laittaa maahan porukalla tai joku remontti tehdä yhdessä. Nyt tuota yhteisöllistä apua on korvaamassa koneet ja myös se että elintaso on noussut voi tarvittaessa ostaa palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteisöllisyys tarkoittaakin avuttomaksi ja muiden kannateltavaksi heittäytymistä.

Joo. Ei haittaa ollenkaan, jos on kadonnut. Kuka tuollaista jaksaisi?

Entisajan yhteisöllisyyshän oli tietyssä mielessä avuttomuutta tehdä jotkut työt yksin. Perunat oli helpompi laittaa maahan porukalla tai joku remontti tehdä yhdessä. Nyt tuota yhteisöllistä apua on korvaamassa koneet ja myös se että elintaso on noussut voi tarvittaessa ostaa palveluita.

Yhteisöllisyyden puuttumisesta merkkinä on yksityisyrittäjyyden jyrkkä nouseminen viimeisen 20 vuoden aikana

Nro 73: "Tämä on juuri niin kuin kirjoitit. Some on hyvä kommunikointitapa, mutta joskus asioita vääristävä ja lietsova. Samoin pienen asian selvittämiseen ja kommunikointiin menee hirveästi aikaa ja energiaa, sen sijaan, että asian voisi hoitaa yhdellä puhelinsoitolla. Tuntuu, että kasvokkain käytävä keskustelu on vähentynyt, myöskin soittaminen. Asioita on jotenkin vaikeampaa sopia."

Olet varsin oikeassa. Tosin olen eri mieltä siitä, että asian voisi aina hoitaa nopeammin yhdellä puhelinsoitolla. Esimerkiksi jos olen etäapalaverissa ja puhelin soi, en vastaa siihen. Voin soittaa takaisin palaverin jälkeen, mutta jos saan Messengerissä viestin, voin vastata siihen heti tai ainakin muutaman minuutin sisällä. Joskus toki puhelinsoitto on nopeampi, mutta se edellyttää, että toisella on sekä mahdollisuus että halua vastata heti. Tätä juuri aiemmassa tarkoitin, että kun ihmisillä on kännykkä aina mukana, ei voi tietää, onko nyt sopiva hetki soittaa. Lankapuhelinten aikaan ystävät ja kaverit eivät yleensä edes soittaneetkaan työpaikalle vaan ainoastaan kotinumeroon. Ja jos ei ollut kotona, niin sitten ei ollut. Saattoi olla kaupassa, kyläpaikassa, mökillä tai vaikka parin viikon lomalla Rhodoksella.  Silloinkin pystyttiin elämään sen kanssa, ettei vastausta saa nopeasti ja heti.  Mä näen kännyköiden vähän vääristäneen asioita, kun oletetaan, että jokainen on tavoitettavissa ihan milloin tahansa. Ennenkin jaksettiin odottaa. Odottaa jopa viikkoja, jos toinen ei sattunut olemaan juuri silloin kotona, kun toinen soitti. 

Kasvotusten näkeminen on varmaankin vähentynyt, mutta en syyttäisi siitä pelkästään somea vaan sitä, että ihmisillä tuntuu olevan elämässään aika paljon kaikenlaista. On työt tai opiskelut (joillain molemmat), on harrastukset, mahdollinen puoliso/seurustelukumppani, on lähisukulaisia ja muitakin ystäviä ja kavereita. Joillain sitten vielä lapsia omine harrastuksineen,  on vanhempainiltaa, kaverisynttäreitä yms. Työtahti ja työntekijälle asetetut odotukset on nykyisin ihan erilaisia kuin vielä 20 vuotta sitten. Puhumattakaan 40 vuotta sitten. Nk multitaskaaminen ei todellakaan sovi kaikille ihmisille ja jos työelämä ottaa koville, ei kauheasti jaksa sen päälle tehdä muuta kuin hoitaa pakolliset velvollisuutensa. En usko, että nämä ihmiset jaksaisivat yhtään sen enempää tavata, vaikkei somea olisi olemassakaan. Ja senkin vielä lisään - kun tässä on jo useamman vuosikymmenen ollut työelämässä - että yhä useammalla ei edes työelämä ole säännöllistä. Aikoinaan oli oikeastaan vain tietyt alat, joissa oli vuorotyö. Ja niilläkin aloilla työvuorot oli yleensä 2-3 viikkoa aiemmin tiedossa. Nykyisin kaupan kassakin voi olla yövuorossa. Mun mielestä tämäkin vaikuttaa siihen, miksi ihmisten on vaikea sopia asioita. Joillekin tosin sopii epäsäännöllinen ja nopeasti muuttuva työelämä, mutta ei kaikille. Osa haluaisi sellaisen elämän, jossa ei tarvitsisi katsoa kristallipallosta, mihin aikaan ensi keskiviikkona on töissä vai onko ollenkaan. Ja kyllähän tämä vaikuttaa yhteisöllisyyteenkin. Miten voit luvata mitään kenellekään, jos sulla ei ole sitä toimivaa kristallipalloa. 

Vähemmästäkin kun sinua vaaditaan aina auttamaan muita mutta et koskaan itse saa apua muilta vaikka apua pyydät. Meilläkin on taloyhtiössä kasi yh mammat lapsineen ja molemmat äidit on työttömiä niin he ovat päivittäin vaatimassa apua, palveluksia, kyytejä ja rahaa lainaan meiltä muilta mutta kumpikaan näistä äideistä ei ole koskaan suostunut auttamaan muita mitenkään kun aina ne vetoaa että minulla on lapsia en minä voi/kerkiä sinua auttamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Ajanvietto on monesti myös sitä, että haukutaan ja arvostellaan yhdessä jotain ihmistä. Ei ole ihme, ettei seura ja yhteisöllisyys kiinnosta.

Ei ole yllättävää, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta.

😆 Huh. Todella copypastetat näitä samoja jorinoitasi kesät talvet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteisöllisyys tarkoittaakin avuttomaksi ja muiden kannateltavaksi heittäytymistä.

Joo. Ei haittaa ollenkaan, jos on kadonnut. Kuka tuollaista jaksaisi?

Entisajan yhteisöllisyyshän oli tietyssä mielessä avuttomuutta tehdä jotkut työt yksin. Perunat oli helpompi laittaa maahan porukalla tai joku remontti tehdä yhdessä. Nyt tuota yhteisöllistä apua on korvaamassa koneet ja myös se että elintaso on noussut voi tarvittaessa ostaa palveluita.

Yhteisöllisyyden puuttumisesta merkkinä on yksityisyrittäjyyden jyrkkä nouseminen viimeisen 20 vuoden aikana

Totta. Osuuskuntien määrä on vähentynyt aivan merkittävästi muutamassa vuosikymmenessä. Jos haluaa pistää firman pystyyn, se on melkein pistettävä pystyyn yksin. Jos hyvin käy, voi olla joku kaveri, jonka kanssa tekee niin. Mutta että laajemmin eli perustaisi osuuskunnan, niin ei toimi kovin hyvin enää. 

Miksi näin kuvittelet? Suomalaiset veronmaksajat ovat maksaneet pitkälti toista miljoonaa sopeutumisrahaa yhden kauden kokoomuskansanedustajalle. Jos tuo ei ole lähimmäisen auttamista, niin mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vähemmästäkin kun sinua vaaditaan aina auttamaan muita mutta et koskaan itse saa apua muilta vaikka apua pyydät. Meilläkin on taloyhtiössä kasi yh mammat lapsineen ja molemmat äidit on työttömiä niin he ovat päivittäin vaatimassa apua, palveluksia, kyytejä ja rahaa lainaan meiltä muilta mutta kumpikaan näistä äideistä ei ole koskaan suostunut auttamaan muita mitenkään kun aina ne vetoaa että minulla on lapsia en minä voi/kerkiä sinua auttamaan

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat, ja tuolla aiemmin jo sivusinkin tätä asiaa. Yhteisöllisyyttä tuntuu haluavan eniten ne, jotka saavat yhteisöstä jotain, kuin ne , jotka olisivat halukkaita antamaan yhteisölle jotain. Mikäli vastavuoroisuus puuttuu, ei ole kyse yhteisöllisyydestä vaan hyväksikäytöstä. Toki yhteisössäkin voi olla niin, että joku ei oikeasti edes tarvitse muilta mitään, mutta silti antaa yhteisölleen sen, mitä ne muut tarvitsevat. Tämä kuitenkin edellyttää muunlaista yhteisöä (esim perhe) kuin naapurustoa.