Järkyttyisikö työyhteisösi, jos huomenaamuna ilmoittaisit kahvipöydässä irtisanoutuneesi töistä?

Tuskin. Pomot ehkä vähän kun pitää ettiä uusi tekijä duuneille. Ei AI ole vielä sillä tasolla että moni haluaisi asioida sen kanssa. Saati että se itse mitään  järkevää tekisi. Mutta tekijöitä tulee ovista ja ikkunoista joten ei se firmaa ja yhteisöä kaataisi 

Meillä on yt-neuvottelut päällä muutenkin, joten olisivat vaan onnellisia.

Veikkaan, että ensin yllättyisivät ja sen jälkeen olisivat iloisia, kun pääsevät eroon. 

Sanoin itseni irti yhdestä työpaikasta, jossa oli todella paskat olot ja ikävä tunnelma. Annoin jopa 3 kk varoitusajan. Esimies järkyttyi ja vähän panikoi, osaston pomo ei korviaan lotkauttanut kun ei varmaan yhtään ollut selvillä siitä mitä tosiasiassa tein.

Silti eivät ottaneet töihin ketään tuona aikana minua korvaamaan ja että olisin voinut perehdyttää jonkun uuden. Kolme kuukautta!

Sitten kun olin lähtenyt niin perääni soiteltiin kotiin että etkö voisi tulla vähän näyttämään näitä työtehtäviä... Siis voi Jeesuksen parta.

Kyseessä valtion virasto ja sekalaisia IT-töitä netistä henkilökunnan koulutkseen ym ym ym.

Tietysti vähitellen selvisivät tilanteesta, EVVVK.

Osa järkyttyisi, osalle ei varmaan merkitystä. Yhdelle tyypille se voisi olla iloinen asia.

Pomo oli tippa linssissä, kun muutama vuosi sitten olin lähtemässä työpaikasta. Sai vakuutettua mut, että täällä se on mahdollista, mitä olin hakemassa. Pyörsin päätökseni. Taitava esihenkilö ja reilu tyyppi.

Meillä kävi niin, että yksi hiljaisempi ja vaatimattomampi tyyppi vaihtoi toiseen työpaikkaan loppuvuodesta. Työpaikan pöhinäpetterit eivät noteeranneet sitä mitenkään, kunnes kahden kuukauden jälkeen tajuttiin että jonkun pitää hoitaa myös ne paskimmat ja ikävimmät hommat, joita tämä lähtenyt työntekijä oli aikaisemmin tehnyt. Siitäkös poru nousi, koska kukaan ei edes ollut tajunnut että sellaisiakin hommia meillä on. Minä tiesin kyllä että se lähtenyt teki hemmetisti hommia ja sanoinkin sille joskus, että pidäpä meteliä välillä tekemisistäsi että tajuavat, mutta ei se koskaan sanonut. En usko että edes pomo tajusi sitä. No nyt sitten on täysi sota kun selvitellään mikä osa-alue kuuluu kellekin. Ja näyttäisi siltä, että nuo hommat yritetään kipata minun niskoilleni. Muilla on "niin paljon näitä omia juttuja jo", vaikka tosiasiassa ei ole. Ihan sama määrä. Pomo on jo taipumassa ja porukka komppaa koska ovat samassa veneessä.

Olen seuraava lähtijä.

Mun kahvipöydän ääressä ei ole muita kuin minä niin eipä siihen mitenkään reagoitaisi

Kyllä varmasti järkyttyisi. Olen ainoa, joka tekee töitäni tässä talossa ja uuden työntekijän rekrytointi ja perehdyttäminen näin kesäaikaan voisi olla aika haastavaa. Varsinkin, kun ainoa, joka oikeasti voisi perehdyttää, olen minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että yksi hiljaisempi ja vaatimattomampi tyyppi vaihtoi toiseen työpaikkaan loppuvuodesta. Työpaikan pöhinäpetterit eivät noteeranneet sitä mitenkään, kunnes kahden kuukauden jälkeen tajuttiin että jonkun pitää hoitaa myös ne paskimmat ja ikävimmät hommat, joita tämä lähtenyt työntekijä oli aikaisemmin tehnyt. Siitäkös poru nousi, koska kukaan ei edes ollut tajunnut että sellaisiakin hommia meillä on. Minä tiesin kyllä että se lähtenyt teki hemmetisti hommia ja sanoinkin sille joskus, että pidäpä meteliä välillä tekemisistäsi että tajuavat, mutta ei se koskaan sanonut. En usko että edes pomo tajusi sitä. No nyt sitten on täysi sota kun selvitellään mikä osa-alue kuuluu kellekin. Ja näyttäisi siltä, että nuo hommat yritetään kipata minun niskoilleni. Muilla on "niin paljon näitä omia juttuja jo", vaikka tosiasiassa ei ole. Ihan sama määrä. Pomo on jo taipumassa ja porukka komppaa koska ovat samassa veneessä.

Ennen vanhaan sanottiin, että laiska töitään luettelee, mutta kyllä se on niin nykypäivän työelämässä että koko ajan pitää olla äänessä kertomassa mitä kaikkea on tehnyt (ja lisätä päästä vähän päälle). Niin saa palkankorotuksia ja välttyy yt-neuvotteluilta. Jos kuvittelet, että tehty työ tekijäänsä kiittää, olet väärässä. Kukaan ei sitä tajua vaan pitää itsestään selvänä. Jos olet hiljainen, ajatellaan että olet saamaton. Vaikka tekisin hommia kaksinkertaisen määrän. Sitten kavion kuva perseeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti järkyttyisi. Olen ainoa, joka tekee töitäni tässä talossa ja uuden työntekijän rekrytointi ja perehdyttäminen näin kesäaikaan voisi olla aika haastavaa. Varsinkin, kun ainoa, joka oikeasti voisi perehdyttää, olen minä itse.

Jos osaa lukea oppii sinunkin työt parissa viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti järkyttyisi. Olen ainoa, joka tekee töitäni tässä talossa ja uuden työntekijän rekrytointi ja perehdyttäminen näin kesäaikaan voisi olla aika haastavaa. Varsinkin, kun ainoa, joka oikeasti voisi perehdyttää, olen minä itse.

Jos osaa lukea oppii sinunkin työt parissa viikossa. 

En väitäkään että ei oppisi, ei ole vielä jäänyt vesilasiin kuoppaa, kun otan sormen pois. Mutta ei niitä mun töitä parissa viikossa opi, pari kuukauttakin olisi lyhyt aika kaiken omaksumiseen. Pari vuotta niin alkaa olla jo asian päällä. Sanoinkin, että haastavaa olisi se uuden työntekijän löytäminen ja perehdytys kesäaikaan.

Vierailija kirjoitti:

En ilmoittanut kenellekään. Irtisanoin itseni sairausloman aikana ja poistuin sanomatta sanaakaan.

Mun kaveri teki samalla lailla. Tai lähti loman jälkeen.

Sen tapa on sellainen. Häipyy. 

Mä saattaisin itsekin vaan häipyä.

Olen opettajana ja tuskin mua kauheesti kollegat kaipais tai että

olis järkyttyneitä. Tai ehkä tuo lähin kaipaisi, se kenen kanssa töitä teen enempi. Muuten työni on hyvin itsenäistä.

Osasta tykkään ja osa vaan on. Työ on prioriteetti. Ne oppilaat.

Vierailija kirjoitti:

Olisivat enemmän järkyttyneitä siitä, että miksi olen kahvipöydässä, kun olen etänä 99 % ajasta ja onnellisesti.

Ajattelinkin, että miten sitä edes huomaa, jos näistä etätyöringeistä joku poistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ilmoittanut kenellekään. Irtisanoin itseni sairausloman aikana ja poistuin sanomatta sanaakaan.

Mun kaveri teki samalla lailla. Tai lähti loman jälkeen.

Sen tapa on sellainen. Häipyy. 

Mä saattaisin itsekin vaan häipyä.

 

Olen opettajana ja tuskin mua kauheesti kollegat kaipais tai että

olis järkyttyneitä. Tai ehkä tuo lähin kaipaisi, se kenen kanssa töitä teen enempi. Muuten työni on hyvin itsenäistä.

Osasta tykkään ja osa vaan on. Työ on prioriteetti. Ne oppilaat.

 

Täällä opettajat ja avustajat vaihtuvat hyvin tiheään, monesti käynyt näin "ai niin sitähän ei ookkaan hetkeen näkynyt, luulin että enkö oo vaan törmänny".

Kysyisivät varmaan, että meidänkö verorahoilla ajattelit alkaa elämään ja kuinka leveästi?

No ihan takuulla! 😱

Olen etätöissä 95% ajasta. Olin jo irtisanoutumassa, mutta päädyin lopulta tähän vaihtoehtoon. Fyysinen työpaikka on reilun 100km päässä.

Muutama vuosi sitten  tosi monet ikävät hommat olivat niskassani, mutta olen päässyt niistä eroon kiitos etätyön. Olin siis aikoinaan jossain määrin korvaamaton, mutta tätä ei tajunnut kuin pari lähintä työkaveria. Välillä oli tilanteita, että olin taas kerran opettanut uudet kuviot kolmelle työkaverilleni, ja sitten muutamaa kuukautta myöhemmin esihenkilö kyselee minulta, että olenko Minä perillä siitä, että tämä asia pitäisi tehdä näin ja näin. Siihen vastasin, että olen joo perillä. En alkanut kertomaan, että muut nojasivat kyseisessä asiassa edelleen minun tukeeni. Tällaisia kai me hiljaiset puurtajat olemme.

Olen jättänyt ilmoittamatta. En ole huomiohakuinen, narsistinen persoona.

Perään on soiteltu ja kyselty neuvoja. En ole enää muistanut. 

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti järkyttyisi. Olen ainoa, joka tekee töitäni tässä talossa ja uuden työntekijän rekrytointi ja perehdyttäminen näin kesäaikaan voisi olla aika haastavaa. Varsinkin, kun ainoa, joka oikeasti voisi perehdyttää, olen minä itse.

Jos osaa lukea oppii sinunkin työt parissa viikossa. 

Jos osaisit lukea, etä lässyttäisi työttömän persun paskaa. Kaikki työt eivät ole niin turhia ja simppeleitä, että sinä niistä selviytyisit.