Lue keskustelun säännöt.
Kaveri muuttui lapsen saamisen myötä
11.06.2025 |
Ymmärrän, että lapsen saaminen muuttaa elämää ja varmasti myös ihmistä.
Tämä kyseinen kaveri on kuitenkin hurahtanut täysillä kuplaan, eikä kykene enää keskustelemaan mistään muusta kuin lapsestaan tai lapsiin liittyvistä asioista.
Jos yritämme puhua muusta, hän kääntää asiat siten, että keskustelu yrittää kuitenkin päätyä hänen lapseensa.
Some (julkinen) on muuttunut lapsen someksi. Tykkäilin pitkään kohteliaisuudesta ja aluksi olikin ihan kiva nähdä kuvia hänen lapsestaan, mutta kun joka päivä julkaistaan kuvia puklunaamasta ja ruoan suttaamasta naamasta, ei sitä oikein jaksa enää.
Olemme yrittäneet houkutella kaveria välillä ulkoilemaan, kahville tai ostoksille ilman lasta, koska ajattelimme, että se tulisi hänellekin hyvää. Jos lapsi on mukana, menee homma siihen että meidän jokaisen on vuorotellen otettava lapsi syliin, syötettävä ym. Hän on ottanut loukkauksena ehdotuksemme lapsivapaasta. Lapsen isä on siis läsnä ja voisi myös hoitaa lasta, että kaveri pääsisi välillä kavereita näkemään, mutta ei.
Mitä tällaisen ihmisen kanssa voi tehdä?
Olemme kuulemma itsekkäitä ja kapeakatseisia, emmekä tietenkään voi ymmärtää, kun olemme lapsettomia.
Laittaako välit poikki kokonaan vai odotellaanko kärsien että pahin menee ohi?
Lapsi on nyt noin vuoden ja kaikilla kavereilla alkaa olla hermot vähissä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut haluavat kadota vauvakuplaan tai lapsikuplaan koska pelottaa ulkomaailma (tiedän tapauksen). Jotkut vaan nauttivat täysillä vauva-arjesta ja lapsiarjesta (minä) ja onhan se ihan järkyttävän lyhyt aika kun lapset on pieniä. Se on suunnilleen ainoa aika naisen elämässä kun joku antaa ihan pyyteetöntä rakkautta. Tulee ja halaa, suukottaa ja kehuu. Ja omatkin rakkaudenosoitukset otetaan ilolla vastaan. Muutenhan naiset saakin pelkkää paskaa niskaansa, kotona ja kodin ulkopuolella, teki mitä hyvänsä, kenelle tahansa.
Ystäviä tulee ja menee, vaikeuksissa ja muutoksissahan se ystävyys punnitaan. En kadu hetkeäkään valintaani.
Vähän off topic mutta onpa haikeaa jos parisuhteissa ei halata, suukotella ja kehuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulaisillasi kavereilla on annettavaa äidiksi tulleelle ihmiselle? Osoitat itse, että ei mitään.
Turha alapeukuttaa tälle kysymykselle, jos ei osaa edes kertoa, mitä annettavaa heillä on tuoreelle äidille. Joku shoppailu ja kahvilassa istuminenko vastaa kiinnostavuudeltaan uuden perheenjäsenen tuloa maailmaan? 😂
Aaaa niin se uusi vauva on lahja koko ihmiskunnalle ja täten pitäisi ihastella vain ja ainoastaan joka kasvavaa senttiä 24/7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat ap itsekin tietää vastauksen. Et voi tehdä asialle mitään ja mielestäni on aiheellista kysyä mitä itse haluat enää tältä ystävältä? Olen itsekin pienen vauvan äiti, puheenaiheet pyörivät tietysti pitkälti vauvan ympärillä, mutta kyllä muistakin asioista voi keskustella kunhan keskustelunaiheiden keksiminen ei jää ainoastaan minun vastuulleni.
Mietin, ettei olisi kyse siitä, että muut juttelisivat tekemisistä, mitä ovat tehneet silloin kun tuore äiti ei ole päässyt mukaan? Vaikea jutella jostain konsertista ja miten huipputunnelma siellä oli, kun itse ei ole siellä ollut.
Ei ole mistään sellaisesta kyse, vaan ihan arkielämään liittyvistä asioista.
Yhdeltä kuoli isä, toinen jäi työttömäksi, kolmas ylennettiin jne.
Tämä kaveri ei ikään kuin kuuntele, eikä kommentoi. Alkaa sitten puhua, että hei, katsokaa minkä ilmeen mun lapsi just teki.
Eihän tuo ole normaalia, eihän?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ai se lapsi on vasta vuoden. Tuo vaihe menee ohi, mutta nyt on kupla päällä, koska lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan joka hetki. Eli kun kaverisi on vaikka kotona lapsen kanssa kahdestaan, hänellä ei ole sekuntiakaan omaa aikaa lapsen ollessa hereillä, vaan lasta pitää ajatella ja vahtia ihan joka hetki, ja siitä moodista on aika vaikea irrota jonkun lenkin ajaksi. Mutta pian lapsi kasvaa, ja kupla puhkeaa kyllä, et ole menettänyt kaveriasi, saat hänet kyllä suht samanlaisena takaisin vielä jonain päivänä.
Jep. Noin pieni on vielä täysin vanhemmastaan riippuvainen, ja vanhemman elämä on sitä vauvaperheen elämää.
Kouluikäisellä lapsellani kavereiden kanssa oleminen menee äidin kanssa hengailun edelle, hyvä kun malttaa tulla välillä syömään. Niin että ei tuo vauvavaihe ikuisesti kestä.
Sekin tuntui silloin vauva-arjessa lisävaatimukselta muun ohessa, että pitäisi olla muutakin kuin äiti. Että pitäisi olla harrastuksia, pysyä koko ajan perillä maailmanmenosta jne, jotta "et ole sitten ihan pihalla ja yksin kun lapsesi kasvaa!". Ja samalla tosi olla äiti täydellisesti.
Tein jaksamiseni mukaan, omiin harrastuksiin alkoi olla energiaa taas joskus taaperivaiheen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä juuri voi tehdä mitään. Minun kaveripiirissä oli vastaava tapaus ja pikkuhiljaa jätettiin kaveriporukan ulkopuolelle. Ei vain jaksettu, vaikka suurin osa meistä lapsellisia.
Hän myös sometti ahkerasti. Kerran laitoi kuvan lapsensa kakkapökäleestä ja tekstin "tuli iso kakka".
:D :D : D: :D
Tuo on kyllä jo next level hurahdus. Jos joku sekoaa noin pahasti, niin eihän se ihme, että ihmissuhteet muuttuu. Monilla ei persoona sen kummemmin muutu vanhemmuuden myötä, joten vaikea tuollaisen saada seuraa muista vanhemmistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulaisillasi kavereilla on annettavaa äidiksi tulleelle ihmiselle? Osoitat itse, että ei mitään.
Turha alapeukuttaa tälle kysymykselle, jos ei osaa edes kertoa, mitä annettavaa heillä on tuoreelle äidille. Joku shoppailu ja kahvilassa istuminenko vastaa kiinnostavuudeltaan uuden perheenjäsenen tuloa maailmaan? 😂
Aaaa niin se uusi vauva on lahja koko ihmiskunnalle ja täten pitäisi ihastella vain ja ainoastaan joka kasvavaa senttiä 24/7
Ymmärrän että liioittelet mutta tottakai hyvän ystävän lapsesta iloitaan. En ole uskovainen vaan vapaaehtoisesti lapseton, mutta onhan lapsi yleensä maailmalle ja vanhemmilleen lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi sitä ap myös vilkaista peiliin. Jos nyt käy lenkillä tai kahvilla, niin ei se vauva siinä mitään haittaa, vaikka olisikin mukana. Lapsi on hänen uusi perheenjäsenensä. Jos sinä hankit koiranpennun, niin varmasti puhut välillä siitä ja laitat kuvankin someen.
Siis mulla jäi enemmän kuva, että ongelma ei edes ole se vauva, vaan se että kaikki huomio on vain ja ainoastaan lapsessa. Lapsi on niin keskiössä, ettei enää luonnistu muusta puhuminen. Ois kiva, että vois jutella muustakin.
Kiva että joku ymmärsi asian pointin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittakaa välit poikki jos ette tykkää enää. Lapsen saaminen on tosi kokonaisvaltainen muutos, kukin kokee sen omalla tavallaan. Mulla tuli oman ajan kaipuuta enemmän vasta kun lapsi alkoi olla 2-3-vuotias. Onneksi hyvät ystävät pysyi vaikka ei entiseen tapaan koko ajan oltu näkemässä. Vastaavasti olin heille taustatukena kun saivat omia lapsia enkä hoputtanut heitä olemaan erossa lapsista.
Erossa lapsesta? Jos lähtee puoleksi tunniksi kavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kahville, ei sen pitäisi vahingoittaa lasta. Tekee myös hyvää äidille.
Minusta oli ihanaa että oli kavereita jotka houkuttelivat välillä ulostautumaan kotoa ilman muksua. Päähän tuossa sekoaa, jos ei ole elämässä muuta kuin pilttipurkkien etikettien lueskelu tsi vaippojen vaihto.
Älä puhu puolesta tunnista, kun
Muistan kun osallistuin ystävän riehakkaille syntymäpäiville kun imetin. Oli "kiva" raahata rintapumppua mukana, ja käytellä sitä ahtaissa ja likaisissa vessoissa. Seuraavalla kerralla en ottanut pumppua, vaan lypsin käsin, ja se vasta lystiä olikin jonkun pikku altaan yllä. Vaihtoehtona kestää kivikovien tissien kanssa ja toivoa että ehtii kotiin ennen rintatulehdusta. Ellei mies ehdi ennen sitä soittaa, ettei pärjää äitiään kaipaavan vauvan kanssa. Jäi siis iltariennot imetysaikana aika vähiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat ap itsekin tietää vastauksen. Et voi tehdä asialle mitään ja mielestäni on aiheellista kysyä mitä itse haluat enää tältä ystävältä? Olen itsekin pienen vauvan äiti, puheenaiheet pyörivät tietysti pitkälti vauvan ympärillä, mutta kyllä muistakin asioista voi keskustella kunhan keskustelunaiheiden keksiminen ei jää ainoastaan minun vastuulleni.
Mietin, ettei olisi kyse siitä, että muut juttelisivat tekemisistä, mitä ovat tehneet silloin kun tuore äiti ei ole päässyt mukaan? Vaikea jutella jostain konsertista ja miten huipputunnelma siellä oli, kun itse ei ole siellä ollut.
Ei ole mistään sellaisesta kyse, vaan ihan arkielämään liittyvistä asioista.
Yhdeltä kuoli isä, toinen jäi työttömäksi, kolmas ylennettiin jne.
Tämä kaveri ei ikään kuin käkuuntele, eikä kommentoi. Alkaa sitten puhua, että hei, katsokaa minkä ilmeen mun lapsi just teki.
Eihän tuo ole normaalia, eihän?
Ap.
Itselläni pitkittynyt univelka teki sitä, ettei vaan pystynyt keskittymään.
Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulaisillasi kavereilla on annettavaa äidiksi tulleelle ihmiselle? Osoitat itse, että ei mitään.
Turha alapeukuttaa tälle kysymykselle, jos ei osaa edes kertoa, mitä annettavaa heillä on tuoreelle äidille. Joku shoppailu ja kahvilassa istuminenko vastaa kiinnostavuudeltaan uuden perheenjäsenen tuloa maailmaan? 😂
Aaaa niin se uusi vauva on lahja koko ihmiskunnalle ja täten pitäisi ihastella vain ja ainoastaan joka kasvavaa senttiä 24/7
Ymmärrän että liioittelet mutta tottakai hyvän ystävän lapsesta iloitaan. En ole uskovainen vaan vapaaehtoisesti lapseton, mutta onhan lapsi yleensä maailmalle ja vanhemmilleen lahja.
No toki, mutta vaikka on luonutkin tähän maailmaan uutta elämää niin täytyy muistaa, että täällä edelleen on muitakin sulle läheisiä, joiden kanssa ihmissuhteen ylläpito vaatii sinulta myös hiukan huomiota, kuuntelu- ja keskustelutaitoa. Jos ei halua, että muutaman vuoden päästä havahtuu siihen, että mies juoksee kavereiden kanssa riennoissa ja hän on aina lasten kanssa kotona. Syy tähän löytyy yleensä peilistä.
>Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Olen vuorotyössä, kokeiltu on monet kerrat.
En ole ikinä silti, vaikka olisi ollut millainen univelka, jättänyt kommentoimatta toisen ihmisen kokemaan menetykseen tai iloisiin uutisiin. Ei pitäisi olla mahdotonta kun aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulaisillasi kavereilla on annettavaa äidiksi tulleelle ihmiselle? Osoitat itse, että ei mitään.
Turha alapeukuttaa tälle kysymykselle, jos ei osaa edes kertoa, mitä annettavaa heillä on tuoreelle äidille. Joku shoppailu ja kahvilassa istuminenko vastaa kiinnostavuudeltaan uuden perheenjäsenen tuloa maailmaan? 😂
Aaaa niin se uusi vauva on lahja koko ihmiskunnalle ja täten pitäisi ihastella vain ja ainoastaan joka kasvavaa senttiä 24/7
Ymmärrän että liioittelet mutta tottakai hyvän ystävän lapsesta iloitaan. En ole uskovainen vaan vapaaehtoisesti lapseton, mutta onhan lapsi yleensä maailmalle ja vanhemmilleen lahja.
No toki, mutta vaikka on luonutkin tähän maailmaan uutta elämää niin täyty
Nyt puhutaan suunnilleen vauvaikäisestä lapsesta. Jos ei sitä aikaa kestä vähän yksipuoleisempaa ystävyyttä, ei ollut oikea ystävä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
>Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Olen vuorotyössä, kokeiltu on monet kerrat.
En ole ikinä silti, vaikka olisi ollut millainen univelka, jättänyt kommentoimatta toisen ihmisen kokemaan menetykseen tai iloisiin uutisiin. Ei pitäisi olla mahdotonta kun aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä.
Ap.
Siis sulle oikeasti sun asioihin kommentoiminen on niin tärkeää, ettet voi ymmärtää miksei toisella just vauvavuoden aikana välttämättä riitä siihen energia tai huomiokyky? Jestas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittakaa välit poikki jos ette tykkää enää. Lapsen saaminen on tosi kokonaisvaltainen muutos, kukin kokee sen omalla tavallaan. Mulla tuli oman ajan kaipuuta enemmän vasta kun lapsi alkoi olla 2-3-vuotias. Onneksi hyvät ystävät pysyi vaikka ei entiseen tapaan koko ajan oltu näkemässä. Vastaavasti olin heille taustatukena kun saivat omia lapsia enkä hoputtanut heitä olemaan erossa lapsista.
Erossa lapsesta? Jos lähtee puoleksi tunniksi kavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kahville, ei sen pitäisi vahingoittaa lasta. Tekee myös hyvää äidille.
Minusta oli ihanaa että oli kavereita jotka houkuttelivat välillä ulostautumaan kotoa ilman muksua. Päähän tuossa sekoaa, jos ei ole elämässä muuta kuin pilttipurkkien etikettien lueskelu tsi vaippojen vaihto.
Miten saat kulumaan 3-5h kotoa lähtemiseen?
Realistisempi tuo aika on kuin puoli tuntia.
Vai oikeastiko sinulla menee vain puoli tuntia siihen, että lähdet kotoa kaverin kanssa kahville niin, että olet myös takaisin kotoa sen puolen tunnin sisään?
Mahtaa olla näky, kun juokset kahvilan tiskille muita jonosta taklaten, että nyt on hitto kiire. Kuumat kahvit kertakulauksella huiviin ja pulla suuhun kun hamsteri ikään, ulos rynniessä kaverille "moro, kiva nähä, nähään taas joskus!". Ja juoksujalkaa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittakaa välit poikki jos ette tykkää enää. Lapsen saaminen on tosi kokonaisvaltainen muutos, kukin kokee sen omalla tavallaan. Mulla tuli oman ajan kaipuuta enemmän vasta kun lapsi alkoi olla 2-3-vuotias. Onneksi hyvät ystävät pysyi vaikka ei entiseen tapaan koko ajan oltu näkemässä. Vastaavasti olin heille taustatukena kun saivat omia lapsia enkä hoputtanut heitä olemaan erossa lapsista.
Erossa lapsesta? Jos lähtee puoleksi tunniksi kavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kahville, ei sen pitäisi vahingoittaa lasta. Tekee myös hyvää äidille.
Minusta oli ihanaa että oli kavereita jotka houkuttelivat välillä ulostautumaan kotoa ilman muksua. Päähän tuossa sekoaa, jos ei ole elämässä muuta kuin pilttipurkkien etikettien lueskelu tsi vaippojen vaihto.
Ainiin ja joillakin oli se asenne, etten saisi puhua koko asiasta. Piti teeskennellä, että ei tässä mitään, vaikka tissit räjähtää (joka on tietämättömille verrattavissa kovaan pissahätään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittakaa välit poikki jos ette tykkää enää. Lapsen saaminen on tosi kokonaisvaltainen muutos, kukin kokee sen omalla tavallaan. Mulla tuli oman ajan kaipuuta enemmän vasta kun lapsi alkoi olla 2-3-vuotias. Onneksi hyvät ystävät pysyi vaikka ei entiseen tapaan koko ajan oltu näkemässä. Vastaavasti olin heille taustatukena kun saivat omia lapsia enkä hoputtanut heitä olemaan erossa lapsista.
Erossa lapsesta? Jos lähtee puoleksi tunniksi kavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kahville, ei sen pitäisi vahingoittaa lasta. Tekee myös hyvää äidille.
Minusta oli ihanaa että oli kavereita jotka houkuttelivat välillä ulostautumaan kotoa ilman muksua. Päähän tuossa sekoaa, jos ei ole elämässä muuta kuin pilttipurkkien etikettien lueskelu tsi vaippojen vaihto.
Musta puoli tuntia kaverin kanssa kahvilla? Eihän siinä ehdi puhua juuri mitään. Kannattaako sellaisen takia edes lähteä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Olen vuorotyössä, kokeiltu on monet kerrat.
En ole ikinä silti, vaikka olisi ollut millainen univelka, jättänyt kommentoimatta toisen ihmisen kokemaan menetykseen tai iloisiin uutisiin. Ei pitäisi olla mahdotonta kun aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä.
Ap.
Siis sulle oikeasti sun asioihin kommentoiminen on niin tärkeää, ettet voi ymmärtää miksei toisella just vauvavuoden aikana välttämättä riitä siihen energia tai huomiokyky? Jestas.
Lue vähän ylemmäs. Kaveripiiristämme yhden isä kuoli, eikä tämä vauvallinen kaveri reagoinut asiaan mitenkään, vaikka oli läsnä kun kuuli asiasta. Tätä se on kaiken aikaa.
Mielestäni me emme tässä ole niitä itsekkäitä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
>Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Olen vuorotyössä, kokeiltu on monet kerrat.
En ole ikinä silti, vaikka olisi ollut millainen univelka, jättänyt kommentoimatta toisen ihmisen kokemaan menetykseen tai iloisiin uutisiin. Ei pitäisi olla mahdotonta kun aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä.
Ap.
Minäkin tein vuorotyötä ennen vauvan saamista. Usko pois, se vauva-ajan valvominen oli jotain ihan muuta. Väsymys kun on jo sitä luokkaa, että pyörryttää ja oksettaa.
Minusta tuntuu, että monella ongelma on se vauva. Kyllä. Ei kyse useinkaan ole siitä, ettei äiti kuuntelisi tai puhuisi muustakin. Vauva on se ongelma.
Lapsettomalle pikkulapset ovat outoa aluetta. Rääkyviä, kuolaavia, puklaavia otuksia. Perheellinen näkee pienen ihmisen. Vauva on se ongelma, ja sitä te ette halua nähdä.
Ongelmaan on kuitenkin hyvin helppo ratkaisu. Ette pidä yhteyttä tuohon äitiin. Niin muutkin aina tekevät ja niin teillekin tehdään kun saatte lapsen.
Jotkut haluavat kadota vauvakuplaan tai lapsikuplaan koska pelottaa ulkomaailma (tiedän tapauksen). Jotkut vaan nauttivat täysillä vauva-arjesta ja lapsiarjesta (minä) ja onhan se ihan järkyttävän lyhyt aika kun lapset on pieniä. Se on suunnilleen ainoa aika naisen elämässä kun joku antaa ihan pyyteetöntä rakkautta. Tulee ja halaa, suukottaa ja kehuu. Ja omatkin rakkaudenosoitukset otetaan ilolla vastaan. Muutenhan naiset saakin pelkkää paskaa niskaansa, kotona ja kodin ulkopuolella, teki mitä hyvänsä, kenelle tahansa.
Ystäviä tulee ja menee, vaikeuksissa ja muutoksissahan se ystävyys punnitaan. En kadu hetkeäkään valintaani.