Lue keskustelun säännöt.
Kaveri muuttui lapsen saamisen myötä
11.06.2025 |
Ymmärrän, että lapsen saaminen muuttaa elämää ja varmasti myös ihmistä.
Tämä kyseinen kaveri on kuitenkin hurahtanut täysillä kuplaan, eikä kykene enää keskustelemaan mistään muusta kuin lapsestaan tai lapsiin liittyvistä asioista.
Jos yritämme puhua muusta, hän kääntää asiat siten, että keskustelu yrittää kuitenkin päätyä hänen lapseensa.
Some (julkinen) on muuttunut lapsen someksi. Tykkäilin pitkään kohteliaisuudesta ja aluksi olikin ihan kiva nähdä kuvia hänen lapsestaan, mutta kun joka päivä julkaistaan kuvia puklunaamasta ja ruoan suttaamasta naamasta, ei sitä oikein jaksa enää.
Olemme yrittäneet houkutella kaveria välillä ulkoilemaan, kahville tai ostoksille ilman lasta, koska ajattelimme, että se tulisi hänellekin hyvää. Jos lapsi on mukana, menee homma siihen että meidän jokaisen on vuorotellen otettava lapsi syliin, syötettävä ym. Hän on ottanut loukkauksena ehdotuksemme lapsivapaasta. Lapsen isä on siis läsnä ja voisi myös hoitaa lasta, että kaveri pääsisi välillä kavereita näkemään, mutta ei.
Mitä tällaisen ihmisen kanssa voi tehdä?
Olemme kuulemma itsekkäitä ja kapeakatseisia, emmekä tietenkään voi ymmärtää, kun olemme lapsettomia.
Laittaako välit poikki kokonaan vai odotellaanko kärsien että pahin menee ohi?
Lapsi on nyt noin vuoden ja kaikilla kavereilla alkaa olla hermot vähissä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Olen vuorotyössä, kokeiltu on monet kerrat.
En ole ikinä silti, vaikka olisi ollut millainen univelka, jättänyt kommentoimatta toisen ihmisen kokemaan menetykseen tai iloisiin uutisiin. Ei pitäisi olla mahdotonta kun aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä.
Ap.
Siis sulle oikeasti sun asioihin kommentoiminen on niin tärkeää, ettet voi ymmärtää miksei toisella just vauvavuoden aikana välttämättä riitä siihen energia tai huomiokyky? Jestas.
Lue vähän ylemmäs. Kaveripiiristämme yhden isä kuoli, eikä tämä vauvallinen kaveri reagoinut asiaan mitenkään
Vesität vähän näitä sun juttuja sillä että puhut jostain somekuvista ja ostoksille lähtemisestä, nyt onkin sitten kyse tuollaisesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Olen vuorotyössä, kokeiltu on monet kerrat.
En ole ikinä silti, vaikka olisi ollut millainen univelka, jättänyt kommentoimatta toisen ihmisen kokemaan menetykseen tai iloisiin uutisiin. Ei pitäisi olla mahdotonta kun aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä.
Ap.
Minäkin tein vuorotyötä ennen vauvan saamista. Usko pois, se vauva-ajan valvominen oli jotain ihan muuta. Väsymys kun on jo sitä luokkaa, että pyörryttää ja oksettaa.
Hohhoijaa. Et voi tietää onko ap:n vähäisen unen takana muutakin kuin vuorotyö. Moni voi kärsiä unettomuudesta, masennuksesta tai muista vaivoista. Ette te vauvalliset ole ainoita jotka ovat rättiväsyneitä.
Rasittava minä-minä-asenne teillä kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat ap itsekin tietää vastauksen. Et voi tehdä asialle mitään ja mielestäni on aiheellista kysyä mitä itse haluat enää tältä ystävältä? Olen itsekin pienen vauvan äiti, puheenaiheet pyörivät tietysti pitkälti vauvan ympärillä, mutta kyllä muistakin asioista voi keskustella kunhan keskustelunaiheiden keksiminen ei jää ainoastaan minun vastuulleni.
En ole edes pienen vauvan äitinä keskustellut lapsettomien ystävien kanssa vauvastani kuin lyhyesti kuulumiset ja sitten aivan muista aiheista. En ymmärrä tätä miten ihmeessä vauvan tai pienen lapsen vanhempi ei keksisi muita puheenaiheita. Siis ettekö juttele esim ajankohtaisesta maailmanmenosta, sen ystävän kuulumisista, mistä vaan...
Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia, samoin hormonit vaikuttavat yksilöllisesti. Minä lapsettomana tämän ymmärrän, erikoista ettet sinä käsitä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Olen vuorotyössä, kokeiltu on monet kerrat.
En ole ikinä silti, vaikka olisi ollut millainen univelka, jättänyt kommentoimatta toisen ihmisen kokemaan menetykseen tai iloisiin uutisiin. Ei pitäisi olla mahdotonta kun aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä.
Ap.
Minäkin tein vuorotyötä ennen vauvan saamista. Usko pois, se vauva-ajan valvominen oli jotain ihan muuta. Väsymys kun on jo sitä luokkaa, että pyörryttää ja oksettaa.
Hohhoijaa. Et voi tietää onko ap:n vähäisen unen takana muutakin kuin vuorotyö. Moni voi kärsiä unettomuudesta, masennukse
Miten tuo liittyy mihinkään? Pointti oli nyt varmaan se että monet tuo vauvan aiheuttama unettomuus voi yllättää, vaikka kuinka olisi tottunut valvomaan. -eri
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monella ongelma on se vauva. Kyllä. Ei kyse useinkaan ole siitä, ettei äiti kuuntelisi tai puhuisi muustakin. Vauva on se ongelma.
Lapsettomalle pikkulapset ovat outoa aluetta. Rääkyviä, kuolaavia, puklaavia otuksia. Perheellinen näkee pienen ihmisen. Vauva on se ongelma, ja sitä te ette halua nähdä.
Ongelmaan on kuitenkin hyvin helppo ratkaisu. Ette pidä yhteyttä tuohon äitiin. Niin muutkin aina tekevät ja niin teillekin tehdään kun saatte lapsen.
On tuollaisiakin piirejä varmasti. Jotain kovis-naisia.
Itseäni ei ole koskaan kovisten seura kiinnostanut, joten olen onnekseni välttynyt tuollaiselta ilmiöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha sanoa. Jos lapsi on jo vuoden, näyttää pahasti siltä että äidistä on tullut niin sanotusti Mamma isolla ämmällä eikä hänellä ole enää omaa elämää, käytöstapoja ja persoonaa jäljellä ollenkaan.
Itse heivaisin tuollaisen elämästäni. Äitiys ei tee kaikista itsekkäitä k usi päi tä, mutta osasta kyllä.
Aloitus saattoi olla vähän huonosti kirjoitettu, mutta tointa nyt asian kuitenkin ilmi tuossa toisessa kommentissa.
Täältä on nyt saanut sen käsityksen, että tämän kaverin kuvaamani moukkamainen käytös siis on normaalia ja monen mielestä ihan fine.
Ei kai siinä, älkää sitten ihmetelkö kun kaverit kaikkoavat ympäriltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulaisillasi kavereilla on annettavaa äidiksi tulleelle ihmiselle? Osoitat itse, että ei mitään.
Turha alapeukuttaa tälle kysymykselle, jos ei osaa edes kertoa, mitä annettavaa heillä on tuoreelle äidille. Joku shoppailu ja kahvilassa istuminenko vastaa kiinnostavuudeltaan uuden perheenjäsenen tuloa maailmaan? 😂
Aaaa niin se uusi vauva on lahja koko ihmiskunnalle ja täten pitäisi ihastella vain ja ainoastaan joka kasvavaa senttiä 24/7
Ymmärrän että liioittelet mutta tottakai hyvän ystävän lapsesta iloitaan. En ole uskovainen vaan vapaaehtoisesti lapseton, mutta onhan lapsi yleensä maailmalle ja vanhemmilleen lahja.
No toki, mutta vaikka on luo
Nyt puhutaan suunnilleen vauvaikäisestä lapsesta. Jos ei sitä aikaa kestä vähän yksipuoleisempaa ystävyyttä, ei ollut oikea ystävä koskaan.
Ymmärrän, että vauva vie paljon huomiota ja on tottakai oman elämäsi keskipiste, vauva tarvii sitä. Mutta minusta on ihan hölmöä sanoa, että pitäisi parin vuoden ajan keskittyä vain ja ainoastaan kaverinsa lapseen ainoana puheenaiheena ja hyväksyä ettei kaverilta saa sympatiaa, kun läheinen kuolee tai iloita kun saa ylennyksen jne.
Luulisi että vastuullisena vanhempana osaisi radikaalisti vähentää somettamista ja ruudun tuijottelua, jotta lapsesta ei kasva keskittymiskyvytöntä lyhyt videon tuijottelijaa.
Lapsen ruutuaika lähtee vanhemman ruutuajasta ja kun lapsi on vielä alttiimpi kouluttamaan, on vanhemman ruutuaika oltava vähemmän kuin lapsella
Tässä myös palstan tuijottajille herätys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus saattoi olla vähän huonosti kirjoitettu, mutta tointa nyt asian kuitenkin ilmi tuossa toisessa kommentissa.
Täältä on nyt saanut sen käsityksen, että tämän kaverin kuvaamani moukkamainen käytös siis on normaalia ja monen mielestä ihan fine.
Ei kai siinä, älkää sitten ihmetelkö kun kaverit kaikkoavat ympäriltä.
Ap
Ehkä hän ei pidä vain seurastasi. Vaikutat aika ikävältä ihmiseltä. Jätä hänet rauhaan. Hänellä on varmasti muutakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus saattoi olla vähän huonosti kirjoitettu, mutta tointa nyt asian kuitenkin ilmi tuossa toisessa kommentissa.
Täältä on nyt saanut sen käsityksen, että tämän kaverin kuvaamani moukkamainen käytös siis on normaalia ja monen mielestä ihan fine.
Ei kai siinä, älkää sitten ihmetelkö kun kaverit kaikkoavat ympäriltä.
Ap
Ei se ole sinänsä normaalia tai fine. Pointti on se että se on todennäköisesti väliaikaista, enkä lähtisi sen perusteella ketään heti hylkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>Kokeile joskus itse vetää edes pari viikkoa niin, että nukut max 5 tuntia tunnin pätkissä, ja katso miten skarppiin keskusteluun sen jälkeen pystyt. Ja sitten muistat, että joillakin vauva-aika on tuota monta kuukautta.
Olen vuorotyössä, kokeiltu on monet kerrat.
En ole ikinä silti, vaikka olisi ollut millainen univelka, jättänyt kommentoimatta toisen ihmisen kokemaan menetykseen tai iloisiin uutisiin. Ei pitäisi olla mahdotonta kun aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä.
Ap.
Minäkin tein vuorotyötä ennen vauvan saamista. Usko pois, se vauva-ajan valvominen oli jotain ihan muuta. Väsymys kun on jo sitä luokkaa, että pyörryttää ja oksettaa.
Hohhoijaa. Et voi tietää onko ap:n vähäisen unen takana muutakin kuin vuorotyö
Miten tuo liittyy mihinkään? Pointti oli nyt varmaan se että monet tuo vauvan aiheuttama unettomuus voi yllättää, vaikka kuinka olisi tottunut valvomaan. -eri
Ja sekin on eri juttu, että vauvan vanhempana on siinä ultraväsymyksessäkin kuitenkin huolehdittava siitä vauvasta. Sitten kun alkaa ryömiä, niin tosissaan saa olla jo silmät selässä vaikka olisi kuinka väsynyt.
Ei voi ottaa palauttavia päikkärit, ellei paikalla ole toista aikuista.
Vuorotyö ja vauvan kanssa valvominen on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi kaveritapaamisia pitäisi olla hirveän usein, kun perheeseen on syntynyt vauva. Silloin vanhemmat tietysti keskittyvät vauvaan ja kavereita voi nähdä ihan lyhyesti joskus harvoin, ja sitten taas enemmän, kun lapsi on isompi. Ei kai ne kaverit kenellekään tuoreelle äidille niin tärkeitä ole? Totta kai se oma rakas lapsi merkitsee enemmän!
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa. Jos lapsi on jo vuoden, näyttää pahasti siltä että äidistä on tullut niin sanotusti Mamma isolla ämmällä eikä hänellä ole enää omaa elämää, käytöstapoja ja persoonaa jäljellä ollenkaan.
Itse heivaisin tuollaisen elämästäni. Äitiys ei tee kaikista itsekkäitä k usi päi tä, mutta osasta kyllä.
JO vuoden :D :D juu, kyllähän se melkeen kouluiässä jo on, niin pitäisi olla jo äidin yli vauvakuplasta jne :D
Voi kuule, kyllä se on VASTA vuoden ja vauvakupla vielä päällä. Kyllä sitä kerkeää sitä omaa elämää hankkimaan niiden 17 tulevan vuoden aikana.
Kaffebulla kirjoitti:
En ymmärrä miksi kaveritapaamisia pitäisi olla hirveän usein, kun perheeseen on syntynyt vauva. Silloin vanhemmat tietysti keskittyvät vauvaan ja kavereita voi nähdä ihan lyhyesti joskus harvoin, ja sitten taas enemmän, kun lapsi on isompi. Ei kai ne kaverit kenellekään tuoreelle äidille niin tärkeitä ole? Totta kai se oma rakas lapsi merkitsee enemmän!
Niin, varsinkaan kaverit. Ystävät tulevat kyllä tueksi. Mutten osaa kuvitella, että vauvavuotena priorisoisin kavereita joille lapseni on lähinnä riesa josta pitää esittää tykkäävänsä.
Ehdottaisin ap:lle empaattista suhtautumista kaveriin. Voi tulla aika, jolloin ei itsekään syystä tai toisesta käyttäydy Aikuisten Naisen oppikirjan mukaan, ja silloin on mahtavaa, jos rinnalla on ymmärtäviä ja lempeitä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monella ongelma on se vauva. Kyllä. Ei kyse useinkaan ole siitä, ettei äiti kuuntelisi tai puhuisi muustakin. Vauva on se ongelma.
Lapsettomalle pikkulapset ovat outoa aluetta. Rääkyviä, kuolaavia, puklaavia otuksia. Perheellinen näkee pienen ihmisen. Vauva on se ongelma, ja sitä te ette halua nähdä.
Ongelmaan on kuitenkin hyvin helppo ratkaisu. Ette pidä yhteyttä tuohon äitiin. Niin muutkin aina tekevät ja niin teillekin tehdään kun saatte lapsen.
Olen lapseton ja mulla on kolme kaveria, joilla on lapsia. Kaksi näistä kykeni myös normaaliin kanssakäymiseen kavereiden kanssa vauva-aikana, vietettiin aikaa jutellen myös normaaliin elämään kuuluvista muista asioista. Olen viettänyt iltaa kaverini vauvaa paijaten ja normaaleja kaverijuttuja hihitellen.
Yhden kanssa sitten en enää ole tekemisissä, kun se kanssakäyminen oli sitä, että hän puhui vaan vauvastaan, kaikki muu ohitettiin nopeasti "aijaa, ahaa, okei, mutta hei tää muru eilen melkein jo nosti päätä", kaikki jutut pyöri vain hänen vauvansa ympärillä.
Toiset kykenee pitämään kaverisuhteita yllä, toisia ei enää jaksa kiinnostaa. Siihen ne kaverisuhteet kuolee.
En minä ainakaan kokenut kaveritapaamisia millään tavalla virkistävinä, kun koko ajan takaraivossa oli, että mitenköhän siellä kotona pärjätään, räjähtääkö tissit kohta ja onko seuraava viikko yhtä huutoa, kun maitoa ei meinaa tulla.
Ne kaveritapaamiset olivat silloin velvollisuudentunnosta suoritettuja. Ystäväsi voi oikeasti olla ihan hyvillään, jos annat hänelle vähän tilaa.
En ole edes pienen vauvan äitinä keskustellut lapsettomien ystävien kanssa vauvastani kuin lyhyesti kuulumiset ja sitten aivan muista aiheista. En ymmärrä tätä miten ihmeessä vauvan tai pienen lapsen vanhempi ei keksisi muita puheenaiheita. Siis ettekö juttele esim ajankohtaisesta maailmanmenosta, sen ystävän kuulumisista, mistä vaan...