Lue keskustelun säännöt.
Kaveri muuttui lapsen saamisen myötä
11.06.2025 |
Ymmärrän, että lapsen saaminen muuttaa elämää ja varmasti myös ihmistä.
Tämä kyseinen kaveri on kuitenkin hurahtanut täysillä kuplaan, eikä kykene enää keskustelemaan mistään muusta kuin lapsestaan tai lapsiin liittyvistä asioista.
Jos yritämme puhua muusta, hän kääntää asiat siten, että keskustelu yrittää kuitenkin päätyä hänen lapseensa.
Some (julkinen) on muuttunut lapsen someksi. Tykkäilin pitkään kohteliaisuudesta ja aluksi olikin ihan kiva nähdä kuvia hänen lapsestaan, mutta kun joka päivä julkaistaan kuvia puklunaamasta ja ruoan suttaamasta naamasta, ei sitä oikein jaksa enää.
Olemme yrittäneet houkutella kaveria välillä ulkoilemaan, kahville tai ostoksille ilman lasta, koska ajattelimme, että se tulisi hänellekin hyvää. Jos lapsi on mukana, menee homma siihen että meidän jokaisen on vuorotellen otettava lapsi syliin, syötettävä ym. Hän on ottanut loukkauksena ehdotuksemme lapsivapaasta. Lapsen isä on siis läsnä ja voisi myös hoitaa lasta, että kaveri pääsisi välillä kavereita näkemään, mutta ei.
Mitä tällaisen ihmisen kanssa voi tehdä?
Olemme kuulemma itsekkäitä ja kapeakatseisia, emmekä tietenkään voi ymmärtää, kun olemme lapsettomia.
Laittaako välit poikki kokonaan vai odotellaanko kärsien että pahin menee ohi?
Lapsi on nyt noin vuoden ja kaikilla kavereilla alkaa olla hermot vähissä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittakaa välit poikki jos ette tykkää enää. Lapsen saaminen on tosi kokonaisvaltainen muutos, kukin kokee sen omalla tavallaan. Mulla tuli oman ajan kaipuuta enemmän vasta kun lapsi alkoi olla 2-3-vuotias. Onneksi hyvät ystävät pysyi vaikka ei entiseen tapaan koko ajan oltu näkemässä. Vastaavasti olin heille taustatukena kun saivat omia lapsia enkä hoputtanut heitä olemaan erossa lapsista.
Erossa lapsesta? Jos lähtee puoleksi tunniksi kavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kahville, ei sen pitäisi vahingoittaa lasta. Tekee myös hyvää äidille.
Minusta oli ihanaa että oli kavereita jotka houkuttelivat välillä ulostautumaan kotoa ilman muksua. Päähän tuossa sekoaa, jos ei ole elämässä muuta kuin pilttipurkkien etikettien lueskelu tsi vaippojen vaihto.
Mistä sinä tiedät mikä kenelle
Miksi toisten on sitten pakko kuunnella omalla vapaa-ajalla vauvan itkua kun yrittää keskustella tasapuolisesti kaikkien paikalla olijoiden kanssa? Äiti-ihminen ignooraa kaiken mitä muut puhuvat, mutta mielellään puhuu muiden päälle kun on asiaa lapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pitäisi kiinni sellaisesta tuttavapiiristä, joka koittaa ehdotella jotain entisen elämän tyylistä ajanviettoa ilman pienokaista. Lapselleen antautunut vanhempi on ihan oikealla tiellä, jos hän kieltäytyy jatkamaan sellaisissa. Hajurakoa entisiin juttuihin syntyy usein luonnostaan mm. silloin, kun tulee vanhemmaksi, mikä on ihan ok asia. Sympatiat on kokonaan sen äiti-ihmisen puolella.
Mua ihmetyttää se, kuinka paljon tällä palstalla on naisia jotka ovat eläneet ihan erilaista elämää ennen lapsia. Siis sellaista, ettei ystävien kanssa tehdä juuri mitään missä lapsikin voisi olla mukana. Varsinkin tuollainen vauvaikäinen, voi olla todella helppo ikä. Valtaosa mun tekemisistä ystävien kanssa on sellaisia, että kun jollekulle on tullut lapsi, juuri mikään ei ole muuttunut.
Juu eihän ne mitään oikeita ystäviä ole, jos ei hengailla yhdessä myös niin, että lapset on mukana.
Elämäntilannekavereita vain. Toki niilläkin on paikkansa ja voivat olla aivan ihania, tärkeitä tyyppejä, mutta ystävät on erikseen ja ystävyyteen ei pitäisi elämäntilanteiden vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittakaa välit poikki jos ette tykkää enää. Lapsen saaminen on tosi kokonaisvaltainen muutos, kukin kokee sen omalla tavallaan. Mulla tuli oman ajan kaipuuta enemmän vasta kun lapsi alkoi olla 2-3-vuotias. Onneksi hyvät ystävät pysyi vaikka ei entiseen tapaan koko ajan oltu näkemässä. Vastaavasti olin heille taustatukena kun saivat omia lapsia enkä hoputtanut heitä olemaan erossa lapsista.
Erossa lapsesta? Jos lähtee puoleksi tunniksi kavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kahville, ei sen pitäisi vahingoittaa lasta. Tekee myös hyvää äidille.
Minusta oli ihanaa että oli kavereita jotka houkuttelivat välillä ulostautumaan kotoa ilman muksua. Päähän tuossa sekoaa, jos ei ole elämässä muuta kuin pilttipurkkien etikettien lueskelu tsi vaippojen vaihto.
Älä puhu puolesta tunnista, kun ei puolessa tunnissa ehdi kuin vasta lähteä kotoa. Siinä menee 3-5 tuntia vähintään, jos kavereita tapaa ja imettäjälle se on pitkä aika. Se tarkoittaa, että tissit ovat ihan kivikovat ja kipeät, maidon tulo ehtyy useammaksi päiväksi ja pahimmillasi saat rintatulehduksen. Ei nämä lapsettomat vain tajua. Luulevat, että sen lapsen voi heittää aina vain isälle tai mummolaan ja hilpaista omiin menoihin koko illaksi.
Jos oikeasti haluat pitää yhteyttä kaveriisi, niin keksi menoja minne lapsi voi tulla mukaan.
Ai se lapsi on vasta vuoden. Tuo vaihe menee ohi, mutta nyt on kupla päällä, koska lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan joka hetki. Eli kun kaverisi on vaikka kotona lapsen kanssa kahdestaan, hänellä ei ole sekuntiakaan omaa aikaa lapsen ollessa hereillä, vaan lasta pitää ajatella ja vahtia ihan joka hetki, ja siitä moodista on aika vaikea irrota jonkun lenkin ajaksi. Mutta pian lapsi kasvaa, ja kupla puhkeaa kyllä, et ole menettänyt kaveriasi, saat hänet kyllä suht samanlaisena takaisin vielä jonain päivänä.
Jokainen joka tekee lapsen, menettää ne kaikki ne ystävät, ketkä eivät tee lapsia tai eivät tee lapsia samaan aikaan.
Ei siis tarkoita, että riitaudutaan mutta ei ole enää mitään yhteistä, eikä kumpikaan tykkää toistensa asioista, eli sellaisia ihmisiä ei muutoinkaan valita kaveriksi.
Tämä on siis yksi niistä hintalapuista, joka maksetaan, kun lapsi tehdään ja siksi moni yrittääkin tulla edes suunnilleen samaan aikaan raskaaksi jonkun edes puolitutun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<< kaveri on hurahtanut täysillä kuplaan, eikä kykene enää keskustelemaan mistään muusta kuin lapsestaan tai lapsiin liittyvistä asioista. -- joka päivä julkaistaan kuvia puklunaamasta ja ruoan suttaamasta naamasta --- Olemme yrittäneet houkutella kaveria välillä ulkoilemaan, kahville tai ostoksille ilman lasta, koska ajattelimme, että se tulisi hänellekin hyvää. >>
Se lapsi tekee hänelle hyvää. Ja siitä koitatte erottaa hänet. Ja ihmettelette miksi se ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on pieni, niin elämä on aika pitkälti sitä lapsen kanssa olemista, etenkin äitys- ja hoitovapaalla. Niin voi olla aika vähän kerrottavaa muusta kuin siitä elämästä lapsensa kanssa, uutisissakin oli ainakin itse vaikea pysyä tysin ajantasalla isossa univelassa.
Kyllä se siitä sitten ajan kanssa tasoittuu.
Jos itse olen halunnut hengailla ystäväni kanssa jolla on pieni lapsi, niin olen mennyt kylään ja hoitanut vauvan unille/tehnyt ruokaa/siivonnut yms. Siitä on apua äidille, mutta myös itsekkäästi ajateltuna minulle, kun voin hengata rauhassa ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse pitäisi kiinni sellaisesta tuttavapiiristä, joka koittaa ehdotella jotain entisen elämän tyylistä ajanviettoa ilman pienokaista. Lapselleen antautunut vanhempi on ihan oikealla tiellä, jos hän kieltäytyy jatkamaan sellaisissa. Hajurakoa entisiin juttuihin syntyy usein luonnostaan mm. silloin, kun tulee vanhemmaksi, mikä on ihan ok asia. Sympatiat on kokonaan sen äiti-ihmisen puolella.
Entinen elämä? Ei voi siis enää tavata ystäviä vaikka käyden elokuvissa, syömässä tai kahvilassa? Omituiselta kuulostaa.
Minulla on kolme lasta ja hyvin on löytynyt aikaa myös ystäville ilman että vien lapset mukanani jokaiseen tapaamiseen.
Välillä ovat olleet mukana, eikä kellään ole ollut negatiivista sanottavaa. Välillä ollaan sovittu että nähdään vain aikuisten kesken, enkä ole siitä loukkaantunut.
Saavathan miehetkin nähdä kavereita tultuaan isiksi, ilman että vievät lapsen mukana tapaamisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pitäisi kiinni sellaisesta tuttavapiiristä, joka koittaa ehdotella jotain entisen elämän tyylistä ajanviettoa ilman pienokaista. Lapselleen antautunut vanhempi on ihan oikealla tiellä, jos hän kieltäytyy jatkamaan sellaisissa. Hajurakoa entisiin juttuihin syntyy usein luonnostaan mm. silloin, kun tulee vanhemmaksi, mikä on ihan ok asia. Sympatiat on kokonaan sen äiti-ihmisen puolella.
Mua ihmetyttää se, kuinka paljon tällä palstalla on naisia jotka ovat eläneet ihan erilaista elämää ennen lapsia. Siis sellaista, ettei ystävien kanssa tehdä juuri mitään missä lapsikin voisi olla mukana. Varsinkin tuollainen vauvaikäinen, voi olla todella helppo ikä. Valtaosa mun tekemisistä ystävien kanssa on sellaisia, että kun jollekulle on tullut lapsi, juuri mikään ei ole muuttunut.
&n
Kyseessä ei nyt varsinaisesti ollut tuossa minun kommentissani siitä, muuttuuko ihminen. Vaan siitä, ettei voida tehdä jotain missä se tuore vanhempi voisi olla luontevasti mukana. Että väkisin menojen täytyy olla ilman lasta.
En lähtisi ketään muutenkaan vauvavuoden perusteella tuomitsemaan. Pohtisin muutoksen laajuutta ja pysyvyyttä siinä vaiheessa kun lapsi on parivuotias. Myös ajatus siitä että ystävyys päättyy kun toinen saa lapsia tuntuu todella kertakäyttöiseltä ja modernilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen joka tekee lapsen, menettää ne kaikki ne ystävät, ketkä eivät tee lapsia tai eivät tee lapsia samaan aikaan.
Ei siis tarkoita, että riitaudutaan mutta ei ole enää mitään yhteistä, eikä kumpikaan tykkää toistensa asioista, eli sellaisia ihmisiä ei muutoinkaan valita kaveriksi.
Tämä on siis yksi niistä hintalapuista, joka maksetaan, kun lapsi tehdään ja siksi moni yrittääkin tulla edes suunnilleen samaan aikaan raskaaksi jonkun edes puolitutun kanssa.
No ei onneksi mene noin, eikä ole itsellänikään mennyt. Toki sinä saat halutessasi elää noin, jos tykkäät :D
Siis joku bilehirmu jota ei kiinnosta jotkut äitien asiat milliäkään, rupeaa itse tuohon äidin rooliin ja sitten ihmettelee, miksi ne kaikki 10 bilehirmua eivät ole kiinnostuneita kuuntelemaan hänet vauvajuttujaan?
Tämä naisen logiikka on monta kertaa nähty ja tuntuu toistuvan ja toistuvan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittakaa välit poikki jos ette tykkää enää. Lapsen saaminen on tosi kokonaisvaltainen muutos, kukin kokee sen omalla tavallaan. Mulla tuli oman ajan kaipuuta enemmän vasta kun lapsi alkoi olla 2-3-vuotias. Onneksi hyvät ystävät pysyi vaikka ei entiseen tapaan koko ajan oltu näkemässä. Vastaavasti olin heille taustatukena kun saivat omia lapsia enkä hoputtanut heitä olemaan erossa lapsista.
Erossa lapsesta? Jos lähtee puoleksi tunniksi kavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kahville, ei sen pitäisi vahingoittaa lasta. Tekee myös hyvää äidille.
Minusta oli ihanaa että oli kavereita jotka houkuttelivat välillä ulostautumaan kotoa ilman muksua. Päähän tuossa sekoaa, jos ei ole elämässä muuta kuin pilttipurkkien etikettien lueskelu tsi vaippojen vaihto.
Ei ole pakko tietenkään. Minusta ystävyyteen kuuluu elämänmuutoksissa tukeminen. Ei se, että vanhin ystäväni oli raskauden ja vauvavuoden aikana tavallista kiukkuisempi ja halukkaampi puhumaan lapsestaan muuttanut meidän ystävyyttä pitkällä aikavälillä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Taidat ap itsekin tietää vastauksen. Et voi tehdä asialle mitään ja mielestäni on aiheellista kysyä mitä itse haluat enää tältä ystävältä? Olen itsekin pienen vauvan äiti, puheenaiheet pyörivät tietysti pitkälti vauvan ympärillä, mutta kyllä muistakin asioista voi keskustella kunhan keskustelunaiheiden keksiminen ei jää ainoastaan minun vastuulleni.
Mietin, ettei olisi kyse siitä, että muut juttelisivat tekemisistä, mitä ovat tehneet silloin kun tuore äiti ei ole päässyt mukaan? Vaikea jutella jostain konsertista ja miten huipputunnelma siellä oli, kun itse ei ole siellä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pitäisi kiinni sellaisesta tuttavapiiristä, joka koittaa ehdotella jotain entisen elämän tyylistä ajanviettoa ilman pienokaista. Lapselleen antautunut vanhempi on ihan oikealla tiellä, jos hän kieltäytyy jatkamaan sellaisissa. Hajurakoa entisiin juttuihin syntyy usein luonnostaan mm. silloin, kun tulee vanhemmaksi, mikä on ihan ok asia. Sympatiat on kokonaan sen äiti-ihmisen puolella.
Mua ihmetyttää se, kuinka paljon tällä palstalla on naisia jotka ovat eläneet ihan erilaista elämää ennen lapsia. Siis sellaista, ettei ystävien kanssa tehdä juuri mitään missä lapsikin voisi olla mukana. Varsinkin tuollainen vauvaikäinen, voi olla todella helppo ikä. Valtaosa mun tekemisistä ystävien kanssa on sellaisia, että kun jollekulle on tullut lapsi, juuri mikään ei ole muuttunut.
Juu eihän ne mitä
Tämä on totta ja olen tätä monesti miettinyt. Ystävyyden konsepti tuntuu monella olevan erilainen kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Voisi sitä ap myös vilkaista peiliin. Jos nyt käy lenkillä tai kahvilla, niin ei se vauva siinä mitään haittaa, vaikka olisikin mukana. Lapsi on hänen uusi perheenjäsenensä. Jos sinä hankit koiranpennun, niin varmasti puhut välillä siitä ja laitat kuvankin someen.
Siis mulla jäi enemmän kuva, että ongelma ei edes ole se vauva, vaan se että kaikki huomio on vain ja ainoastaan lapsessa. Lapsi on niin keskiössä, ettei enää luonnistu muusta puhuminen. Ois kiva, että vois jutella muustakin.
Eipä siinä juuri voi tehdä mitään. Minun kaveripiirissä oli vastaava tapaus ja pikkuhiljaa jätettiin kaveriporukan ulkopuolelle. Ei vain jaksettu, vaikka suurin osa meistä lapsellisia.
Hän myös sometti ahkerasti. Kerran laitoi kuvan lapsensa kakkapökäleestä ja tekstin "tuli iso kakka".
Mitä sinulaisillasi kavereilla on annettavaa äidiksi tulleelle ihmiselle? Osoitat itse, että ei mitään.
Turha alapeukuttaa tälle kysymykselle, jos ei osaa edes kertoa, mitä annettavaa heillä on tuoreelle äidille. Joku shoppailu ja kahvilassa istuminenko vastaa kiinnostavuudeltaan uuden perheenjäsenen tuloa maailmaan? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittakaa välit poikki jos ette tykkää enää. Lapsen saaminen on tosi kokonaisvaltainen muutos, kukin kokee sen omalla tavallaan. Mulla tuli oman ajan kaipuuta enemmän vasta kun lapsi alkoi olla 2-3-vuotias. Onneksi hyvät ystävät pysyi vaikka ei entiseen tapaan koko ajan oltu näkemässä. Vastaavasti olin heille taustatukena kun saivat omia lapsia enkä hoputtanut heitä olemaan erossa lapsista.
Erossa lapsesta? Jos lähtee puoleksi tunniksi kavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kahville, ei sen pitäisi vahingoittaa lasta. Tekee myös hyvää äidille.
Minusta oli ihanaa että oli kavereita jotka houkuttelivat välillä ulostautumaan kotoa ilman muksua. Päähän tuossa sekoaa, jos ei ole elämässä muuta kuin pilttipurkkien etikettien lueskelu tsi vaippojen vaihto.
Älä puhu puolesta tunnista, kun
Miten saat kulumaan 3-5h kotoa lähtemiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pitäisi kiinni sellaisesta tuttavapiiristä, joka koittaa ehdotella jotain entisen elämän tyylistä ajanviettoa ilman pienokaista. Lapselleen antautunut vanhempi on ihan oikealla tiellä, jos hän kieltäytyy jatkamaan sellaisissa. Hajurakoa entisiin juttuihin syntyy usein luonnostaan mm. silloin, kun tulee vanhemmaksi, mikä on ihan ok asia. Sympatiat on kokonaan sen äiti-ihmisen puolella.
Entinen elämä? Ei voi siis enää tavata ystäviä vaikka käyden elokuvissa, syömässä tai kahvilassa? Omituiselta kuulostaa.
Minulla on kolme lasta ja hyvin on löytynyt aikaa myös ystäville ilman että vien lapset mukanani jokaiseen tapaamiseen.
Välillä ovat olleet mukana, eikä kellään ole ollut negatiivista sanottavaa. Välillä ollaan sovittu että nähdään vain aikuisten kesken, enkä ole siitä loukkaantunut.
Saavathan miehetkin nähdä kavereita t
Omassa tuttavapiirissä oli ihmisiä, jotka eivät todellakaan sopineet enää lapsiperhekuvioihin. Kaikki ei tule vanhemmiksi puhtoisista piireistä.
Kun lapsi on pieni, niin elämä on aika pitkälti sitä lapsen kanssa olemista, etenkin äitys- ja hoitovapaalla. Niin voi olla aika vähän kerrottavaa muusta kuin siitä elämästä lapsensa kanssa, uutisissakin oli ainakin itse vaikea pysyä tysin ajantasalla isossa univelassa.
Kyllä se siitä sitten ajan kanssa tasoittuu.