Liian nopeaa etenemistä vai ihan normaalia (tuoreessa suhteessa)?
Jos deitti haluaa parin viikon kuluttua tapaamisesta esitellä lapsilleen, haluaa nähdä joka päivä ja puhuu siitä, kuinka ihmeellistä oli miten tavattiin, pitäisikö joidenkin lippujen liehua ja jos niin minkäväristen?
Kommentit (102)
Itse ainakin kokisin tosi ahdistavana.
Ja puhut otsikossa suhteesta ja tekstissä deitistä. Pari viikkoa kun olette tunteneet, niin en laskisi tuota vielä edes suhteeksi, vaan tapailun alkamiseksi korkeintaan jos sitäkään.
Ei ainakaan anna hyvää kuvaa henkilön vanhemmuudesta jos on jo parin viikon jälkeen esittelemässä lapsiaan. Ei jatkoon.
Normaalia.Varmalla puhheellahan tuossa jo ollaan.
No, on melko noppeeta toimintaa oikeesti.
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
M59+
Mieti asiaa itse mikä tuntuu hyvältä. Älä pilaa suhdettasi sillä, että täällä kyselet. Suhteesi on tällöin vaakalaudalla
Juokse. Tulee lähinnä mieleen, että...
Ihanaa kun löysin näin nopeasti lastenhoitajan lapsilleni.
Tai... jesss, rahahuolet hetkeksi ohi, löytyi rahoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa itse mikä tuntuu hyvältä. Älä pilaa suhdettasi sillä, että täällä kyselet. Suhteesi on tällöin vaakalaudalla
Mikä suhde? Kyseessä on kahden viikon tapailu.
Nopeaa mutta normaalia. Eri ihmiset ovat eritahtisia ja joskus voi tuntua niin varmalta se oma tunne että ei ole syytä vitkutella. Elämän päivät ovat rajalliset kuitenkin ja mitäpä hävittävää on tutustua ja edetä mahdollisimman nopeasti niin kauan kuin se tuntui hyvältä.
Itse etenin nykyisen puolison kanssa about tuota tahtia. Yhdessä jo yli puoli vuosikymmentä ja yhteinen lapsikin on. Tuntuihan se silloin tosi hurjalta, mutta kun molemmat rakastuttiin väkevästi, ei meitä mikään saanut pidättelemään menoa. Muutaman viikon kuluttua alettiin säännöllisesti yökyläillä ja lapset toki esiteltiin, parin kuukauden sisään yökyläiltiin jo lasten kanssa ja kun tuo alkoi olla vähän rasittavaa rallia plus joka yö valvoa aamuun saakka viestitellen, muutettiin yhteen nelisen kuukautta ensitapaamisesta.
No risk, no reward. Elää pitää uskaltaa.
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes ventovieras.
Nämä on useimmiten niitä, joilla on takana useampia avio- ja /tai avoliittoja. Satasella joka suhteeseen ilman minkäänlaista järjenkäyttöä, jokainen on se oikea, sitoudutaan heti todellisuudessa vielä tuntemattomaan ihmiseen ja erotaan kun ei kuvitelma vastannutkaan todellisuutta. Ja sama alusta. Hommaan kuuluu, että ne exät on olleet eri tavoin huonoja, mutta nyxä on ihan erilainen ja toki juuri tämä tapaaminen oli Erikoisen Ihmeellinen, että kuinka juuri me oltiinkaan samaan aikaan samassa paikassa tmv.
Sukulaisten ja varsinkin lasten tapaaminen muutamien treffien jälkeen on kyllä todella iso lippu.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes ventovieras.
Olet ehkä sitten vaan huono tutustuja. Kyllähän jos pari viikkoa paljon aikaa viettää ja tekee sen laadukkaasti eli mm. tärkeistä ja syvällisistä aiheista keskustellen ja rakastellen, ehtii tutustua hyvinkin läheisesti. Enemmän kuin jotkut jäyhät 10 vuoden avioliitossa. Toki voi aina vaan istua mykkänä vierekkäin leffaa tuijottaen poppareita mussuttaen ja kutsua niitä treffeiksi. Tai keskustella pinnallisia jostain juorumaailma-asioista. Omia valintoja ja ihmisten tyylistä kiinni.
Halutaan esitellä pennuille uutta lompakkoa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on useimmiten niitä, joilla on takana useampia avio- ja /tai avoliittoja. Satasella joka suhteeseen ilman minkäänlaista järjenkäyttöä, jokainen on se oikea, sitoudutaan heti todellisuudessa vielä tuntemattomaan ihmiseen ja erotaan kun ei kuvitelma vastannutkaan todellisuutta. Ja sama alusta. Hommaan kuuluu, että ne exät on olleet eri tavoin huonoja, mutta nyxä on ihan erilainen ja toki juuri tämä tapaaminen oli Erikoisen Ihmeellinen, että kuinka juuri me oltiinkaan samaan aikaan samassa paikassa tmv.
Sukulaisten ja varsinkin lasten tapaaminen muutamien treffien jälkeen on kyllä todella iso lippu.
Itselläni edellinen suhde oli tuota. Se exien haukkuminen alkoi jo ensitreffeillä, mutta niin hienovaraisesti, etten asiaa tunnistanut. Myöhemmin sitten alkoi lähes asiasta kuin asiasta tulla juttua, miten väärin ex teki tämän. Lopulta edes kahvinkeitto ei onnistunut ilman tarinaa siitä, miten huonoa kahviakin ex keitti.
Ihan alussa olin aikani jalustalla ja parempi kuin kukaan, kunnes pikkuhiljaa minusta alkoi löytyä huomautettavia vikoja ulkonäöstäni, kävelytyylistäni, puhetyylistäni jne. En ollutkaan enää oikeastaan niin hyvä. Ja existä jauhettiin jauhamistaan.
Kiitän edelleen itseäni siitä, etten ole pikaisten yhteenmuuttojen kannalla. Niin ero oli huomattavasti helpompaa siinä kohtaa kun tunnustin itselleni suhteen tosiasiallisen tilanteen.
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Niin että parin viikon perusteella jos on tavannut joka päivä ja pöllyttänyt vällyjä, tietää että haluaa yhteisen tulevaisuuden? Jos aikuinen ihminen (saati perheellinen aikuinen ihminen) on niin tuulellakäyvä, että parin viikon deittailun perusteella suunnittelee jotakin yhteistä tulevaisuutta ja sotkee lapsensakin henkisesti teinin hömpötyksiinsä niin ei ole ihme että on sinkkuna eikä lasten vanhemman kanssa. Itse en noin lapsellisen aikuisen ihmisen kanssa edes jatkaisi "suhdetta", koska tuollaisesta saa vaikutelman henkilöstä jolla on pakkomielle saada vain joku ja parisuhde, koska ei kiinnosta edes tutustua vaan heti kiinni kun vähän natsaa. Liian nopea suhteen alku harvemmin on hyvä homma.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes ventovieras.
Kyllä 80-luvulla oli helpompaa. Saatettiin puhua yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat selviksi jo ekan yön aikana.
Te nykynuoret pelkäätte, aivan mahdottomasti pelkäätte! Kyllä, riskitkin on olemassa, mutta te pelkäätte liikaa, ja siksi ette uskalla sitoutua.
Tuuliviiri rauhaton mun sydämeni on...alkoi soimaan heti päässäni. :D
Pari viikkoa ja lapset? O ou. Juokse. Ei ole vastuullinen, eikä ehkä ihan selväpäinenkään.