Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian nopeaa etenemistä vai ihan normaalia (tuoreessa suhteessa)?
10.06.2025 |
Jos deitti haluaa parin viikon kuluttua tapaamisesta esitellä lapsilleen, haluaa nähdä joka päivä ja puhuu siitä, kuinka ihmeellistä oli miten tavattiin, pitäisikö joidenkin lippujen liehua ja jos niin minkäväristen?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes ventovieras.
Kyllä 80-luvulla oli helpompaa. Saatettiin puhua yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat selviksi jo ekan yön aikana.
Te nykynuoret pelkäätte, aivan mahdottomasti pelkäätte! Kyllä, riskitkin on olemassa, mutta te pelkäätte liikaa, ja siksi ette uskalla sitoutua.
Ettekä pelkästään puhuneet...onneksi tuoreempi saapumiserä on vastuullisempi.
80-luvulla synytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes
Kuka vain puhui kuka jotain muutakin.
Vastuullisuus on hienoa! Mutta etkö yhtään myönnä, että pelkoakin on ilmassa? Koitatte väistää kaikki aiempien sukupolvien virheet, ja siinä tuoksinassa saattoi jotain hyvää mennä ohi?
Joku balanssi olis hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes ventovieras.
Kyllä 80-luvulla oli helpompaa. Saatettiin puhua yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat selviksi jo ekan yön aikana.
Te nykynuoret pelkäätte, aivan mahdottomasti pelkäätte! Kyllä, riskitkin on olemassa, mutta te pelkäätte liikaa, ja siksi ette uskalla sitoutua.
Itselleni taas valitettavasti kokemus opettanut, että ihminen voi antaa pitkäänkin itsestään todella erilaisen kuvan, mitä sitten ihan oikeasti on. Siksi en missään nimessä alkaisi lyömään tulevaisuutta lukkoon parin viikon tuttavuuden kanssa.
Vuosi kun mennään eteenpäin erillään asuen, niin on voinut tulla jo jotain osviittaa, mitä se yhteiselämä ihan todellisuudessa tulisi olemaan.
Viimeksi tähän meni vain puoli vuotta, kun toisesta alkoi tulla esiin sellaisia asioita, etten missään nimessä edes harkinnut enää yhteenmuuttoa, vaan eroa. Ja hänkin olisi kovasti halunnut muuttaa yhteen jo lähes heti.
Ihan liian nopeaa. Ole varovainen, toi ei kuulosta hyvälle.
Nuo tyrmäävät kommentit nopeasta etenemisestä, jotka jotain vuosien mittaista epämääräistä tapailua suosittaa, lienevät pääasiassa komplekseja pursuavien epävarmojen, juttujen perusteella traumatisoituneidenkin ihmisten kannanottoja. Ei tiedetä, mitä halutaan ja kaikkea/kaikkia epäillään, pelätään sitoutua, kaikessa maksimoidaan riskien välttely. Ei siinä mitään, ihan Ok. Ymmärrän erilaisuutta ja traumataustojen haasteita. Mutta turha noiden tutisevien haavanlehtien on yleistää ja tehdä omista traumoistaan tai tuuliajelehtimisistaan mitään nyrkkisääntöjä ja imperatiiveja lippusalkoineen.
Ihminen voi tutustua toiseen olennaisilta osin varsin nopeasti. Ei siinä montaa päivää kulu, kun on selvillä esimerkiksi tiöevaisuudensuunnitelmat ja kartoitettu voiko kumpikin saada haluamansa yhdessä vai ei. Taustat kipeinekin asioineen on puhuttavissa oleellisilta osin nopeasti ellei kumpikaan ole estynyt traumasolmu tai muuten persoonaltaan vaikea ja sulkeutunut. Luonne selviää tämän kaiken ohessa. Yhteinen kommunikaatio selviää automaattisesti. Kaiken tuon täsmätessä ja jos kemia on kohdillaan, tuskin on mitään syytä väkisin jarrutella.
Niin, ei siis taatusti onnistu kaikilta menestyksellä. Jos jompi kumpi on jotenkin vaikea tai hidas ihminen, niin sitten kuluu enemmän aikaa ja työtunteja. Mutta kun homma toimii ja on kaksi aidosti yhteensopivaa ja avoin kommunikaatio onnistuu, niin mikäpä siinä sen kuin etenee sitä vauhtia kuin luontevaa on ja hyvältä tuntuu. Tietenkin jos alkaa epäröidä että haluaako sittenkään tutustua enempää tai miettiä yhteistä tulevaisuutta, on päätöksen hetki. Mutta se on tapauskohtainen oma tunne eikä käy yleissäännöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskushan salamarakkaus yllättää, mutta kyllähän silloin pitäisi olla molemminpuolisesti sellainen fiilis, että nyt edetään pikaisesti. Jos ap:sta ei tunnu luontevalta olla tuossa vaiheessa parin viikon jälkeen niin sitten etenemistahti on liian nopea.
Mitä ihmeellistä? Itse olen kosimassa jo muutaman päivän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes ventovieras.
Niin, aloituksestahan ei käy ilmi, onko kyseessä nuoret vai keski-ikäiset ihmiset. Ja on kummat tahansa, niin asia on kokonaan eri lapsettomilla ihmisillä kuin perheellisillä. Ei alaikäisille lapsille ole mitenkään hyväksi, että äippä tai iskä esittelee vähän väliä uuden ihmisen. Vaikka kuinka olisi pakkomielle saada parisuhde niin silloin kun ei ole vain itsekseen häsläämässä, pitäisi ajatella myös järjellä.
En tosin lapsettomana parikymppisenäkään voisi kuvitella tilannetta, jossa tänään baarista pokatun jukkiksen kanssa, josta en tiedä kuin nimen, minulla olisi yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia puhuttavaksi saman yön aikana muutaman tunnin tuttavuuden perusteella. Jos jukkiksella olisi, antaisin väärän puhelinnumeron omani sijaan; jonkun terapeutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuut
Kuka vain puhui kuka jotain muutakin.
Vastuullisuus on hienoa! Mutta etkö yhtään myönnä, että pelkoakin on ilmassa? Koitatte väistää kaikki aiempien sukupolvien virheet, ja siinä tuoksinassa saattoi jotain hyvää mennä ohi?
Joku balanssi olis hyvä.
Joo, balanssi on hyvä. Tasapaino työn, harrastusten, läheisten, ystävien, jne. kesken Parisuhde tulee jos on tullakseen lisäarvoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ihan normaalia, kun lompakossa löytyy täytettä riittävästi.
T.setämies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni taas valitettavasti kokemus opettanut, että ihminen voi antaa pitkäänkin itsestään todella erilaisen kuvan, mitä sitten ihan oikeasti on. Siksi en missään nimessä alkaisi lyömään tulevaisuutta lukkoon parin viikon tuttavuuden kanssa.
Vuosi kun mennään eteenpäin erillään asuen, niin on voinut tulla jo jotain osviittaa, mitä se yhteiselämä ihan todellisuudessa tulisi olemaan.
Tuo on tietenkin totta, mutta ratkaisuehdotuksesi on samalla myös paradoksaalinen siinä, että pitkittää vääjäämätöntä. Intensiivisesti yhdessä oleminen paljastaa todellisen luonteen nopeammin ja varmemmin. Etäistä tapailua voi jatkaa feikaten vaikka vuosikausia. Kukaan ei jaksa feikata 24/7 arkea montaa viikkoakaan.
Ei ole tehokkaampaa tapaa tutustua kuin muuttaa yhteen. Silloin ei tartte arvailla vuosikaupalla millaista se voisi olla, totuus ilmenee enintään muutamassa kuukaudessa. Kaikkien aikaa säästyy.
Strategisesti ajatellen parasta on muuttaa heti yhteen ja edetä nopeasti. Jos parinvalinta osuu, saa eniten yhteistä iloa ja aikaa. Jos on huti, se selviää nopeasti eikä elämä tuhlannu ja sitä kautta saa sitten sen seuraavan, ehkä oikean ja sopivan kanssa enemmän yhteistä eloa ja iloa.
Vitkuttelija on kuin köyhä, joka ei uskalla poimia kadulta viidenkympin seteliä koska se voi olla väärennös eikä ole ilmiselvästi satasen seteli, mikä olisi kivempi.
Liian nopeasti eteneminen ei hyvä, liian hidas eteneminen toista ei ole kiinnostunut. Teet niin tai näin teet aina väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetusti pers häiriöiset ja kontrollinhaluiset narsistit haluavat edetä supernopeasti, jotta saavat saaliin "koukkuun" ja sitten paljastavat todellisen luonteensa...Usein väkivalta alkaa sen jälkeen kun toinen tulee raskaaksi tai on menty kihloihin/naimisiin
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes ventovieras.
Niin, meitä on niin erilaisia. Me tavattiin ekaa kertaa lauantaina, ja sunnuntaina mies muutti mun luo. Siitä 1,5 kk kuluttua eka virallinen yhteinen asunto ja kihlat. Vuoden päästä tulin raskaaksi, toivotusti.
Riittää että molemmat on tosissaan liikkeellä. Ei toista tarvitse aivan läpikotaisin tuntea, eihän sitä tunne vuosikymmenten jälkeenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes
Itselleni taas valitettavasti kokemus opettanut, että ihminen voi antaa pitkäänkin itsestään todella erilaisen kuvan, mitä sitten ihan oikeasti on. Siksi en missään nimessä alkaisi lyömään tulevaisuutta lukkoon parin viikon tuttavuuden kanssa.
Vuosi kun mennään eteenpäin erillään asuen, niin on voinut tulla jo jotain osviittaa, mitä se yhteiselämä ihan todellisuudessa tulisi olemaan.
Viimeksi tähän meni vain puoli vuotta, kun toisesta alkoi tulla esiin sellaisia asioita, etten missään nimessä edes harkinnut enää yhteenmuuttoa, vaan eroa. Ja hänkin olisi kovasti halunnut muuttaa yhteen jo lähes heti.
Mielestäni on ihan järkevääkin, että pohdimme tarkoin, kenen kanssa alamme vakavaan parisuhteeseen tai kenen kanssa päädymme harrastamaan seksiä. Uskon vahvasti, että parisuhteet päättyvät niin usein ja herkästi, tai ovat painajaisia erityisesti siksi, että ne on alunperinkin aloitettu väärän ihmisen kanssa. En usko, että pelkkä yhden illan kohtaaminen riittää toimivan parisuhteen perustaksi. Muutakin yhteensopivuutta vaaditaan.
Se 80-luvulla synytynyt.
Eihän toista ihmistä voi muutaman viikos tuttavuuden perusteella tuntea ollenkaan?
Tuossa on isoin kirjaimin kirjoitettuna se vanha klassinen moka: Et ihastu itse siihen ihmiseen, vaan olet ihastunut omassa mielessäsi rakentamaasi mielikuvituspersoonaan, jossa ei ole mitään vikoja eikä puutteita.
Siitä edetään sitten täydellä höökillä kohti katastrofia. Päivä päivältä paljastuu, ettei tuo toinen mahdu siihen oman mielikuvituksesi rakentamaan valmiiseen haavekuvaan mitenkään. Päin vastoin, siitä voi paljastua jotain todella ongelmallista.
Jos tuollainen salamarakastumiskuvio pitkässä juoksussa onnistuu, niin se on kyllä suurta sattumaa, mutta toki mahdollinen. Joka viikko joku voittaa lotossakin.
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa itse mikä tuntuu hyvältä. Älä pilaa suhdettasi sillä, että täällä kyselet. Suhteesi on tällöin vaakalaudalla
Noinhan te narskut yritätte vakuutella vastapuolen tekemään elämänsä virheen. Kiireessä ei tule kuin kusipäisiä kakaroita
"Ei siinä montaa päivää kulu, kun on selvillä esimerkiksi tiöevaisuudensuunnitelmat ja kartoitettu voiko kumpikin saada haluamansa yhdessä vai ei."
Kuka tahansa, millainen tahansa, millä tahansa aikeilla voi esittää mitä tahansa roolia pari viikkoa, kun esittävät helposti pari vuottakin. Koskaan kuullut kontrolloinnista, manipuloinnista tai narsismista? Niihin kaikkiin liittyy nopea eteneminen, sitouttaminen, juuri sinä olet erityinen, se että tavattiin on ainutlaatuista ja suorastaan taikaa, koskaan ei ole ollut tällaista tunnetta jaadajaada. Sama show jokaiselle, ja heitähän riittää. Siinä että on ollut paljon suhteita, ei sinänsä ole ongelmaa, mutta jos on useita liittoj, se kertoo jotakin ihmisestä. Kaikki exät ei ole voineet olla huonoja, vaikka toki asia niin kerrotaan.
Mikä yhdistää Lissun kahta eroon päättynyttä avioliittoa, yhtä avoliittoa ja neljää seurustelusuhdetta? Lissu. Do the math.
Alue: Aihe vapaa
Normaalit ihmiset käyvät töissä/tekevät töitä, ruokailevat ja ruokkivat lapsensa, nukkuvat, vievät ja hakevat lapsensa päikkyyn/kouluun jne. Ei siinä parissa viikossa ole per päivä kovinkaan montaa tuntia aikaa keskustella. Tietenkin asia eri, jos pariskunta on molemmat työttömiä ja lapsettomia, joilla ei ole mitään velvollisuuksia tai huolehdittavaa, mutta aloituksessa mainittiin lapset, joita ei oikein voi laittaa sivuun, jotta voi viettää kaiken ajan "tutustuen" vieraisiin ihmisiin.