Liian nopeaa etenemistä vai ihan normaalia (tuoreessa suhteessa)?

Vierailija kirjoitti:

Nopeaa mutta normaalia. Eri ihmiset ovat eritahtisia ja joskus voi tuntua niin varmalta se oma tunne että ei ole syytä vitkutella. Elämän päivät ovat rajalliset kuitenkin ja mitäpä hävittävää on tutustua ja edetä mahdollisimman nopeasti niin kauan kuin se tuntui hyvältä. 

 

Itse etenin nykyisen puolison kanssa about tuota tahtia. Yhdessä jo yli puoli vuosikymmentä ja yhteinen lapsikin on. Tuntuihan se silloin tosi hurjalta, mutta kun molemmat rakastuttiin väkevästi, ei meitä mikään saanut pidättelemään menoa. Muutaman viikon kuluttua alettiin säännöllisesti yökyläillä ja lapset toki esiteltiin, parin kuukauden sisään yökyläiltiin jo lasten kanssa ja kun tuo alkoi olla vähän rasittavaa rallia plus joka yö valvoa aamuun saakka viestitellen, muutettiin yhteen nelisen kuukautta ensitapaamisesta.

No risk, no reward. Elää pitää uskaltaa.

Juu, ei. Jos ja kun on lapsia mukana kuviossa niin ei todellakaan aleta esitteleen uutta kumppania parin viikon tapailun jälkeen. Oman, aikuisen elämänsä, saa paskoo ihan niin moniin osiin kun huvittaa, mutta jätetään ne lapset ulkopuolelle tästä. Ihan sama jos sun oma suhde on toiminu, ei kukaan täysjärkinen ja ennen kaikkea hyvä vanhempi ala tollaseen pelleilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset pärjää siellä live maailmassa (päiväkodit, koulut ym), siellä joutuu kohtaamaan uusia ja tuntemattomia aikuisia, ilman että äityli on etukäteen tarkastanut niiden ihmisten laadun pelaamalla parisuhdepelejä, tekemällä testejä ja nussimalla?

Palstaincellin katkeruus on syvää :D 

Vierailija kirjoitti:

Mun entinen mies oli sellainen liian nopea etenijä jo mun kanssa, en tosin osannut nuorena asiaa ihmetellä, vaikka naimisissa oltiin alle vuoden seurustelun jälkeen. Oli luonteeltaan vaikea, raivosi kaikesta ja lasten hoidon ulkoisti sujuvasti mulle. Meidän eron jälkeen löysi uuden naisen, jolla kaksi lasta. Parin viikon päästä esiteltiin lapset puolin ja toisin. Kolme kk seurustelun aloituksesta asuivat yhdessä ja vuosi, niin ero oli tullut. En ikimaailmassa lähtisi esittelemään lapsia parin viikon tuttavuuden jälkeen kenellekään. 

Lapsiparat...Vituttaa viattomien lasten puolesta kun toinen vanhempi paskoo niiden elämän ja turvallisuudentunteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin erään miehen 20 vuotta sitten, olii jo kolmansien treffien jälkeen tunnustamassa suurta rakkauttaan :/

Haistoin ongelmia enkä alkanut suhteeseen. Myöhemmin selvisi että tyypillä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkoholismi...Jos vaistosi varoittaa, että jokin on pielessä, niin kuuntele sitä!

N39

Mäkin tapasin yhden miehen vuonna 2000. OLI TÄYSI SIKA VAROKAA KAIKKIA MIEHIÄ!!!

N44

Nyt taisi kalikka kalahtaa palstainkkuliin :)  Ei, et ole N44 vaan pikemminkin M44

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei. Jos ja kun on lapsia mukana kuviossa niin ei todellakaan aleta esitteleen uutta kumppania parin viikon tapailun jälkeen. 

Tapailu ja seurustelu ovat ilmeisesti eri asioita ja tapailu on jonkinlaista "kevytseurustelua" vailla muita ajatuksia kuin hetken hauskanpitoon liittyviä. Itse en ole koskaan tapaillut ketään. 

Kuinka pitkän seurustelun jälkeen olisi OK esitellä seurustelukumppani omille lapsilleen?

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei. Jos ja kun on lapsia mukana kuviossa niin ei todellakaan aleta esitteleen uutta kumppania parin viikon tapailun jälkeen. 

Tapailu ja seurustelu ovat ilmeisesti eri asioita ja tapailu on jonkinlaista "kevytseurustelua" vailla muita ajatuksia kuin hetken hauskanpitoon liittyviä. Itse en ole koskaan tapaillut ketään. 

Kuinka pitkän seurustelun jälkeen olisi OK esitellä seurustelukumppani omille lapsilleen?

6kk vähintään. 

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei. Jos ja kun on lapsia mukana kuviossa niin ei todellakaan aleta esitteleen uutta kumppania parin viikon tapailun jälkeen. 

Tapailu ja seurustelu ovat ilmeisesti eri asioita ja tapailu on jonkinlaista "kevytseurustelua" vailla muita ajatuksia kuin hetken hauskanpitoon liittyviä. Itse en ole koskaan tapaillut ketään. 

Kuinka pitkän seurustelun jälkeen olisi OK esitellä seurustelukumppani omille lapsilleen?

Itse seurustelisin ainakin vuoden niin, että ihan aikuiset vaan tutustuu toisiinsa. Minulla ei ole tarvetta saada uutta vanhempaa lapselleni, niin miksi pitäisi kiirehtiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt parisuhteissa aikarajoja.

Kuinka kauan pitää viestitellä ennen kuin ehdottaa tapaamista?

Kuinka kauan pitää tapailla ennenkuin ollaan virallisesti yhdessä?

Kuinka kauan pitää tapailla ennenkuin käy toisen kotona?

Kuinka kauan pitää tapailla ennen suutelua?

Kuinka kauan pitää suudella ennen seksiä?

Kuinka kauan seksiä ennen peppuseksiä?

Kuinka kauan peppuseksiä ennenkuin jätetään kortsu pois?

Kuinka kauan pitää tapailla ennenkuin näkee lapset/vanhemmat?

Kuinka kauan pitää tapailla ennen kuin muutetaan yhteen?

Kuinka kauan pitää asua yhdessä ennenkuin mietitään kihlausta?

Kuinka kauan pitää olla kihloissa ennen avioliittoa?

Kuinka kauan pitää olla naimisissa ennen lapsia?

Kuinka kauan pitää miettiä eroa ennen kuin eroaa?

Jne yms

Yleensä naiset sitä kärttää. Mä suostun siihen toisilla treffeillä, jos sträppäri ei ole kauhean iso. Kuulema miehen tulee kokea miltä se tuntuu, että voi itse vaatia samaa naiselta, mun mielestä se on ihan ok.

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset pärjää siellä live maailmassa (päiväkodit, koulut ym), siellä joutuu kohtaamaan uusia ja tuntemattomia aikuisia, ilman että äityli on etukäteen tarkastanut niiden ihmisten laadun pelaamalla parisuhdepelejä, tekemällä testejä ja nussimalla?

Niin sinulle kaikki uudet ja tuntemattomat ihmiset ovat oletuksena parisuhdekumppaneita, ihmisiä ei voi tavata "vain" ihmisinä? Vai tarkoitatko, että et tarkista uuden tuntemattoman ihmisen laatua vaan kelpuutat kenet tahansa parisuhdekumppaniksi? Vai että äitylin ei tarvitse käyttää minkäänlaista harkintaa vaan voi tuoda aina uuden ja tuntemattoman aikuisen deitin lapsille esiteltäväksi? 

Tarkoitan sitä, etten ymmärrä mikä on se riittävä "karanteeni aika", minkä jälkeen henkilön voi esitellä lapsille. Ikäänkuin tuleva mahdollinen kumppani olisi lähtökohtaisesti vaaraksi tai haitaksi, jos lapset hänet näkee?

Omat lapseni ovat tottuneet sosialiseeraamaan tuntemattomien ihmisten kanssa, olivat he sitten postinjakajia, naapureita, remontimiehiä tai potentiaalisia kumppaneita.

Mielestäni se vasta on lapsille haitallista, kun mahdollisesta kumppanista tehdään joku mörkö, ketä ei uskalleta lapsille näyttää ennenkuin on Supon tausta tarkastukset tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset pärjää siellä live maailmassa (päiväkodit, koulut ym), siellä joutuu kohtaamaan uusia ja tuntemattomia aikuisia, ilman että äityli on etukäteen tarkastanut niiden ihmisten laadun pelaamalla parisuhdepelejä, tekemällä testejä ja nussimalla?

Niin sinulle kaikki uudet ja tuntemattomat ihmiset ovat oletuksena parisuhdekumppaneita, ihmisiä ei voi tavata "vain" ihmisinä? Vai tarkoitatko, että et tarkista uuden tuntemattoman ihmisen laatua vaan kelpuutat kenet tahansa parisuhdekumppaniksi? Vai että äitylin ei tarvitse käyttää minkäänlaista harkintaa vaan voi tuoda aina uuden ja tuntemattoman aikuisen deitin lapsille esiteltäväksi? 

Tarkoitan sitä, etten ymmärrä mikä on se riittävä "karanteeni aika", minkä jälkeen henkilön voi esitellä lapsille. Ikäänkuin tuleva mahdollinen kumppani olisi lähtökohtaisesti vaaraksi tai haitaksi, jos lapset hänet näkee?

Omat lapseni ovat tottuneet sosialiseeraamaan tuntemattomien ihmisten kanssa, olivat he sitten postinjakajia, naapureita, remontimiehiä tai potentiaalisia kumppaneita.

Vanhemman uusi kumppani kuitenkin lähtökohtaisesti on vähän eri juttu kuin naapuri tai postinkantaja. Etenkin jos muutetaan yhteen. 

Ei kyse ole siitä, että kokisin tämän vaaraksi, vaan en halua esitellä lapselle sellaista kumppania, josta en vielä ole varma. Ja kun en tosiaan ole lapselle etsimässä uutta vanhempaa, niin miksi pitäisikään tällä olla mikään kiire?

"Mielestäni se vasta on lapsille haitallista, kun mahdollisesta kumppanista tehdään joku mörkö, ketä ei uskalleta lapsille näyttää ennenkuin on Supon tausta tarkastukset tehty."

Millä tavalla tämä on siis haitallista? Lapsihan ei siinä vaiheessa tämän ihmisen olemassaolosta edes tiedä.

En itse halunnut esitellä ennenkuin olin riittävän varma, että suhde kestää pidempään. En nyt muista, mutta kuukausia ainakin, ellei yli vuosi 

Voisin kysyä asian toisinpäin, miksi pitäisi esitellä lapset ihan muutaman viikon kestäneelle tapailukumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Nopeaa mutta normaalia. Eri ihmiset ovat eritahtisia ja joskus voi tuntua niin varmalta se oma tunne että ei ole syytä vitkutella. Elämän päivät ovat rajalliset kuitenkin ja mitäpä hävittävää on tutustua ja edetä mahdollisimman nopeasti niin kauan kuin se tuntui hyvältä. 

 

Itse etenin nykyisen puolison kanssa about tuota tahtia. Yhdessä jo yli puoli vuosikymmentä ja yhteinen lapsikin on. Tuntuihan se silloin tosi hurjalta, mutta kun molemmat rakastuttiin väkevästi, ei meitä mikään saanut pidättelemään menoa. Muutaman viikon kuluttua alettiin säännöllisesti yökyläillä ja lapset toki esiteltiin, parin kuukauden sisään yökyläiltiin jo lasten kanssa ja kun tuo alkoi olla vähän rasittavaa rallia plus joka yö valvoa aamuun saakka viestitellen, muutettiin yhteen nelisen kuukautta ensitapaamisesta.

No risk, no reward. Elää pitää uskaltaa.

Aika itsekeskeistä. Vaikka itse olisi kuinka varma suhteesta ja kuinka ei malttaisi olla erossa, niin kyllä vastuullisen vanhemman täytyisi kunnioittaa lapsen omaa tilaa sen verran, että ensinnäkin antaa lapselle enemmän aikaa tottua uuteen ihmiseen - vaikka itse on aivan rakastunut ja haluaisi olla toisen kanssa 24/7, niin sen verran voisi lasta ottaa huomioon että ymmärtää, että lapselle se uusi ihminen ei merkitsee samaa kuin itselle. Ainakaan vielä - toki jos suhde kestää ja syvenee ja jatkuu, voi kumppanista tulle lapsellekin rakas perheenjäsen, mutta tämä vaatii aikaa.

Ei ole kyse siitä, minkä tahtinen ITSE on. Kyse on siitä, että jos omaan perheeseen kuuluu alaikäisiä lapsia, on otettava heidät huomioon ja edettävä heitä kunnioittaen, ei suinkaan sen oman tahdin mukaan.

Riippuu vähän omasta ja lasten iästä mutta itse en ainakaan esittele lapsiani random muikkelille enkä halua tavata tämän lapsia ennenkuin molempien lapset on kaikki 18v. Ja yhteenmuutto vain jos toinen myy oman talonsa, minähän en ala myymään kun sitä kohta 20 vuotta maksanut.

M45

Jos hän haukkuu exiään, älä jää odottelemaan vaan ghostaa.

Nopea eteneminen on narsistin merkki, erityisesti jos et ole messissä, eli superrakastunut, kuten et selvästikään ole.

Kertokaas millä logiikalla pitäisi esitellä uusi kumppani lapsille?

Itsellä lapsia ja yhteinen koti, uudella panolla lapsia ja yhteinen koti. Ei kummankaan lapset halua lisää aikuisia eikä lapsia kotinsaa eikä kumpikaan aikuisista halua omaan kotiinsa edes omia lapsiaa enää parin vuoden päästä.

Pitäkää suhteet hyvinä ja tavatkaa panemisen merkeissä eikä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas millä logiikalla pitäisi esitellä uusi kumppani lapsille?

Itsellä lapsia ja yhteinen koti, uudella panolla lapsia ja yhteinen koti. Ei kummankaan lapset halua lisää aikuisia eikä lapsia kotinsaa eikä kumpikaan aikuisista halua omaan kotiinsa edes omia lapsiaa enää parin vuoden päästä.

Pitäkää suhteet hyvinä ja tavatkaa panemisen merkeissä eikä muuta.

Nyt ilmeisesti tosiaan puhutaan rakkaussuhteista. Ei paneskelusuhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas millä logiikalla pitäisi esitellä uusi kumppani lapsille?

Itsellä lapsia ja yhteinen koti, uudella panolla lapsia ja yhteinen koti. Ei kummankaan lapset halua lisää aikuisia eikä lapsia kotinsaa eikä kumpikaan aikuisista halua omaan kotiinsa edes omia lapsiaa enää parin vuoden päästä.

Pitäkää suhteet hyvinä ja tavatkaa panemisen merkeissä eikä muuta.

Nyt ilmeisesti tosiaan puhutaan rakkaussuhteista. Ei paneskelusuhteesta. 

Rakkaus, paneminen. Sama asia.

Kun tapasin uuden puolisoni, meidänkin suhde eteni tunnetasolla todella nopeasti. Sen verran elettyä elämää oli molemmilla takana että molemmat tiesi hyvin nopeasti että nyt on jotain spesiaalia tapahtumassa. Tunteet tunnistettiin ja tunnustettiin viikoissa. Lapsillekin kerrottiin nopeasti että nyt on tavattu erityinen ihminen. Omat teinit totesivat mulle: "No luulitko että ei olla tajuttu jo?" Mitään aikomusta meillä ei ole koko porukkaa pistää saman katon alle mutta joo, ollaan me porukallakin jonkun verran aikaa vietetty. Kun lapset lähtevät, meidän yhteisen kodin aika tulee. Ajatus on että siinä vaiheessa tunnetaan siinä määrin että kaikista tuntuu luontevalta tulla sen katon alle käymää.