Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian nopeaa etenemistä vai ihan normaalia (tuoreessa suhteessa)?
10.06.2025 |
Jos deitti haluaa parin viikon kuluttua tapaamisesta esitellä lapsilleen, haluaa nähdä joka päivä ja puhuu siitä, kuinka ihmeellistä oli miten tavattiin, pitäisikö joidenkin lippujen liehua ja jos niin minkäväristen?
Kommentit (102)
Kannattaisi ainakin kysyä, että miksi haluaa esitellä näin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa mutta normaalia. Eri ihmiset ovat eritahtisia ja joskus voi tuntua niin varmalta se oma tunne että ei ole syytä vitkutella. Elämän päivät ovat rajalliset kuitenkin ja mitäpä hävittävää on tutustua ja edetä mahdollisimman nopeasti niin kauan kuin se tuntui hyvältä.
Itse etenin nykyisen puolison kanssa about tuota tahtia. Yhdessä jo yli puoli vuosikymmentä ja yhteinen lapsikin on. Tuntuihan se silloin tosi hurjalta, mutta kun molemmat rakastuttiin väkevästi, ei meitä mikään saanut pidättelemään menoa. Muutaman viikon kuluttua alettiin säännöllisesti yökyläillä ja lapset toki esiteltiin, parin kuukauden sisään yökyläiltiin jo lasten kanssa ja kun tuo alkoi olla vähän rasittavaa rallia plus joka yö valvoa aamuun saakka viestitellen, muutettiin yhteen nelisen kuukautta ensitapaamisesta.
No risk, no reward. Elää pitää uskaltaa.
Kyse ei ole pelkästään sinusta itsestäsi, vaan myös edellisen suhteen lapsista ja siitä ihastuksen kohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän lapset pärjää siellä live maailmassa (päiväkodit, koulut ym), siellä joutuu kohtaamaan uusia ja tuntemattomia aikuisia, ilman että äityli on etukäteen tarkastanut niiden ihmisten laadun
Niiden ihmisten kanssa ei asuta yhdessä.
Itselleni oli erolapsena aika jännää mennä toisen vanhemman luo. Koskaan kun ei tiennyt, että missä ja kenen kanssa tällä kertaa asui. Kumppanit ja samalla asunnot vaihtui välillä useampaankin kertaan vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa mutta normaalia. Eri ihmiset ovat eritahtisia ja joskus voi tuntua niin varmalta se oma tunne että ei ole syytä vitkutella. Elämän päivät ovat rajalliset kuitenkin ja mitäpä hävittävää on tutustua ja edetä mahdollisimman nopeasti niin kauan kuin se tuntui hyvältä.
Itse etenin nykyisen puolison kanssa about tuota tahtia. Yhdessä jo yli puoli vuosikymmentä ja yhteinen lapsikin on. Tuntuihan se silloin tosi hurjalta, mutta kun molemmat rakastuttiin väkevästi, ei meitä mikään saanut pidättelemään menoa. Muutaman viikon kuluttua alettiin säännöllisesti yökyläillä ja lapset toki esiteltiin, parin kuukauden sisään yökyläiltiin jo lasten kanssa ja kun tuo alkoi olla vähän rasittavaa rallia plus joka yö valvoa aamuun saakka viestitellen, muutettiin yhteen nelisen kuukautta ensitapaamisesta.
No risk, no reward. Elää pitää uskaltaa.
Yhdessä yli puoli vuosikymmentä? Yhdessä siis yli 5 vuotta... se on todella lyhyt aika.
"Mikä yhdistää Lissun kahta eroon päättynyttä avioliittoa, yhtä avoliittoa ja neljää seurustelusuhdetta? Lissu. Do the math."
Tämä, niin tämä. On kyseessä sitten Lissu tai Lasse, niin se mikä eroja yhdistää on juurikin Lissu tai Lasse, toiset osapuolethan on vaihtuneet. Ja mistä voi päätellä parhaiten tulevaisuutta? Menneestä, koska ihmiset käytännössä aina toistavat samoja asioita ja samaa käytöstä, joten jos Lissu on käynyt vieraissa ja Lasse juopotellut aikaisemmissakin suhteissaan, todennäköisesti he tekevät sitä myös nykyisessä ja tulevissa suhteissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aina kun suhde alkaa nopeasti, niin kyllä siinä jotain häikkää jossain vaiheessa tulee olemaan
Tämä on totta. Kuten myös suhteissa jotka alkaa hitaasti. Kas kun täydellistä, täysin ongelmatonta vuosikymmenten suhdetta kun ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa mutta normaalia. Eri ihmiset ovat eritahtisia ja joskus voi tuntua niin varmalta se oma tunne että ei ole syytä vitkutella. Elämän päivät ovat rajalliset kuitenkin ja mitäpä hävittävää on tutustua ja edetä mahdollisimman nopeasti niin kauan kuin se tuntui hyvältä.
Itse etenin nykyisen puolison kanssa about tuota tahtia. Yhdessä jo yli puoli vuosikymmentä ja yhteinen lapsikin on. Tuntuihan se silloin tosi hurjalta, mutta kun molemmat rakastuttiin väkevästi, ei meitä mikään saanut pidättelemään menoa. Muutaman viikon kuluttua alettiin säännöllisesti yökyläillä ja lapset toki esiteltiin, parin kuukauden sisään yökyläiltiin jo lasten kanssa ja kun tuo alkoi olla vähän rasittavaa rallia plus joka yö valvoa aamuun saakka viestitellen, muutettiin yhteen nelisen kuukautta ensitapaamisesta.
No risk, no reward. Elää pitää uskaltaa.
JO yli puoli vuosikymmentä? Jotakin reilut 5 vuotta? Sekö on nykyään JO? 10 vuottakaan ei ole vielä mikään jo. 20 vuotta niin alkaa olla JO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Mitä kaikkea sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen on teille yhdessä tapahtunut? Kuinka monta kertaa olette tavanneet, oletteko harrastaneet seksiä yhdessä jne. Onko ajatuksena yhteinen tulevaisuus?
Aika luonnolliselta tuntuisi että tapaat hänen lapsensa varsin varhaisessa vaiheessa jos tuossa on suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.
Parin viikon takaisen tuttavuuden kanssa yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Vaikka joka päivä olisi tavattu, olisi nähty max 14 kertaa. Koska vähintään vähintään toisella lapsia, voi olettaa tapaamiskertoja olleen huomattavasti vähemmän.
En aikaan itse siinä ajassa kerkeäisi tutustumaan toiseen niin, että voisin edes alustavasti miettiä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Toinen on siinä kohtaa itselleni vielä lähes
Minä aina ihmettelen näitä nopeasti yhteenmuuttavia, että samantien toinen haluaa myydä asuntonsa (jota ehkä on remontoinut ja aikaan ostanut hyvältä paikalta)
Ja sä luulet että kaikilla on aina omat asunnot? Lainaamassasi tekstissä ei ainakaan sellaisesta puhuttu.
Kyse ei ole pelkästään sinusta itsestäsi, vaan myös edellisen suhteen lapsista ja siitä ihastuksen kohteesta.
Häh? Mitä yritit sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JO yli puoli vuosikymmentä? Jotakin reilut 5 vuotta? Sekö on nykyään JO? 10 vuottakaan ei ole vielä mikään jo. 20 vuotta niin alkaa olla JO.
Semanttista saivartelua. Onnea ongelmiesi selättämisessä. Ajanlasku nyt alkaa aina nollasta vaikka sataan saakka ehtisi aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän lapset pärjää siellä live maailmassa (päiväkodit, koulut ym), siellä joutuu kohtaamaan uusia ja tuntemattomia aikuisia, ilman että äityli on etukäteen tarkastanut niiden ihmisten laadun
Niiden ihmisten kanssa ei asuta yhdessä.
Itselleni oli erolapsena aika jännää mennä toisen vanhemman luo. Koskaan kun ei tiennyt, että missä ja kenen kanssa tällä kertaa asui. Kumppanit ja samalla asunnot vaihtui välillä useampaankin kertaan vuoden aikana.
Miksi sen uuden kumppanin kanssa pitäisi asua yhdessä? Itse en aio ottaa ketään kotiini asumaan enkä todellakaan muuta jonku pirkon luo kodistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kysehän nyt ei ole vain siitä, että olettaisin toisen olevan oikeasti tosi kauhea ihminen.
Vaan nopea sitoutuminen muutaman päivän/viikon tuntemisen jälkeen toisi tunteen, että halutaan sitoutua, ja siihen riittää ihan vaan Joku. Kun eihän hän mitenkään voi tuntea minua tuossa ajassa voidakseen sanoa, että haluaa sitoutua juuri minuun.
Voi olla joo minuun ihastunut, mutta on siinäkin luonut mielikuvia ja odotuksia, jotka välttämättä eivät vastaakaan sitten todellisuutta. Ja en todellakaan ala muuttamaan yhteen "tutustuakseni toiseen". Kyllä se muutto tapahtuu vasta kun on oikeasti tutustuttu ja edelleen ollaan sitä mieltä, että halutaan asua yhdessä.
Jos toinen ei malta jäädä tutustumaan vaan lähtee mieluummin etsimään jotakuta muuta, niin etenkin siinä kohtaa tiedän tehneeni oikean valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa mutta normaalia. Eri ihmiset ovat eritahtisia ja joskus voi tuntua niin varmalta se oma tunne että ei ole syytä vitkutella. Elämän päivät ovat rajalliset kuitenkin ja mitäpä hävittävää on tutustua ja edetä mahdollisimman nopeasti niin kauan kuin se tuntui hyvältä.
Itse etenin nykyisen puolison kanssa about tuota tahtia. Yhdessä jo yli puoli vuosikymmentä ja yhteinen lapsikin on. Tuntuihan se silloin tosi hurjalta, mutta kun molemmat rakastuttiin väkevästi, ei meitä mikään saanut pidättelemään menoa. Muutaman viikon kuluttua alettiin säännöllisesti yökyläillä ja lapset toki esiteltiin, parin kuukauden sisään yökyläiltiin jo lasten kanssa ja kun tuo alkoi olla vähän rasittavaa rallia plus joka yö valvoa aamuun saakka viestitellen, muutettiin yhteen nelisen kuukautta ensitapaamisesta.
No risk, no rew
JO yli puoli vuosikymmentä? Jotakin reilut 5 vuotta? Sekö on nykyään JO? 10 vuottakaan ei ole vielä mikään jo. 20 vuotta niin alkaa olla JO.
Me edettiin todella nopeasti, mies muutti mun luo seuraavana päivänä tapaamisestamme, ja ollaan oltu yhdessä nyt 31 vuotta. Eikä sekään tunnu että "jo 31 vuotta", vaan tosi lyhyeltä ajalta 😄 eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aina kun suhde alkaa nopeasti, niin kyllä siinä jotain häikkää jossain vaiheessa tulee olemaan
Tämä on totta. Kuten myös suhteissa jotka alkaa hitaasti. Kas kun täydellistä, täysin ongelmatonta vuosikymmenten suhdetta kun ei olekaan.
Nopeassa suhteessa myös ongelmat löytyy nopeammin ja osapuolet pääsevät jatkamaan eteenpäinkin nopeammin.
Se vasta v tuttaisi jos olisi 20 v yhdessä saman ihmisen kanssa ja sitten selviäisi se että tämä ei alun alkaenkaan halunnut suhdetta, perhettä, taloja ja kaikkea mun kanssa ja koko ajan on valehdellut ja pelannut selän takana, kun edettiin hitaasti ja varovaisesti tutustuen ja niin edelleen.
Itse asiassa, just noinhan mulle kävi. Ei auttanut hidas tahti. Meni elämän parhaat vuodet hukkaan hirviöön hiljaa tutustuessa.
Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
JO yli puoli vuosikymmentä? Jotakin reilut 5 vuotta? Sekö on nykyään JO? 10 vuottakaan ei ole vielä mikään jo. 20 vuotta niin alkaa olla JO.
Semanttista saivartelua. Onnea ongelmiesi selättämisessä. Ajanlasku nyt alkaa aina nollasta vaikka sataan saakka ehtisi aikanaan.
Sinähän tässä kielikuvilla leikit. Yli puoli vuosikymmentähän kuulostaa paljon hienommalta, kuin alle kuusi vuotta 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aina kun suhde alkaa nopeasti, niin kyllä siinä jotain häikkää jossain vaiheessa tulee olemaan
Tämä on totta. Kuten myös suhteissa jotka alkaa hitaasti. Kas kun täydellistä, täysin ongelmatonta vuosikymmenten suhdetta kun ei olekaan.
Nopeassa suhteessa myös ongelmat löytyy nopeammin ja osapuolet pääsevät jatkamaan eteenpäinkin nopeammin.
Se vasta v tuttaisi jos olisi 20 v yhdessä saman ihmisen kanssa ja sitten selviäisi se että tämä ei alun alkaenkaan halunnut suhdetta, perhettä, taloja ja kaikkea mun kanssa ja koko ajan on valehdellut ja pelannut selän takana, kun edettiin hitaasti ja varovaisesti tutustuen ja niin edelleen.
Itse asiassa, just noinhan mulle kävi. Ei auttanut hidas tahti. Meni elämän parhaat vuodet hukkaan hirviöön hiljaa tutus
Itselläni on lapsi, enkä todellakaan rupeaisi muuttamaan milloin minkäkin ihastukseni luokse, ja pois sitten kun tutustuttu ja todettu, ettei tämä toimikaan.
Vierailija kirjoitti:
"Itselläni edellinen suhde oli tuota. Se exien haukkuminen alkoi jo ensitreffeillä, mutta niin hienovaraisesti, etten asiaa tunnistanut. Myöhemmin sitten alkoi lähes asiasta kuin asiasta tulla juttua, miten väärin ex teki tämän. Lopulta edes kahvinkeitto ei onnistunut ilman tarinaa siitä, miten huonoa kahviakin ex keitti.
Ihan alussa olin aikani jalustalla ja parempi kuin kukaan, kunnes pikkuhiljaa minusta alkoi löytyä huomautettavia vikoja ulkonäöstäni, kävelytyylistäni, puhetyylistäni jne. En ollutkaan enää oikeastaan niin hyvä. Ja existä jauhettiin jauhamistaan.
Kiitän edelleen itseäni siitä, etten ole pikaisten yhteenmuuttojen kannalla. Niin ero oli huomattavasti helpompaa siinä kohtaa kun tunnustin itselleni suhteen tosiasiallisen tilanteen."
Onnittelut sinulle, onneksi pääsit tyypistä eroon helpolla. Jos suhde olisi jatkunut vielä pitempään, jossakin vaiheessa ne hullut exätkin olisi alkaneet olla sinua parempia yhdessä jos toisessakin asiassa. Niin se kaava näillä tällaisilla tapauksilla menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itselläni edellinen suhde oli tuota. Se exien haukkuminen alkoi jo ensitreffeillä, mutta niin hienovaraisesti, etten asiaa tunnistanut. Myöhemmin sitten alkoi lähes asiasta kuin asiasta tulla juttua, miten väärin ex teki tämän. Lopulta edes kahvinkeitto ei onnistunut ilman tarinaa siitä, miten huonoa kahviakin ex keitti.
Ihan alussa olin aikani jalustalla ja parempi kuin kukaan, kunnes pikkuhiljaa minusta alkoi löytyä huomautettavia vikoja ulkonäöstäni, kävelytyylistäni, puhetyylistäni jne. En ollutkaan enää oikeastaan niin hyvä. Ja existä jauhettiin jauhamistaan.
Kiitän edelleen itseäni siitä, etten ole pikaisten yhteenmuuttojen kannalla. Niin ero oli huomattavasti helpompaa siinä kohtaa kun tunnustin itselleni suhteen tosiasiallisen tilanteen."
Onnittelut sinulle, onneksi pääsit tyypistä eroon helpolla. Jos suhde olisi jatkunut vielä pitempään, jossakin vaiheessa ne hullut exätkin olisi alkaneet olla sinua parempia yhdessä jos toisessakin asiassa. Niin se kaava näillä tällaisilla tapauksilla menee.
Tähän suuntaan se itse asiassa oli jo vähän menossa niillä suhteen viime metreillä. Exästä alettiin välillä puhua "me" -muodossa, että mitä me tehtiin, mitä me ajateltiin jne.
Ja samalla kun itse aloin saada huomautuksia ulkonäöstäni, vaatteistani jne. Niin en tiedä, olisiko minulle ruvettu seuraavaksi kehumaan miten paljon kivemmin ex pukeutui minuun verrattuna tms.
Millaisia ja minkä pituisia treffejä ihmiset nykyään harrastavat kun on kohdattu joku kiinnostava? Kuinka paljon siihen teillä mahtuu keskustelua per treffikerta?
Ymmärrän että ihmiset ovat erilaisia mutta jos treffikumppani on vähäpuheinen jo heti alusta alkaen niin aika todennäköisesti hän on vähäpuheinen koko suhteen ajan. Puhumattomuus on parisuhteissa iso ja yleinen ongelma.
M59+
Alue: Aihe vapaa
Niin sinulle kaikki uudet ja tuntemattomat ihmiset ovat oletuksena parisuhdekumppaneita, ihmisiä ei voi tavata "vain" ihmisinä? Vai tarkoitatko, että et tarkista uuden tuntemattoman ihmisen laatua vaan kelpuutat kenet tahansa parisuhdekumppaniksi? Vai että äitylin ei tarvitse käyttää minkäänlaista harkintaa vaan voi tuoda aina uuden ja tuntemattoman aikuisen deitin lapsille esiteltäväksi?