Mies elää omaa elämäänsä, vaimo ja lapset keskenään omaansa. Tavallistakin?
Olen itse tässä se vaimo-osapuoli, ja alkaa jo pahasti kyllästyttämään. Mies kulkee omissa menoissaan ja harrastuksissaan, kavereidensa kanssa mökkiviikonlopuilla jne. Yhtään yhteistä reissua tänäkään kesänä ei tehdä, koska miestä ei oikein kiinnosta. Tai hän ei jaksa, ei ehdi, ei nyt tee mieli. Sukuni juhlissa käyn lasten kanssa, sinne mies ei tule mukaan, käy yksin ilman lapsia tapaamassa omaa sukuansa. Kesäloman retket teen lasten kanssa, mies menee samaan aikaan omille retkilleen. Sama se on läpi vuoden. Lomamatkoja yhdessä ei ole, on vain mies keskenään ja sitten minä ja lapset keskenämme, tai ei matkoja ollenkaan. Edes jätskille ei ole lähtenyt meidän kanssa yli vuoteen. Elää omaa elämäänsä ja on kuin lapsetkaan ei hänen elämään kuuluisi. Usein emme edes tiedä missä on. Vastaa kyllä jos soitamme perään ja kysymme, mutta yleensä en viitsi, jos kerran valitsee mennä yksin niin menköön sitten. Onko tämä tavallistakin? Itse en tätä haluaisi. Toiseen naiseen en usko ollenkaan, mikään ei sellaiseen viittaa. Saan hänet aina kiinni, kulkee vanhoissa rönttösissään eikä mitenkään suihkunraikkaana. Olen pari kertaa ehdottanut eroa, mutta mies ei halua erota. Eiköhän haluaisi jos hänellä joku nainen olisi.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taatusti kyseessä on mies, jonka ikä on välillä 40-50 vuotta. He oireilevat tuolla tavoin, kun on toinen nainen tulilla, eivätkä ole varmoja, viitsiikö kuitenkaan parinkymmenen vuoden liittoa ja ydinperhettä heittää roskikseen.
Hän on 48. Ap
Viidenkympin villitys, hyvin piilottaa sen.
Outoa on. Mutta miksi sinä olet aina paikalla, kai sinulla on myös omia menoja? Jos kerrot, että sinulla on silloin ja silloin oma meno ja että on miehen vuoro olla lasten kanssa, niin kai hän jotakin silloin lasten kanssa oppii tekemään?
Kaverin perheessä oli näin niin kauan kun mies pyöritti tätejä. Pyörittää varmaan edelleen. Terveiset vaan kivoille tädeille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ei tee hyvää joutua näkemään päIvästä toiseen, että ovat isälleen yhdentekeviä.
Ei teekään. Mutta miten ero sitä muuttaisi? En usko ollenkaan, että isä ottaisi heitä juuri luokseen. Sen vähän minkä ottaisi, niin omisi samanlainen lapsia kohtaan kuin nyt. Ap
Puhutteko te koskaan asioista? Onko teillä koskaan sellaista rentoa jutustelua? Minä olin tuollaisessa suhteessa vuosia,että meillä oli molemmilla omat menot ja mitään ei tehty yhdessä. Lapsia meillä ei ollut. Lopulta elimme jopa eri huoneissa eli hän oli koneella tai TV:n ääressä olkkarissa ja minä makuuhuoneessa,jossa oli myös TV.
Lopulta emme enää puhuneet yhtään mitään toisillemme. Minä olisin halunnut mitta hän ei. Jos kysyin vaikka ettän"otatko Kahvia kun keitän itselleni ainakin?" Niin hän ei vastannut MITÄÄN. Toistin kysymyksen kun ajattelin ettei hän ehkä kuullut. Kyllä kuuli mutta ei kiinnostanut vastata. Lopulta sain tarpeekseni. Itkin että "Ei tämä ole mikään suhde,erotaan!" Ei ilmekään värähtänyt. Hemmetin tunnevammàinen tyyppi. Lähdin siltä seisomalta,otin vain vaatteeni ja kissani mukaan. Jätin kaikki huonekalutkin sinne. Ei niiden jaosta olisi muutenkaan tullut mitään.
Eli yhteenvetona:
AP aloittaa keskustelun haluten tietää onko miehen käytös normaalia ja esiintyykö tätä muissakin parisuhteissa/perheissä. Tietäen melko varmasti että ei ole nirmaalia ja saakin tähän nopeasti useamman vastauksen että ei ole normaalia.
Ei jaksa/näe syytä erota miehestä vaikka on sitä itse miehelle usein ehdottanut mutta koska mies ei halua niin se on AP:lle ihan okei tilanne vaikka kumpikaan ei ole onnellinen suhteessa sillä mitään parisuhdetta ei oikeastaan edes enää ole.
Koska ero ei ole sinun aloitteestasi vaihtoehto niin ratkaisu tähän on jatkaa tällä samalla, hyväksi todetulla mallilla elämänne loppuun asti niin, että kaikki kärsivät tasaisesti, myös ne kovin hartaasti huolella halutut ja harkitut lapset.
Asia loppuun käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Outoa on. Mutta miksi sinä olet aina paikalla, kai sinulla on myös omia menoja? Jos kerrot, että sinulla on silloin ja silloin oma meno ja että on miehen vuoro olla lasten kanssa, niin kai hän jotakin silloin lasten kanssa oppii tekemään?
En minä ole aina paikalla. Paitsi nyt kesälomalla. Arkena pienempi on päiväkodissa, isompi koulussa ja koulun jälkeen iltapäiväkerhossa. Minä töissä ja välillä töiden jälkeen käyn menoissani ennen kuin haen lapset. Äitini, isäni ja siskoni usein käy meillä ja tällöin välillä menen menoihini. Ap
Kai mies nyt kuitenkin omien lapsiensa kanssa osaa olla?
Juttele miehelle ja sano että laitat eropaperit vetämään, jos hän ei halua perheensä kanssa viettää aikaa.
Onko mies kuitenkin iloinen ja hyvän tuulinen ? Vai ahdistunut?
Vierailija kirjoitti:
Kai mies nyt kuitenkin omien lapsiensa kanssa osaa olla?
Juttele miehelle ja sano että laitat eropaperit vetämään, jos hän ei halua perheensä kanssa viettää aikaa.
Osaahan se. Mutta ei näytä viitsivän tai haluavan tai jaksavan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa on. Mutta miksi sinä olet aina paikalla, kai sinulla on myös omia menoja? Jos kerrot, että sinulla on silloin ja silloin oma meno ja että on miehen vuoro olla lasten kanssa, niin kai hän jotakin silloin lasten kanssa oppii tekemään?
En minä ole aina paikalla. Paitsi nyt kesälomalla. Arkena pienempi on päiväkodissa, isompi koulussa ja koulun jälkeen iltapäiväkerhossa. Minä töissä ja välillä töiden jälkeen käyn menoissani ennen kuin haen lapset. Äitini, isäni ja siskoni usein käy meillä ja tällöin välillä menen menoihini. Ap
Lähipiirisi joutuu siis paikkailemaan miehen vastuita, joten niin kauan kuin he suostuvat,et koe eron olevan välttämätön. Tämä ei ole reilua lähipiirille.
Mulla oli tuollainen mies. Muutaman vuoden katselin ja erohan siitä tuli.
Päivääkään en ole ikävöinyt tai eroa katunut.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies kuitenkin iloinen ja hyvän tuulinen ? Vai ahdistunut?
Ei ole iloinen ja hyväntuulinen ainakaan kotona. Mutta kuten sanottu emme vietä juuri aikaa yhdessä (hänen valinta) niin en nyt tarkkaan osaa sanoa millainen on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli yhteenvetona:
AP aloittaa keskustelun haluten tietää onko miehen käytös normaalia ja esiintyykö tätä muissakin parisuhteissa/perheissä. Tietäen melko varmasti että ei ole nirmaalia ja saakin tähän nopeasti useamman vastauksen että ei ole normaalia.
Ei jaksa/näe syytä erota miehestä vaikka on sitä itse miehelle usein ehdottanut mutta koska mies ei halua niin se on AP:lle ihan okei tilanne vaikka kumpikaan ei ole onnellinen suhteessa sillä mitään parisuhdetta ei oikeastaan edes enää ole.
Koska ero ei ole sinun aloitteestasi vaihtoehto niin ratkaisu tähän on jatkaa tällä samalla, hyväksi todetulla mallilla elämänne loppuun asti niin, että kaikki kärsivät tasaisesti, myös ne kovin hartaasti huolella halutut ja harkitut lapset.
Asia loppuun käsitelty.
Hyvä yhteenveto.
Miehellä pelaa siis palvelu. Sinun sukusi ja sinä hoidatte lapset ja mies saa mennä kuin poikamies.
Ero on kovin vaivalloista ja ihmiset ovat mukavuudenhaluisia. En kylläkään tuudittautuisi siihen, etteikö mies yhtäkkiä koko teidän perhettä jättäisi. Vaikuttaa vahvasti siltä, että miehesi on sitä tyyppiä, joka vain kesken arkisten puuhien läväyttää päin naamaa, että haluaa eron ja häipyy sen siliän tien mitään enää puhumatta. Eikä taatusti ota vastuuta lapsista tuon jälkeen.
Vaikka nyt sinusta tuntuu, että tämmöinen ero tai yllätysero ei tuntuisi missään, niin voin taata, että takuulla tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa on. Mutta miksi sinä olet aina paikalla, kai sinulla on myös omia menoja? Jos kerrot, että sinulla on silloin ja silloin oma meno ja että on miehen vuoro olla lasten kanssa, niin kai hän jotakin silloin lasten kanssa oppii tekemään?
En minä ole aina paikalla. Paitsi nyt kesälomalla. Arkena pienempi on päiväkodissa, isompi koulussa ja koulun jälkeen iltapäiväkerhossa. Minä töissä ja välillä töiden jälkeen käyn menoissani ennen kuin haen lapset. Äitini, isäni ja siskoni usein käy meillä ja tällöin välillä menen menoihini. Ap
Lähipiirisi joutuu siis paikkailemaan miehen vastuita, joten niin kauan kuin he suostuvat,et koe eron olevan välttämätön. Tämä ei ole reilua lähipiirille.
Lähipiirini (eli vanhempani ja lapseton siskoni) itse haluavat olla usein meillä ja lasten kanssa. En minä sitä heiltä odota enkä pyydä, tykkäävät olla ja itse päättävät tulla. Eli ei se epäreilua ole kun itse he siitä nauttivat eikä koskaan ole pakko olla. Ap
Hei ap, jos miehelläsi on joku ns neurologinen sairaus, kun on sanoinko tunnehöyhä. Onko hänellä mitään,mistä olisi joskus innostunut, iloinen ,surullinen , vihainen , siis onko hänellä mitään intohimon kohteita.
Mitä hän sanoo syyksi,ettei halua erota, vaikka sinä haluat?
Miehesi on harvinainen timantti.
Niin. Voi olla kumpi vain. En saa häntä puhumaan näistä asioista. Muuta kuin sen verran, että ei kuulemma halua erota. Ap