Mies elää omaa elämäänsä, vaimo ja lapset keskenään omaansa. Tavallistakin?

Olen itse tässä se vaimo-osapuoli, ja alkaa jo pahasti kyllästyttämään. Mies kulkee omissa menoissaan ja harrastuksissaan, kavereidensa kanssa mökkiviikonlopuilla jne. Yhtään yhteistä reissua tänäkään kesänä ei tehdä, koska miestä ei oikein kiinnosta. Tai hän ei jaksa, ei ehdi, ei nyt tee mieli. Sukuni juhlissa käyn lasten kanssa, sinne mies ei tule mukaan, käy yksin ilman lapsia tapaamassa omaa sukuansa. Kesäloman retket teen lasten kanssa, mies menee samaan aikaan omille retkilleen. Sama se on läpi vuoden. Lomamatkoja yhdessä ei ole, on vain mies keskenään ja sitten minä ja lapset keskenämme, tai ei matkoja ollenkaan. Edes jätskille ei ole lähtenyt meidän kanssa yli vuoteen. Elää omaa elämäänsä ja on kuin lapsetkaan ei hänen elämään kuuluisi. Usein emme edes tiedä missä on. Vastaa kyllä jos soitamme perään ja kysymme, mutta yleensä en viitsi, jos kerran valitsee mennä yksin niin menköön sitten. Onko tämä tavallistakin? Itse en tätä haluaisi. Toiseen naiseen en usko ollenkaan, mikään ei sellaiseen viittaa. Saan hänet aina kiinni, kulkee vanhoissa rönttösissään eikä mitenkään suihkunraikkaana. Olen pari kertaa ehdottanut eroa, mutta mies ei halua erota. Eiköhän haluaisi jos hänellä joku nainen olisi.