Epäsuoria tapoja/asioita miten kateus näkyy ihmisen käytöksessä

Vierailija kirjoitti:

*Minäkin olin vähällä ostaa tuollaisen auton. Siinä oli vain penkin säädöt sellaiset, ettei sopivaa asentoa löytynyt. Siksi jätin ostamatta.*

Aivan klassikko naisten parissa on tämä: "Ai kun sulla on kiva mekko, mullakin oli tuollainen silloin kymmen vuotta sitten kun se oli muotia."

Vierailija kirjoitti:

Jätetään kehumatta, vaikka olisi aihetta. ("Toi varmaan saa niin paljon kehuja muutenkin, ettei mun tarvi) 

Juuri tämä- ja sitten jos työpaikalla on vanhempaa väkeä sekä passiivis aggressiivisia kyräilijöitä ja huonohko työilmapiiri, niin ainakaan uutta nuorta ja koulutettua työntekijää ei kehuta ettei ylpisty.

Nuori päättää lopulta lähteä työpaikkaan jossa häntä osataan arvostaa, ja jossa osataan sanoittaa tämä myös. Sitten siellä vanhassa työpaikassa naristaan että heti lähti kum tilaisuus tuli- ei täällä kukaan pysy töissä pitkään... Kateellinen ja katkera työilmapiiri on varmasti ajanut monesta työpaikasta varsinkin nuoremmat osaajat pois.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaan kohteesta p.skaa, levitellään perättömiä tietoja, ilkeillään, ei tervehditä, nolataan tahallaan, kysymyksiin ei vastata ym.muuta.

          tuttu juttu

Vierailija kirjoitti:

Mitätöidään tai mollataan toista. 

Passiivis-agressiivisuus, ärsyyntyminen kaikesta mitä teet tai sanot, pahaapuhuminen seläntakana, olet kopea ja ylpeä tai teeskentelet ystävällisyyttä; teet niin tai näin, se on aina väärinpäin. 

 

Tapahtunutta; 

Kävin treenaa 4-5 krt viikossa, ja olin laihduttanut sitä ennen liikakilot pois ja tehnyt elämäntapamuutoksen. Eräs työkaveri alkoi utelemaan ja kyselemään kuinka usein liikun? Kerroin, ja alkoi syyttelemään minua huonoksi äidiksi lapsilleni, koska jätän lapseni yksin sillä aikaa kun urheilen (1-2 tuntia poissa kotoa). Selitin, että käyn urheilemassa iltapäivisin jolloin vanhempi on vielä itsekin koulussa (lukiossa) ja 13 vuotias poikani ei ole yksin, vaan kotona on pojan isä silloin ja että meillä on koko ilta klo 17.00-> aikaa olla yhdessä ym. Työkaveri sanoi, ettei äitiä voi korvata ikinä isä ja lapseni kärsivät takiani kun olen niin its

Joo toi tukkaviha on mullekin tuttua. Mulla on keskivertosuomalaista paksummat hiukset ja olen pitänyt ne lähes aina pitkinä, koska osaan ne itse silloin helposti leikata latvoista. 

Eräs sukulaisnainen on vuosikymmeniä aina kommentoinut hiuksiani, kuinka, ne pitäisi leikata lyhyiksi. Olen aina vastannut vähän naureskellen sitä ja tätä, mutta kyllähän tuo on outoa ja ärsyttävää, että joku haluaa puuttua sun hiuksiin.

Joillekin voi sopia lyhyet hiukset pitkiä paremmin vaikka ne olisi paksut. Joillakin pitkät hiukset vaan roikkuu tasapitkinä. Mutta en itse ainakaan kommentoi kenenkään hiuksia kun en ole mikään kampaaja ammatiltani. 

Vierailija kirjoitti:

Joillekin voi sopia lyhyet hiukset pitkiä paremmin vaikka ne olisi paksut. Joillakin pitkät hiukset vaan roikkuu tasapitkinä. Mutta en itse ainakaan kommentoi kenenkään hiuksia kun en ole mikään kampaaja ammatiltani. 

Ihan hyvin sinun mielipiteestäsi huolimatta voivat pitkät hiukset sopia. Sinä vaan et tajua, ettet ole maailman napa ja kaiken tietävä ja osaava mestari. 

Hassu on myös ilmaisu että pitkät hiukset vain roikkuvat. No niin ne roikkuvat koska ovat pitkät, pystyssäkö niiden pitäisi seisoa, vai mitä? Vähän sama kuin ihmettelisi miksi linnut lentävät. 

Juuri näistä syistä en koskaan kysy saati noudata useimpien ihmisten mielipiteitä, ne vaan ovat niin subjektiivisia ja perustuvat hölmöihin käsityksiin. Tai sitten kateuteen. 

Asuin pitkään muualla ja koin olevani ulkopuolinen. Puolison kavereiden puolisot eivät koskaan pyytäneet minua mihinkään ja jos itse kutsuin he eivät tulleet. Sinänsä minusta pidettiin mutta olin se varakaveri jolle soitettiin jos muut eivät päässeet paikalle.Paljon tuttuja, vähän ystäviä.

Vasta pois muutettuani tajusin paremmin kokonaisuuden- en salannut perhetaustaani tai menneisyyttäni. Minulla oli joissakin asioissa mennyt elämä paremmin kuin joillain muilla ja se ilmeisesti aiheutti närää ja kateutta vaikka ne todella kipeät asiat jätin kokonaan kertomatta (koska ne kerrotaan vasta sitten kun on ystävyys syventynyt).

Muualla sain heti ystäviä ja niin saivat lapsenikin.

Mulla oli materiaalisesti yltäkylläinen lapsuus. Oli pitkät kesät purjehtien, kaksi omaa hevosta ja kilpailua ja valmennusta. Isäni osti minulle jugend talosta, Helsingistä oman yksiön meren ääreltä ja remontoi sen vimpan päälle. 

Samaan aikaan isäni oli luonnehäiriöinen tyranni joka käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa äitimme ja lapsiin. Lapsuuteni oli turvatonta, vihasin ja pelkäsin isääni, elin jatkuvassa pelon ilmapiirissä, kunnes pääsin pois. Elämäni ihanimpia hetkiä kun pääsin asumaan omaan kämppääni. Isäni haukkui ulkonäköäni myös läpi nuoruuteni ja oli aidosti ihmeissään kun kelpasinkin kumppaniksi jollekin miehelle (tuleva aviomieheni) 

Elin henkisessä helvetissä 23 vuotiaaksi asti, vaikka kulissit olivat hienot. 

Mielestäni epäsuora kateus on sellaista täysin ponnetonta "noniin sillälailla, hyvä juttu"-kommenttia toisen silminnähtävään onneen eikä samalla ilolla ole messissä.

Kun jotakin henkilöä kehutaan, niin kateellinen ei halua sanoa mitään, tai hän sanoo vain jotain hyvin neutraalia.

Esimerkiksi jollain on kaunis takki joka sopii hänelle hyvin ja kaikki kehuvat sitä, mutta tämä kateellinen sanoo vain, että niin, onhan se talvella lämmin. 

Sellainen ystävä joka yrittää iskeä/flirttaillee miehelle, yrittää pilata parisuhteen.

Mitä oppimista siinä on? Katsoo vain ja näkee.

Se kun jakaa toisista epäedustavia kuvia someen, eikä tietenkään kysy lupaa. 

Vierailija kirjoitti:

Se kun jakaa toisista epäedustavia kuvia someen, eikä tietenkään kysy lupaa. 

Tämä on ihan totta. Eräs ex ystävä teki aiemmin aina näin. Hän halusi aina jotenkin polkea minua alaspäin ja koska monet muut pitivät minusta, hän ei voinut sietää sitä. Etsi aina vikoja minusta ja pyrki lannistamaan. Kunnes harvensin tapaamisia ja etäänyin tietoisesti

Aika erikoisia asioita tulkitsette kateudeksi. Minulla ei esim. ole tapana kehua mitään, mitä en itse aidosti pidä kauniina ja hyvänä. Jos joku kehuu sinun paitaa, ja se ei ole lainkaan minun makuuni, niin enhän minä silloin ole kateellinen, olen kohtelias, kun en tuo omaa mielipidettäni esille.

Useimmat somekuvat aiheuttavat minussa myötähäpeää ja siksi en tykkää tai kommentoi. Jos ihminen kuvissa pyllistää, keikistelee, muikistaa jne se ei todellakaan aiheuta minussa kateutta, vaan sääliä, oli sitten ihminen kaunis tsi ei.

Sitten on lukemattomia asioita joista en vain yksinkertaisesti ole millään tavalla kiinnostunut ja usein jälkeenpäin huomaan, että olisi ollut kohteliasta huomioida asia jotenkin. Tämä sitten näemmä tulkitaan kateudeksi.

Voi pyhä itsekeskeisyys! Koettakaa ymmärtää omassa kuplassanne, että kaikki eivät ole kateellisia teille, vaan he ovst omassa elämässään kiinnostuneita ihan erilaisista asioista ja kiinnittävät huomionsa niihin.

Olipa valaiseva ketju. En itse todellakaan tajua mistä muiden huono käytös johtuu, ja massiivisen alemmuuskompleksin ansiosta ei tule pieneen mieleenkään että joku voisi olla _minulle_ jostain kateellinen. En myöskään itse kadehdi muita. Tai ehkä nykyään saatan katsoa vähän kaiholla jonkun perhe- tai parisuhdeonnea, mutta se ei muuta käytöstäni näitä ihmisiä kohtaan millään tavalla.

Yhden kerran tajusin että kyse oli kateudesta, mutta se johtui siitä että tämä ihminen oli niin läpinäkyvä. Olin nuori tyttönen, ja työpaikalla aika innokas tekemään hommia kun en oikein osaa seisoa tumput suoranakaan. Tuli vastaan tilanne jossa puhuin asiakkaalle englantia. Yksi vanhemmista työntekijöistä oikein juoksi ihastelemaan ja kehumaan vuolaasti, miten oikein osaankin niin hyvin englantia. Minä, tietokonepelien ja englanninkielisten lastenohjelmien sukupolven kasvatti en osannut pitää sitä mitenkään ihmeellisenä sillä kaikki tuntemani puhuivat ainakin jonkun verran juuri englantia. Olen vähän sosiaalisesti käsi, enkä tottunut mihinkään ylitsevuotavaisiin kehuihin joten en osannut vastata mitään. Nainen jatkoi: "Siis mistä oot oppinut ja miten sulla voikin olla noin kaunis brittiaksentti?"

Vastasin rehellisesti että ramppaan Briteissä. Siitä tää tyyppi meinas mennä katosta läpi. Joku alle 20-vuotias pirpana **matkustaa ulkomailla**!! VAU.

Seuraavana päivänä oli työpaikalla vastassa keski-ikäisten naisten kerho, joka ei edes tervehtinyt töihin tullessa, supisivat vain keskenään ja kikattivat minua tiiraillen. Ihan oikeasti, kuin koulutytöt. Siksi että olen oppinut puhumaan jotain toista kieltä, ja että syön tyyliin kaurapuuroa ja pieniä kiviä jotta on välillä varaa halvimpaan lentolippuun. Jesh. Onneksi se oli vain väliaikainen duuni.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoisia asioita tulkitsette kateudeksi. Minulla ei esim. ole tapana kehua mitään, mitä en itse aidosti pidä kauniina ja hyvänä. Jos joku kehuu sinun paitaa, ja se ei ole lainkaan minun makuuni, niin enhän minä silloin ole kateellinen, olen kohtelias, kun en tuo omaa mielipidettäni esille.

Useimmat somekuvat aiheuttavat minussa myötähäpeää ja siksi en tykkää tai kommentoi. Jos ihminen kuvissa pyllistää, keikistelee, muikistaa jne se ei todellakaan aiheuta minussa kateutta, vaan sääliä, oli sitten ihminen kaunis tsi ei.

Sitten on lukemattomia asioita joista en vain yksinkertaisesti ole millään tavalla kiinnostunut ja usein jälkeenpäin huomaan, että olisi ollut kohteliasta huomioida asia jotenkin. Tämä sitten näemmä tulkitaan kateudeksi.

Voi pyhä itsekeskeisyys! Koettakaa ymmärtää omassa kuplassanne, että kaikki eivät ole kateellisia teille, vaan he ovst omassa elämässään kiinnostuneita ihan erilaisista asiois

Tämä on aivan totta. Ei kannata tulkita kaikkea kateudeksi, vaikka et saisi aina toivomaasi reaktiota. Varsinkin pyllistelykuvat ja jokapäiväiset filtteröidyt naamakuvat eivät saa minua tykkäämään niistä. Sen sijaan tykkään aidon rehellisistä naamakuvista joiden julkaisija ei huomiohu*raa yhtään eikä kalastele päivittäin huomiota.

Itsekään en kehu esim vaatetta jos se ei ole minun tyyliäni- saatan kyllä sanoa silti jotain positiivista kuten: kivan värinen sinun paita, tai sopii hyvin sinulle tuo malli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kommentoida asioita. Jahaa, sanotaan vaan.

Jos ole mamma: niin katsos kun KETÄÄN ei kiinnosta se, kun Purjo-Einari tuli kolmanneksi kylän piiri mestaruuskisoissa. Tai: jos olet teknokraatti-pätijä: KETÄÄN ei edelleenkään kiinnosta kuinka paljon maksoi uusi kaiutin tai 100 tuuman TV jota et edes osaa säätää.

Hauskasti toit tässä esiin oman kateellisuutesi.  Et ehkä itse huomannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*Minäkin olin vähällä ostaa tuollaisen auton. Siinä oli vain penkin säädöt sellaiset, ettei sopivaa asentoa löytynyt. Siksi jätin ostamatta.*

Aivan klassikko naisten parissa on tämä: "Ai kun sulla on kiva mekko, mullakin oli tuollainen silloin kymmen vuotta sitten kun se oli muotia."

Näin ei sano kukaan.  Täähän on ikivanha sketsi.

Turhaa havainnoida kateutta muissa jos emme osaa muuttaa kateutta itsessämmekään kun kateutta tulee. Toisten kateudella mässäily on ehkä veruke olla puuttumatta kateuteen ylipäätään. Havainnoikaa itseänne! Huomatkaa kun kateus tulee! Kun se tulee, muuntakaa se vastakohdaksi: iloksi, myötäriemuksi kanssaihmisen ilosta.