Epäsuoria tapoja/asioita miten kateus näkyy ihmisen käytöksessä
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni: ihminen, jota olin pitänyt ystävänäni, huomautteli kaikesta mahdollisesta uudessa asunnossani. Jopa asunnon jalkalistat olivat hänestä väärän väriset.
Olen itse ollut sosiaalisesti kömpelö ja lisäksi vielä kova tavoittelemaan täydellisyyttä. Olisin saattanut omasta mielestäni "hyvää hyvyyttäni" jaella kuvaamasi kaltaisia vinkkejä esim sisustuksen parantamiseksi. En olisi tehnyt sitä kateuttani, vaan olisin kuvitellut mielessäni toisen ottavan vinkit kiitollisena vastaan...
En ole enää tuollainen ja tiedän miten ärsyttävää se on jos osuu omalle kohdalle.
Toisessa ketjussa ihmiset luettelevat millä muut ovat lesoilleet. Moni lesoiluksi väitetty asia oli mielestäni sellaisia mistä toinen on vaan ollut kateellinen.
Mistään iloitsemastaan asiasta ei ilmeisesti saisi mainita edes lähimmille ystäville, ettei vaan kukaan erehdy luulemaan lesoiluksi.
Kaiken pitää olla synkkää ja tylsää arkea, että kukaan ei vahingossakaan voi olla mistään kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni: ihminen, jota olin pitänyt ystävänäni, huomautteli kaikesta mahdollisesta uudessa asunnossani. Jopa asunnon jalkalistat olivat hänestä väärän väriset.
Minulla sama kokemus. "Ystävä" sanoi kotini olevan tosi epäviihtyisä, kun kaiken maailman kamaa ei ole. Oma kotinsa onkin täpötäynnä sitä sun tätä; en ole sitä milloinkaan kritisoinut. Samainen sanoo minua "tollanen kirppu" (olen hoikka, hän ei). "Takkis on oikein nätti, mutta tosi ruma sun päällä"----lista on loputon. On siis entinen ystävä, enkä kaipaa. Muistotkin puistattavat.
Parissakin työpaikassa olen joutunut kateuden kohteeksi, tajusin vasta jälkeenpäin kun yhdistelin asioita. Syynä oli parempi koulutukseni. Etsittiin virheitä sieltä, missä niitä ei ollut. Olen aina ollut tunnollinen työntekijä, nykyisessä työssäni ei kukaan ole koskaan mitään valittanut. En kertakaikkiaan tunnistanut itseäni niistä palautteista, mitä minulle annettiin, enkä tunnista vieläkään.
Joskus nuorena eräs kaverini muisti aina mainita, jos ei tykännyt uudesta paidastani, hiukseni olivat rumasti tms. Kateellinenhan se oli, vaikken sitä silloin tajunnut. Hänellä taisi mennä oman päänsä sisällä huonosti (viiltelyä, alkoa ym.) perheellä huono taloudellinen tilanne jne
Anoppini on sitten oma lukunsa, en tiedä onko kateutta vai mikä päässä viiraa, mutta kehuu itseään ja muistaa mainita kuinka laiska ja osaamaton minä olen ihan kaikessa. Äitini tekee samaa. Kuvittelevat olevansa täydellisiä itse.
Tää koko ketju on kuin katsaus mun exmieheen.
Lähes kaikki tässä ketjussa sanotut tuli koettua: Vasinkin tämä "Kerrotaan muille kovaan ääneen "muistoja", jotka ovat toista nolaavia asioita ja esitetään viatonta tai verhotaan ne huumoriin. ".
Tällä se alkoi ja olis silloin pitänyt lähteä eikä taakseen katsoa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä kateutena moniakaan täällä mainittuja asioita. Esim itse tykkäilen aika niukasti mistään suomen päivityksistä yms.
Mulla on muutama asia, mistä päättelen jonkun olevan mulle kateellinen.
Kälyni ei ole 20 vuoteen kysynyt mitään työstäni tai sitä edeltävästi opinnoistani. Mieheni on kertonut, että ammattini on kälyn nuoruuden aikainen haaveammatti, johon ei yo-tulokset riittäneet.
Sitten ne ihmiset, jotka avoimesti höpöttävät, miten kaikki pitkät liitot ovat kulisseja. Kun näin puhutaan mun aikana, kun olen varma puhujan tietävän että liittoni on kestänyt lähes 30 vuotta, niin en muuta motiivia voi keksiä. Ja toisaalta harva haaveilee mahdollisimman lyhyestä liitosta..
Lyhyestä puheenollen, tunnistan nuo pitkiin hiuksiin liittyvät horinat myös. Ja taidan uskoa, että ne voivat ainakin joskus olla kateutta. Koska onhan se outoa, kun joku kommentoi ilman mitään konteksti, kui
Sinussakin on vikaa kun oletat että ihmisen täytyisi tehdä haluamallasi tavalla. Olisi eri asia jos kälysi olisi avoimesti vähätellyt työtäsi tai arvostellut osaamistasi. Mutta hän tai kukaan muukaan ei ole sinulle mitään velkaa jättäessään kysymättä jostain tietystä aiheesta. Kateus on ikävää, mutta niin on myös sen olettaminen, jos jokin tietty asia ei satu menemään juuri mielesi mukaan.
Aikuisilla kiusaamisena ja juoruiluna.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä kateutena moniakaan täällä mainittuja asioita. Esim itse tykkäilen aika niukasti mistään suomen päivityksistä yms.
Mulla on muutama asia, mistä päättelen jonkun olevan mulle kateellinen.
Kälyni ei ole 20 vuoteen kysynyt mitään työstäni tai sitä edeltävästi opinnoistani. Mieheni on kertonut, että ammattini on kälyn nuoruuden aikainen haaveammatti, johon ei yo-tulokset riittäneet.
Sitten ne ihmiset, jotka avoimesti höpöttävät, miten kaikki pitkät liitot ovat kulisseja. Kun näin puhutaan mun aikana, kun olen varma puhujan tietävän että liittoni on kestänyt lähes 30 vuotta, niin en muuta motiivia voi keksiä. Ja toisaalta harva haaveilee mahdollisimman lyhyestä liitosta..
Lyhyestä puheenollen, tunnistan nuo pitkiin hiuksiin liittyvät horinat myös. Ja taidan uskoa, että ne voivat ainakin joskus olla kateutta. Koska onhan se outoa, kun joku kommentoi ilman mitään konteksti, kui
Miksi kukaan kysyisi jostain 20 vuoden takaisista opinnoista? Opiskelumaailma on muuttunut niin paljon, että vuosikymmenten takaiset opinnot eivät ole enää nykypäivänä kovin relevantteja, toki se suoritettu tutkinto siellä on ja pysyy ja antaa pätevyyden. Tästä syystä lähdin itsekin päivittämään osaamistani, kun opinnot ja valmistuminen vuonna 2004 ei tuntunut enää kovin ajankohtaiselta 2020-luvulla.
Systemaattisesti jätetään yhtä henkilö ulos porukasta. Esimerkkinä perheen tai suvun naiset viettävät aikaa yhdessä, mutta jättävät yhden tahallaan kutsumatta. Yleensä kutsumattomuus verhoillaan muka viattomiin ennakko-olettamuksiin esim. "ei se kuitenkaan olisi halunnut mukaan". Keksitään myös jatkuvasti jotain arvosteltavaa ja piikiteltävää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tykätä kauniin ihmisen somekuvista vaikka seurataan sitä
Ei somepeukuttelu kerro aina kateudesta. Joidenkin postaukset eivät vain ilmesty sinne mun feediin.
Vierailija kirjoitti:
*Minäkin olin vähällä ostaa tuollaisen auton. Siinä oli vain penkin säädöt sellaiset, ettei sopivaa asentoa löytynyt. Siksi jätin ostamatta.*
Miten tämä olisi kateutta? jos auto ei vastaa odotuksia ei sitä kannata ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan kohteesta p.skaa, levitellään perättömiä tietoja, ilkeillään, ei tervehditä, nolataan tahallaan, kysymyksiin ei vastata ym.muuta.
Mutta mistä tämä porukka voisi olla kateellinen, jos kohde on heitä surkeammassa asemassa. Voiko kohteella silti olla jotain mitä kadehtia?
Oma isäni on kateellinen persoona. Hän selittää aina kaiken menestymisen tuurilla niin omien lasten kuin muidenkin ihmisten kohdalla. Aina kun jotain saavuttaa, hänen vakiovastauksensa on "siinä on tuuri käynyt". Hän myös ajattelee kaikesta aina negatiivisesti, mutta kutsuu itse ajatteluaan "realistiseksi". Kun perustin oman firman, hän oli varma, että se kaatuu viikoissa ja menetän asuntoni. Kun firma menestyi, oli siihenkin vastaus "siinä on tuuri käynyt".
Hyvää tarkoittavan kuuloiset neuvot voi olla kateuden aiheuttamia. Oli aikamoinen pettymys tajuta tämä nuorena. Että vanhat naiset ei olekaan äidillisen rehellisiä. Ottavat siipiensä suojaan ja neuvovat kaikessa, mutta TAHALLAAN VÄÄRIN.
Olen koittanut kostaa tämän vanhoille noita-akoille neuvomalla nuoria naisia tahallaan oikein. Yllättävän moni kärsii siitä, kun nuori kaunis nainen vie huomion. Nautin siitä kuin sadisti. Näin pahuuden kierre jatkuu, kohde vain on vaihtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Minäkin olin vähällä ostaa tuollaisen auton. Siinä oli vain penkin säädöt sellaiset, ettei sopivaa asentoa löytynyt. Siksi jätin ostamatta.*
Miten tämä olisi kateutta? jos auto ei vastaa odotuksia ei sitä kannata ostaa.
Ei olekaan, mutta jos toinen on mielissään uudesta hankinnasta, voi pitää siinä hetkessä mölyt mahassaan. Myöhäistä se siinä vaiheessa on, meinaatko että toinen menee palauttamaan autonsa, kun se ei sovi sinulle? Eli ei mitään lisäarvoa tuosta kommentista. Itse sanoisin tyyliin että oli itselläkin yhtenä vaihtoehtona, mutta päädyin kuitenkin johonkin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Systemaattisesti jätetään yhtä henkilö ulos porukasta. Esimerkkinä perheen tai suvun naiset viettävät aikaa yhdessä, mutta jättävät yhden tahallaan kutsumatta. Yleensä kutsumattomuus verhoillaan muka viattomiin ennakko-olettamuksiin esim. "ei se kuitenkaan olisi halunnut mukaan". Keksitään myös jatkuvasti jotain arvosteltavaa ja piikiteltävää.
Meilläkin on suvussa muutama, kenen kanssa vietämme aikaa yhdessä. Kaikkia ei aina kutsuta. Yksi joka ei kuulu ns ydinporukkaan ja jää kutsumatta on narsistinen ja määräilee kaikkia sekä haluaa tehdä omalla tavallaan. Tälle prinsessalle pitäisi olla aina erityiskohtelua ja lisäksi hänen normaali keslustelunsa on muiden haukkumista. Kiitos mutta meillä muilla on positiivisempi elämän asenne emmekä jaksa tuon draamailijan läsnäoloa kovin pitkään kerrallaan.
Oma kokemukseni: ihminen, jota olin pitänyt ystävänäni, huomautteli kaikesta mahdollisesta uudessa asunnossani. Jopa asunnon jalkalistat olivat hänestä väärän väriset.