Lue keskustelun säännöt.
Kävin lihavuusleikkauksessa 10 v sitten ja laihduin koosta 56 kokoon 34
09.06.2025 |
Minulla oli myös lihava kaksoissisko, jolle oli kova pala minun ulkonäön muuttuminen, alkoi saada raivokohtauksia mitättömistä asioista, huusi ja raivosi ihan mistä vain asiasta. Välit meni poikki. En jaksanut sitä pahaa oloa minkä hän sai minulle.
No, kun markkinoille ilmestyi oikeasti tehokkaita liahdutuslääkkeitä, sisko laihtui koosta 54 kokoon 38-40. Ja kummasti välit palautui normaaliksi. Sisko on pyytänyt anteeksi aiempaa käytöstään ja sitä, että nyt hän ymmärtää minua aiempaa enemmän, mitä ihmettä se sitten tarkoittaa? Ehkä uusia, terveempiä elämäntapoja, luulisin. Aiemmin siskoani ärsytti uudet elintapani ja urheiluharrastukset, nyt itse puhuu niistä ja innoissaan selittää omaa hyvää oloaan ja uusia liikunnallisia harrastuksia.
Kommentit (45)
Jostain syystä aina kun puhutaan lihavuusleikatuista alkaa avoin dissaaminen ja halveksunta. Jokainen tietää, ettei leikkaus automaattisesti ole pysyvä laihdutuskeino vaan kyllä niitä elintapojaan pitää muuttaa ettei liho takaisin. Ja sitten oikeen halutaan mässäillä niillä roikkovaurioilla eikä tajuta, ettei kaikilla roiku koko kroppa. Jenkeissä on superlihavia eli BMI saattaa olla yli 100 kun Suomessa ei tuollaisia ole kuin joku promille, jos sitäkään. Ne jenkkilihavat painii ihan eri sarjassa kuin Suomilihavat. Ei välttämättä jotkut tarvitse juuri mitään iholeikkauksia. Tai sitten vain yksi kohta tarvii leikkauksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan toki kokonaispainon pudotuksen joka oli 70 kg, tarkoitan vain etten muista 6 kk leikkauksen jälkeen oliko paljon silloin painoa ehtinyt pudota. Painon pudotus lakkasi 2 v leikkauksesta ja olin muuttunut silloin koosta 56 kokoon 34-36
Leikkaus on feikkaus kun oma luonne ja päättäväisyys ei kestä pudottaa painoa perinteisesti, no hyvä kuitenkin että sait sen ihran pois, säästät vaatekuluissakin.
Ei leikkaukseen pääse jos ei ole luonnetta ja päättäväisyyttä
Kuule leikattu joutuu syömään vielä tarkemmin kuin ei leikattu, että ei se oo mikään 'läskitpoisleikkaus' kuten lapset luulee. Jos ei muuta ruokailutottumuksia, niin ei ole pysyvä leikkaus.
Enemmän se luonnetta vaatii, että jatkossa syö desin kerralla loppu elämänsä ajan.
Jossain vaiheessa kroppa vaan ei laihdu, tiedätkö jojolaihdutuksen? Apua saa ja kuuluu hakea jos yksin ei saa pidettyä painoa poissa.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä aina kun puhutaan lihavuusleikatuista alkaa avoin dissaaminen ja halveksunta. Jokainen tietää, ettei leikkaus automaattisesti ole pysyvä laihdutuskeino vaan kyllä niitä elintapojaan pitää muuttaa ettei liho takaisin. Ja sitten oikeen halutaan mässäillä niillä roikkovaurioilla eikä tajuta, ettei kaikilla roiku koko kroppa. Jenkeissä on superlihavia eli BMI saattaa olla yli 100 kun Suomessa ei tuollaisia ole kuin joku promille, jos sitäkään. Ne jenkkilihavat painii ihan eri sarjassa kuin Suomilihavat. Ei välttämättä jotkut tarvitse juuri mitään iholeikkauksia. Tai sitten vain yksi kohta tarvii leikkauksen
Minä laihduin 50 kiloa ja minulta ei ole leikattu mitään. Näytän ihan tavalliselta keski-ikäiseltä, joka on luomu ja saanut kaksi lasta.
Eihän leikkaukseen johtavaan prosessiinkaan pääse lääkärin ja ravitsemusterapeutin kanssa, jos ei sitoudu syömään ja laihduttamaan kuten rt ohjeistaa. Leikkaus on se viimeinen oljenkorsi kun mikään muu ei auta. Esimerkiksi unettomuus lihottaa ajan mittaan. Samoin yötyö. Lihoneena sairastuu helpommin uniapneaan ja diabetekseen ja lihoo vielä lisää ennen kuin saa diagnoosin ja apua.
Harva on lihonut muutenkaan alle viidessä vuodessa. Yleensä sen lihavuuden kanssa odotetaan liiankin kauan ennen kuin haetaan apua. Kyse on noidankehästä. Itselläni piti alkaa hoitaa myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, jota olin ilmeisesti sairastanut jo aika kauan ennen kuin sain diagnoosin ja lääkkeet. Vahinko oli jo tapahtunut painon suhteen vuosien aikana ja painoa kertynyt hitaan aineenvaihdunnan vuoksi. Ihmettelinkin ennen diagnoosia, että kuinka viluinen olen kesälläkin.
Ruokavalion noudattamisesta ja monivitamiinin sekä kalsiumtablettien syömisestä tulee rutiini. Ei sitä tule joka päivä ajateltua sen kummemmin.
Tässä malliesimerkki siitä suhtautumisesta, josta ekalla sivulla puhuttiin.