Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan lähtenyt muuten hyvästä suhteesta koska mies vetkuttelee avioliiton kanssa?
08.06.2025 |
Olemme päälle 30 ja yhteisiä vuosia lähemmäs vuosikymmen. Mies ei ole koskaan sanonut suoraan ettei halua naimisiin, vaan vetkuttelee ja vetoaa aina johonkin asiaan, oli se sitten korona, työstressi tai mitä ikinä. Mies ei itse tuo avioliittoa esiin puheissa koskaan. Isoja häitä en haluaisi vaan ihan maistraattiin meno riittäisi hyvin.
Tarinoita siitä miten olette eronneet tuosta syystä?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Niin ei se avioliitto silti erolta pelasta. Avioliitoistakin noin puolet päättyy eroon.
Niin, avoliittokaan ei pelasta erolta, eroja niissä on vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se avioliitto todistaa? Kuinka monta avioeroa olet nähnyt? Aivan yhtä helposti voi aviosta lähteä jos niikseen tulee. Minä uskon että rakkaus todistetaan ihan vain jäämällä, siihen ei tarvita pappeja eikä tuomareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut ero lähellä, kun mies ei halua naimisiin, mutta rakkaus on toistaiseksi voittanut. Eron tekeminen tuntui ihan järjettömän pahalta. Palattiin yhteen, mutta ei edelleenkään naimisiin.
Vähän tässä odotan seuravaa meltdowniani aiheen tiimoilta.Ei, rakkaus ei voittanut. Etkö todellakaan huomaa?
Eräässä kirjassa sanotaan, että rakkaus ei etsi omaa etuaan eikä katkeroidu.-eri.
Ei rakkautta myöskään ole se, että toisen oletetaan vain luopuvan haaveistaan ilman, että asiasta edes keskustellaan suoraan. Jos mies ei halua naimisiin, hänen pitää pystyä sanomaan se suoraselkäisesti. Jatkuva kiertely ja kaartelu ei ole rakkaudellista toimintaa. Siinä pitää pahimmillaan toisen toiveita yllä turhaan vuosia.
Hui. Avioliitto. Hirmuisen pelottava juridinen sitoutuminen. Ihan sellainen kiveenhakatun lopullinen. Aivan kuin raajastaan luopuisi. Hui.
Vierailija kirjoitti:
Hui. Avioliitto. Hirmuisen pelottava juridinen sitoutuminen. Ihan sellainen kiveenhakatun lopullinen. Aivan kuin raajastaan luopuisi. Hui.
No miksi sellainen huuhaasitoutuminen sitten on niin tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui. Avioliitto. Hirmuisen pelottava juridinen sitoutuminen. Ihan sellainen kiveenhakatun lopullinen. Aivan kuin raajastaan luopuisi. Hui.
No miksi sellainen huuhaasitoutuminen sitten on niin tärkeää?
Itselleni avioliitto symboloi sitoutumista. On kaunis ja romanttinen perinne mennä naimisiin ja lupautua toisilleen loppuelämäksi. Avioliitolla on toki muitakin etuja, kuten se että jos kumppanisi potkaisee tyhjää ja jos teillä ei ole lapsia, parhaassa tapauksessa saat riidellä kuolleen kumppanin talon puolikkaasta tämän vanhempien tai sisarusten kanssa.
En voi ymmärtää miksi joku välttelisi periaatteen vuoksi avioliittoa, ellei satu olemaan suhteessa toinen jalka ulkona tai parempaa etsimässä. Ymmärrän kyllä sen ettei jokaiselle avioliitto ole tärkeä symboli tai ettei halua hääjuhlia, mutta jos kumppanille avioliitto on tärkeä juttu, miksei siihen voisi suostua vaikkei se itselle olisikaan tärkeä? Naimisiin kun voi mennä ilman kirkollisiakin menoja tai minkäänlaisia juhlia. Eikä Suomessa joudu edes eron tullen maksamaan exälleen mitään Amerikan mallin elatustakaan ja avioehdolla saadaan pidettyä esim. mahdolliset perinnöt ihan omissa nimissä jos sellaista pelkää. Itselleni on kunnia-asia tehdä omasta rakkaasta ihan virallisestikin oma kumppani.
Sitä tulee solmittua kaikenlaisia sitovia sopimuksia työpaikkojen, pankkien ja jos minkä instituutioiden kanssa joten avioliittopaperin allekirjoittamisen ei pitäisi pelottaa. Ihmettelen myös miehiä jotka ovat kyllä valmiita hankkimaan lapsia, mutteivat menemään naimisiin. Lapsi on paljon suurempi ja kalliimpi sitoumus josta ei pääse eroon mitenkään kun taas avioliitosta pääsee halutessaan ihan yksipuolisella ilmoituksella eroon milloin tahansa. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ei se avioliitto silti erolta pelasta. Avioliitoistakin noin puolet päättyy eroon.
Niin, avoliittokaan ei pelasta erolta, eroja niissä on vielä enemmän.
Selvitysten mukaan jo viiden vuoden jälkeen avio- ja avoliitosta erotaan saman verran. Tätä lyhyemmissä liitoissa avoerot ovat paljon yleisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas mies haluaa naimisiin, minä en. Olen ollut kerran jo naimisissa, mieheni ei, ja se oli niin hirveä kokemus etten enää ikinä halua uudelleen. Mieheni ei onneksi painosta asiassa juurikaan, olisi ikävää jos hän jankkaisi asiasta. Rakastan miestäni, mutta koen että naimisiin mennään vain kerran, ei toisella kerralla enää edes vieraat usko mahdollisuuksiin. Vaikka itse uskon että tämä onkin loppuelämäni mies, jo 5v yhdessä ja rakastan kovasti edelleen.
Älä painosta. Miehesi on voinut nähdä miten muilla on käynyt ja haluaa siksi välttää, kaikille ei ole niin tärkeä asia.
10 vuodessa on kyllä tullut jo selväksi haluaako mies sitoutua vai ei. En jäisi tuohon suhteeseen. Olet jo yli 30 eli nyt on jo kiire alkaa etsiä mies joka oikeasti haluaa sinut. Totta kai mies yrittää nyt ensin manipuloida, että homma oilsikin niin päin että sinä et rakasta häntä kun tarvitset sormuksen ja "paperin" todisteeksi hänen rakkaudestaan mutta totuus on, että tuo on miehen puolelta manipulointia. Miehellehän teidän nykyinen suhde on ollut oikea kultakimpale, olet antanut hänelle arjessa kaikki avioliiton palvelut ja edut ilman mitään avioliiton velvollisuuksia eli miehen mielessä nykytilanne on hänelle ideaali kun mitään aitoa sitoutumista ei ole tarvinnut tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eronnut avioliiton takia, koska se ei ole ollut minulle niin tärkeä juttu, mutta olen kyllä eronnut miehestä joka vitkutteli lapsen hankkimisen kanssa. Oli lopulta hyvä päätös, koska tapasin myöhemmin samanhenkisen miehen ja nyt olen äiti, exäni kanssa varmaan odottaisin edelleen.
Sinuna puntaroisin, miten paljon avioliitto oikeasti painaa vaakakupissa. Muuttuisiko suhde yhtään sen paremmaksi, jos olisitte naimisissa? Onko avioliitto sinulle tosi tärkeä saavutus? Jos on, niin hanki mies joka haluaa samaa. Toista ei voi ainakaan painostaa naimisiin, vaan molempien on haluttava sitä.
varakas mies ei kiirehdi,ja muistaa avioehdon myös,eli turhaan kärkytte avioliittoa muutenki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32 vuotta yhdessä ilman sormuksia ja sopimuksia.
Mitä ne avioliiton velvollisuudet, joista täällä hoetaan? Esimerkiksi mitään elatusvelvollisuutta ei ole, molempien tulee osallistua perheen elatukseen kykynsä mukaan, ei voi ilmoittaa, että jään kotiin, elätä.
Mä taas olin todella helpottunut kolmekymppisenä kun tajusin, että miehen puolesta oli ok tehdä lapsi avoliittoon, eikä meidän tarvitse mennä naimisiin.
Edelleen olen saman miehen kanssa ja kiitollinen yheisistä vuosista. MIeheni ja minä olemme vapaita ajatuksen tasolla lähtemään suhteesta jos siltä tuntuu, mutta toisemme valitaan "joka päivä". Kummankaan ei tarvitse tässä olla ulkoisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui. Avioliitto. Hirmuisen pelottava juridinen sitoutuminen. Ihan sellainen kiveenhakatun lopullinen. Aivan kuin raajastaan luopuisi. Hui.
No miksi sellainen huuhaasitoutuminen sitten on niin tärkeää?
Itselleni avioliitto symboloi sitoutumista. On kaunis ja romanttinen perinne mennä naimisiin ja lupautua toisilleen loppuelämäksi. Avioliitolla on toki muitakin etuja, kuten se että jos kumppanisi potkaisee tyhjää ja jos teillä ei ole lapsia, parhaassa tapauksessa saat riidellä kuolleen kumppanin talon puolikkaasta tämän vanhempien tai sisarusten kanssa.
En voi ymmärtää miksi joku välttelisi periaatteen vuoksi avioliittoa, ellei satu olemaan suhteessa toinen jalka ulkona tai parempaa etsimässä. Ymmärrän kyllä sen ettei jokaiselle avioliitto ole tärkeä symboli tai ettei halua hääjuh
Mä taas en halua naimisiin periaatteen vuoksi ja sitä mitä naimisiinmeno udustaa tai mitä se on käytännössä tarkoittanut naisille viime vuosikymmeninä/vuosisatoina. t: nainen
Minulla on elämänkumppanina mies, jonka kanssa emme puolin ja toisin halua naimisiin. On selvää, että näillä mennään kunnes kuolema erottaa.
Miksemme sitten mene naimisiin? Tärkein syy on se, että emme halua talouksiemme sekoittuvan millään tavalla. Meillä on yhteinen lapsi, sekä molemmilla yksi lapsi aiemmasta liitosta. Omaisuus- ja varallisuusasiamme ovat monimutkaiset ja kansainväliset. On seikkoja, joita ei avioehdollakaan voi sulkea pois. Molemmat ymmärtävät, että juridinen liitto tilanteessamme ampuisi molempia nilkkaan, vaikka avioeroa ei koskaan tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Onko se aitoa rakkautta, jos rengastaminen on noin tärkeää? Mieti mihin oikeasti tarvitset sitä avioliittoa? Mitä hyvää ja välttämätöntä se toisi?
Jos kuolen, niin pienemmät verot puolisolle sekä työnantajan vakuutuksesta puoliso saisi hyvät rahat.
Kova halu naimisiin, jotta pääsee heittämään kolikkoa sen kestävyydestä, 50% päättyy eroon ja yllätys, yllätys yli 70% eroista on naisen alullepanemia. Prinsessaleikit pitäisi jättää lapsuuteen, sellaisia vaativaan ihmiseen on kieltämättä arveluttavaa sitoutua avioliitolla. Lapsista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
10 vuodessa on kyllä tullut jo selväksi haluaako mies sitoutua vai ei. En jäisi tuohon suhteeseen. Olet jo yli 30 eli nyt on jo kiire alkaa etsiä mies joka oikeasti haluaa sinut. Totta kai mies yrittää nyt ensin manipuloida, että homma oilsikin niin päin että sinä et rakasta häntä kun tarvitset sormuksen ja "paperin" todisteeksi hänen rakkaudestaan mutta totuus on, että tuo on miehen puolelta manipulointia. Miehellehän teidän nykyinen suhde on ollut oikea kultakimpale, olet antanut hänelle arjessa kaikki avioliiton palvelut ja edut ilman mitään avioliiton velvollisuuksia eli miehen mielessä nykytilanne on hänelle ideaali kun mitään aitoa sitoutumista ei ole tarvinnut tehdä.
Jos nykytilanne on kultakimpale miehelle, miksei se olisi naisellakin, jos kerran avioliiton palvelut pelaavat ilman velvollisuuksia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se aitoa rakkautta, jos rengastaminen on noin tärkeää? Mieti mihin oikeasti tarvitset sitä avioliittoa? Mitä hyvää ja välttämätöntä se toisi?
Jos kuolen, niin pienemmät verot puolisolle sekä työnantajan vakuutuksesta puoliso saisi hyvät rahat.
Kuolema ei mitenkään vaikuta puolison veroprosenttiin.
Miksi osoittaisi? Eron saa ihan yksipuolisella hakemisella, siitä ei ole tarpeen keskustella.