Onko kukaan lähtenyt muuten hyvästä suhteesta koska mies vetkuttelee avioliiton kanssa?
Olemme päälle 30 ja yhteisiä vuosia lähemmäs vuosikymmen. Mies ei ole koskaan sanonut suoraan ettei halua naimisiin, vaan vetkuttelee ja vetoaa aina johonkin asiaan, oli se sitten korona, työstressi tai mitä ikinä. Mies ei itse tuo avioliittoa esiin puheissa koskaan. Isoja häitä en haluaisi vaan ihan maistraattiin meno riittäisi hyvin.
Tarinoita siitä miten olette eronneet tuosta syystä?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se aitoa rakkautta, jos rengastaminen on noin tärkeää? Mieti mihin oikeasti tarvitset sitä avioliittoa? Mitä hyvää ja välttämätöntä se toisi?
Jos kuolen, niin pienemmät verot puolisolle sekä työnantajan vakuutuksesta puoliso saisi hyvät rahat.
Kuolema ei mitenkään vaikuta puolison veroprosenttiin.
No kyllä se vaikuttaa perintöveroon onko naimissa vai ei.
Moni avioliittoon haluava nainen tekee sen virheen, että antaa miehelle kaiken jo ennen avioliittoa. Sitten miehellä ei olekaan mikään kiire siihen. (Kunnes se oikea tulee kohdalle).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mies haluaa naimisiin, niin ei ole tosissaan kanssasi, vaan on tyytynyt sinuun toistaiseksi, kunnes se oikea tulee vastaan. En jäisi odottelemaan sitä päivää, kun se oikea sitten tulee vastaan. Väitän, että enemmän se ero siinä vaiheessa sattuu.
Helpommin tuo mies pääsee avioliitosta eroon kuin minusta, asuntolainasta ja kolmesta lapsesta.
Joidenkin miesten ajatus on, että yhteinen asunto ei sido - siitä pääsee eroon helposti. Yhteiset lapset eivät sido - niistä pääsee eroon helposti. Asuntolaina ei sido - siitä pääsee eroon helposti. Mutta avioliitto? Ei ristus, sehän on yhtä vakava asia kuin kuolemantu0mio, ei mitään pakotietä enää ulos, jos joku päivä ei enää huvitakaan olla naimisissa.
En tiedä onko siinä joku kumma ajatus, että lapset, asuntolaina ja asunto ovat ikään kuin naisen juttuja, joita mies siinä rinnalla peesailee, mutta avioliitto on 100% panostus molemmilta ja mies ei siihen halua.
Onhan avioliitossa monia itsestäänselviä juridisia asioita, joita avoliitossa ei ole, jos niitä ei erikseen sovita juristin kanssa omasta pussista maksaen.
No jos sinä haluat naimisiin, mutta mies ei, niin silloin A. teillä on erilaiset arvot/toiveet/tavoitteet tai B.mies ei halua naimisiin juuri sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olin todella helpottunut kolmekymppisenä kun tajusin, että miehen puolesta oli ok tehdä lapsi avoliittoon, eikä meidän tarvitse mennä naimisiin.
Edelleen olen saman miehen kanssa ja kiitollinen yheisistä vuosista. MIeheni ja minä olemme vapaita ajatuksen tasolla lähtemään suhteesta jos siltä tuntuu, mutta toisemme valitaan "joka päivä". Kummankaan ei tarvitse tässä olla ulkoisista syistä.
Paskat te mitään valitsette. Mukavuuden halusta olette yhdessä ja jos jostain lennähtää eteen sievä kottarainen, ottaa ukko hattunsa ja keppinsä ja häipyy sen sileän tien.
Vierailija kirjoitti:
Moni avioliittoon haluava nainen tekee sen virheen, että antaa miehelle kaiken jo ennen avioliittoa. Sitten miehellä ei olekaan mikään kiire siihen. (Kunnes se oikea tulee kohdalle).
Jos olet jo asunut hänen kanssaan ennen avioliittoa ja synnyttänyt hänelle lapsen, hänellä on jo kaikki mitä mies voi saada, miksi hän vielä haluaisi mennä sinun kanssasi naimisiin?
Kyllä minä eroaisin, jos oltaisiin puhuttu, että mennään naimisiin, ja sitten mies himmaa koko ajan.
Ja ymmärsin sun aloituksesta, että tästä on ollut puhetta ja ilmeisesti sulle tärkeä asia.
Jos käyt miehesi kanssa hyvän keskustelun ja sanot, että avioliitto on sulle ehdoton juttu ja vastauksena ei tule mitään muuta kuin jahkailua ja epäröintiä vastauksena, niin siinäpä on vastaus sinulle
Vierailija kirjoitti:
Onko se aitoa rakkautta, jos rengastaminen on noin tärkeää? Mieti mihin oikeasti tarvitset sitä avioliittoa? Mitä hyvää ja välttämätöntä se toisi?
Rengastamisellahan ei ole avioliiton kanssa mitään tekemistä. Mietipä miksi et millään voi mennä naimisiin? Mitkä ovat ne perimmäiset syyt?
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin asiassa auttaa, kun ikää tulee lisää. Tulee tyyneyttä ja luottamusta, ja ymmärtää, että elämää ei tarvitse elää jotain ulkoista kaavaa noudattamalla. Avioliitto ei tee elämästä parempaa tai varmempaa, hyvä parisuhde tekee.
Ja jos on hyvä parisuhde ja aikomus elää loppuelämä yhdessä niin avioliitto ei ole silloin mikään peikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olin todella helpottunut kolmekymppisenä kun tajusin, että miehen puolesta oli ok tehdä lapsi avoliittoon, eikä meidän tarvitse mennä naimisiin.
Edelleen olen saman miehen kanssa ja kiitollinen yheisistä vuosista. MIeheni ja minä olemme vapaita ajatuksen tasolla lähtemään suhteesta jos siltä tuntuu, mutta toisemme valitaan "joka päivä". Kummankaan ei tarvitse tässä olla ulkoisista syistä.
Paskat te mitään valitsette. Mukavuuden halusta olette yhdessä ja jos jostain lennähtää eteen sievä kottarainen, ottaa ukko hattunsa ja keppinsä ja häipyy sen sileän tien.
Näin voi olla :D. Mut jos mies lähtee toisen matkaan, niin sit oli aikakin laittaa parisuhde vaihtoon. Avioliitto tuskin tätä estäisi.
Pitkä sitoutuminen kumppaniin tarkoittaa väistämättä erilaisia vuosia ja erilaista arkea eri elämäntilanteissa ja toistaiseksi näin on molemmat ajatelleetkin. Mun ajatuksissa loppuelämän yksi ja ainoa on naiivi ajatus. Todellisuudessa parisuhde on valinta ja sitä valintaa saa muuttaa, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui. Avioliitto. Hirmuisen pelottava juridinen sitoutuminen. Ihan sellainen kiveenhakatun lopullinen. Aivan kuin raajastaan luopuisi. Hui.
No miksi sellainen huuhaasitoutuminen sitten on niin tärkeää?
Miksi sen solmimatta jättäminen on sitten niin tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas mies haluaa naimisiin, minä en. Olen ollut kerran jo naimisissa, mieheni ei, ja se oli niin hirveä kokemus etten enää ikinä halua uudelleen. Mieheni ei onneksi painosta asiassa juurikaan, olisi ikävää jos hän jankkaisi asiasta. Rakastan miestäni, mutta koen että naimisiin mennään vain kerran, ei toisella kerralla enää edes vieraat usko mahdollisuuksiin. Vaikka itse uskon että tämä onkin loppuelämäni mies, jo 5v yhdessä ja rakastan kovasti edelleen.
Älä painosta. Miehesi on voinut nähdä miten muilla on käynyt ja haluaa siksi välttää, kaikille ei ole niin tärkeä asia.
Olihan se sullekin ensimmäisellä kerralla tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui. Avioliitto. Hirmuisen pelottava juridinen sitoutuminen. Ihan sellainen kiveenhakatun lopullinen. Aivan kuin raajastaan luopuisi. Hui.
No miksi sellainen huuhaasitoutuminen sitten on niin tärkeää?
Miksi sen solmimatta jättäminen on sitten niin tärkeää?
Naiset on tupanneet menettämään rahansa, määräysvaltansa ja vapautensa avioliitoissa. Miksi ihmeessä ottaisi jonkun miehen riippakiveksi, jos se ei pysty ilman avioliittoa huolehtimaan itsestään, arjesta ja lapsistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mies haluaa naimisiin, niin ei ole tosissaan kanssasi, vaan on tyytynyt sinuun toistaiseksi, kunnes se oikea tulee vastaan. En jäisi odottelemaan sitä päivää, kun se oikea sitten tulee vastaan. Väitän, että enemmän se ero siinä vaiheessa sattuu.
Helpommin tuo mies pääsee avioliitosta eroon kuin minusta, asuntolainasta ja kolmesta lapsesta.
Joidenkin miesten ajatus on, että yhteinen asunto ei sido - siitä pääsee eroon helposti. Yhteiset lapset eivät sido - niistä pääsee eroon helposti. Asuntolaina ei sido - siitä pääsee eroon helposti. Mutta avioliitto? Ei ristus, sehän on yhtä vakava asia kuin kuolemantu0mio, ei mitään pakotietä enää ulos, jos joku päivä ei enää huvitakaan olla naimisissa.
En tiedä onko siinä joku kumma ajatus, että lapset, asuntolaina ja asunto ovat ikään kui
Meillä on kyllä toisin päin. Ja ahdistaisi olla vaimo tai naimisissa. En ymmärrä, mikä siinä on niin hienoa.
Minä lähdin pitkästä suhteesta kun mies vuosien venyttämisen ja vanuttamisen jälkeen sai kakistettua ulos ettei aio ikinä naimisiin tai hankkia lapsia. Oli siinä muutakin ongelmaa.
Tiedän parin jossa nainen lähti kun sormusta ei alkanut kuulua. Puoli vuotta olivat erossa ja mies palasi sormuksen kanssa. Nykyään he ovat naimisissa ja jälkikasvuakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mies haluaa naimisiin, niin ei ole tosissaan kanssasi, vaan on tyytynyt sinuun toistaiseksi, kunnes se oikea tulee vastaan. En jäisi odottelemaan sitä päivää, kun se oikea sitten tulee vastaan. Väitän, että enemmän se ero siinä vaiheessa sattuu.
Helpommin tuo mies pääsee avioliitosta eroon kuin minusta, asuntolainasta ja kolmesta lapsesta.
Joidenkin miesten ajatus on, että yhteinen asunto ei sido - siitä pääsee eroon helposti. Yhteiset lapset eivät sido - niistä pääsee eroon helposti. Asuntolaina ei sido - siitä pääsee eroon helposti. Mutta avioliitto? Ei ristus, sehän on yhtä vakava asia kuin kuolemantu0mio, ei mitään pakotietä enää ulos, jos joku päivä ei enää huvitakaan olla naimisissa.
En tiedä onko siinä joku kumma ajatus, että lapset, asuntolaina ja asunto ovat ikään kui
Tai sitten he eivät halua olla statukseltaan eronneita 🤔 Se tittelihän kestää siihen asti että on uudestaan naimisissa, siihen asti papereissa lukee eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui. Avioliitto. Hirmuisen pelottava juridinen sitoutuminen. Ihan sellainen kiveenhakatun lopullinen. Aivan kuin raajastaan luopuisi. Hui.
No miksi sellainen huuhaasitoutuminen sitten on niin tärkeää?
Miksi sen solmimatta jättäminen on sitten niin tärkeää?
Naiset on tupanneet menettämään rahansa, määräysvaltansa ja vapautensa avioliitoissa. Miksi ihmeessä ottaisi jonkun miehen riippakiveksi, jos se ei pysty ilman avioliittoa huolehtimaan itsestään, arjesta ja lapsistaan?
Eli nyt se ei olekaan huuhaasitoutuminen? Koitahan päättää.
Miksi naiset vetkuttelee suhteessa jossa mies ei tee mitään asioiden etenemiseksi. Pakkaa kamat ja muuta pois niin yksinkertaista se on.
En ymmärrä avioliiton tarpeellisuutta.