Onko kukaan lähtenyt muuten hyvästä suhteesta koska mies vetkuttelee avioliiton kanssa?

Minuakin kyllä epäilyttäisi, jos mies ei halua naimisiin. Koska niitä tarinoita on niiiiiiiin monia, jossa mies ei ole halunnut naimisiin, koska ei paperipala mitään muuta..

Sitten on tullut syystä tai toisesta ero, ja samainen mies on parin vuoden sisällä mennyt naimisiin toisen kanssa. Yhtäkkiä Paperipalalle on tullut merkitystä.

Minun mieheni on ollut tuollainen mies. Me siis olemme naimisissa, mutta eksäänsä hän ei koskaan kosinut. On sanonut, ettei vain halunnut naimisiin hänen kanssaan, mutta tiesi aika nopeasti meidän tapaamisen jälkeen, että haluaa naimisiin minun kanssani.

On ihmisiä, jotka eivät periaattesta mene ikinä naimisiin. Mutta heitä on vähemmän.

Näissä keskusteluissa ärsyttää aina prinsessapäivistä yms. häihin liittyvästä hölynpölystä puhuminen.

Avioliitto ja häät ovat kaksi ihan tyystin eri asiaa. Jos haluaa naimisiin, ei tarkoita, että unelmoi hääjuhlista. Tätä ei monet (miehet) ymmärrä. 

Halusin itsekin naimisiin. Mies halusi lapsen ja asuntolainan. Odotin yli 10 vuotta ennen kuin hän ymmärsi, ettei saa kanssani em. asioita, jollei omalta osaltaan halua osoittaa tuota pienenpientä sitoutumisen merkkiä. Odotteli ehkä parempaa, mutta ei löytänyt ilmeisesti. Parempi astui kuvioon vasta 10 avioliittovuoden jälkeen. Olisin voinut olla viisas, mutta tulipa kokeiltua.

Nyt tiedän: jos mies ei halua naimisiin, sillä on oikeasti ovi aina vähän raollaan. Jos...

Minusta on nurinkurista, että papin aamen nähdään isompana juttuna kuin lasten tekeminen.

Aviopuolisosta ilman lapsia pääsee eroon allekirjoituksella.

Avopuolisosta, jonka kanssa on lapsia, pääsee eroon vasta 18 vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se aitoa rakkautta, jos rengastaminen on noin tärkeää? Mieti mihin oikeasti tarvitset sitä avioliittoa? Mitä hyvää ja välttämätöntä se toisi?

Jos kuolen, niin pienemmät verot puolisolle sekä työnantajan vakuutuksesta puoliso saisi hyvät rahat. 

Kuolema ei mitenkään vaikuta puolison veroprosenttiin.

Ei verokorttiin vaikuta mitenkään, mutta perintöverotuksessa tilanne on eri. Avopuoliso ei saa edes asumisoikeutta (hallintaoikeutta)  yhteiseen kotiin, jos se on ollut vainajan omistama.

Kuulostaa fiksulta mieheltä muuten, mutta voisi ilmaista suoraan, että ei halua naimisiin. Kuka hullu nyt haluaisi kirjoittaa sopimuksen, joista yli puolet päättyy eroon muutenkaan?

Tästäkin ketjusta tulee vaan mielikuva, että useimmat naiset haluaa vaan ne häät, että pääsee yhtenä päivänä näyttämään sukulaisille ja ystäville, että joku on vihdoinkin tyytynyt häneen. Se itse avioliitto onkin ihan toissijainen.

Avioliitto on juridinen sopimus, jolla on selkeitä juridisia seurauksia. Itselleni ei ole yhdentekevää mm. olenko puolisoni lähin omainen (myös ulkomailla), kuinka paljon perintöveroa puolisoni joutuisi kuollessani maksamaan (ei lapsia, puolisoni perii kaiken) tai että voimme laillisesti muuttaa yhdessä maasta toiseen (ei kohdallamme lainkaan yhdentekevää koska olemme asuneet ulkomailla jo 15 vuoden ajan, muutamassa eri maassa). Avioliitolla on joissakin maissa myös tuntuvia veroetuja.

Jos ei sen verran ymmärrä, että kuvittelee kyseessä olevan merkityksetön paperinpala tai joku romanttinen tai uskonnollinen ele, ei ole järin oikeustoimikelpoiselta vaikuttava riippumatta siitä haluaako tai eikö halua muodostaa avioliittoa. Edes perusasioista olisi syytä olla perillä kun tekee tai päättää olla tekemättä juridisia sopimuksia.

Ap on tilanteessa, josta olisi kannattanut lähteä jo vuosia sitten. Hän ja hänen avopuolisonsa haluavat elämältä eri asioita. "Ehkä" on lähes aina "ei". Jos hänen avopuolisonsa haluaisi avioliittoa ap:n kanssa, se olisi tapahtunut jo.

Olemme olleet avoliitossa 40 vuotta. Minä en halua naimisiin.

Jos rakastaa oikeasti toista, on valmis tekemään itselleen ei niin tärkeän asian, jos tietää, että se on toiselle tärkeää. 

 

Joko mies ei oikeasti halua aloittajan kanssa sitoutua, tai on vain muuten vaan itsekäs ihminen, joka ei tee toisen takia mitään. EM tiedä, kumpi on pahempi. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa fiksulta mieheltä muuten, mutta voisi ilmaista suoraan, että ei halua naimisiin. Kuka hullu nyt haluaisi kirjoittaa sopimuksen, joista yli puolet päättyy eroon muutenkaan?

Tästäkin ketjusta tulee vaan mielikuva, että useimmat naiset haluaa vaan ne häät, että pääsee yhtenä päivänä näyttämään sukulaisille ja ystäville, että joku on vihdoinkin tyytynyt häneen. Se itse avioliitto onkin ihan toissijainen.

Yli puolet avioliitoista päätyy toisen osapuolen kuolemaan. Ensimmäisistä avioliitoista selvästi yli puolet. 

Naiset on vaan miehen rahojen perässä, kun haluaa naimisiin.

Koskaan ei kait ole tilannetta, että mies haluaisi naimisiin, mutta  nainen ei.

Vierailija kirjoitti:

Erosin tuollaisesta suhteesta noin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut sinkku, ei ole tullut vastaan parempaa tai sitten miehellä on ollut kyllä halu naimisiin, mutta takana jo useampi ero ja lapsia.

Exä ei ole vieläkään aviossa, mutta hänellä on avopuoliso ja kaksi lasta. Joskus mietin, että minä olisin saanut tuon kaiken klassisesta omakotitalosta alkaen, jos en olisi ollut niin ehdoton avioliiton kanssa.

Aika kultaa muistot. Niin että olisitko ollut oikeasti onnellinen, jos sinä tuon kaiken olisit "saanut"? 

Jokin sinua kuitenkin asiassa häirinnyt niin paljon, että olet halunnut erota. Niin olisiko se tunne mihinkään haihtunut, vaikka olisi tullut taloa ja perheenlisäystä?

Ehkä joku päivä tapaat sen tulevan aviopuolisosi, ja häissänne onnellisena mietit, että tämän kaiken piti mennä juuri näin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa fiksulta mieheltä muuten, mutta voisi ilmaista suoraan, että ei halua naimisiin. Kuka hullu nyt haluaisi kirjoittaa sopimuksen, joista yli puolet päättyy eroon muutenkaan?

Tiivistit hienosti, miksi itsekin alkaisin epäillä suhdetta jos toinen vuosien yhdessäolon jälkeen empisi naimisiinmenoa :D Eihän hän itsekään siihen meidän parisuhteeseen siinä kohtaa usko, niin miksi ihmeessä minunkaan pitäisi. Hän näkee edessä siintävän eron, niin helpompi tehdä se sitten vaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan miehen rahojen perässä, kun haluaa naimisiin.

Miten niin? Miten miehillä olisi jotenkin enemmän rahaa kuin naisilla? Nuoremmissa ikäluokissa naiset ovat keskimäärin paremmin koulutettuja kuin puolisonsa. Sukujen varallisuutta tulee molemmille yhtä paljon. Nainen käy todennäköisemmin töissä kuin mies. 

Miksi avioliitto on sinulle ja 20: lle sekä muutamalle muulle niin tärkeä? Onko se hieno hääpöhinä, mahdollinen leskeneläke, nimenvaihto vai mikä?

Nykyaikana avioliitto ei tuo mitään lisäarvoa arkielämään ja ero vaatii vain pikkuisen enemmän byrokratiaa kuin avoero. Yli 30 vuotta olen elänyt tuon ukon kanssa enkä päivääkään ole kaivannut avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se aitoa rakkautta, jos rengastaminen on noin tärkeää? Mieti mihin oikeasti tarvitset sitä avioliittoa? Mitä hyvää ja välttämätöntä se toisi?

Jos kuolen, niin pienemmät verot puolisolle sekä työnantajan vakuutuksesta puoliso saisi hyvät rahat. 

Kuolema ei mitenkään vaikuta puolison veroprosenttiin.

Ei verokorttiin vaikuta mitenkään, mutta perintöverotuksessa tilanne on eri. Avopuoliso ei saa edes asumisoikeutta (hallintaoikeutta)  yhteiseen kotiin, jos se on ollut vainajan omistama.

Testamentit on keksitty. Ihan vaan kuoleman varalleko te avioliittoa ajattelette? Minä luotan siihen, että yhteiset lapsemme = puolison perilliset sallivat minun jäädä asumaan yhteiseen kotiin, jos puoliso kuolee ennen minua.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on juridinen sopimus, jolla on selkeitä juridisia seurauksia. Itselleni ei ole yhdentekevää mm. olenko puolisoni lähin omainen (myös ulkomailla), kuinka paljon perintöveroa puolisoni joutuisi kuollessani maksamaan (ei lapsia, puolisoni perii kaiken) tai että voimme laillisesti muuttaa yhdessä maasta toiseen (ei kohdallamme lainkaan yhdentekevää koska olemme asuneet ulkomailla jo 15 vuoden ajan, muutamassa eri maassa). Avioliitolla on joissakin maissa myös tuntuvia veroetuja.

Jos ei sen verran ymmärrä, että kuvittelee kyseessä olevan merkityksetön paperinpala tai joku romanttinen tai uskonnollinen ele, ei ole järin oikeustoimikelpoiselta vaikuttava riippumatta siitä haluaako tai eikö halua muodostaa avioliittoa. Edes perusasioista olisi syytä olla perillä kun tekee tai päättää olla tekemättä juridisia sopimuksia.

Ap on tilanteessa, josta olisi kannattanut lähteä jo vuosia sitten. Hän ja hänen avopuolisonsa haluavat elämä

Minun ja puolisoni pitkäaikaisessa suhteessa vihkitodistus olisi todellakin ollut täysin merkityksetön paperinpala. Olemme asuneet aina Suomessa, ei mitään vaikutusta verotuksessa eikä mahdollisissa perinnöissä.  Ainoa asia, jossa sillä olisi ollut merkitystä, oli lasten kohdalla erillinen isyyden vahvistaminen.

Vierailija kirjoitti:

Niin ei se avioliitto silti erolta pelasta. Avioliitoistakin noin puolet päättyy eroon.

Mun miesystävä, joka nyt sanoo, ettei enää koskaan halua naimisiin, oli exänsä kanssa yhdessä useita vuosia, mutta ero tuli muutama kuukausi sen jälkeen kun menivät naimisiin. Että vuosia yhdessä, ja sitten kun vihdoin menivät naimisiin niin tyyliin 4kk ja ero. Monet myös varmasti yrittää naimisiin menemällä paikata huonoa suhdetta, mutta harvemmin se varmaan sillä tavalla toimii. Meillä ei sitten ole naimisiinmenoaikeita, haha.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan miehen rahojen perässä, kun haluaa naimisiin.

Avioliitossakin varat ja velat ovat erilliset.

Erosin seitsemän vuoden suhteesta, kun mies vaan naureskeli avioliittopuheille. Kyllä muuten kannatti, koska löysin tuhat kertaa paremman miehen tilalle, joka kaupan päälle vielä halusi avioitua.