Mä en tiedä erotako vai pysyä sinnikkäästi yhdessä.

Up

Asukaa erikseen toistaiseksi. Älkää riidelkö ettei lapset kärsi. Älkää pakottako lapsia mukaan noihin kuvioihin tai riitaan, älä vaadi liikaa. Voi seukata erikseen enemmän. Kysykää mitä lapsi haluaa, lasten ehdoilla mennään aika paljon. Vaikka itsensä pitää myös huomioida ja oma elämä. Ei ylimääräisiä aikatauluja lapsille, tarha ja koulu on jo liikaa. Ottakaa rennommin ja ei kiire.

Eli lapset on jo isoja koululaisia, eikä meillä aiettakaan muuttaa yhteen vaan omat kodit ja arki. Lapset kuitenkin pitkälti kotona eikä irrottelu muualla onnistu vaan seurustelun pitäisi onnistua kyläillen toisilla, käyden koko porukka välillä (ei usein, arkirauha lapsille) jossain uimassa tai leffassa, syömässä..mutta lapset eivät suostu koska eivät kuulemma tykkää että seurustelen hänen kanssa (mies ystävällinen kaikille) eikä kiinnosta. En saa tätä kuplaa puhkaistua.

Isot koululaiset kyllä pärjäävät ilman että aikuinen on koko ajan kotona. On kai sekä heillä että sinulla harrastuksia? Ei lasten ole tarkoitus olla koko elämä eikä saatavilla tarvitse olla 100% ajasta. Vähitellen lasten pitää oppia kantamaan vastuuta ja oppia viettämään hetkiä myös yksin.

Eli mitäpä jos aloittaisitte yhteisen harrastuksen vaikka kerran viikossa? Hyviä miehiä ei ole toiselle kierrokselle ihan joka oksalla odottamassa eli jokin liike, joka lisää yhteistä aikaa olisi varmasti hyväksi.

Tiedän kyllä monia hyvin tyytyväisiä uusperheitä, joilla homma toimii vaikka kouluikäisiä lapsia montakin.

Vierailija kirjoitti:

No lähtökohtaisesti olet tehnyt virheen siinä ensimmäisessä erossa, kun ydinperhe on hajonnut. Nuo uusiperhekuviot on enemmän tai vähemmän perhehelvettejä kaikki. Niissä on niin ziljoona ristiriidan aiheuttajaa, ettei sitä edes todeksi uskoisi. Ne ei mun mielestä ole "perheitä" edes sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapset ei sopeudu, ne kokevat eriarvoisuutta jatkuvasti, pelisäännöt on erit isän ja äidin luona ja niillä oman vanhemman puolison lapsillakin on eri pelisäännöt joka paikassa. Rutiinit ovat rikkonaisia tai niitä ei ole ollenkaan. Ja eroaminen on kuin ihmisen tappaminen. Kun sen on kerran elämässään tehnyt, on seuraava ja sitä seuraava kerta aina vain helpompi tehdä. Lapset eivät voi luottaa, että oma isä tai äiti pysyisi yhdessä nykyisenkään kumppanin kanssa. Eikä kannatakaan luottaa, sillä kuten sanoin, niin seuraava kerta on aina helpompi erota.

Loistava kirjoitus. Samaa mieltä.

Jätä se sika

Erotkaa. Heti.

Lapset valmiiksi. Ensin. Tietenkin. Lasten elämä tärkein.

Sulle tulee ehkä joskus mahdollisuus sitten yksineläessäsi tai sitten ei tule enää koskaan. Koskaan ei tiedä.

Kuulostaa pahalta tuo kuvaus. 

Miksi kuvaus kuulosti pahalta?

Köyhän ei kannata erota. Lapset sopeutuu, jos on iso kämppä ja kaikille tilaa eikä tarvii katsella äipän uutta ällöttävää ukkoa niin paljon. Mielellään lapsille oma kylppäri ja kerros. Ruoka-ajalla voidaan syödä yhdessä. 

Aika auttaa