Lue keskustelun säännöt.
Taloussanomat: Lapsi yksin koko kesän - onko pienituloisille vanhemmille enää sijaa yhteiskunnassa?
08.06.2025 |
Mammat, nyt menee tunteisiin. Tämä artikkeli on kuin isku vatsaan kaikille, jotka ovat joskus tunteneet syyllisyyttä siitä, ettei voi tarjota lapselleen 'normaalia' kesää.
Tässä sanotaan suoraan: kun kouluruoka loppuu, monella perheellä ei ole edes varaa ruokaan. Lapsi viettää kesän yksin, koska vanhempien rahat ei riitä mihinkään. Polkupyörästä tai huvipuistosta voi vaan unelmoida. Yhteiskunnan 'apu' on puistoruoka ja ehkä leiri jos käy tuuri. Moni äiti istuu ahdistuneena, syyllisenä, peläten että lapsi jää taas ulkopuoliseksi. Ja kaiken tämän päälle jotkut kehtaavat sanoa että 'ulkoilkaa metsissä' tai että 'ei lapsi mitään kaipaa'. Tajuatteko te, miten hirveää on selittää lapselle joka kesä miksi kaikki muut menee Särkänniemeen ja me vaan hikoillaan kämpillä?
Tää ei ole mikään lomakausi - tää on köyhyyden korostamisen sesonki. Häpeän ja selittelyn kausi. Ollaanko me tosiaan näin rikki jo?
Kommentit (573)
Mikä on lähtöselvitys.
Saako repun ottaa lentokoneeseen?
En ole koskaan omistanut matkalaukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhillä ole kesämökkiä.
Asutaan vuokralla kerrostalossa.
Ei ole varaa vuokrata kesämökkiä.
Lapset ei pysty olemaan edes rippileirillä viikkoa, koska eivät ole koskaan olleet kotoa pois niin kauan. Ei ole mitään mökkejä eikä ole rahaa tehdä mitään reissuja.
Olen 53-vuotta enkä ole koskaan ollut lentokoneessa.
En osaisi pakata tavaroita enkä ostaa mitään lippuja. Ja kuulemma joku lähtöselvitys pitäisi tehdä.
Minulla ei ole koskaan ollut matkalaukkua.
Järkyttävän kalliita ne kaupassa on kyllä, katselin joskus.
Ehkä sitten joskus matkustan, jos saan vakituisen työpaikan.
Pitää varmaan olla joku puhelimen toisessa päässä neuvomassa miten lentokentällä menetellään. Tosin välttämättä ei tule koskaan olemaan lentokone matkaan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai lasten vanhemmila on kesäloma. 60-70 luvuilla monilla ei ollutcrahaa mihinkäännerityiseen ja koululaiiset olivat paljon yksin, mutta vanhempien lomia limitettiin niin, että yhteistä lomaa oli ehkä pari viikkoa ja sitten aikuiset olivat eri aikoina lomilla ja lastensa kanssa.
Näin oma lähipiirini ,köyhiä kaikki, tekivät lapsillei ei paloa jäänyt yksinäistä aikaa. Silloin myös moni lasten kaverin äiti saattoi omalla lomallaan kotona ollessaan katsoa muidenkin perään.
Siihen aikaan oli vielä yhteisöllisyyttä, vaikka mekin asuimme Helsingin keskustassa.
Ei ole vanhemmalla lomaa, jos määräaikainen työ alkaa toukokuussa.
En kirjoittanutkaa erityistapauksista, mutta tuo yhteisöllisyys auttaisi myös todennäköisesti sinuakin ja lastasi.
Lapsina äiti, iskä, kavereiden isommat sisarukset tai vanhemmat ja isovanhemmat veivät meitä Muumimaailmoihin, mökille, eläintarhoihin ja huvipuistoihin. Ei jääty niistä paitsi
Kun oltiin teinejä, tehtiin omia reissuja huvipuistoihin, löysin jonkun lehti-ilmoituksen jossa oli että linja-auto kuljetus Särkänniemeen ja takaisin, mentiin muutama kesä sillä systeemillä sinne. Sitten varmaan se linja-auto reitti lopetti kun ei enää näkynyt lehdessä ilmoitusta. Mutta hauskaa oli.
Ruuasta ei ollut puutetta myöskään.
Olen keskustellut äitini kanssa lapsuusajoistamme ja tein sen huomion että uusia laskuja verrattuna niihin aikoihin on tullut. Ennen ei esim. ollut kiinteistöveroja, sähkönsiirtoa, sähkön/veden perusmaksuja, pankkien palvelumaksuja jne. että ne ovat tulleet jossain vaiheessa
Tsemppiä, jaksamista ja luovaa ajattelua vähävaraisille lapsiperheille!
Itselläni ei ole lapsia ja mt-ongelmieni vuoksi osallistun tosi vähän sukulaisten lasten asioihin. Minusta ei ole lapsia vahtimaan, mutta esimerkiksi joululahjoja ostan. Osallistun myös Joulupuu keräyksiin. Eri hyväntekeväisyyksiin osallistun oman tilanteeni mukaan; välillä on rahaa lahjoittaa ja välillä ei
Minä elin lapsuutta 70-luvulla, ei oltu mitenkään köyhiä tai rikkaita, ihan tavallisia. Vanhemmat sanoi juurikin, että leiki ulkona tai siellä metsässä, jos valitin ettei ole tekemistä. Huvipuistossa kävin vasta oman lapsen kanssa.
En ole traumatisoitunut enkä syrjäytynyt. Tästä ap:n mainitsemasta 'epänormaalista' lapsuudesta huolimatta -tai pikemmin ehkä juuri sen takia- olen pärjännyt elämässä mainiosti, kun opin jo lapsena omatoimiseksi. Eikä joka naama väärällään olemisesta tullut kenellekään mieleenkään, että yhteiskunnan pitäisi lähettää ratsuväki pelastamaan.
Kyllä on ajat muuttuneet. Silloin oletettiin, että kun käy koulunsa ja pääsee hyviin hommiin, pystyy kustantamaan itselleen sitten kaikkea kivaa. Nykyään oletetaan, että kaikkien kuuluu saada kaikkea heti paikalla ja muiden kuuluu maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ainakaan minua vaivannut, vaikka ei olisikaan vastavuoroisesti toimintaa. Mielestäni on normaalia et 8+ viihtyy jo muidenkin kuin oman perheen seurassa ja kun lapsi on tyytyväinen, olen minäkin
Ehkä oma ystäväpiiri on sitten poikkeuksellisen avointa, kun ihan pyytämättäkin tulee välillä kutsuja ottaa toinen lapsi kaveriksi omalle. Itse muistan kyllä vastaavaa omasta lapsuudesta ja kiva järjestely oli.
Suomessa on paljon ihmisiä jotka ei ole olleet koskaan viikkoa pois kotoa, koska ei ole rahaa tehdä viikon kestävää matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä elin lapsuutta 70-luvulla, ei oltu mitenkään köyhiä tai rikkaita, ihan tavallisia. Vanhemmat sanoi juurikin, että leiki ulkona tai siellä metsässä, jos valitin ettei ole tekemistä. Huvipuistossa kävin vasta oman lapsen kanssa.
En ole traumatisoitunut enkä syrjäytynyt. Tästä ap:n mainitsemasta 'epänormaalista' lapsuudesta huolimatta -tai pikemmin ehkä juuri sen takia- olen pärjännyt elämässä mainiosti, kun opin jo lapsena omatoimiseksi. Eikä joka naama väärällään olemisesta tullut kenellekään mieleenkään, että yhteiskunnan pitäisi lähettää ratsuväki pelastamaan.
Kyllä on ajat muuttuneet. Silloin oletettiin, että kun käy koulunsa ja pääsee hyviin hommiin, pystyy kustantamaan itselleen sitten kaikkea kivaa. Nykyään oletetaan, että kaikkien kuuluu saada kaikkea heti paikalla ja muiden kuuluu maksaa.
Ymmärrän, on myös eläkeläisiä jotka asuvat vuokralla eivätkä ole koskaan olleet millään matkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon ihmisiä jotka ei ole olleet koskaan viikkoa pois kotoa, koska ei ole rahaa tehdä viikon kestävää matkaa.
Just tajusin, että olen 53-vuotta enkä ole koskaan ollut kotoa pois viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me reissattiin lasten kanssa pienestä pitäen myös ulkomailla. Ei nyt joka vuosi etelässä mutta usein; Kreikassa eri saarilla tai Kanarialla monella saarella, Mallorcalla, Turkissa jne.
Kun jälkikäteen kysyin kerran aikuiselta pojalta mikä reissu on jäänyt kivoimpana mieleen, hän vastasi että se Vaasan reissu. Häh? Oltiin siis autolla Vaasan leirintäalueella meren rannalla (olikohan joku top-camping?), vettä satoi koko ajan. Pojat oli varmaan jotain alle kymmenen ikäisiä. Istuttiin mökissä ja pelattiin korttia pari päivää, sade ropisi kattoon. Sitten kyllästyttiin ja mentiin yhtenä päivänä Umeån edestakaisin, sekin vesisateessa. Siinä se reissu oli.
Mitä ihmeellistä tässä oli? Eihän se tarkoita sitä, etteivätkö ne etelänmatkatkin olisi voineet olla todella kivoja, ja varmasti niistäkin on jäänyt muistoja. Ei ulkomaanreissun tarvitse olla elämän paras
Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvä esimerkki siitä, että se kallein vaihtoehto ei välttämättä ole se kivoin ja mieleenpainuvin. Vanhemmat usein stressaa turhaan voidakseen järjestää lapsilleen jos jonkinlaista sirkushuvia, vaikka lapset todellisuudessa saattaisi iloita enemmän tosi vaatimattomistakin asioista.meidän teinit ei olisi viime kesänä halunneet enää lähteä meidän vanhempien kanssa ulkomaille, vaan olisivat halunneet samanaikaisesti mieluummin mennä kavereiden kanssa telttailemaan. Ei annettu tähän lupaa, kun olivat vasta 13 ja 15. Tänä kesänä sitten saavat telttailla yhdessä, mutta siten, että me vanhemmatkin ollaan Suomessa, ja tarvittaessa saatavilla. En edelleenkään jättäisi kyllä viikoksi ilman aikuisen valvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me reissattiin lasten kanssa pienestä pitäen myös ulkomailla. Ei nyt joka vuosi etelässä mutta usein; Kreikassa eri saarilla tai Kanarialla monella saarella, Mallorcalla, Turkissa jne.
Kun jälkikäteen kysyin kerran aikuiselta pojalta mikä reissu on jäänyt kivoimpana mieleen, hän vastasi että se Vaasan reissu. Häh? Oltiin siis autolla Vaasan leirintäalueella meren rannalla (olikohan joku top-camping?), vettä satoi koko ajan. Pojat oli varmaan jotain alle kymmenen ikäisiä. Istuttiin mökissä ja pelattiin korttia pari päivää, sade ropisi kattoon. Sitten kyllästyttiin ja mentiin yhtenä päivänä Umeån edestakaisin, sekin vesisateessa. Siinä se reissu oli.
Mitä ihmeellistä tässä oli? Eihän se tarkoita sitä, etteivätkö ne etelänmatkatkin olisi voineet olla todella kivoja, ja varmasti niistäkin on jäänyt muist
No, ei vanhemmilla ole edes paikkaa mihin mennä kotoa.
Me ollaan aina kotona. Korkeintaan töissä käydään ja ruokakaupassa. Ei me olla edes vapaapäivän iltoina missään koskaan, pelkästään kotona.
Samanlaista nyt on kuin korona aikana. Työttömänä käyn korkeintaan ruokakaupassa ja jos saan töitä niin sitten siellä. En käy koskaan missään muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista nyt on kuin korona aikana. Työttömänä käyn korkeintaan ruokakaupassa ja jos saan töitä niin sitten siellä. En käy koskaan missään muualla.
Eläkeläisille on järjestetty kaikenlaista, mutta työttömille ei ole mitään paikkaa mihin mennä.
Me ollaan aina omassa kotona sisällä ja joskus saa jonkun sijaisuuden niin sitten käydään töissä ja rahat säästetään työttömyysajan ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvä esimerkki siitä, että se kallein vaihtoehto ei välttämättä ole se kivoin ja mieleenpainuvin. Vanhemmat usein stressaa turhaan voidakseen järjestää lapsilleen jos jonkinlaista sirkushuvia, vaikka lapset todellisuudessa saattaisi iloita enemmän tosi vaatimattomistakin asioista.meidän teinit ei olisi viime kesänä halunneet enää lähteä meidän vanhempien kanssa ulkomaille, vaan olisivat halunneet samanaikaisesti mieluummin mennä kavereiden kanssa telttailemaan. Ei annettu tähän lupaa, kun olivat vasta 13 ja 15. Tänä kesänä sitten saavat telttailla yhdessä, mutta siten, että me vanhemmatkin ollaan Suomessa, ja tarvittaessa saatavilla. En edelleenkään jättäisi kyllä viikoksi ilman aikuisen valvontaa.
Mutta siinä teidänkin esimerkissä se kivoin asia oikeastaan oli kaikkea muuta kuin halpa. Omalla autolla leirintäalueelle, sitten vielä lautalla Ruotsiin (eli ulkomaille). Kyllähän tuo aika paljon maksaa, ja vaikka tuo teidän perheen lomabudjetissa ehkä oli huokeimmasta päästä, niin tuon tyyppinen kesäreissu on jo täysin monen pienituloisen ulottumattomissa. Jos perheen normaalielämä on pelkkää vaatimatonta, korutonta arkea, niin tuskinpa se vaatimaton, koruton arki enää alkaa tuntua erityisen kivalta ja mieleenpainuvalta, ja mikäli siinä ilonaiheet ovat sitä, että pystytään ostamaan yksi pallojätski kesässä ja jonain päivänä Areenasta katsottua leffaa varten kaupasta ostetut sipsit ja limut, niin vaikka nuokin hetket voivat ihan kivoja olla, niin kyllähän sitä samaan aikaan tajuaa, että elämä on aika ankeaa, kun jo tuollaisen mahdollistaminen on spessua.
Ymmärrän toki pointin siitä, että aina ne hienot hetket eivät vaadi niin paljon rahaa. Mutta samaan aikaan kannattaa muistaa, että joidenkin elämä on oikeasti todella niukkaa ja köyhää. Silloin on ihan hurskastelua tulla vertailemaan, kuinka paljon ilonaiheita keskiluokkaisen perheen lapset saivat jostain sadepäivästä leirintäalueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic mutta onko nykyään ihan tavatonta, että kaverin perhe tai sukulaiset ottavat huvipuistoon tai lomille mukaan? Pääsin lapsena vaikka minne juuri siksi että oli niin paljon perheitä, jotka itse ehdottivat että minä voisin lähteä mukaan. Eikö tällaista enää ole vai eikö moni koe että on oikein ottaa tarjous vastaan?
Yleensä perheet haluavat lomailla keskenään. En ainakaan minä vanhempana halua lomamatkoille ja mökille mitään muita lapsia, joista olisin sitten vastuussa. Loma on perheen yhteistä aikaa.
Ja jos kerran tuolle linjalle löhdetään, niin eikö samantien voisi maksaa yhteiskunnan tuilla niitä huvipuistorannekkeita, sen sijaan että auttaminen ulkoistetaan tuttavaperheille?
Mille linjalle? Ei minulle koskaan syntynyt sellaista vaikutelmaa, että nuo kaveriperheet kokivat
Tuo on todella kiva tapa, minäkin pääsin lapsena kaveriperheiden mökeille heidän lastensa "seuraneidiksi". Minä olin molempien kaveri ja he eivät riidelleet, kun oli kolmas kaveri mukana.
Meidänkin ainut lapsemme saa suhteellisen usein kutsuja kavereidensa mökeille ja päivän reissuille. Syynä tähän ei ole mikään sääli, vaan se että hän on hyvä ja "helppo" tyyppi, jolle monesti vaan sattuu olemaan keskipenkillä tilaa. Me emme voi viedä kavereita reissuille, mutta olemme sitten ottaneet heitä yökylään katsomaan leffoja, askartelemaan ja leipomaan pullaa.
Meillä olisi varaa huvipuistoon. Emme kuitenkaan mene.
Hinnat ovat suhteettoman korkeat. Meitä on neljän hengen perhe, joten esimerkiksi päivärannekkeet lintsille maksaisi yli 200e. Lisäksi tietenkin ruuat ym. ylimääräinen ihan vähintään 100e, todennäköisesti paljon enemmän.
Pelkästään siis yhden päivän hurvitteluihin menisi yli 300e.
Lomalla on kuitenkin paljon päiviä ja mieluummin menemme edullisempiin paikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos nykyisen hallituksen
Joo ,kaikki on nykyisen hallituksen vika.Sitä ennen ei ole ollut köyhyyttä,kaikki lapset kävivät kesäisin Linnanmellä ja ulkomailla ja rahaa oli..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos nykyisen hallituksen
Joo ,kaikki on nykyisen hallituksen vika.Sitä ennen ei ole ollut köyhyyttä,kaikki lapset kävivät kesäisin Linnanmellä ja ulkomailla ja rahaa oli..
No, sai sentään lapsikorotukset.
Nyt työmarkkinatukea saa 595 netto kuukaudessa, jos on 3 lasta. Kun hallitus leikkasi lapsikorotukset pois työmarkkinatuesta.
Olen 53-vuotta enkä ole koskaan ollut lentokoneessa.
En osaisi pakata tavaroita enkä ostaa mitään lippuja. Ja kuulemma joku lähtöselvitys pitäisi tehdä.