Taloussanomat: Lapsi yksin koko kesän - onko pienituloisille vanhemmille enää sijaa yhteiskunnassa?

Toki nämä pienituloiset vanhemmat voisivat aktivoitua jo viimeistään maaliskuussa miettimään tuleva kesää, esim olisiko mahdollista ehdottaa lapsen kaverin vanhemmille, voisiko oma lapsi tulla heidän kanssaan viikoksi mökille mummolaan tms, ja vastaavasti te voisitte sitten ottaa tämän kaverin viikoksi teille yökylään ja tehdä kivoja asioita kaupungissa jne.

Ongelma ei lopulta ole resurssien vähyys, vaan resurssien organisointi. Jos vähävaraiset vanhemmat yhdistäisivät voimansa, niin aina jostain perheestä löytyy jtn harrastevälinettä ja toisesta taas jtn muuta.

Tähän saa aina vastauksen että "no kun ei ole ketään kaveria, tuttuja tai sukulaisia", mihin voikin sitten vaan todeta että olisiko asiaan aika tehdä pikainen muutos. Vanhemmat harjoittelemaan sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyttä ja eikun tuumasta toimeen järjestämään vähävaraisten perheiden kesätekemisiä joissa jokainen kantaa kortensa kekoon ja yhdessä tekemällä onnistutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Me olemme eläneet vähävaraisuudessa lähes koko lasten lapsuuden. Eikä tarvitse tulla länkättämään siitä, miten lapsia ei pitäisi tehdä köyhyyteen. Oltiin ihan keskituloisia, kun lapset syntyivät, kunnes me molemmat vanhemmat sairastuimme peräkkäin, vakavasti. Tiedostan, että olemme eläneet yhteiskunnan turvaverkon varassa tukevasti. 

Tiukkaa oli ja on, mutta lapset ovat nyt jo aikusia. Omaksi ansiokseni en voi paljon ottaa, mutta pois kotoa asuvat opiskelevat lapseni ovat erittäin tarkkoja rahankäyttäjiä. Ovat lapsesta asti olleet hyvin säästeliäitä ja selvinnevät korkeakouluopinnoistaan ilman opintolainaa. Vanhempi lapsi sai töitä, nuorempi saa vielä kuntoutusrahaa. 

Kun lapset olivat pieniä, niin heille suuri elämys oli se, että pääsivät Prismaan. Meillä ei ollut autoa ja asuimme kaukana keskustasta. Kerran vuodessa pääsimme huvipuistoon ja hotelliin yöksi, kun eräs yhdistys järjesti edullisia retkiä lapsipe

Jep, jep. Kuntoutusrahaa, eikä tarvitse ottaa lainaa. Joku kiva muotidiagnoosi sitten shoppailtu ja rahahanat auki! 

Vierailija kirjoitti:

Me reissattiin lasten kanssa pienestä pitäen myös ulkomailla. Ei nyt joka vuosi etelässä mutta usein; Kreikassa eri saarilla tai Kanarialla monella saarella, Mallorcalla, Turkissa jne.

Kun jälkikäteen kysyin kerran aikuiselta pojalta mikä reissu on jäänyt kivoimpana mieleen, hän vastasi että se Vaasan reissu. Häh? Oltiin siis autolla Vaasan leirintäalueella meren rannalla (olikohan joku top-camping?), vettä satoi koko ajan. Pojat oli varmaan jotain alle kymmenen ikäisiä. Istuttiin mökissä ja pelattiin korttia pari päivää, sade ropisi kattoon. Sitten kyllästyttiin ja mentiin yhtenä päivänä Umeån edestakaisin, sekin vesisateessa. Siinä se reissu oli. 

 

Samaistun. Kävimme myös lapsuuden perheeni kanssa noissa perus etelän lomakohteissa, ja oli ne ihan kivoja reissuja,mutta ei sellaisia mitä nyt erityisesti jälkikäteen muistelisi.

Minulle rakkaimmat lapsuusmuistot on nimenomaan kesälomat mökillä, telttaretket leirintäalueilla ja ihan vaan päiväretket vähän kauempana olevalle hiekkarannalle mihin tehtiin kunnon eväät ja oltiin koko pitkä päivä perheen kanssa.

Pointti taisi olla vain kiireetön yhdessäolo suomen kauniissa kesässä. Etelän lomareissuilla ei koskaan ollut sitä samaa kiireettömyyden tunnetta, koska ihmisiä oli paljon turistikohteissa ja kuitenkin siellä lomalla piti koko ajan olla tekemässä jotain.. 

Itse synnyin 1999 niin sain kokea suomen suuren talouskasvun aikaa Suomessa, ja joka kesä tuli käytyä huvipuistossa ja muualla matkustettua. Ei muuta kuin osaanotot köyhien perheiden lapsille kun ehkä syntyivät väärään aikaan. Ehkä tulevaisuus näyttää hyvältä, mutta lapsuutta ei voi enää uudestaan elää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa teidät kuvittelemaan että köyhien lapsilla olisi oikeus kaikkeen samaan mitä rikkaiden lapset tekee?

Itse olen köyhästä perheestä ja kesät vietettiin mummolassa eikä espanjassa villassa.

Onneksi itse synnyin rikkaaseen perheeseen ja tuli käytyä kaikkialla lapsuudessa. Nauttikaa te vaan mummoloista, kun itse en koskaan viettäisi kesää siellä.

Vierailija kirjoitti:

Me reissattiin lasten kanssa pienestä pitäen myös ulkomailla. Ei nyt joka vuosi etelässä mutta usein; Kreikassa eri saarilla tai Kanarialla monella saarella, Mallorcalla, Turkissa jne.

Kun jälkikäteen kysyin kerran aikuiselta pojalta mikä reissu on jäänyt kivoimpana mieleen, hän vastasi että se Vaasan reissu. Häh? Oltiin siis autolla Vaasan leirintäalueella meren rannalla (olikohan joku top-camping?), vettä satoi koko ajan. Pojat oli varmaan jotain alle kymmenen ikäisiä. Istuttiin mökissä ja pelattiin korttia pari päivää, sade ropisi kattoon. Sitten kyllästyttiin ja mentiin yhtenä päivänä Umeån edestakaisin, sekin vesisateessa. Siinä se reissu oli. 

Mitä ihmeellistä tässä oli? Eihän se tarkoita sitä, etteivätkö ne etelänmatkatkin olisi voineet olla todella kivoja, ja varmasti niistäkin on jäänyt muistoja. Ei ulkomaanreissun tarvitse olla elämän paras kokemus, jotta se olisi antoisa.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta tulee taas se ajatus, että älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia, jos jo ennen sitä taloudessa on ollut tiukkaa. Ei voi olettaa veronmaksajien kustantavan aina kaikkea. 

Lyhyt ja ytimekäs vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että tuo on huono asia. Mä muistan miten rakastin niitä kesiä, jotka sai olla yksin kotona, vanhempien ollessa töissä. Olin ekaluokkalaisesta asti aina siis yksin kesälomapäivät, paitsi heinäkuun jolloin vanhemmilla oli loma, ja nautin siitä ihan valtavasti. Koko talo ja piha yksin minun, täysi rauha tehdä mitä vaan. Siellä minä tyytyväisenä soitin pianoa, pelasin tietokoneella, katselin videoita, otin aurinkoa pihassa, luin kirjoja. Toisia lapsia en kaivannut, olen aina ollut introvertti luonne, joka viihdyn parhaiten yksin. Ja jotkut huvipuistot yms. olisi ollut ihan kauhu, inhoan meteliä ja tungosta yli kaiken, inhosin jo lapsena.

Olisitko pystynyt viettämään tuota toiveittesi kesää, jos olisit omakotitalon sijaan asunut kerrostalossa, jonka pihassa ei ole miellyttävää ottaa aurinkoa, ja jos teillä ei olisi ollut pianoa, videoita ja tietokonetta tietokonepeleineen? Ilmaisia asioita on mukava harrastaa, kun on ensin rahoittanut puitteet niille ilmaisille asioille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me reissattiin lasten kanssa pienestä pitäen myös ulkomailla. Ei nyt joka vuosi etelässä mutta usein; Kreikassa eri saarilla tai Kanarialla monella saarella, Mallorcalla, Turkissa jne.

Kun jälkikäteen kysyin kerran aikuiselta pojalta mikä reissu on jäänyt kivoimpana mieleen, hän vastasi että se Vaasan reissu. Häh? Oltiin siis autolla Vaasan leirintäalueella meren rannalla (olikohan joku top-camping?), vettä satoi koko ajan. Pojat oli varmaan jotain alle kymmenen ikäisiä. Istuttiin mökissä ja pelattiin korttia pari päivää, sade ropisi kattoon. Sitten kyllästyttiin ja mentiin yhtenä päivänä Umeån edestakaisin, sekin vesisateessa. Siinä se reissu oli. 

 

Samaistun. Kävimme myös lapsuuden perheeni kanssa noissa perus etelän lomakohteissa, ja oli ne ihan kivoja reissuja,mutta ei sellaisia mitä nyt erityisesti jälkikäteen muistelisi.

Minul

Juu kuulostaa kivalta, mutta eihän mökkeily suinkaan ole mitään "ilmaista tekemistä", ei edes leirintäalueella yöpyminen tai päiväretket lähialueelle, ja tämän ketjun aiheena on juuri perheet, joilla ei ole varaa tarjota kesällä lapsille oikein mitään.

Kai lasten vanhemmila on kesäloma. 60-70 luvuilla monilla ei ollutcrahaa mihinkäännerityiseen ja koululaiiset olivat paljon yksin, mutta vanhempien lomia limitettiin niin, että yhteistä lomaa oli ehkä pari viikkoa ja sitten aikuiset olivat eri aikoina lomilla ja lastensa kanssa.

Näin oma lähipiirini ,köyhiä kaikki, tekivät lapsillei ei paloa jäänyt yksinäistä aikaa. Silloin myös moni lasten kaverin äiti saattoi omalla lomallaan kotona ollessaan katsoa muidenkin perään.

Siihen aikaan oli vielä yhteisöllisyyttä, vaikka mekin asuimme Helsingin keskustassa.

Vierailija kirjoitti:

Kai lasten vanhemmila on kesäloma. 60-70 luvuilla monilla ei ollutcrahaa mihinkäännerityiseen ja koululaiiset olivat paljon yksin, mutta vanhempien lomia limitettiin niin, että yhteistä lomaa oli ehkä pari viikkoa ja sitten aikuiset olivat eri aikoina lomilla ja lastensa kanssa.

Näin oma lähipiirini ,köyhiä kaikki, tekivät lapsillei ei paloa jäänyt yksinäistä aikaa. Silloin myös moni lasten kaverin äiti saattoi omalla lomallaan kotona ollessaan katsoa muidenkin perään.

Siihen aikaan oli vielä yhteisöllisyyttä, vaikka mekin asuimme Helsingin keskustassa.

Ei ole vanhemmalla lomaa, jos määräaikainen työ alkaa toukokuussa. 

Ei köyhillä ole mitään kesämökkiä.

Asutaan vuokralla kerrostalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhillä ole mitään kesämökkiä.

Asutaan vuokralla kerrostalossa. 

Ja jos lapset pelaa palloa kerrostalon pihalla niin eläkeläiset tulee heti valittamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic mutta onko nykyään ihan tavatonta, että kaverin perhe tai sukulaiset ottavat huvipuistoon tai lomille mukaan? Pääsin lapsena vaikka minne juuri siksi että oli niin paljon perheitä, jotka itse ehdottivat että minä voisin lähteä mukaan. Eikö tällaista enää ole vai eikö moni koe että on oikein ottaa tarjous vastaan?

Ainakin meillä keskituloisena perheenä vanhin muksu on aina saanut ottaa yhden kaverin mukaan päiväreissuille. Nuoremmat on kaksoset, joten he eivät ole halunneetkaan muita, mutta vastavuoroisesti omia penskoja on saanut toisinaan tungettua muille. Mielestäni ihan hyvä järjestely, vanhemmatkin viihtyvät paremmin kun lapsista on seuraa toisilleen.

Ei köyhillä ole kesämökkiä. 

Asutaan vuokralla kerrostalossa. 

Ei ole varaa vuokrata kesämökkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin kyllä,että monet vanhemmat joilla olisi varaa viedä lapsi huvipuistoon

eivät sinne mene koska hinnat ovat karanneet pilviin.

Me olemme pienituloisia ja voisimme käydä parissakin huvipuistossa kesällä, mutta

en usko että menemme koska en halua maksaa jonottamisesta ja ylihintaisesta ruoasta.

Saako huvipuistoon viedä omat eväät?

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhillä ole kesämökkiä. 

Asutaan vuokralla kerrostalossa. 

Ei ole varaa vuokrata kesämökkiä. 

 

Lapset ei pysty olemaan edes rippileirillä viikkoa, koska eivät ole koskaan olleet kotoa pois niin kauan. Ei ole mitään mökkejä eikä ole rahaa tehdä mitään reissuja. 

Vierailija kirjoitti:

Kai lasten vanhemmila on kesäloma. 60-70 luvuilla monilla ei ollutcrahaa mihinkäännerityiseen ja koululaiiset olivat paljon yksin, mutta vanhempien lomia limitettiin niin, että yhteistä lomaa oli ehkä pari viikkoa ja sitten aikuiset olivat eri aikoina lomilla ja lastensa kanssa.

Näin oma lähipiirini ,köyhiä kaikki, tekivät lapsillei ei paloa jäänyt yksinäistä aikaa. Silloin myös moni lasten kaverin äiti saattoi omalla lomallaan kotona ollessaan katsoa muidenkin perään.

Siihen aikaan oli vielä yhteisöllisyyttä, vaikka mekin asuimme Helsingin keskustassa.

Noista ajoista on 60 vuotta aikaa. Nykyisin eivät äidit halua käyttää kesälomiaan siihen, että katsovat toisten lasten perään, ja nykyisin huomattavasti suurempi osa ihmisistä lähtee lomalla jonnekin. Ja nykyisin kaikilla vanhemmilla ei todellakaan ole kesälomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic mutta onko nykyään ihan tavatonta, että kaverin perhe tai sukulaiset ottavat huvipuistoon tai lomille mukaan? Pääsin lapsena vaikka minne juuri siksi että oli niin paljon perheitä, jotka itse ehdottivat että minä voisin lähteä mukaan. Eikö tällaista enää ole vai eikö moni koe että on oikein ottaa tarjous vastaan?

Ainakin meillä keskituloisena perheenä vanhin muksu on aina saanut ottaa yhden kaverin mukaan päiväreissuille. Nuoremmat on kaksoset, joten he eivät ole halunneetkaan muita, mutta vastavuoroisesti omia penskoja on saanut toisinaan tungettua muille. Mielestäni ihan hyvä järjestely, vanhemmatkin viihtyvät paremmin kun lapsista on seuraa toisilleen.

Olisiko se yhtä kiva järjestely, jos vastavuoroisuus jää puuttumaan?

Minä taas keskituloisena nimenomaan EN halua ketään ulkopuolisia meidän päiväretkille enkä muillekaan matkoille. Ja tuskin olen ainoa. Eli ei tätäkään voi itsestäänselvyytenä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai lasten vanhemmila on kesäloma. 60-70 luvuilla monilla ei ollutcrahaa mihinkäännerityiseen ja koululaiiset olivat paljon yksin, mutta vanhempien lomia limitettiin niin, että yhteistä lomaa oli ehkä pari viikkoa ja sitten aikuiset olivat eri aikoina lomilla ja lastensa kanssa.

Näin oma lähipiirini ,köyhiä kaikki, tekivät lapsillei ei paloa jäänyt yksinäistä aikaa. Silloin myös moni lasten kaverin äiti saattoi omalla lomallaan kotona ollessaan katsoa muidenkin perään.

Siihen aikaan oli vielä yhteisöllisyyttä, vaikka mekin asuimme Helsingin keskustassa.

 

 

 

Ei ole vanhemmalla lomaa, jos määräaikainen työ alkaa toukokuussa. 

Nyt oikeistohallitus haluaa lisätä määräaikaisuuksia, eli tulevaisuudessa voi useammin tulla tilanteita, että henkilö ei voi pitää lomaa ollenkaan, kun pitää vain yrittää saada aina uusi määräaikaisuus edellisen perään. Tai sitten joku lyhyt loma jossain välissä on, mutta sekin menee työnhakuun.