Taloussanomat: Lapsi yksin koko kesän - onko pienituloisille vanhemmille enää sijaa yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsuutta 70-luvulla, ei oltu mitenkään köyhiä tai rikkaita, ihan tavallisia. Vanhemmat sanoi juurikin, että leiki ulkona tai siellä metsässä, jos valitin ettei ole tekemistä. Huvipuistossa kävin vasta oman lapsen kanssa.

En ole traumatisoitunut enkä syrjäytynyt. Tästä ap:n mainitsemasta 'epänormaalista' lapsuudesta huolimatta -tai pikemmin ehkä juuri sen takia- olen pärjännyt elämässä mainiosti, kun opin jo lapsena omatoimiseksi. Eikä joka naama väärällään olemisesta tullut kenellekään mieleenkään, että yhteiskunnan pitäisi lähettää ratsuväki pelastamaan.

Kyllä on ajat muuttuneet. Silloin oletettiin, että kun käy koulunsa ja pääsee hyviin hommiin, pystyy kustantamaan itselleen sitten kaikkea kivaa. Nykyään oletetaan, että kaikkien kuuluu saada kaikkea heti paikalla ja muiden kuuluu maksaa.

Mutta niinhän se sitä aiemmin oli mennytkin. Kun kävi koulut hyvin, pääsi hyviin hommiin ja pystyi ostamaan kaikkea itselleen. Omilla vanhemmillakin on omakotitalo, auto ja mökkikin. Itse olen samalla alalla kuin vanhempani, eikä minulla ole varaa edes niihin paljon puhuttaviin huvipuistoihin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi varaa huvipuistoon. Emme kuitenkaan mene.

Hinnat ovat suhteettoman korkeat. Meitä on neljän hengen perhe, joten esimerkiksi päivärannekkeet lintsille maksaisi yli 200e. Lisäksi tietenkin ruuat ym. ylimääräinen ihan vähintään 100e, todennäköisesti paljon enemmän. 

Pelkästään siis yhden päivän hurvitteluihin menisi yli 300e. 

Lomalla on kuitenkin paljon päiviä ja mieluummin menemme edullisempiin paikkoihin.

Ilmeisesti teitä ei sitten Linnanmäki kiinnosta niin kauheasti, ja eihän sinne pakko ole mennä. En silti ymmärrä miten pidät noin itsestään selvänä että rahaa menisi ruokaan ja "kaikkeen ylimääräiseen" yli 100 euroa. Voihan Lintsille mennä niin, että ostaa rannekkeet vain lapsille ja korkeintaan toiselle aikuiselle, jos tämän täytyy mennä laitteisiin mukaan. Voi syödä ennen huvipuistoa ja siellä riittää ihan hyvin kuin vain lapset saavat valintansa mukaan joko hattaran, jäätelön, popparia, tms. Yhden herkun siis. Aikuiset ehkä pärjäävät ilman suurempia traumoja, vaikka eivät saisi omaa hattaraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsuutta 70-luvulla, ei oltu mitenkään köyhiä tai rikkaita, ihan tavallisia. Vanhemmat sanoi juurikin, että leiki ulkona tai siellä metsässä, jos valitin ettei ole tekemistä. Huvipuistossa kävin vasta oman lapsen kanssa.

En ole traumatisoitunut enkä syrjäytynyt. Tästä ap:n mainitsemasta 'epänormaalista' lapsuudesta huolimatta -tai pikemmin ehkä juuri sen takia- olen pärjännyt elämässä mainiosti, kun opin jo lapsena omatoimiseksi. Eikä joka naama väärällään olemisesta tullut kenellekään mieleenkään, että yhteiskunnan pitäisi lähettää ratsuväki pelastamaan.

Kyllä on ajat muuttuneet. Silloin oletettiin, että kun käy koulunsa ja pääsee hyviin hommiin, pystyy kustantamaan itselleen sitten kaikkea kivaa. Nykyään oletetaan, että kaikkien kuuluu saada kaikkea heti paikalla ja muiden kuuluu maksaa.

Mutta niinhän se sitä aiemmin oli mennyt

Nyt ollaan AMK tutkinnolla työkokeilussa, siitä ei saa palkkaa. 

"Sote-alalta valmistutaan nyt suoraan työttömyyskortistoon." 

https://www.hs.fi/talous/art-2000011087393.html

Lapsuudesta muistan että kesän ja kesän kohokohdat teki se että oli jotain erilaista ja kivoja ihmisiä. Ei kohokohdat olleet mitenkään paremmuusjärjestyksessä sen mukan paljonko niihin meni rahaa. Niitä kohokohtia oli muutaman yön reissu vanhempien kanssa toiseen kaupunkiin Suomessa, viikko mummolassa ja käytiin mansikkamaalla poimimassa ja pakastettiin ja tehtiin kakku. Ystävän ja tämän perheen kanssa vietetyt rantapäivät. Ostettiin kioskilta muutaman euron jäätelöt. Huvipuistopäivä perheen kanssa ja Helsingissä shoppailemassa. Nuo oli kaikki ihan tasavertaisia kesän kohokohtia. Ihmiset ja iloisuus teki niistä elämyksiä lapselle. Mielestäni isompi haaste on mielenköyhyys kuin aineellinen köyhyys. Ankeus ja masennus vievät ne elämykset. Yksi mun elämys oli kun otettiin mahlaa koivusta vanhaan muovipulloon mummon ja vaarin kanssa. Se oli ihan todella kiinnostavaa ja uutta lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olen varaa lapsiin, ei kannata hankkia lapsia.

 

Yksinkertaista.

Ja sitten kun vain keski-ja isotuloiset tekevät lapsia, niin toki näistä lapsista tulee tämän yhteiskunnan pienituloisia puurtajia; roskakuskeja, sairaala-apulaisia, siistijöitä, keittäjiä, puistotyöntekijöitä jne. Eikö niin? 

Lapsiin on voinut olla varaa silloin kun niitä on laitettu alulle. Taloudellinen tilanne voi muuttua perheessä radikaalisti esim. työttömyyden tai sairastumisen myötä. 

On menty liian pitkälle siinä että ollaan tietoisia mitä oikeuksia minulla on milläkin kurjuuden tasolla. Mitäs jos elämä olisikin sellaista että kivat asiat pystyy ja pitää ansaita. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vanhemmista voi ottaa lomansa osittain eri aikoina. Esimerkiksi kummallakin 4 viikon loma, yhteistä lomaa 2 viikkoa. Koululaiselle 6 viikkoa vanhempien seurassa. Jos on mummola tms sukulaisten luona lomamahdollisuus, se voisi tarjota parin viikon rupeaman. Kaksi viikkoa voisi olla kavereiden kanssa. Meidän ainokaisella oli yksityinen kesähoitopaikka (iltahoitopaikan jatkeena) eka luokan jälkeen. Sen jälkeen tytär ja hänen paras kaverinsa viettivät yhdessä aikaa. Kävivät leikkipuistossa (jossa sai lämpimän lounasruoan; itse tarvitsi vain leivät ja juomat) ja leikkivät kotona. Valmistin ruokatermariin keittoruokaa yms. Hyvin pärjäsivät ja tytär soitti, jos menivät vaikka kiskalta ostamaan jäätelöt jälkiruoiksi. 

Jos vanhemmat ovat kotona, voi leikkiä, retkeillä ja matkustella halvalla siellä täällä. Kyllä ihmiset ovat avuttomia nykyään. 

Missä on se siellä täällä, jossa voi matkustella halvalla ja miten sinne pääsee? Nollabudjetilla? 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta muistan että kesän ja kesän kohokohdat teki se että oli jotain erilaista ja kivoja ihmisiä. Ei kohokohdat olleet mitenkään paremmuusjärjestyksessä sen mukan paljonko niihin meni rahaa. Niitä kohokohtia oli muutaman yön reissu vanhempien kanssa toiseen kaupunkiin Suomessa, viikko mummolassa ja käytiin mansikkamaalla poimimassa ja pakastettiin ja tehtiin kakku. Ystävän ja tämän perheen kanssa vietetyt rantapäivät. Ostettiin kioskilta muutaman euron jäätelöt. Huvipuistopäivä perheen kanssa ja Helsingissä shoppailemassa. Nuo oli kaikki ihan tasavertaisia kesän kohokohtia. Ihmiset ja iloisuus teki niistä elämyksiä lapselle. Mielestäni isompi haaste on mielenköyhyys kuin aineellinen köyhyys. Ankeus ja masennus vievät ne elämykset. Yksi mun elämys oli kun otettiin mahlaa koivusta vanhaan muovipulloon mummon ja vaarin kanssa. Se oli ihan todella kiinnostavaa ja uutta lapselle. 

Ymmärrätkö, että juuri siitä on kyse, että noihin ei ole varaa ihmisillä enää. Mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin kyllä,että monet vanhemmat joilla olisi varaa viedä lapsi huvipuistoon

eivät sinne mene koska hinnat ovat karanneet pilviin.

Me olemme pienituloisia ja voisimme käydä parissakin huvipuistossa kesällä, mutta

en usko että menemme koska en halua maksaa jonottamisesta ja ylihintaisesta ruoasta.

Saako huvipuistoon viedä omat eväät?

Siellä repussahan ne kulkee vesipullojen ja muiden tavaroiden mukana.

Aika monet muistaa mummolareissut mukavina. Itse olin kesäisn mummolassa viikkoja, mutta yhtä työtä se oli joka päivä. Ruokaa minun ei tarvinnut laittaa, mutta pöydän kattaminen ja korjaaminen viisi kertaa päivässä, käsintiskaaminen, jatkuva kasvimaan ja rehujuurikkaiden kitkeminen, pikkupyykin peseminen käsin, pienten serkkujen vahtiminen ja mitä vielä täytti päivät. Mistään ei maksettu, koska äidin kanssa oli sovittu, että korvaan täysihoidon tekemällä töitä. Mustikka-aikaan oltiin illat metsässä ja myymällä poimimani marjat sain rahaa. Olisin mieluummin ollut kotona, siellä luin aamusta iltaan, kun kirjasto oli lähellä. Mummolassa ei ollut aikaa lukea eikä radiotakaan saanut kuunnella.

Meillä ei kesällä tehdä mitään erityisempää. Siihen on useita syitä, mut rahanpuute ei varsinaisesti kuulu niihin. Toki rahaa olisi vähemmän, jos sitä sinne ja tänne kuluttaisi.

Yhtenä syynä on kuitenkin se, et ajattelen, meidän ei tarvitse käydä, kun tuttavapiiriin kuuluu melko paljon ihmisiä, joiden perheissä huvipuisto ei oikein käytännössä ole vaihtoehto. Tai olisi tosi merkittävä rahareikä, jos sellaiseen päättäisivät lähteä. Jos lähtevät, suon heille sen ilon.

Muita syitä meillä on, et varsinkin miehellä kesä on töissä niin hektistä, että aikaa lähteä jonnekin ei käytännössä ole.

Jos kesä-elämyksen meille haluaisin, niin luulen, varsinkin alakoululaiselle telttaretki lähimetsään tai pihanurtsille olisi koko iso juttu.

Saa nähdä, toteutuuko. Mut muuten elämme kesä-arkea vaikkapa itikoita ja öttiäisiä ihmetellen,, ja ajattelen, elämä on hyvää näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vanhemmista voi ottaa lomansa osittain eri aikoina. Esimerkiksi kummallakin 4 viikon loma, yhteistä lomaa 2 viikkoa. Koululaiselle 6 viikkoa vanhempien seurassa. Jos on mummola tms sukulaisten luona lomamahdollisuus, se voisi tarjota parin viikon rupeaman. Kaksi viikkoa voisi olla kavereiden kanssa. Meidän ainokaisella oli yksityinen kesähoitopaikka (iltahoitopaikan jatkeena) eka luokan jälkeen. Sen jälkeen tytär ja hänen paras kaverinsa viettivät yhdessä aikaa. Kävivät leikkipuistossa (jossa sai lämpimän lounasruoan; itse tarvitsi vain leivät ja juomat) ja leikkivät kotona. Valmistin ruokatermariin keittoruokaa yms. Hyvin pärjäsivät ja tytär soitti, jos menivät vaikka kiskalta ostamaan jäätelöt jälkiruoiksi. 

Jos vanhemmat ovat kotona, voi leikkiä, retkeillä ja matkustella halvalla siellä täällä. Kyllä ihmiset ovat avuttomia nykyään. 

Missä o

Meillä tehtiin paljon pyöräretkiä. Kakarasta asti. Joskus tosi pitkiäkin matkoja mutta tuli näettyä ja koettua vaikka mitä.

Kyllä pienimuotoiseen lomaan pystyy vähätuloinen suomalainen säästämään rahat. Ettei vaan rahat menisi viinaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten tulee. Saan muutenkin vain lapsilisät, minimielarit ja yh korotukset kelalta. Niin pienet summat, että en tiedä mitä valtio niitten leikkaamisesta hyötyy. Velkainen omakotitaloasuja ei ole oikeutettu toimeentulotukeenkaan, joten siihen kohdistuvat leikkaukset ei hetkauta myöskään.

Meillä teini hakee kesätöitä ja niillä ostetaan pyörät, kännykät ja liput lintsille, jos siltä tuntuu. Samalla poistuu se tylsyyskin. 

 

Vanhemmat ovat elatusvelvollisia kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Sinusta on ok, että lapset maksavat omat perustarvikkeet itse?No onhan tuokin eräänlainen selvitymiskeino säästää omaa mieltään siitä, että ei pysty lapselleen tarjoamaan edes elatusta. Tuolla tavalla ajattelevat eivät näe sitten varmaankaan mitään ongelmaa lapsityövoimassakaan vaan varmaankin kannatatte sitä? Lapset koulusta pois ja töihin vaan, kun töi

Anteeksi, mutta mistä lähtien linnanmäki, hienon merkkinen pyörä, merkkivaatteet tai iphone on ollut perustarvike?

Meillä vanhempia on yksi, koska toinen sairastui ja on nyt laitoksessa. Minä olen pienituloinen ja konkurssiin menneen yrityksen vuoksi myös velkainen. En tiedä mitä muut opettaa lapsilleen, mutta minä opetan elämän realiteetit: omaan tulotasoon voi vaikuttaa säästämällä ja tekemällä töitä. Ehkä joillekin nuorille kesätyöpalkat on karkkirahaa, mutta toisille niistä maksetaan hienot luurit, mopot, keikkaliput festareille tai reissu ulkomaille. Eikä nämä asiat ole mikään perusminimi, jonka jokainen saa perusoikeutenaan niinkuin joku ilmeisesti tosissaan luulee. Ei. Perusminimi on:

koti: siellä joku oma ja turvallinen, puhdas tila, jossa nukkua sekä levätä ja säilyttää omia tavaroita

ehjät ja puhtaat, säänmukaiset ja sopivan kokoiset vaatteet

Hygieniatarvikkeet

terveellinen monipuolinen ruoka

Turvalliset, luotettavat ja välittävät aikuiset

Mahdollisuus harrastaa ja nähdä ystäviä

Käydä koulua ja saada tarvittava tuki koulunkäyntiin

Terveydenhuolto ja lääkkeet

Perustarvike on näköjään jollekin vähän vieras käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme eläneet vähävaraisuudessa lähes koko lasten lapsuuden. Eikä tarvitse tulla länkättämään siitä, miten lapsia ei pitäisi tehdä köyhyyteen. Oltiin ihan keskituloisia, kun lapset syntyivät, kunnes me molemmat vanhemmat sairastuimme peräkkäin, vakavasti. Tiedostan, että olemme eläneet yhteiskunnan turvaverkon varassa tukevasti. 

Tiukkaa oli ja on, mutta lapset ovat nyt jo aikusia. Omaksi ansiokseni en voi paljon ottaa, mutta pois kotoa asuvat opiskelevat lapseni ovat erittäin tarkkoja rahankäyttäjiä. Ovat lapsesta asti olleet hyvin säästeliäitä ja selvinnevät korkeakouluopinnoistaan ilman opintolainaa. Vanhempi lapsi sai töitä, nuorempi saa vielä kuntoutusrahaa. 

Kun lapset olivat pieniä, niin heille suuri elämys oli se, että pääsivät Prismaan. Meillä ei ollut autoa ja asuimme kaukana keskustasta. Kerran vuodessa pääsimme huvipuistoon ja hotelliin yöksi, ku

Niin, no, muoti ja muoti. Lapsi oli itsetuhoinen ja puoli vuotta psykiatrisella. Silloin viimein suostuttiin tutkimaan ja autismikirjolla hän on. Lisäksi syömishäiriö, vaikea lukihäiriö, paha atopia ja kroonistunut migreeni. Kiljuisin riemusta ja vaikka maksaisin, jos hän olisi terve. Saa nyt terapiaa ja saa tosiaan kuntoutusrahaa lukio-opintoihin. Älyssä hänellä ei ole mitään vikaa, mutta kuormittumistaipumus on. Työnteko opiskelun ohella on aivan poissuljettu vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Toki nämä pienituloiset vanhemmat voisivat aktivoitua jo viimeistään maaliskuussa miettimään tuleva kesää, esim olisiko mahdollista ehdottaa lapsen kaverin vanhemmille, voisiko oma lapsi tulla heidän kanssaan viikoksi mökille mummolaan tms, ja vastaavasti te voisitte sitten ottaa tämän kaverin viikoksi teille yökylään ja tehdä kivoja asioita kaupungissa jne.

Ongelma ei lopulta ole resurssien vähyys, vaan resurssien organisointi. Jos vähävaraiset vanhemmat yhdistäisivät voimansa, niin aina jostain perheestä löytyy jtn harrastevälinettä ja toisesta taas jtn muuta.

Tähän saa aina vastauksen että "no kun ei ole ketään kaveria, tuttuja tai sukulaisia", mihin voikin sitten vaan todeta että olisiko asiaan aika tehdä pikainen muutos. Vanhemmat harjoittelemaan sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyttä ja eikun tuumasta toimeen järjestämään vähävaraisten perheiden kesätekemisiä joissa jokainen kantaa kortensa kekoon ja yhdessä tekem

Minulla on sairas lapsi ja sähkölämmitteinen talo. Tammikuussa kelataksit ja lääkemaksukatot nollautuu eli maksamme kalliita lääkkeitä ja kyytejä lääkäriin/ kuntoutukseen ainakin toukokuulle saakka, jolloin maksukatto ainakin toisessa tulee täyteen. Lisäksi tammi-helmi-maaliskuu on kalleinta sähkölaskuaikaa. Ei kaikilla ole toivoakaan säästää kesäksi ylimääräistä. Jouluksi onnistumme säästämään jotain, kun loppuvuodesta on rahallisesti helpompaa. Ruokakin on kesällä/syksyllä halvempaa.

Jos olet köyhä. ÄLÄ tee lapsia please!

Vierailija kirjoitti:

Jos olet köyhä. ÄLÄ tee lapsia please!

KUN tein lapset asuimme rivitalossa, kävimme töissä ja meillä oli varaa. Oli ihanat isovanhemmat, joista tuki ja turva. Olimme nuoria ja naiiveja.

Nyt olen kahden teinin yh, joista toinen on kehitysvammainen. En voi tehdä 100% työaikaa. Mies jätti meidät ja on perustanut uuden perheen. En edes tiedä missä hän nykyään asuu. Isäni on sairastellut paljon ja äitini on työkyvytön. Siskoni muutti perheineen ulkomaille ja veljelläni on alkoholiongelma. Tätä en voinut ennustaa 17-vuotta sitten, kun tulin raskaaksi. Silloin luulin kaiken menevän ihan toisin. 

Minulla on tuttu, joka tuli teininä raskaaksi. Hän jätti lukion kesken ja hänestä tuli yksinhuoltaja vauvalleen. Nykyisin hän on menestynyt asianajaja, asuu hulppeassa talossa uuden miehensä kanssa. Heillä on yhteisiäkin lapsia. Nyt jo tosin aikuisia. Sieltä pohjalta voi myös nousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olen varaa lapsiin, ei kannata hankkia lapsia.

 

Yksinkertaista.

Ja sitten kun vain keski-ja isotuloiset tekevät lapsia, niin toki näistä lapsista tulee tämän yhteiskunnan pienituloisia puurtajia; roskakuskeja, sairaala-apulaisia, siistijöitä, keittäjiä, puistotyöntekijöitä jne. Eikö niin? 

Lapsiin on voinut olla varaa silloin kun niitä on laitettu alulle. Taloudellinen tilanne voi muuttua perheessä radikaalisti esim. työttömyyden tai sairastumisen myötä. 

Joskus näin, pääosin tilanne on ollut kehno jo pitkään ja siitä huolimatta niitä lapsia on tehtailtu. Tuo on se argumentti johon aina vedotaan, sama kuin keuhkosyövästä puhuttaessa vedottaisiin tupakan sijaan pienhiukkasiin.

 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet köyhä. ÄLÄ tee lapsia please!

Kun tein lapset, olin tukevasti keskiluokkainen, vakityöpaikassa, samoin mies. Ensin sairastuin minä, vakavasti ja kun jotenkin toivuin työkuntoiseksi, niin sairastui puoliso, vakavasti. Hän ei toipunut työkuntoiseksi, vaan olin omaishoitaja. Syöksy köyhyyteen oli nopea ja ennustamaton.