Veloja on nykyään hirveä määrä

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1975, ja aina tiesin etten tahdo lapsia. Eikä kaduta nyt viisikymppisenä.

Jos elät iäkkääksi, sulla ei ole ketään perään katsojaa. Tuota minun ystäväni suree. On surrut siitä asti, kun ei onnistunut saamaan yrittämäänsä lasta. 

Tämä ystäväni on katsonut jo vanhempiensa perään ja toimii ammatissa, jossa valvotaan terveydenhoitoa. 

Vaikka olisi paljon läheisiä ystäviä, niin jos elää vanhaksi, ne ystävät ovat myös vanhoja eivätkä enää voi auttaa. Puhun siis hoivan hommaamisesta ja sen varmistamista säännöllisesti, että hoiva on sopivaa. Siis esim kipulääkitys ja muut avut riittäviä. 

Joillain on sisarusten lapset, jotka hoitavat tätä virkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vela-aihetta sivuten itse tiedän muutamia +30 v neitsytnaisia ja poikuus on varmasti tallessa monella aikamiehellä. Tää on jotenkin korostuneesti nykyajan ilmiö myös, toisilla on ne +100 "bodycountit" ja toisilla ei yhtään. Nuoret ihmiset on jotenkin jakautuneet kahteen ääripäähän.

Bodycounteista paskaa jauhavat ääliöt on neitsytpoikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä lapsettomuusboomissa on kyse puhtaasti porukan laiskistumisesta. Hyvä kun jaksavat itsestään huolehtia ja moni ei jaksakaan. Ikääntyneet vanhemmat joutuvat tukemaan. Ollaan lumihiutaleita, herkillä, on masennusta ja neurooseja. Pelätään kaikkea. Ja homma naamioidaan "ympäristöteoksi". Itse olen neljä lasta kasvattanut yksinhuoltajana aikuiseksi, eikä ollut varaa tulla hulluksi. Velvollisuus kutsui.

Masennus on vakava sairaus johon sairastumista ei valita itse. Se ei ole jotain joka vain päätetään. Kommenttisi on niin törkeä että toivon sinun joutuvan polvillesi ja sairastuvan itse vakavaan masennukseen. Katsotaan sen jälkeen kuinka omavoimainen ja omahyväinen enää olet. Siperia opettaa sinuakin.

Masennus on tottakai vakava sairaus, eikä siihen valita sairastua muttamutta...Jostain syystä nämä diagnoosit ovat moninkertaistuneet pienessä ajassa. Toki niitä tutkitaan nykyään enemmän ja paremmin, mutta jos yhdellä koululuokalla joka toisella on joku diagnoosi niin kyllä se vähän oudolta kuulostaa.

Olen viime vuosina deittaillut paljon 35-40-vuotiaita miehiä ja moni heistä on juuri eronnut pitkästä (5-16-vuoden) suhteesta. Monella heistä on vauvakuume. Sitten kysyin yhdeltä mieheltä, joka oli vuosi sitten eronnut 16 vuoden avioliitosta, että miksi hän ei hankkinut lasta exän kanssa, vastasi hän, että "ei me koskaan edes puhuttu asiasta". 

Mä en ymmärrä sitä, että jos kumpikin on yli 30-vuotiaita, on hyvä parisuhde ja kohtuullinen taloudellinen tilanne, ja kumpikin haluaa lapsen, niin miksei vaan voi alkaa yrittää vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä lapsettomuusboomissa on kyse puhtaasti porukan laiskistumisesta. Hyvä kun jaksavat itsestään huolehtia ja moni ei jaksakaan. Ikääntyneet vanhemmat joutuvat tukemaan. Ollaan lumihiutaleita, herkillä, on masennusta ja neurooseja. Pelätään kaikkea. Ja homma naamioidaan "ympäristöteoksi". Itse olen neljä lasta kasvattanut yksinhuoltajana aikuiseksi, eikä ollut varaa tulla hulluksi. Velvollisuus kutsui.

Niin eli lopulta ne neljä lasta jäivät kokonaan äidin kasvatettaviksi. Kovin tyytyväinen et kuulosta tilanteeseen olleen.

Tämän takia moni nainen jättää lapset väliin nykyään - tiedostavat liian vahvasti että loppuviimein vastuu on aina naisella, mies voi lähteä milloin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1975, ja aina tiesin etten tahdo lapsia. Eikä kaduta nyt viisikymppisenä.

Jos elät iäkkääksi, sulla ei ole ketään perään katsojaa. Tuota minun ystäväni suree. On surrut siitä asti, kun ei onnistunut saamaan yrittämäänsä lasta. 

Tämä ystäväni on katsonut jo vanhempiensa perään ja toimii ammatissa, jossa valvotaan terveydenhoitoa. 

Vaikka olisi paljon läheisiä ystäviä, niin jos elää vanhaksi, ne ystävät ovat myös vanhoja eivätkä enää voi auttaa. Puhun siis hoivan hommaamisesta ja sen varmistamista säännöllisesti, että hoiva on sopivaa. Siis esim kipulääkitys ja muut avut riittäviä. 

Joillain on sisarusten lapset, jotka hoitavat tätä virkaa. 

Onpa itsekästä tehdä itselleen "perään katsoja". Eikä muuten ole mitään takeita siitä, että ne lapset katsoisivat perään sitten vanhana. Moni vanhus jää yksin lapsista huolimatta.

Ja veloja vielä kehdataan haukkua itsekkäiksi.

Minä olen vela ja olen myös ikisinkku tai siis sellainen etten ole koskaan ollut parisuhteessa. 

Lapsia en halua tälläiseen maahan, koko minun aikuisikäni eli koko 2000 luvun ajan tämän maan asiat on menneet vain surkeampaan suuntaan. Suomessa ihmiset on myös ilkeitä ,itsekkäitä ,tyhmiä ja epärehellisiä joten miksi tänne lapsia tekisin? 

Minun mielestä se on todella hyvä asia että nykyään voi olla vela ilman paheksuntaa, jos tänne tekisi lapsia niin se tekisi ihmisestä onnettoman ja miksi lapsia pitäisi tehdä jos niitä ei halua tehdä? 

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1975, ja aina tiesin etten tahdo lapsia. Eikä kaduta nyt viisikymppisenä.

Jos elät iäkkääksi, sulla ei ole ketään perään katsojaa. Tuota minun ystäväni suree. On surrut siitä asti, kun ei onnistunut saamaan yrittämäänsä lasta. 

Tämä ystäväni on katsonut jo vanhempiensa perään ja toimii ammatissa, jossa valvotaan terveydenhoitoa. 

Vaikka olisi paljon läheisiä ystäviä, niin jos elää vanhaksi, ne ystävät ovat myös vanhoja eivätkä enää voi auttaa. Puhun siis hoivan hommaamisesta ja sen varmistamista säännöllisesti, että hoiva on sopivaa. Siis esim kipulääkitys ja muut avut riittäviä. 

Joillain on sisarusten lapset, jotka hoitavat tätä virkaa. 

Yksin joutuu jokainen täältä lähtemään, on sivustaseuraaja sitten kuka tahansa tai ei kukaan. 

Mä luulen, että deittisovellukset vaikuttavat nykyajan parisuhteisiin, että yksinkertaisesti parisuhteet eivät kestä niin kauaa että vauvan hankkiminen tulisi ajankohtaiseksi. Deittisovelluksissa on kuitenkin niin valtavasti valinnanvaraa sinkuissa, että voi helposti vaihtaa kumppania jos alkaa kyllästyttää.

Niin? Minulla oli ihan kunnon narsistiäiti, ja päätin, että tämä tarina loppuu tähän. Samasta syystä veljeni on skitsoidi, eikä tietenkään ole koskaan seurustellut. On suuri siunaus maailmalle, ettemme jatka sukuamme.

Tunnut suhtautuvan ihmisiin kuin johonkin siitoskarjaan. Silloinkaan kaikkia eläimiä ei kannata käyttää suvun jatkamiseen.

t. vela

Vierailija kirjoitti:

Itse oon tiennyt aina etten lapsia halua, olen nyt siis 61v, ja suht saman ikäisissä kavereissa on myös useita ihan omasta tahdostaan lapsettomia. En yhtään ihmettele että nyt nuoret epäröi kun työelämä on mitä on ja muutenkin kaikin tavoin tulevaisuus näyttää aika synkältä. Varmaan itsekin ajattelisin ettei tällaiseen paskamaailmaan ainakaan lapsia jos valinta olis itselle ajankohtainen. 

Kun on ruma ja luonne hirveä, sen tietää. 

Harmi että velat on just niitä ajattelevia ihmisiä. Muut sitten lisääntyy liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela-aihetta sivuten itse tiedän muutamia +30 v neitsytnaisia ja poikuus on varmasti tallessa monella aikamiehellä. Tää on jotenkin korostuneesti nykyajan ilmiö myös, toisilla on ne +100 "bodycountit" ja toisilla ei yhtään. Nuoret ihmiset on jotenkin jakautuneet kahteen ääripäähän.

 

Myös nuorten miesten ja nuorten naisten arvomaailma on isossa kuvassa eritynyt merkittävästi. Erityisesti pienemmissä kunnissa ja maaseudulla. Naiset ovat liberaalimpia ja miehet jopa entistä konservatiivisempia. 

Tämäkin on varmasti yksi tekijä. Nuoret naiset haluavat pois pikkukaupungeista kun taas nuoret jäävät kun "täällähä mä oon aina asunu". Nuoria naisia ei kiinnosta punainen tupa ja perunamaa jossain peräseinäjoella kun taas monen miehen mielestä siellä on ihan hyvä. On tilaa korjailla autoja metsästellä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1975, ja aina tiesin etten tahdo lapsia. Eikä kaduta nyt viisikymppisenä.

Jos elät iäkkääksi, sulla ei ole ketään perään katsojaa. Tuota minun ystäväni suree. On surrut siitä asti, kun ei onnistunut saamaan yrittämäänsä lasta. 

Toisaalta , jos hankkii vain yhden lapsen, niin voi olla, että se lapsi muuttaa vaikka kauas ulkomaille aikuisena tai muuten on itse siinä kunnossa, ettei kykene olemaan avuksi. Sitten pitäisi ainakin kaksi lasta hankkia.

Mä luulen, että tulevaisuudessa tosi moni nuori aikuinen muuttaa ulkona töihin. Eihän täällä Suomessa ole mitään työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että deittisovellukset vaikuttavat nykyajan parisuhteisiin, että yksinkertaisesti parisuhteet eivät kestä niin kauaa että vauvan hankkiminen tulisi ajankohtaiseksi. Deittisovelluksissa on kuitenkin niin valtavasti valinnanvaraa sinkuissa, että voi helposti vaihtaa kumppania jos alkaa kyllästyttää.

En itse syytä deittisovelluksia vaan nykyään parisuhteessa ei ole pakko olla ja on hyväksyttävää erota. Nykyisin pystyy elämään myös hyvin ilman sitä vastakkaista sukupuolta koska esimerkiksi sukupuolirooleja ei ole. Kyllä tää on aikalailla kulttuurin muutoksen "syy". 

 

"Kukaan ei sinuakaan pakottanut tekemään lapsia. Turha uhriutua."

Olen kasvattanut yksin, äitinä, neljä lasta. En ole mikään uhri. Olen selviytyjä, etuoikeutettu pikemminkin, koska minulla on ollut voimaa ja päättäväisyyttä. Ja ihana perhe.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että deittisovellukset vaikuttavat nykyajan parisuhteisiin, että yksinkertaisesti parisuhteet eivät kestä niin kauaa että vauvan hankkiminen tulisi ajankohtaiseksi. Deittisovelluksissa on kuitenkin niin valtavasti valinnanvaraa sinkuissa, että voi helposti vaihtaa kumppania jos alkaa kyllästyttää.

Tähän en usko ollenkaan. Kyllä nykyäänkin on pitkiä suhteita. Niissä ei vaan enää lisäännytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1975, ja aina tiesin etten tahdo lapsia. Eikä kaduta nyt viisikymppisenä.

Jos elät iäkkääksi, sulla ei ole ketään perään katsojaa. Tuota minun ystäväni suree. On surrut siitä asti, kun ei onnistunut saamaan yrittämäänsä lasta. 

Tämä ystäväni on katsonut jo vanhempiensa perään ja toimii ammatissa, jossa valvotaan terveydenhoitoa. 

Vaikka olisi paljon läheisiä ystäviä, niin jos elää vanhaksi, ne ystävät ovat myös vanhoja eivätkä enää voi auttaa. Puhun siis hoivan hommaamisesta ja sen varmistamista säännöllisesti, että hoiva on sopivaa. Siis esim kipulääkitys ja muut avut riittäviä. 

Joillain on sisarusten lapset, jotka hoitavat tätä virkaa. 

Nykyään niin moni perheellinenkin kärsii yksinäisyydestä. On vanhuksia, joilla on useita lapsia mutta ei yhtäkään vierailijaa. On ihmisiä, jotka ovat eläneet parisuhteessa tai kasvattaneet lapsia ja silti kokevat, ettei heillä ole ketään, joka välittäisi. Eikö tämä juuri osoita, että pelkkä perhe ei ole tae yhteydestä tai turvasta?

Silti tämä "ei ole ketään katsomassa perään" -puhe toistuu kerta toisensa jälkeen lapsettomuuden keskusteluissa, ikään kuin se oikeuttaisi lapsettomien surun vähättelyn tai tekisi perheellisyydestä jonkinlaisen moraalisen ylivallan. Yksinäisyys ei ole välttämättä seurausta lapsettomuudesta tai perheettömyydestä, vaan siitä, että emme enää osaa olla toistemme turvana, vaikka olisimme kuinka "perheellisiä". 

Lapsi ei ole vanhuuden hoivasopimus. Hän on oma itsenäinen olentonsa, ei mikään tulevaisuuden turvavakuutus. Lapsi ei ole mikään väline jonkun toisen turvattomuuden paikkaamiseen. Se ei ole oikea syy tuoda uutta elämää maailmaan.

Eikö meidän pitäisi ennemmin rakentaa yhteiskuntaa, jossa ketään ei jätetä yksin, riippumatta siitä, onko hänellä lapsia vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että deittisovellukset vaikuttavat nykyajan parisuhteisiin, että yksinkertaisesti parisuhteet eivät kestä niin kauaa että vauvan hankkiminen tulisi ajankohtaiseksi. Deittisovelluksissa on kuitenkin niin valtavasti valinnanvaraa sinkuissa, että voi helposti vaihtaa kumppania jos alkaa kyllästyttää.

 

Tähän en usko ollenkaan. Kyllä nykyäänkin on pitkiä suhteita. Niissä ei vaan enää lisäännytä.

Miksi lisääntyä kun palkat on huonot? Hallitus on aina huono? Miksi lisääntyä kun ympäristö on huono? 

Miksi tehdä lapsia kun elämä on parempaa ilman lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1975, ja aina tiesin etten tahdo lapsia. Eikä kaduta nyt viisikymppisenä.

Jos elät iäkkääksi, sulla ei ole ketään perään katsojaa. Tuota minun ystäväni suree. On surrut siitä asti, kun ei onnistunut saamaan yrittämäänsä lasta. 

Tämä ystäväni on katsonut jo vanhempiensa perään ja toimii ammatissa, jossa valvotaan terveydenhoitoa. 

Vaikka olisi paljon läheisiä ystäviä, niin jos elää vanhaksi, ne ystävät ovat myös vanhoja eivätkä enää voi auttaa. Puhun siis hoivan hommaamisesta ja sen varmistamista säännöllisesti, että hoiva on sopivaa. Siis esim kipulääkitys ja muut avut riittäviä. 

Joillain on sisarusten lapset, jotka hoitavat tätä virkaa. 

Ei tuokaan välttämättä toimi. On paljon vanhuksia joiden lapset ei ole kiinnostuneita. Ja toisaalta on sekin väärin että vanhus hyppyyttää jälkikasvuaan, pitää itsestään selvänä että ollaan jatkuvasti palvelemassa.