Mistä metsän keskellä vastasyntynyt eläin tietää että ihmiseltä voi saada apua, vaikka ei olisi koskaan vielä sellaista nähnyt?
Vähän väliähän mm. hirven vasoja ja pikkukarhuja hakeutuu ihmisten luokse apua pyytämään. Mistä ne tietää että tuo kummallisesti kahdella jalalla toikkaroiva tyyppi varmaan pystyy auttelemaan? Vai hakeutuuko ne samalla tavalla vaikka suden tai rusakon seuraan? 🤔
Kommentit (15)
Yksin jäänyt eläinlapsi varmaan vain hakee nälissään ruokaa ja on oppinut että lähellä oleva hengittävä otus voi olla oma mamma, joka tulee ruokkimaan. Monethan syntyvät sokeina, eikä näkökyky muutenkaan nuorena pentuna ole hyvä.
Vastasyntynyt voi vaistomaisesti seurata ensimmäistä havaitsemaansa liikkuvaa otusta, olipa se emo tai vaikka metsäkone. Sen asiat ovat todella huonosti silloin, jos emo ei ole enää vastasyntyneen lähellä vaan mahdollisesti lähellä oleva ihminen on säikäyttänyt ja karkottanut sen.
En usko niiden hakeutuvan apua pyytämään, taitavat vain haahuilla ja sattumalta ihmisten luo päätyä. Yhtä lailla niitä varmasti eksyy metsään ja joutuu saaliiksi tai kuolee luonnollisesti. Luontaisestihan villieläimet välttelevät ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Yksin jäänyt eläinlapsi varmaan vain hakee nälissään ruokaa ja on oppinut että lähellä oleva hengittävä otus voi olla oma mamma, joka tulee ruokkimaan. Monethan syntyvät sokeina, eikä näkökyky muutenkaan nuorena pentuna ole hyvä.
Sokeina syntyvät eivät seuraa yhtään mitään, mutta esimerkiksi hirvenvasan on saaliseläimenä oltava jaloillaan pian syntymänsä jälkeen.
Pikkukarhut eivät ole enää vastasyntyneitä silloin, kun ovat ihmisen näkyvissä. Ne syntyvät talvipesiin hyvin pieninä. Ei myöskään ketut ja muut sokeina syntyvät eläimenpennut.
Mistä pieni vauva tietää osoittaa haluamaansa vaikka ei osaa vielä puhua.
Kai sä olet alkuperäisen bambin nähnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vastasyntynyt voi vaistomaisesti seurata ensimmäistä havaitsemaansa liikkuvaa otusta, olipa se emo tai vaikka metsäkone. Sen asiat ovat todella huonosti silloin, jos emo ei ole enää vastasyntyneen lähellä vaan mahdollisesti lähellä oleva ihminen on säikäyttänyt ja karkottanut sen.
Eikös sorsanpoikaset leimaannu vaikkapa näkemäänsä palloon ja seuraavat sitten sitä. Ei haittaa, vaikka pallo ei hengitä, ääntele tai tuota lämpöä.
Naurettavia ihmisen keksimiä satuja nämä "elänlapsi tuli pyytämään apua". Todennäköisesti emo on jättänyt poikasensa hetkeksi odottamaan ja ihminen sattunut polähtämään paikalle tulkiten tilanteen aivan väärin. Joka vuosihan näistä eläinsuojeluyhdistykset yrittävät muistuttaa, että eläinten poikaset pitää jättää rauhaan, ellei ne sitten ihan selkeästi ole loukkaantuneet tms. Toki "orpojakin" poikasia löytyy, kun ihminen itse ensin tappaa sen emon. Sitten somessa idiootit ihmiset sankoin joukoin hehkuttavat "ihanaa kun autoit!".
Eläimet ovat älykkäämpiä kuin luulemme. Koirakin pystyy hakemaan vieraan ihmisen apuun, jos sen isännälle on tapahtunut jotain, ja johdattamaan auttajan paikalle. Se ei yritä hakea vaikka toista koiraa avuksi, vaan nimenomaan ihmisen.
Samoinhan ihminenkin toimii. Hakee tarvittaessa apuun oikeanlaisen eläimen. Jos vaikka maalla jokin painava tavara päätyy ojaan eikä autoa ta traktoria ole käytössä, haemme paikalle tilan hevosen, emme kissaa tai kanaa.
Metsän eläimet kyllä pelkää ja välttelee ihmistä yleensä viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Eläimet ovat älykkäämpiä kuin luulemme. Koirakin pystyy hakemaan vieraan ihmisen apuun, jos sen isännälle on tapahtunut jotain, ja johdattamaan auttajan paikalle. Se ei yritä hakea vaikka toista koiraa avuksi, vaan nimenomaan ihmisen.
Samoinhan ihminenkin toimii. Hakee tarvittaessa apuun oikeanlaisen eläimen. Jos vaikka maalla jokin painava tavara päätyy ojaan eikä autoa ta traktoria ole käytössä, haemme paikalle tilan hevosen, emme kissaa tai kanaa.
Tämähän nyt on ihan loogista koirien ja ihmisten kohdalla, kun he ovat tottuneet siihen, että ihminen auttaa. Metsän eläin ei edes tiedä, että ihmisiä on olemassa.
Ei ne tule apua pyytämään vaan niillä ei ole vielä itsesuojeluvaistoa
Ei kannata mennä metsässä pikkukarhuja hoivaamaan, jossain lähistöllä on yleensä emokarhu joka ei siitä tykkää ollenkaan.
Jumala, joka asuu kaikessa elävässä, ohjaa heitä hengellään.