Apua, miten kestän näitä katseita? (Mies 58v, minä 23v)
Tapasin noin vuosi sitten aivan ihanan, karismaattisen ja menestyneen miehen. Hän on 58-vuotias, itse olen 23. Hänellä on oma menestyvä firma, ja hän sanoo, että minä olen tuonut hänen elämäänsä uutta virtaa ja iloa, "elämän toisen kevään", kuten hän itse asian ilmaisee.
Ongelma ei ole meidän suhteemme, se on täydellinen. Hän hemmottelee minua, matkustelemme (ensi kuussa Santorinille!), ja minun ei koskaan tarvitse murehtia raha-asioista. Hän pitää minusta huolta.
ONGELMA ovat muut naiset. Erityisesti ne keski-ikäiset, sanotaanko 45-60-vuotiaat.
Eilenkin olimme kivassa bistrossa syömässä ostereita ja juomassa samppanjaa, kun tarjoilija (joku ehkä 45v nainen) katsoi meitä koko ajan niin nyrpeästi ja tuomitsevasti. Kun mieheni tilasi meille toisen pullon samppanjaa ja sanoi vitsillä, että "prinsessalle vain parasta", sen naisen ilme oli ihan kauhea. Se oli niin selkeetä kateutta.
Tämä toistuu kaikkialla. Kaupassa, terassilla, kadulla. Saan jatkuvasti vihaisia ja sääliviä katseita naisilta, jotka selvästi ovat katkeroituneita omasta elämästään. Mieheni sanoo, että he ovat vain kateellisia, koska heidän oma elämänsä on jotain rivitalon pätkän maksamista ja sähkön hintojen vertailua, kun me elämme täysillä hetkessä.
Miten te muut, joilla on vanhempi menestynyt mies, kestätte tällaista? Onko kaikki keski-ikäiset naiset vaan näin katkeria, kun oma ukko istuu kotona kalsareissa ja juo kaljaa?
Ihan uskomatonta. En jaksaisi tätä jatkuvaa tuomitsemista.
Kommentit (93)
Eiköhän suurin osa pidä teitä isänä ja tyttärenä ja kaikki muu on sun mielikuvitusta. Ehkä jossain syvällä sisimmässäsi et ihan ole sinut asian kanssa itse.
PS. Kaikki näkee setämiesten provoyritysten läpi.
hanki omanikäinen mies :D t. Veera22
Vierailija kirjoitti:
hanki omanikäinen mies :D t. Veera22
Ootko kade?
Vierailija kirjoitti:
hanki omanikäinen mies :D t. Veera22
Miksi, kun tää on paljon parempi?
Niin no kyllä mun miestä ja tytärtäkin tuijotetaan ikä ero heillä 20 vuotta. Minä lyllerrän harmaa varpusena jäljessä niin huomaan ihmisten katsovan heitä. Liekö miettivät ovatko pari vai isä ja lapsi. Mitään nyrpeyttä en ole huomannut.
Oletko miettinyt asiaa: kymmenen vuoden kuluttua mies on seitsenkymppinen, sinä kolmekymppinen. Jos haluat ryhtyä omaishoitajaksi, niin siitä vaan. Mutta muista: sinäkin vanhenet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanki omanikäinen mies :D t. Veera22
Miksi, kun tää on paljon parempi?
Koska se on ihana herätä omanikäisen miehen vierestä.
Kukaan ei ole kateellinen rupsahtaneesta 58-vuotiaasta papparaisesta jolla on ap:n ikäisiä omia tyttäriä. Hyi saatana.
Taas joku Peräpösilön Markku haaveilee.
En jaksa lukea incelin satua otsikkoa pidemmälle. Poistoon.
Vierailija kirjoitti:
Niin no kyllä mun miestä ja tytärtäkin tuijotetaan ikä ero heillä 20 vuotta. Minä lyllerrän harmaa varpusena jäljessä niin huomaan ihmisten katsovan heitä. Liekö miettivät ovatko pari vai isä ja lapsi. Mitään nyrpeyttä en ole huomannut.
Joo en minäkään usko näihin juttuihin, että vanhemmat naiset katselisivat ja olisivat nyrpeitä.
Itse olin teininä ja parikymppisenä sellainen, että ällötti todella suuresti ajatuskin ikäeropareista, ja olisin todellakin katsonut halveksuen ja inhotuksen vallassa, jos olisin huomannut jossain jonkun nuoren mimmin vanhan papparaisen tai sedän kanssa. Mielestäni oli niin kuvottavaa, että joku nuori nainen voi alentua tuollaiseen.
Nykyään kolmikymppisenä ajattelen, että jokaisen oma asia eikä kuulu mulle.
Mitäs läksit, kituuta siinä kun olet siihen lähtenyt (*💩 provo muuten...)
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea incelin satua otsikkoa pidemmälle. Poistoon.
Tämä on ihan tosi juttu. Voisitko olla ilmiantamatta minun ketjua, kiitos.
Yäk, olen 55- vuotias nainen ja 58v miehet ovat setämiehiä, joihin en koskisi vaikka maksettaisiin.
Ehkä ymmärrät myöhemmin, että se "hemmottelu, suojelu ja yms." ovat hallintaa ja omistushalua. Maksan siis mielummin itse omat Santorinin- matkani.
Vierailija kirjoitti:
Yäk, olen 55- vuotias nainen ja 58v miehet ovat setämiehiä, joihin en koskisi vaikka maksettaisiin.
Ehkä ymmärrät myöhemmin, että se "hemmottelu, suojelu ja yms." ovat hallintaa ja omistushalua. Maksan siis mielummin itse omat Santorinin- matkani.
Vähän kuin kolmekymppiset sinkkuäidit ovat jo rummoja.
Ihana tarina aidosta rakkaudesta jota näkee niin harvoin enään nykyisin