Luokkaero parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen jo kolmannessa sukupolvessa (tällä tarkoitan molempia vanhempia), aika vaikea on jaksaa duunaritaustaisten miesten arvomaailmaa. 

Missä olet duunaritaustaisia miehiä oikein tavannut? Tinderissäkö? Nykyisin ollaan niin kuplautuneita, ettei toisenlaisista ympyröistä peräisin olevia ihmisiä oikein tapaa missään niin että heihin tutustuisi. Se että muutaman sanan vaihtaa oman kirvesmiehen kanssa ei vielä tarkoita, että hänet tuntisi. Hänhän on lisäksi siinä vielä ammattiroolissaan eikä vapaalla. Ap

Töissä tapaan. Monella akateemisella on duunarivanhemmat ja arvot sen mukaiset.

Niin se menee, että arvot menevät aika pitkälti lapsuudenperheen mukaan, vaikka jotkut oman lapsuudenperheen arvoista ja toimintatavoista irtisanoutuvatkin. Mutta osa menee automaattiohjauksella pohtimatta mitä lapsuudenperheen tavoista ja arvoista haluaa säilyttää ja mitä hylätä. (Yhtä lailla sama prosessi on mielestäni käytävä, vaikka olisi akateemisesta taustasta ollakseen oikeasti aikuinen - tietoinen siitä mitä lapsilleen tahtoo välittää ja mitä ei.) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kaikki ole ennen kaikkea yksilöllistä, riippuen ihmisestä eikä siitä onko itse tai taustaltaan akateeminen tai duunari.

Yleensäkin ihmisten jakaminen akateemisiin ja duunareihin on niin typerää ja turhaa.

Kuitenkin akateemisten perheiden ajanviettotavat poikkeavat suuresti duunarien ajanviettotavoista ja lasten harrastukset ovat usein aivan erilaisia. Autopajan tai postinlajittelukeskuksen duunareista lähes kaikki tupakoivat, mutta keskisuuren lukion lehtoreista ei välttämättä yksikään.

Aivan, lukiossa tupakoijia oli muistaakseni alle viisi prosenttia, tosin viime vuoden luvut taisivat hieman nousta. En tunne yhtää ainoaa ihmistä joka tupakoisi, en edes muista milloin olisin edes nähnyt kenenkään tupakoivan - mutta tupakointi on edelleen yleistä amiksessa ja vähän koulutettujan ja ansaitsevien parissa. Siinä yksi syy miksi vähiten koulutetut miehet kuolevat yli 10 vuotta aikaisemmin kuin paremmin koulutetut miehet. 

Eivät nämä erot todella tulisi esille, jos kaikki olisi "yksilöstä kiinni", vaan tutkiminen on ainoa keino millä tilannetta voitaisiin parantaa. Tupakoimattomuudessakin on tultu valtavasti eteenpäin 20 vuodessa. Muistan ajan, jolloin sairaalassakin sai tupakoida ja baari oli sinisenään savua. Sitä tupakoimattomatkin baarityöntekijät hengittelivät. Kansanterveydessä olisi paljon tekemistä ja siihen tulisi keksiä uusia keinoja, joilla valistaa ja motivoida erityisesti niitä, joita perinteinen terveysvalistus ei kiinnosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen jo kolmannessa sukupolvessa (tällä tarkoitan molempia vanhempia), aika vaikea on jaksaa duunaritaustaisten miesten arvomaailmaa. 

Missä olet duunaritaustaisia miehiä oikein tavannut? Tinderissäkö? Nykyisin ollaan niin kuplautuneita, ettei toisenlaisista ympyröistä peräisin olevia ihmisiä oikein tapaa missään niin että heihin tutustuisi. Se että muutaman sanan vaihtaa oman kirvesmiehen kanssa ei vielä tarkoita, että hänet tuntisi. Hänhän on lisäksi siinä vielä ammattiroolissaan eikä vapaalla. Ap

Ystäväni on myös tällainen akateemisesti kuplautunut mies. Akateemista sukua jo useammassa sukupolvessa ja kosketuspinta duunarimiehiin täysin olematon. Ainoa, missä pääsee enemmän jutuille on ollut baari. Kuvaa duunarimiesten maailmaa täysin vieraaksi maaksi. 

Baarissakaan ei kovin paljon enää käydä, nuoriso ei myöskään enää käytä juuri lainkaan alkoholia. Mihin maailma on oikein menossa! :D  Välillä oikeasti mietin, että ei oman ikäpolveni maailma ollut yhtään hassumpi, vaikka kaikki joivat alkoholia nuoresta, mutta myös tapasivat hirveän määrän muita nuoria ja ylipäätään ihmisiä, kun ei ollut nettiä. Kukaan ei voinut syrjäytyä kotiinsa näppäilemään nettiä, se ei olisi onnistunut, koska tukia saadakseen piti käydä täyttämässä papereita ja ruokaa saadakseen ei voinut woltata, piti lähteä ulos hoitamaan asioita. Kasari oli muutenkin hyvää aikaa olla teini, oli nousukausi, Berliinin muuri murtui, maailma näytti olevan menossa parempaan suuntaa. Nyt suunta on lähes joka asiassa huolestuttava. Ap

Niin se menee, että arvot menevät aika pitkälti lapsuudenperheen mukaan, vaikka jotkut oman lapsuudenperheen arvoista ja toimintatavoista irtisanoutuvatkin. Mutta osa menee automaattiohjauksella pohtimatta mitä lapsuudenperheen tavoista ja arvoista haluaa säilyttää ja mitä hylätä. (Yhtä lailla sama prosessi on mielestäni käytävä, vaikka olisi akateemisesta taustasta ollakseen oikeasti aikuinen - tietoinen siitä mitä lapsilleen tahtoo välittää ja mitä ei.) Ap

On tämäkin aikakausikysymys myös. Kun olin itse nuori seitkytluvulla, eivät vanhemmat näytelleet monessakaan perheessä kovin suurta roolia. Esim. omat akateemiset vanhempani olivat koko ajan töissä, meillä oli hoitajia ja heti kun kynnelle kyettiin jäätiin siskon kanssa kaksin kotiin. Ei meillä siis mitään kirjallisuuskeskusteluita käyty, vaikka etenkin minä luin kaiken minkä irti sain. Monella samalla, suoraan sanottuna rikkaalla asuma-alueella ihan sama.

Muutamien kaverien koti teki suuren vaikutuksen, yhden kodissa vanhemmat oli poikkeuksellisen lämpimiä, fiksuja ja kivoja, toisen kodissa eivät koskaan yhtä aikaa kotona. Jne.

Nuoret ja lapset nyt olivat kuka mitäkin, joku poika tykkäsi lukemisesta ja toinen ei, vanhempiensa koulutuksien en muista siihen liittyneen. Osasta tuli osallistuvia isiä ja toisista ei.

Nykyään vanhemmat sopii leikkikaveritkin lastensa puolesta ja perhe-elämän kuplautuminen on ihan muuta kuin ajassa, jossa kaikki näki samat ohjelmat yhtä aikaa ja koulua käytiin vuosi kerrallaan oppien samat asiat.

Ap, kun käytät teoriasi pohjana tätä palstaa niin ymmärräthän, että aika samat ihmiset täällä kirjoittelee päivästä toiseen = aika pieni otos suomalaisista sittenkin. Sinutkin tunnistaa heti!

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee, että arvot menevät aika pitkälti lapsuudenperheen mukaan, vaikka jotkut oman lapsuudenperheen arvoista ja toimintatavoista irtisanoutuvatkin. Mutta osa menee automaattiohjauksella pohtimatta mitä lapsuudenperheen tavoista ja arvoista haluaa säilyttää ja mitä hylätä. (Yhtä lailla sama prosessi on mielestäni käytävä, vaikka olisi akateemisesta taustasta ollakseen oikeasti aikuinen - tietoinen siitä mitä lapsilleen tahtoo välittää ja mitä ei.) Ap

On tämäkin aikakausikysymys myös. Kun olin itse nuori seitkytluvulla, eivät vanhemmat näytelleet monessakaan perheessä kovin suurta roolia. Esim. omat akateemiset vanhempani olivat koko ajan töissä, meillä oli hoitajia ja heti kun kynnelle kyettiin jäätiin siskon kanssa kaksin kotiin. Ei meillä siis mitään kirjallisuuskeskusteluita käyty, vaikka etenkin minä luin kaiken minkä irti sain. Monella samalla, suoraan sanottuna rikkaalla asuma-alueella ihan sama.

Muutam

Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut. Nähdäkseni puhumme ihan samoista asioista. Olen puhunut aikakauden kasvatusmuodeista, jotka vaikuttavat myös - ne sekoittuvat perheen ja suvun kulttuureihin. Olen 70-luvun lapsi, kasarin teini, kaikki olivat tuolloin avainlapsia. Se että keskustelin kirjallisuudesta tarkoitti, että odotettiin pikkuvanhaa, kohteliasta käytöstä pienestä pitäen. Painotettiin itsenäisyyttä, vapaa kasvatus oli myös yksi esikuvista, se toimi kohdallani aika hyvin, muutin jo 15v. omaan kotiini, mutta tietynlainen muodollisuus ja etäisyys on myös suvun peruina suhteessa vanhempiin. Äitini piti kätellä vanhempansa illallispöydässä, kun heidät nähtiin ensimmäistä kertaa päivän aikana. Minullakaan ei ole mitään kapinavaihetta ollut, vaan otin vain entistä enemmän etäisyyttä teininä. He eivät kyllä elämästäni tienneet yhtään mitään ja asuivatkin välillä eri maassa. Nyt täytyy mennä, mutta muistan kyllä otsikon ja palaan. Ap

Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.

Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.

Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.

Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.

Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.

 

Minäkin olen teidään ikäisenne ja ei minun lapsuuteni muistuttanut teidän kertomuksianne. Minä kasvoin työväenluokassa pienessä teollisuuskaupungissa. Teollisuus oli vanhaa ja siihen kuului myös mestareita, ei pelkkiä liukuhihnatyöntekijöitä. Minun lapuudessani äiti oli kotirouvana pitkään, meni töihin, kun itse menin kouluun. Koulun jälkeen olin mummoloissa. Vanhemmat ottivat aktiivisesti osaa koulunkäyntiini. Isä kuulusteli englannin verbit ja preppasi kokeisiin. Köyhää oli. En pystynyt harrastamaan mitään maksullista. Keskiluokan lapsilla oli aivan toinen elintaso ja aktiivisempi elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.

Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.

Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.

Sivusta sen verran, että kiva seurata teidän keskustelua, mutta minua kyllä kiinnostavat ennen kaikkea ne yleistykset, ei niinkään yhden ihmisen kokemus, se ei ole mielenkiintoista.

Tasoero tuo on. Älkää naiset turhaan ottako liian kovatasoista miestä itsellenne

Vierailija kirjoitti:

Tasoero tuo on. Älkää naiset turhaan ottako liian kovatasoista miestä itsellenne

Eiköhän se nykyään ole toisin päin, naiset ovat kovemmin koulutettuja ja paremmissa hommissa ja duunari- ja konttorirottamiesten itsetunto ei sitä kestä. Eivät löydä enää paikkaansa perheessä, kun eivät voi räyhätä, että minä tänne rahat tuon vaan saavat rouvilta harrastusrahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.

Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.

Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.

Sivusta sen verran, että kiva seurata teidän keskustelua, mutta minua kyllä kiinnostavat ennen kaikkea ne ylei

No minua ei kiinnosta perusteettomat yleistykset. Eli juuri tuommoinen, että yhtään duunaria en tunne, mutta luulen, että semmoisia ne ovat. Jos puhutaan taas oikeista tutkituista faktoista, kyllä niistä pitäisi sitten lähteineen joku yhteenveto viitsiä tehdä, eikä roiskia, että en nyt muista mutta jossain joku tutkija oli sanonut.

Ja jos sitten yleistyksinä tosiaan pidetään sitä, mitä ihmiset tällä foorumilla valittaa niin ei kai meistä kukaan sitä nyt minään tieteellisenä totuutena pidä?

Duunarimiehet ovat muuttuneet valtavasti. On ihan globaali duunarimiesten murros menossa. Ne entiset hyväpalkkaiset duunarihommat ovat harvinaistuneet. Paperimies rakensi talon ja kesämökin ja elätti ylpeänä vaimon ja lapset. Tarjoilujamies ei siihen pysty. Samaan aikaan duunarimiesten asenne lukemiseen, kulttuuriin jne on muuttunut. Vanhat duunarimiehet lausuivat runoja kännipäissään. Nyt pysytellään erilaisissa reality show -tyyppisissä viihdemuodoissa eikä kotitalouksissa ole kirjan kirjaa. Myös asenne perheeseen ja vaimoon on muuttunut. Ei haluta elättää ketään, lapsia ei synny. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.

Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.

Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.

En ole näitä juttuja itse keksinyt, vaan Katriina Järvinen ja Laura Kolbe ovat julkaisseet useamman kirjankin aiheesta. Kyse siis ei ole minun teorioistani. Sattumoisin vain luettuani aiheesta lehtijutun, löysin täsmälleen samanlaista settiä täältä naisten kirjoittamana. 

Täällä oli muutama päivä sitten samaa aihetta käsittelevä ketju (ei minun aloittamani), johon laitoin useita linkkejäkin aiheeseen. Myös googlaamalla löytyy tutkijoiden juttuja siitä, miten luokkaeroja Suomessa todella on, toisin kuin tunnut uskovan. Eivätkä Järvinen ja Kolbe tietenkään ole ainoita, jotka asiaa ovat tutkineet. He vain ovat olleet esillä eniten. Siihen toiseen ketjuun taisin kirjoittaakin, että luokkaerojen näkymättömyys ehkä koskee enemmän pikkukaupunkeja, joissa suurin osa on keskiluokkaa ja seilataan alemman ja ylemmän luokan välillä sukupolvesta toiseen. Yläluokkaa ei käytännössä ole ja alaluokka on hyvin pieni. Sen sijaan pk-seudulla on nykyään jopa gheton kaltaisia alueita. Ja myös aiemmin nuoruudessa ja lapsuudessa alueet olivat eriytyneitä pk-seudulla, joskin oli myös leimallisesti keskiluokkaisia alueita. Ap

Ainakaan lukion kolmosella ei noita ala-asteen tyttöjä vokotella

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.

Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.

Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.

Ai niin, vielä se, että se että aikakausi vaikuttaa, ei sulje pois jotain muuta vaikutusta. Oli se sitten luokkaero tai vaikka politiikka. Toisessa ketjussa jo tästä tuli esimerkkejäkin, samalta aikakaudelta. Joku kirjoitti, miten kirjahyllyn avulla sijoitettiin perheitä johonkin lokeroon vasemmisto - oikeisto-akselilla ja kenties muunkin perusteella, kun taas omalla asuinalueellani ei ollut mitään sellaista. Koska kadulla asui vain yksi vasemmistolaisperhe. Politiikasta ei puhuttu mitään kenellekään, vain perhepiirissä (ainakin meillä).

Samanlaisuus on näennäistä, mielestäni se kertoo, että sosiaalinen liikkuvuus on ollut vähäistä eli liikutaan vain oman kuplan sisällä. Silloinhan eroja ei havaitse. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.

Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.

Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.

 

Minäkin olen teidään ikäisenne ja ei minun lapsuuteni muistuttanut teidän kertomuksianne. M

Aivan. Keskustelu palstallakin tuo esiin eroja. Itse asuin alueella, missä ei ollut isoja talousvaikeuksia ainakaan. Tosin en tiedä toiko lama siihen muutosta, tuolloin asuin jo pitkään omassa asunnossani ja olin nuori aikuinen. Aikakaudesta tunnistamme samaa yhtenäiskulttuurin ansiosta, nykyisin ei ole sitäkään, joten luokkaerot ovat paljon näkyvämpiä. Ei turhaan puhuta luokkayhteiskunnan paluusta, jos se koskaan poissa olikaan. Kasarilla hyvinvointiyhteiskunta oli huipussaan -  se on max. kymmen vuotta. Todella lyhyt aika. Ap

"Sivusta sen verran, että kiva seurata teidän keskustelua, mutta minua kyllä kiinnostavat ennen kaikkea ne yleistykset, ei niinkään yhden ihmisen kokemus, se ei ole mielenkiintoista."

Mua kiinnostaa liike yleistysten ja yksilöllisten kokemusten välillä. Tutkijat esittivät tyypillisiä piirteitä duunarikulttuurista ja alemmasta keskiluokasta sekä luokkaretkeilystä, jokainen voi verrata niitä yleistyksiä omiin kokemuksiinsa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoero tuo on. Älkää naiset turhaan ottako liian kovatasoista miestä itsellenne

Eiköhän se nykyään ole toisin päin, naiset ovat kovemmin koulutettuja ja paremmissa hommissa ja duunari- ja konttorirottamiesten itsetunto ei sitä kestä. Eivät löydä enää paikkaansa perheessä, kun eivät voi räyhätä, että minä tänne rahat tuon vaan saavat rouvilta harrastusrahaa.

Kyllä, nykyisin nainen voi hyvin olla miestä koulutetumpi, tämä näkyy tilastoissakin. Ja niin olen itsekin, vaikka olen vanhempaa sukupolvea. Mutta suomalaisnuorten koulutustaso on laskenut kuin lehmän häntä, olemme jo alle OECD-maiden keskitason reilusti, sekä naiset että miehet. Sekin kertoo luokkayhteiskunnan paluusta ja ehkä jopa hyvinvointiyhteiskunnan ideaalin murtumisesta. Ap

Tämä ketju ärsyttää sen takia, että selvästi se on aloitettu innostuneena jostain toisesta ketjusta, johon koko ajan viittaillaan tyyliin että nämä asiat on jo selitetty. Voisi laittaa sitten linkin ketjuun missä on asioita pohtinut eikä tässä antaa kuvaa, että muut on tyhmiä, kun eivät ole lukeneet sitä ja tätä.

Itse asiasta, kyse ei ole kuitenkaan ole minunkaan mielestä sinällään luokkaeroista, vaan ikäkysymys, eli tuota ihme junttiutta, jjossa haetaan jotain viiskytluvun naista on kyllä niin duunareissa kuin valkokauluksisissa nuorissa miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kaikki ole ennen kaikkea yksilöllistä, riippuen ihmisestä eikä siitä onko itse tai taustaltaan akateeminen tai duunari.

Yleensäkin ihmisten jakaminen akateemisiin ja duunareihin on niin typerää ja turhaa.

Yksilötasolla kaikki on yksilöllistä, mutta kun ryhdytään katsomaan isompia ihmisjoukkoja, löytyykin säännönmukaisuuksia. Esimerkiksi pariskuntien koulutustaso on useimmiten samankaltainen. Vähiten koulutetut ja ansaitsevat miehet ovat useimmiten perheettömiä sinkkuja. Jne. Onko mielestäsi turhaa pohtia mistä tämänkaltaiset asiat johtuvat ja mihin ne vaikuttavat? Esimerkiksi köyhyystutkimusta ei voitaisi tehdä, jos näitä tietoja ei kerättäisi ja analysoitaisi. Välitettavasti perheettömäksi jäämiseen liittyy valtavasti asioita, jotka eivät ole kiinni yksilöistä, vaan yksilöstä riippumattomista asioista kuten rakenteellisesta työttömyydestä, syrj

Pointti olikin siinä, että mikä merkitys nimenomaan sillä jaolla duunari/akateeminen on näissä. Esimerkiksi köyhyyteen ja yksinäisyyteen liittyy todella paljon muitakin tekijöitä kuin vain se, onko joku taustaltaan akateeminen vai duunari, esimerkiksi ylisukupolviset ongelmat on hyvin monisyinen asia, eikä niitä selvitetä vain tuolla jaolla.