Toivoin pitkään edes yhtä lasta, mutta nyt en ole enää varma...
Olimme IVF-hoidoissakin ja ne päättyivät tuloksettomina.
Viime aikoina olen työstänyt lapsettomuutta ajattelemalla hyviä puolia tässä tilanteessa ja huonoja puolia lapsellisessa elämässä. Ja olen alkanut päätymään enemmän siihen suuntaan, että ehkä ilman lasta on sittenkin parempi. Se tuntuu kyllä haikealta. Vauvan saaminen on todella kaunis asia, mutta lapsen kanssa eläminen asia erikseen. Lapsettomana on aikaa omille harrastuksille ja spontaanille tekemiselle puolison kanssa. Klisee, mutta totta.
Puolisollani on 6. luokkalainen lapsi (meillä puolet ajasta) ja mielestäni on aina ollut raskasta, että miten paljon lapsi roikkuu kiinni, ei keksi omaa tekemistä ja sitä pitäisi jatkuvasti olla järjestämässä. Seurata ruutuaikaa ja niin edelleen.
Nyt kun kohtaan tällaisia ajatuksia tavallaan odottamatta, pohdin, että kannattaakohan meidän lopettaa lapsen yrittäminen kokonaan? Vai pohditteko tekin tällaisia, vaikka halusittekin lapsen?
Kommentit (23)
Anteeksi jos erehdyn, mutta eikös ivf-hoidot olleet jo niitä "rankimpia" hoitoja?
Niin jos ne ovat jo päättyneet tuloksettomina, ja sinulla on ajatuksia ettei lapsen saaminen olisikaan niin "välttämätöntä". Niin mitä jos pidätte vaan ehkäisyn poissa ja katsotte mitä tuleman pitää?
Tuohon takertuvuuteen, oma lapseni on nelosluokkalainen, ja tosi harvoin valittelee minulle tekemisen puutetta. Kun en ole koskaan aloittanut sitä seremoniamestarina olemista, vaan kehottanut keksimään itse tekemistä. Kehittää luovuutta kun ei anna koko ajan valmista tekemistä eteen.
Näin se menee, mutta omaan lapseen suhtautuu eri tavalla kuin vieraaseen, joka tavallaan tulee omalle reviirille ja vie aikaa, vaikka et hyödy siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parin, kävivät pitkään hoidoissa tuloksetta. Nainen tuli raskaaksi aika pian sen jälkeen, kun lopettivat hoidot ja "lapsen yrittämisen". Voihan tuohon ottaa asenteen, että tulee jos on tullakseen. Elelee elämäänsä ja keskittyy muuhun.
Näistä olisi kyllä jännä saada joskus jotain tieteellistä tutkimusta. Itse en meinaa pätkääkään usko, että yrittämisen lopettaminen olisi se ratkaiseva syy. Vaan, että onko hoitojen avulla kuitenkin tapahtunut fyysisesti jokin muutos tms, joka sitten edistänyt raskauden alkamista?
Kuulemma kuusenkerkkävesi ja seesaminsiemenet auttaa....🤣🤣🤣🤣
Oon nii pahoillani teijänlaisten puolesta.
Meititki aateltiin et raskautumisessa menee kauan aikaa ja joudutaan johki hoitoihin, ku ollaa jo yli 32 veet molemmat ja pahkat! Toisesta kierrosta plussa. Että o ihmine tyhmä ku aattelee etukätee moisia ja vertaa muihin viel.
Voin vastata AP:lle äitinä, joka on saanut kaksi lasta IVF:n kautta. Lapsettomuudessa on tosiaan paljon hyviä puolia ja musta ajattelet ihan oikein, kun mietit, että elämällä on muutakin antoisaa tarjottavaa kuin lapset. Rahavarojen salliessahan IVF-hoitoja voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa, mutta jos yhtään tuntee, että täyttymyksensä voisi löytää muualtakin, niin ei ole väärin luovuttaa.
Rakastan omia lapsiani, mutta en ollut ikinä sillä tavalla lapsettomuudesta kärsivä, ettenkö olisi nähnyt elämää ihan hyvänä ilman lapsiakin. Oikeestaan jopa uskon, että eläisin nytkin onnellisempaa elämää ilman lapsia, silloin olisi huomattavasti enemmän aikaa harrastuksille ja ystäville. Kumpikin vaihtoehto, lapsiperhe-elämä / lapsettomana eläminen on hyvää, kun pysähtyy miettimään, miten saa elämästään omien arvojensa mukaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parin, kävivät pitkään hoidoissa tuloksetta. Nainen tuli raskaaksi aika pian sen jälkeen, kun lopettivat hoidot ja "lapsen yrittämisen". Voihan tuohon ottaa asenteen, että tulee jos on tullakseen. Elelee elämäänsä ja keskittyy muuhun.
Näistä olisi kyllä jännä saada joskus jotain tieteellistä tutkimusta. Itse en meinaa pätkääkään usko, että yrittämisen lopettaminen olisi se ratkaiseva syy. Vaan, että onko hoitojen avulla kuitenkin tapahtunut fyysisesti jokin muutos tms, joka sitten edistänyt raskauden alkamista?
Kaverini teki kolme lasta sen jälkeen kun lopettivat yrittämästä hoitojen jälkeen. Totesi, että ottaa vastaan kaiken, mitä on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parin, kävivät pitkään hoidoissa tuloksetta. Nainen tuli raskaaksi aika pian sen jälkeen, kun lopettivat hoidot ja "lapsen yrittämisen". Voihan tuohon ottaa asenteen, että tulee jos on tullakseen. Elelee elämäänsä ja keskittyy muuhun.
Näistä olisi kyllä jännä saada joskus jotain tieteellistä tutkimusta. Itse en meinaa pätkääkään usko, että yrittämisen lopettaminen olisi se ratkaiseva syy. Vaan, että onko hoitojen avulla kuitenkin tapahtunut fyysisesti jokin muutos tms, joka sitten edistänyt raskauden alkamista?
Varmaan stressi vaikuttava tekijä. Näin itse järkeilin asiaa.
sharia laki tulee, ovatko lapsesi valmiita? Rätit päähän tai tulee raippaa.
Jos ei tule ilman hoitoja niin johan sen järkikin sanoo ettei luonto teidän halua lisääntyvän. Tulee joku vaikeavammainen laitostapaus.
Vierailija kirjoitti:
sharia laki tulee, ovatko lapsesi valmiita? Rätit päähän tai tulee raippaa.
Ei tule Eurooppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parin, kävivät pitkään hoidoissa tuloksetta. Nainen tuli raskaaksi aika pian sen jälkeen, kun lopettivat hoidot ja "lapsen yrittämisen". Voihan tuohon ottaa asenteen, että tulee jos on tullakseen. Elelee elämäänsä ja keskittyy muuhun.
Näistä olisi kyllä jännä saada joskus jotain tieteellistä tutkimusta. Itse en meinaa pätkääkään usko, että yrittämisen lopettaminen olisi se ratkaiseva syy. Vaan, että onko hoitojen avulla kuitenkin tapahtunut fyysisesti jokin muutos tms, joka sitten edistänyt raskauden alkamista?
Kaverini teki kolme lasta sen jälkeen kun lopettivat yrittämästä hoitojen jälkeen. Totesi, että ottaa vastaan kaiken, mitä on tullakseen.
No, veronmaksajathan sen downin ja muut kehitysvammat maksavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sharia laki tulee, ovatko lapsesi valmiita? Rätit päähän tai tulee raippaa.
Ei tule Eurooppaan.
Et taida ymmärtää kuinka paljon mudslimet lisääntyvät ja kuinka paljon niitä raahataan Eurooppaan. Valkoinen vähemmistä itkee jo Briteissä, se on menoa nyt.
No onhan se elämä lapsen kanssa sitovaa verrattuna lapsettomaan elämään. Eikä ole pakko haluta lasta niin paljon, että jatkaa ja jatkaa hoitoja kunnes niitä ei anneta.
Ei se ole niin että lapsia tulee tai pitäisi tulla vain ihmisille, joiden elämän ainoa ja tärkein sisältö on vanhemmuus. Elämä on tosi monenlaista kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata AP:lle äitinä, joka on saanut kaksi lasta IVF:n kautta. Lapsettomuudessa on tosiaan paljon hyviä puolia ja musta ajattelet ihan oikein, kun mietit, että elämällä on muutakin antoisaa tarjottavaa kuin lapset. Rahavarojen salliessahan IVF-hoitoja voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa, mutta jos yhtään tuntee, että täyttymyksensä voisi löytää muualtakin, niin ei ole väärin luovuttaa.
Rakastan omia lapsiani, mutta en ollut ikinä sillä tavalla lapsettomuudesta kärsivä, ettenkö olisi nähnyt elämää ihan hyvänä ilman lapsiakin. Oikeestaan jopa uskon, että eläisin nytkin onnellisempaa elämää ilman lapsia, silloin olisi huomattavasti enemmän aikaa harrastuksille ja ystäville. Kumpikin vaihtoehto, lapsiperhe-elämä / lapsettomana eläminen on hyvää, kun pysähtyy miettimään, miten saa elämästään omien arvojensa mukaisen.
Hmm, lapsettomana täytyy kyllä sanoa, että siitä, että on aikaa ystäville tulee vain paha mieli, koska ystävillä, joilla on lapsia, ei oo enää aikaa sulle. Yritän kyllä löytää uusia, lapsettomia ystäviä, joiden pysymiseen voisi luottaa.
oletko ap mies vai nainen? Minkä ikäisiä sinä ja puolisosi olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parin, kävivät pitkään hoidoissa tuloksetta. Nainen tuli raskaaksi aika pian sen jälkeen, kun lopettivat hoidot ja "lapsen yrittämisen". Voihan tuohon ottaa asenteen, että tulee jos on tullakseen. Elelee elämäänsä ja keskittyy muuhun.
Näistä olisi kyllä jännä saada joskus jotain tieteellistä tutkimusta. Itse en meinaa pätkääkään usko, että yrittämisen lopettaminen olisi se ratkaiseva syy. Vaan, että onko hoitojen avulla kuitenkin tapahtunut fyysisesti jokin muutos tms, joka sitten edistänyt raskauden alkamista?
Varmaan stressi vaikuttava tekijä. Näin itse järkeilin asiaa.
Itse kärsin lapsettomuudesta liki kolme vuotta, ja raskaus alkoi spontaanisti vaikka todellakin stressasin ja yritystä oli jo hampaat irvessä. Mitään hoitoja ei oltu keretty saamaan, ettei ollut sekään auttamassa.
Yksi lapsettomuuden kipeimpiä puolia on se, ettei siihen voi oikein itse vaikuttaa. Unohtakaa kaikki höpöhöpö yrittämisen jättämisestä, kohtalosta ja ananasmehuista.
Ei kumpikaan elämänpolku ole välttämättä toista parempi. Hyvää elämää voi silti elää. Psykologisesti ajatellen, jos ei voi saada lapsia ja lapseton elämä alkaakin tuntua paremmalta vaihtoehdolta, sehän on vaan hyvä juttu.
Tiedän parin, kävivät pitkään hoidoissa tuloksetta. Nainen tuli raskaaksi aika pian sen jälkeen, kun lopettivat hoidot ja "lapsen yrittämisen". Voihan tuohon ottaa asenteen, että tulee jos on tullakseen. Elelee elämäänsä ja keskittyy muuhun.