Miksi jäisin tällaiseen suhteeseen
-mies tekee pitkiä työpäiviä iltaan saakka ja usein viikonloppuina ja lomilla. On vaikeaa saada mitään muuta elämään kuin työ.
-väsynyt ja valittaa paljon töistään, samat jutut toistuu vuodesta toiseen. Joudun usein kuuntelemaan asioita joita en voi muuttaa mitenkään. Käyttää minua pahan olon purkuun.
-kiukuttelee kun ei ole yhteistä aikaa. Sitten kun on, kiukuttelee jostakin
-ei ole mitään odotettavaa kun mitään mukavaa ei voi suunnitella
Tätäkö yhteiselämä on?
Kommentit (141)
Nykyään on oikeasti hyvin yleistä, että nainen elättää miestä. On se tietysti yleistä toisinpäinkin, mutta myös toisinpäin. Ja tähän päälle se, että nainen on se, joka maksaa arjen kulut, lasten tavarat jne., ja asunto on miehen nimissä.
Mitä itse saat suhteesta? Milloin on sinun vuoro valittaa tai puhua sinulle tärkeistä asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai jotain hyvääkin on?
On ollut mielenkiintoinen persoona ennen kuin työasiat ottivat vallan. On ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita kun oli aikaa sellaisille. On aidosti välittänyt minusta.
Ap
On varmaan olemassa muitakin mielenkiintoisia persoonia. Ei miehesi ole mikään uniikki lumihiutale maailmassa. Menittekö nuorena yhteen?
Tiedän, mutta taisin jo sanoakin, että en etsi uutta parempaa tilalle vaan olisin mieluiten kokonaan yksin. Ja emme olleet millään mittarilla nuoria. Mies oli yli 40 ja minä 36, olin ollut pitkässä avoliitossa ja kerran naimisissakin.
En etsi ketään muuta tilalle.
Yllärinä että mies ajattelee sinusta samoin: Miksi jäisi suhteeseen jossa toinen osapuoli ei jeesaa vaikeassa tilanteessa vaan kiukuttelee ja uhkailee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäät? Saadaksesi itse märehtiä suhdetta ja uhriutua?
Joskus on ollut hyviä aikoja ja jokin pienenevä toivo on, että tämä vaihe menisi ohi ja tasapainottuisi. Toivon, että olisi vielä jotain hauskaa joskus tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse saat suhteesta? Milloin on sinun vuoro valittaa tai puhua sinulle tärkeistä asioista?
Olen odottanut vuoroani ainakin viimeiset 5 vuotta. Mitään asiaa ei voi ottaa esille ilman, että mies murtuu ja alkaa sääliä itseään. Myöskään mistään mukavasta ei voi keskustella kun mies on katkera omasta vapaa-ajan ja rahan puutteestaan. Munankuorilla kävelyä.
Vierailija kirjoitti:
Yllärinä että mies ajattelee sinusta samoin: Miksi jäisi suhteeseen jossa toinen osapuoli ei jeesaa vaikeassa tilanteessa vaan kiukuttelee ja uhkailee.
En ole uhkaillut.
Olen sanonut miehelle suoraan, että en osaa auttaa. Olen sanonut, että ehkä hänellä olisi helpompaa yksin niin ei joutuisi aina pettymään minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäät? Saadaksesi itse märehtiä suhdetta ja uhriutua?
Joskus on ollut hyviä aikoja ja jokin pienenevä toivo on, että tämä vaihe menisi ohi ja tasapainottuisi. Toivon, että olisi vielä jotain hauskaa joskus tässä elämässä.
Eli yrität muuttaa miestä... Ei onnistu koskaan.ketöön ei voi rakastaa ylös tuollaisesta suosta.
Meillä oli noin. Mies teki kahta työtä ja oli rahan perään. Sitten aina väsynyt ja huonolla tuulella.
Totesin hänelle suoraan ettei näin voi jatkua. Että jos ei tajua polttavansa itseään loppuun niin sama se, mutta meidän suhde ei tätä kestä. Ei koskaan ollut aikaa ja jaksamista minulle ja lapsille. Pakotin valitsemaan meidät tai työ.
Mies lopetti kakkostyönsä. Jälkeenpäin huomasi miten uupunut oli ollut. Oli kyllä kiitollinen kun sanoin suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onko sinulla yhtään hyvää syytä jäädä tuollaiseen suhteeseen? Onko teillä yhteistä asuntolainaa, lapsia tms. mikä pitää teidät yhdessä?
Asumme vuokralla. Ei lapsia. Ei lemmikkieläimiä.
Eli olet vapaa lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai jotain hyvääkin on?
On ollut mielenkiintoinen persoona ennen kuin työasiat ottivat vallan. On ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita kun oli aikaa sellaisille. On aidosti välittänyt minusta.
Ap
On varmaan olemassa muitakin mielenkiintoisia persoonia. Ei miehesi ole mikään uniikki lumihiutale maailmassa. Menittekö nuorena yhteen?
Tiedän, mutta taisin jo sanoakin, että en etsi uutta parempaa tilalle vaan olisin mieluiten kokonaan yksin. Ja emme olleet millään mittarilla nuoria. Mies oli yli 40 ja minä 36, olin ollut pitkässä avoliitossa ja kerran naimisissakin.
Miten tuohon mahtuu PITKÄ avoliitto ja avioliittokin? Outo käsitys pitkästä.
Ihan hyvin voit etsiä uuden kodin itsellesi. Näyttää siltä että suhde on jo ohi. Samaa mul oli viimeiset ajat suhteessa. Töisyä tullessa alkoi vittuilu. Ja viikonloput meni ihan kaveri suhteena. Seksistä ei tietoakaan. Ukko odottaa että tajuat sen ite. Lähe heti kun voit. Tuo suhde on jo loppu.
Nopeesti selasin läpi, mutta eipä sulla taida olla tarpeeksi pros puolella. Eli kämpän hakuun vaan.
Anna vielä joku aikaraja ja mahdollisuus. Jos ei syyskuuhun mennessä ole tapahtunut mitään niin lähdet?
Morfiinipöllyissä kun pääsisi lähtemään niin se olisi kyllä kaikkein paras.
Lähde yksin johonkin hotelliin selvittämään ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Lähde yksin johonkin hotelliin selvittämään ajatuksia?
Ja Tinder laulamaan!
Milloin lähdet suhteesta?