Lue keskustelun säännöt.
Kun olit lapsi, oliko ravintolassa käyminen iso asia?
06.06.2025 |
Oliko se aivan arkipäiväistä vai ennemmin iso asia, jos pääsi ravintolaan syömään? Millaisia ruokia ravintolassa sai?
Kommentit (111)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä vieläkään ravintolassa syömisestä, onneksi kukaan ei voi enää pakottaa!
Äitienpäivänä käytiin vaan ravintolassa syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei käyty koskaan ravintolassa. Se oli vanhempien mielestä liian hienoa.
Oikeesti oli liian kallista.
Mun lapsuudessani 70-luvulla oli erittäin harvinainen juttu, vielä harvinaisempaa se, että lapset olisi otettu mukaan. En ole sitten koskaan oppinut nauttimaan ravintolassa syömisestä, laitan itse parempaa sapuskaa ja edullisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut ihmeellistä. Vähintään kerran viikossa käytiin, yleensä otin pihvin ja ranskalaiset, maustevoi oli tosi hyvää. Tämä kasarin alussa. Mun äiti ei laittanut ruokaa, joten siksi käytiin ulkona syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinänsä mikään iso juttu. Kivana juttuna muistan kylläkin. Saatettiin syödä matkustaessa ravintoloissa useampi viikko putkeen. Toisaalta perus arkena ei käyty usein edes pizzalla. Eli käytännössä syötiin ravintolassa vain jos juhlistettiin jotain tai jos oltiin muualla kuin kotona.
Oli se. 90-luvulla käytiin Rossossa ja se oli ikään kuin hienokin ravintolakokemus. Raxissa käytiin joitain kertoja isä ja me kolme lasta. Semmonen jäi mieleen jostain 90-luvun alusta, kun ravintolassa kulki nuori mies syömässä pöydille jääneitä tähteitä. Ainakaan heti ei kukaan henkilökunnasta häntä häätänyt ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isoäiti oli 1910-luvulla töissä ruokaravintolassa Tampereella.
Hän koki kaiken niin epähygieenisenä, ettei halunnut itse enää syödä kuin kotiruokaa.
Siis ruokaa tehtiin mahdollisimman halvoista aineista, laadusta viis. Bisneksen tuotto oli pääasia.
(Turussa vuosia sitten muistan, kun uutisoitiin, että joku kiinalaisravintola haki tarvikkeita kaupan biojätteestä.)
Lapsuuteni oli 1960-luvulla. Ei käyty. Omien lasten kanssa 1980-90 luvulla käytiin silloin tällöin pitseriassa tai muualla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei käyty koskaan ravintolassa. Se oli vanhempien mielestä liian hienoa.
Oikeesti oli liian kallista.
Tämä! Ei päästy ravintoloihin eikä edes pikaruokapaikkoihin. Mummoreissuilla ei päästy edes huoltsikalle vaan aina oli eväät mukana.
Vierailija kirjoitti:
Oli. Niin iso, että emme käyneet koskaan ravintolassa syömässä.
Olen syntynyt 1971.
Kotikylälläni(taisi kunnassamme olla 80-luvulla n. 3500 asukasta) ei edes ollut yhtään ruokaravintolaa.
9. luokan luokkaretkellä kävin ensi kertaa ravintokassa syömässä, muistaakseni pizzalla.
t: nimim. Assburger
Sama mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ihmeellistä. Vähintään kerran viikossa käytiin, yleensä otin pihvin ja ranskalaiset, maustevoi oli tosi hyvää. Tämä kasarin alussa. Mun äiti ei laittanut ruokaa, joten siksi käytiin ulkona syömässä.
Mitä te sitten muina päivinä söitte? Laittoiko joku muu ruokaa vai söittekö leipää tms?
Joskus käytiin ravintolassa. Ei ollut mitään viikoittaista tai edes puolivuosittaista. Yleensä syötiin erilaisia leikkeitä (samaa), kuten wieninleike, metsästäjänleike tai hawaijinleike erilaisilla perunavaihtoehdoilla.
Oliivia maistoin pitsasta ensimmäisen kerran kasarilla paikallisessa pitseriassa. Outo maku yllätti. En silloin ymmärtänyt hyvän päälle.
Joskus käytiin säästetyillä lounasseteleillä paremmissakin ravintolassa, jossa syötiin pidemmän kaavan mukaan.
Pidin enemmän kotiruosta ja rennommasta tunnelmasta. Kauhean jäykkää lapsen syödä ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei käyty koskaan ravintolassa. Se oli vanhempien mielestä liian hienoa.
Nakkikopilta kotivaran kärkkärit oli kova sana.
Oli iso juttu. Mutta koska vanhempani ovat suomalaisesti tyypillisiä kaikkea - ennen kaikkea lapsiaan - häpeäviä joo joo -tyyppejä, ravintolassa käynti meni kutakuinkin niin, että vanhemmat tilasivat juuri sen mitä tarjoilija suosittelee, eivätkä kuunnelleet meidän lasten mielipiteitä ollenkaan. Saimme siis eteemme jotain mistä emme todellakaan pitäneet, ja vanhemmat sättivät meitä häpeissään kun ruoka ei maistunut. Muutenkin hyssyttelivät vaikka oltiin ihan kilttejä. Parhaimmillaan he itsekään eivät pitäneet siitä mitä tilasivat, mutta eivät kehdanneet tilata mieluisampaakaan. Oli yleensä siis aika ahdistava kokemus. Tämä 80-90 -luvuilla.
En muista käytiinkö edes koskaan perheen kanssa ravintolassa syömässä. Eka pizzeriareissu oli joskus 80-luvun lopulla kun Ouluun tuli eka pizzeria. Siihen piti säästää pitkään että pääsin kaverin kanssa pizzalle
Ei käyty koskaan. Olen synt. 1969.
Matkoilla eväät tai syötiin sukulaisilla (jossa yötä, koska hotelliin ei menty).
Ekan kerran ravintolaruokaa vanhojen päivän illallisella. Pizzerian pizzaa 20-vuotiaana! Olikin aika vaikeaa alkaa käydä ulkona syömässä, ja valkeiden liinojen paikkoja välttelen edelleen. Nurkkapöytään, kiitos!