Kun olit lapsi, oliko ravintolassa käyminen iso asia?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin nuori niin naiset eivät päässeet ravintoloihin kuin seurassa.

Ei pidä paiikkaansa.

 

Sitten oli erilaisia baareja kuten ruokabaari ja bensurin baarit. Oli myös tanssiravintoloita mutta en tiedä miten toimivat. Näin siis 60-70-luvuilla.

Höpö höpö. Oot kuullut vaan.

N65

Hah, kun mentiin joskus nuorena baariin, niin tilattiin leikkelelautanen. Siinäkin oli jotain herkkua, jota ei yleensä kotona saanut. Kuka muistaa? Ainakin keitetty muna siinä oli ja ehkä siivutettua kinkkua tai makkaraa ja juustoa.

Kävin ensimmäisen kerran ravintolassa 19-vuotiaana, poikakaverin vanhempien maksaessa. Vuosi oli 1999. Ei käyty koskaan ravintolassa kun olin lapsi. Pizzalla kävin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana siskon kanssa ja hampurilaisaterian olen syönyt Rollsissa lukioaikana.

Lama-aikana tuo oli harvojen huvia. Ylipäätään kotiinkin ostettu ruoka oli hyvin yksinkertaista. Perunoita oli joka päivä.

Harvinaista herkkua oli 60-luvulla ja 70-luvun alussa. Ravintoloissa oli valkoiset pöytäliinat. Syötiin wienerleikettä ja muita leivitettyjä "pihvejä". Valion baarissa käytiin vähän useammin. Muistan ne jäätelöannokset!

Lähempänä isoa asiaa kuin arkipäiväistä. Mummolamatkalla käytiin muutaman kerran vuodessa Linnatuulessa syömässä ja se oli melkein yhtä juhlallista kuin ruotsinlaivan buffet. Enää ei ole kylläkään mitään mielikuvaa, millaisia ruokia silloin syötiin.

Minun lapsuudessani EI OĹLIT pikaravintoloita. Enkä muista, että olisimme käyneet ravintolassa syömässä. Tämä 80 luvulla

Nykyisin lapset ruokitaan pikaruokala kun Nyky vanhemmat eivät osaa tehdä kunnollista ruokaa.

Oli se spesiaalia. Oon syntynyt Espoossa -87 ja ravintolat oli joko Omenapuu, Kauniaisten Rosso, tai joko Tikkurilan tai Pukinmäen mäkkäri. Ei tosiaan ollut ravintoloita joka nurkalla, eikä niissä käyty viikoittain. Rossosta ja Omenapuusta muistan sen rasvan hajun, olisipa hauska päästä nuuskimaan sellaista taas. Ruuat taisi olla jotain kanakoria ja nakkeja ja oli ne varmaan hyviä.

Asuimme maalla lapsuudessani, joskus lähdimme, siskon ja äidin kanssa kaupunkiin  shoppailee, kävimme lounas paikassa syömässä, oli hienoa, söimme  arkista lihapullia ja perunamuussia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei käyty yleensä ravintolassa. Kerran mentiin äitienpäivänä ja vanhemmat kauhistelivat että hyi yök, katkarapuja. Aikuisena syönkin äyriäisiä hyvällä ruokahalulla. Näinhän se usein on köyhän lapsella, aikuisena haluaa ottaa kaiken menettämänsä takaisin.

Hyvä että sulle ei tarttunut nirsoilu!

Meille kanssa oli erityistä herkkua päästä ravintolaan mutta meidän vanhemmat antoi meidän kokeilla kaikenlaista, ihan parasta oli valkosipulietanat x)

Oltiin köyhiä. Ravintolassa käytiin lähinnä pizzalla.

En muista, että olisimme koskaan käyneet syömässä ravintolassa. Grilliltä saatettiin käydä hakemassa syötävää. Koulun luokkaretkellä taisin olla ensimmäisen kerran ravintolassa syömässä. Sitten lukiossa käytiin jossain pippaloissa luokan kanssa, tosin ei taidettu ruokailla, juomia vaan tilailtiin. Lakkiaisiltana käytiin koko koulun kanssa ravintolassa. Muista yhä kuinka yksi valitteli, että alkukeitto maistuu ihan pussi-katkarapukeitolta, hänellä oli kokemusta sen syömisestä tuo kevään ajalta.

Kasarin alussa, kun lähdin opiskelemaan, niin silloin tuli käytyä ravintoloissa syömässä. Yhdellä teekkarilla oli tiedot, missä paikassa saa ruokaa hyvällä hinta-laatusuhteella.

Olen 70-luvulla syntynyt ja lomamatkalla ulkomailla se syöminen ravintolassa joka ilta oli kyllä paras asia.

Oli iso juttu 80 luvulla. Ehkä pari kertaa vuodessa hyvällä tuurilla.

Olen syntynyt v.1951. Me kyllä kävimme muutaman kerran vuodessa ravintolassa syömässä. Lehtovaaraan mentiin aina koulujen päättymispäivänä, Eliteen isän tai äidin syntymäpäivänä.

Ravintoloissa on ikäraja. Aikoinaan jopa 24 v. Sittemmin on siitä laskenut. Ja sitten tulivat "perheravintolat".

Käytiin 80-luvulla Ruotsin risteilyllä ja meillä oli omat eväät mukana :D

Äiti teki joskus sellaista herkkujuomaa, että laittoi puolukkasurvosta, ja vähän sokeria ja rasvatonta piimää . Se surautettiin jollain koneella ja kaadettiin laseihin. Aika outoa, että se ei maistunut mitenkään happamalla, vaikka oli happamia ne ainekset, vaan oiekasti hyvältä.

Lähiseudun ravintolat oli lähes yksinomaan anniskeluun ja täten aina hiukan huono maine.Vasta sitten nuorena kaupungissa ja paikka lähinnä tehtaan lounas paikka kun kaverin faija oli tuolla töissä.

Oli iso juttu. Kävimme joka kesä ravintolassa, eli Esson baarissa syömässä perheen kanssa. Isä tarjosi ylijääneillä lounasseteleleillä. Valitsin aina vasikanleikkeen tai havajinleikkeen ja ranskalaisia. Tämä 80-luvulla. Itse kävin lukioikäisenä 90-luvulla  ekan kerran kaverin kanssa Mäkkärissä, kun kävimme Helsingissä.  Oli hienoa, mutta jännittävää, kun ei tiennyt, mitä tilata.

Mentiin Rossoon taksilla oopperavaatteet päällä. Mäkdonalssiin ei tarvinnut frakkia enää, puku riitti.