Kun olit lapsi, oliko ravintolassa käyminen iso asia?

Taisin käydä kerran, kun pappa täytti 50. 

Niin iso, ettei sellaista harrastettu. Omille lapsille se on aina ollut arkipäivää.

Oli isoa asia, muutaman kerran kävin sukulaisten kanssa lounaalla marketin lounaspaikassa. Esim. Anttilalla ja Ekamerketilla (myöhemmin Euromarket) yhteydessä oli lounaspaikka/kahvila. Perheen kanssa käytiin kasarin lopussa syömässä ravintolassa pari-kolme kertaa. Nousuksusi silloin.

Yleensä nakkikioskilla ja sekin harvinaista.

Oli iso juttu silloin 80-luvulla. Viikonlopun kohokohta oli kun käytiin niinkin yksinkertaisessa paikassa kuin Citykäytävän Carrolls tai jossain vähän "fiinimmässä" paikassa. Nykyäänkin käyn lapsen kanssa toisinaan ulkona syömässä ja hän rakastaa sitä. Usein pyytää itsekin, että mennään ravintolaan. Sushiravintolat on ainakin tällä hetkellä hänelle mieleen.

Joo. Ei melkein koskaan käyty. Etenkään äiti ei halunnut. Piti rahan ja ajan haaskauksena. Tulen hyvätuloisesta perheestä kylläkin, mutta äiti on aina ollut pihi ja askeettinen. 

Olihan se, ja onhan se vieläkin. Nyt 49-vuotiaana........eipä siellä tule käytyä kovin usein..........yleensä kävimme pizzeriassa, ja varsinkin, kun oli omat synttärit......ainakin silloin sai SS ilmapallon.............

Enemmän arkipäivää kuin iso juttu, mutta vähän vaihtelevasti välillä käytiin useammin ja välillä harvemmin riippuen varmaan rahatilanteesta. Kaupungissa taisi olla vain yksi pizzeria siihen aikaan, mutta käytiin muuallakin.

Olen moittinut jälkikäteen vanhempiani tuhlaamisesta, mutta kun toinen kuoli suht nuorena, niin ehkä oli hyvä, että nautti elämästä.

Käytiin ravintoloissa jo 80-luvulla perheen kanssa, mutta olihan se ns. "extraa" verrattuna omiin lapsiini jotka käyvät ravintolassa viikottain.

Olen syntynyt 83, ja keskiluokkaisesta opettajaperheestä. Kyllä kävimme ravintolassa silloin tällöin, ei se arkipäivää ollut, mutta useita kertoja vuodessa kuitenkin. Lehtipihvi ja ranskikset oli nuorempana herkkua. Jälkiruokaa saimme vain harvoin, se oli erityistilanne. Teininä kävin kavereiden kanssa myös Hesessä, vanhempani eivät sellaisesta välittäneet. Poikaystäväni kanssa söin myös ekaa kertaa huoltsikalla. 

Käytiin 1960-luvulla ainakin juhlapäivinä syömässä ravintolassa Tapiolassa Grilli Torossa ja Helsingissä monessakin paikassa.

Ja reissussa eniten. Saksassa söin ensimmäisen kerran grillattua kanaa, olisiko ollut 1963 ja seuraavana talvena Rovaniemellä poronkäristystä. Molemmista on kuva muistuttamassa.

Ei 70 luvulla pohjoos savossa pienellä paikkakunnalla varmaan ollu ees ruokaravintoloita tai jos oli joku 1 niin ei me käyty koskaan ravintolassa. Olisinkohannollut teini, jotain 13-14 kun kävin 3v vanhemman ystävän kanssa 1 kerran lähikaupungissa pizzeriassa. Muistan vieläkin sen reissun ja missä se ravintola sijaitsi. 

Oi niitä aikoja. 

En ole jäänyt mistään paitsi, kun katson viimeistä vuosikymmentä ja mitä nykyään lapset ja nuoret syö, tai mitä niille syötetään kotona ja kouluissakin, niin ole erittäin onnellinen että kasvoin puhtaalla lisäaineettomalla pääosin itse kasvatetulla ruoalla. Säimme paljon lihaa, kalaa, kasviksia, juureksia, marjoja ja oman puun omenoita. Itse tehtyä leipää ja muita leivonnaisia. Hedelmistäkin kaupoissa oli kai ollut lähinnä vain banaaneja ja appelsiinejä. 

Olihan se iso asia, niin iso asia että ei meidän perhe ravintoloissa käynyt. Yhden ainoa kerran muistan. Pienellä paikkakunnalla, jossa asuin 12-vuotiaaksi saakka oli yksi ravintola ja se oli niin "hieno" että siellä oli valkoiset pöytäliinat ja oikein pukeudettiin hienosti kun sinne mentiin. Ruoka oli joku rutikuivaksi paistettu leikkeenkäntty, keitetyt perunat ja höyrytetyt porkkanat ja parsakaali. Tai enhän minä tarkkaan muista, mutta jotain tuon tyylistä kammotusta se mielestäni oli.

Taisin olla 15, kun kävin ensimmäistä kertaa pizzeriassa. Se oli outoa ruokaa se. Hampurilaisravintolassa Suomessa kävin varmaan eka kerran kun läksin Helsinkiin opiskelemaan, ennen sitä vain 12-vuotiaana kun kävin sukulaisissa Lontoossa. Wimpy-hampurilaisravintolaan halusin siellä suunnilleen joka päivä. Snägärihampurilaisia toki söin Suomessakin jo ennen opiskeluvuosia. Ihan ensimmäiset hampurialaiset kotikylillä oli pelkkä sämpylä, pihvi ja ketsuppi. Saattoi olla lisäksi suolakurkkuja tai kurkkusalatti, en nyt ihan varmaksi sano.

Olen syntynyt 1963

Olen syntynyt 60-luvulla. Ainoat kerrat kun olen syönyt vanhempieni kanssa ravintolassa ovat omat hääni ja serkun häät.

Olin lapsi 60-luvulla, maaseudun perähikiällä. En tiennyt ravintoloita olevankaan. 

Ei me käyty ikinä ravintolassa käyty, oli se niin iso asia. Eikä nyt jo iäkkäät ja dementoituneet vanhempani koskaan oppineet käymään huoltoasemaravintoloita paremmissa paijoissa. Isälläni oli ehdoton kriteeri, että jos hän ajaa eikä voi olutta ottaa ruokajuomaksi, pitää saada punaista maitoa minkä hyvänsä ruoan kanssa. Sellainen ravintola, jonka listalla ei ollut maitolasi, ei vaan käynyt. 

Oli se. Maalta kun lähdettiin kaupunkiin isän kanssa viemään autonropposta pajalle niin hän vei minut aina syömään johonkin vähän parempaan ruokalaan. Ne oli juhlahetkiä.

- n69v-

Ei ollut. Isä sai lounasseteleitä töistä, muttei juuri käyttänyt niitä työpäivinä. Mentiin lähes joka viikko perheenä syömään ravintolaan yleensä sunnuntaisin. Tämä 70- luvulla. Isä vei mua ja siskoa myös Fazerille jäätelöannoksille. 

Normaalielämässä ei käyty koskaan. Joskus joku järjesti juhlat, yleensä 50 v. niin silloin käytiin ja tilaisuus oli yksityinen. Näin 60-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Isä sai lounasseteleitä töistä, muttei juuri käyttänyt niitä työpäivinä. Mentiin lähes joka viikko perheenä syömään ravintolaan yleensä sunnuntaisin. Tämä 70- luvulla. Isä vei mua ja siskoa myös Fazerille jäätelöannoksille. 

Jatkan: ihan pieninä mun lempiannos oli lihapullat ja ranskalaiset ja siskolla nauravat nakit ja ranskalaiset. Vähän isompina tykättiin lehtipihvistä. Pizzerioita ei tietääkseni ollut, käytiin sellaisissa pikku ravintoloissa.

Jyväskylässä oli kissaravintoloita (Topikatti, Kissanviikset, Katinhäntä) ja joissakin niistä söin pinaattikeittoa. Aina. Vaikka olisin voinut valita mitä tahansa.