Kun olit lapsi, oliko ravintolassa käyminen iso asia?

80-luvulla käytiin joskus kauppa reissun yhteydessä. Ei nyt mitään super erikoista, mutta semmoinen kiva asia, että aina sitä odotti, että mennäänkö sillä kertaa vai ei. Aikuisena on kyllä sikäli helpompaa, että voi vähän ennakoida. 

Kyllä kävimme joskus ravintolassa syömässä 80- ja 90-luvulla. Ei usein, mutta pari kertaa vuodessa. 

Meidän maalaiskaupungissamme 70/80-luvulla ei ollut kuin yksi tanssiravintola eikä sinne edes ollut lapsilla asiaa. Oli vain semmoinen asuntovaunutyyppinen grilli, siellä kävimme joskus. Pääsin ravintolaan lähinnä vain ulkomaan matkoilla.

Olen 70-luvulla syntynyt ja vanhempieni kanssa en käynyt ikinä ravintolassa, mummoni kanssa kävin muutaman kerran.

Riippuu ravintolasta. Jotkut huoltoaseman ravintolat, joissa kävimme joskus pitkillä automatkoilla, eivät tehneet niin suurta vaikutusta, mutta hienommissa paikoissa käyminen oli aina jossain määrin juhlava tapahtuma. Valitsin yleensä spagetti bolognesen tai pizza bolognesen.

Siihen aikaan ravintoloissa sai tupakoida, ja aloinkin yhdistää tupakan tuoksun juhliin. Tykkäsin tupakan tuoksusta. Omat vanhempani eivät polttaneet.

Ei ollut. Olen 60-luvun lapsi. Söimme ravintolassa sunnuntaisin. Ravintolaruokaa: pihviä ja ranskanperunoita.

Ysärin lama. Silloin ulkonasyöminen oli meidän perheessä vain erityisiä juhlallisia tilanteita varten, ja ulkona syöminen tarkoitti Mäkkäriä tai ABC:tä, ja myöhemmin teininä Rossoa. Nuorena aikuisena vasta opin siitä assosiaatiosta pois että nämä olisi jotenkin hienoa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Oli iso juttu. Kävimme joka kesä ravintolassa, eli Esson baarissa syömässä perheen kanssa. Isä tarjosi ylijääneillä lounasseteleleillä. Valitsin aina vasikanleikkeen tai havajinleikkeen ja ranskalaisia. Tämä 80-luvulla. Itse kävin lukioikäisenä 90-luvulla  ekan kerran kaverin kanssa Mäkkärissä, kun kävimme Helsingissä.  Oli hienoa, mutta jännittävää, kun ei tiennyt, mitä tilata.

Äidilläni oli lounasseteleitä mutta ei hän ikinä tarjonnut perheelleen niillä mitään vaan käytti itse ne.

Käytiin ravintolassa noin kerran vuodessa, kun mummo tarjosi ja paikkana tietenkin Rosso. Jossain välissä enokin käytti meitä ravintolassa kerran vuodessa (yleensä Rossossa, mutta Helsingissä) ja silloin se oli vuoden tapahtuma, odotettiin sitä päivää kuin kuuta nousevaa, laitettiin parhaat päälle jne. Muuten sitten Kotipizza tai Mäkkäri tosi harvoin.

Me emme käyneet koskaan ravintolassa tai nukkuneet hotellissa. Matkat tehtiin sellaiselle etäisyydelle että pääsi yöksi takaisin kotiin. Huoltoasemalla saatettiin syödä, ei koskaan siitä paremmissa paikoissa. Vanhempieni mielestä kaikki sellainen oli ja on mukamas turhaa mutta oikeasti eivät vaan taida uskaltaa.

Vanhempieni kanssa en käynyt koskaan ravintolassa syömässä, Mäkkärissä kävin kavereiden kanssa lukio ikäisenä mutta itselläni ei ollut varaa ostaa kuin pirtelö, äitini moitti että mikä se semmoinen paikka on että ranskalaisia syödään sormin eikä haarukalla ja veitsellä.

En minä nykyäänkään käy ravintolassa kuin korkeintaan kerran vuodessa. Jos vien perheen syömään, se on 150 euroa, ja se verottaa liikaa tilipussia, kun pitää kustantaa myös mukuloiden kalliit harrastukset ja maksaa asuntolainaa. Töissäkään en käy missään lounasravintolassa vaan syön eväitä. Keskituloinen olen. Ulkomaanmatkoilla joka toinen tai joka kolmas vuosi on eri juttu, silloin käydään ravintolassa, mutta Etelä-Euroopassa se onkin paljon halvempaa.

Vanhempani olivat ottaneet lainaa hienoon asuntoon ja kesämökkiin joten varmaankin lähes koko heidän pieni palkka meni velkojen maksuun, kotona sitten syötiin kitsaasti halpoja ruokia eikä todellakaan käyty ravintoloissa ja uusia vaatteita en saanut koskaan.

Pääsin ripille -90 ja rippijuhliin kutsuttiin vain kummit. Silloin mentiin paikallisen tuppukylän ainoaan lounasravintolaan syömään. Ei muistikuvia ruuasta, onneksi. Muutin kolmen vuoden kuluttua pois enkä ole palannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani olivat ottaneet lainaa hienoon asuntoon ja kesämökkiin joten varmaankin lähes koko heidän pieni palkka meni velkojen maksuun, kotona sitten syötiin kitsaasti halpoja ruokia eikä todellakaan käyty ravintoloissa ja uusia vaatteita en saanut koskaan.

Just näin. Pääasia että oli kalanruotoparketti ja honkamökki, isällä rahaa omiin harrastuksiin, uusiin autoihin ja matkoihin, Tekniikan Maailmaan sekä päihteisiin, mutta äidillä ja tyttölapsilla ei ollut varaa uusiin rintaliiveihin ja tamponeihin. Ei ollut isän ongelma. Jätän viimeisen sanan sanomatta.

Olen syntynyt 70-luvun lopulla. Me kävimme usein ravintolassa. Asuimme pienellä paikkakunnalla, jossa käytiin ravintolassa harvemmin. Yleensä ajoimme naapurikaupunkiin. Sen lisäksi että usein käytiin ravintolassa vanhempien ystävien kanssa, käytiin harvemmin ravintolassa isovanhempien kanssa esim. syntymäpäivinä.

Ei käyty lapsena ravintolassa. Pikku reissuilla syötiin eväät tienvarressa levähdyspaikoilla. Ei käyty edes huoltoasemilla syömässä, vanhemmat kävi vain ostoksilla siellä ja minä mukana haaveilin joskus pääseväni syömään sinne :) oli niin hyvä tuoksukin :). Ensimmäisen kerran olen syönyt ravintolassa 17v.

Olen syntynyt 1982 ja ravintolassa käyminen oli tosi harvinaista. Eihän meidän pienellä paikkakunnalla edes ollut yhtään ruokaravintolaa. Kerran lomamatkalla Kuopiossa käytiin Rossossa. Se olikin jännää. Huoltoasemilla saatettiin joskus poiketa, mutta ei siellä koskaan syöty. Eväät oli aina mukana. 1990-luvun lopulla tuli sitten meidänkin paikkakunnalle kebab-ravintola ja hampurilaispaikka. Silloin oli jo omaa rahaa käytettävissä jonkin verran sellaiseen. Omien lasten kanssa käydäänkin nykyään erilaisissa ravintoloissa 5-10 kertaa vuodessa. Enkä tarkoita mitään pikaruokapaikkoja, vaan osa aika kalliitakin paikkoja. 

Äiti säästi lounasseteleitä ja vei meidät lapset ravintolaan ehkä pari kolme kertaa vuodessa 70 ja 80-luvuilla, varmasti oli vuosia jolloin ei ikinä päästy.  Lehtipihvi tai vastaava ja ranskalaiset olivat varmaan parasta ikinä, ruokajuomaksi maitoa, muistan miltä maito maistui lämpimässä lasissa, joka oli tullut suoraan astianpesusta😁 Erityisiä hetkiä, kun se oli niin harvinaista. 

Ravintolassa käynti tarkoitti pizzaa ja edelleen vanhemmilleni pizzalla käynti on suurinta luxusta.