Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ominaisuudet ihmisessä herättävät muissa kateutta?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen niille ihmisille, jotka osaavat olla luontevasti muiden seurassa. Melkein kaikkea muuta voi opetella, mutta tuon taidon kanssa joko synnytään tai se jää puuttumaan.
Harmittaa, koska tuo on ehkä tärkein ominaisuus myös työnhaussa. Jos rinnakkain on useampi yhtä pätevä hakija, niin kyllä näistä valitaan se mukavin ja rennoin tyyppi.
Ehkä seuraavassa elämässä sitten..
Tuo on kyllä perseestä, että se tosiaan on ominaisuus, joka vaikuttaa työnhaussa. Koska olen itse sosiaalinen ja luonteva seurassa, en ollut koskaan tullut ajatelleeksi asiaa ennen kuin kuulin Liisa Keltikangas-Järvisen puhuvan asiasta. Hän puhui persoonallisuussyrjinnästä. Hyvistä sosiaalisista taidoista on etua tietynlaisissa työtehtävissä, mutta ei kaikissa, eikä varmaankaan edes useimmissa. Toki jonkinlaiset taidot on ihan hyvä olla, mutta esim. mä oon nyt työpaikassa, jos
Miksi vedät yhtäläisyysmerkit sosiaalisten taitojen ja puheliaisuuden välille? Tunnen monta ihmistä, jotka ovat jatkuvasti äänessä, mutta sosiaaliset taidot ovat olemattomat. Ja tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kohteliaita ja ystävällisiä kaikille, mutta eivät puhu paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tuhlata miehille elämää, kun huomaa että silmäkulmat rypistyy ja kroppa menee pilalle. Ei myöskään ole samanlaista arvoa enää, kun kaikki tärkeä on jo tehtynä. Arvostan itseäni, mutta vanheneminen harmittaa ja sen kieltäminen on jotenkin tekopyhää ihmisiltä. Kaikki nelikymppiset ovat muka niin innoissaan vanhenemassa aina.
No, musta elämä on nyt mukavaa. On perhe, on ihania ystäviä, on sukulaisia, harrastuksi, ihan ok työ, jossa kivoja työkavereita. En näe, miksi pitäisi haikailla menneitä tai pelätä tulevaa. Tulevaisuus tulee pelkäämättäkin. Useimmiten on aika seesteinen olo. En myöskään mieti sitä, mikä mun arvo on.
No jaa; mun ystävä kadehtii velattomuuttani ja pientä varallisuuttani sekä sitä, että olen aika kyvykäs tekemään asioita, jotka eivät häneltä onnistu.
Hän on velkajärjestelyssä oleva sähläri, joka riitaantuu ihmisten kanssa.
Minä käytännöllinen ja harkitseva, tulen kaikkien kanssa toimeen.
Hahaaa, mulla on melkein kaikki noi ominaisuudet 👸💅
Vierailija kirjoitti:
Aitous
Pitäisi olla itsestään selvää kun toisiin luotetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ikisinkkuna voin myöntää, että olen vähän kateellinen heille, jotka onnistuvat löytämään ja kohtaamaan -ulkopuolelta katsoen- helposti ja mutkattomasti itselleen ihmisen, jonka kanssa saattavat edetä parisuhteeseen. Ja jos suhde sitten jostain syystä tai toisesta päättyy, niin halutessaan löytävät ja kohtaavat melko pian uuden kumppanin.
En olekaan voinut välttyä aika voimakkailtakin itseinhon tunteilta ja itsesyytöksiltä kun ei oikein tiedosta, mikä itsessäni on, että juuri oma kohtaloni on ja on ollut aina se, joka kelpaa mahd kaveriski mahd. jopa ystäväksi mutta parisuhteeseen on haluttu ja halutaan edetä aina jonkun tosien kuin minun kanssani,
En halveksi kenenkään päätöksiä (, sikäli kun niillä ei pyritä loukkaamaan tai satuttamaan ketään) tai syytä kenenkään kumppanin valintaa; ei kenelläkään ole velvollsiuutta tai muuta vaatimusta elää ja olla parisuhteessa juuri minun kanssani; en itsekään olisi kenen tahansa kanssa valmis mutta silti välillä tuntuu raskaalta kun läheisyyden kaipuu puristaa koko kehoa. Mutta tuskin sitä epätoivoisuudellakaan lisään omaa kiinnistavuutani.
"Miksi vedät yhtäläisyysmerkit sosiaalisten taitojen ja puheliaisuuden välille? Tunnen monta ihmistä, jotka ovat jatkuvasti äänessä, mutta sosiaaliset taidot ovat olemattomat. Ja tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kohteliaita ja ystävällisiä kaikille, mutta eivät puhu paljoa."
En vetänyt yhtäläisyysmerkkejä sosiaalisten taitojen ja puheliaisuuden välille. Otin esimerkiksi ihmisen, jolla on heikot sosiaaliset taidot, ja hän sattuu olemaan hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miks ihmeessä??? Olen 46 ja rakastan elämääni vuosi vuodelta aina vain enemmän, kun nykyään saa olla äijiltä edes vähän rauhassa. Oletko siis tuhlannut elämäsi pelkästään miesten kautta elämiseen? Voi raukka."
Mä luulen, että viestin kirjoittaja on mies, joka haluaisi, että naiset eivät ajattele mitään muuta kuin että kelpaavatkohan he miehille.
No se selittäisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tuhlata miehille elämää, kun huomaa että silmäkulmat rypistyy ja kroppa menee pilalle. Ei myöskään ole samanlaista arvoa enää, kun kaikki tärkeä on jo tehtynä. Arvostan itseäni, mutta vanheneminen harmittaa ja sen kieltäminen on jotenkin tekopyhää ihmisiltä. Kaikki nelikymppiset ovat muka niin innoissaan vanhenemassa aina.
No, musta elämä on nyt mukavaa. On perhe, on ihania ystäviä, on sukulaisia, harrastuksi, ihan ok työ, jossa kivoja työkavereita. En näe, miksi pitäisi haikailla menneitä tai pelätä tulevaa. Tulevaisuus tulee pelkäämättäkin. Useimmiten on aika seesteinen olo. En myöskään mieti sitä, mikä mun arvo on.
Niin. Et mieti, koska sulla on ollut niin hyvä elämä. Ei kaikilla ole ollut. Silloin etenkin vanheneminen tuntuu sille, että tässäkö tämä kaikki oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miks ihmeessä??? Olen 46 ja rakastan elämääni vuosi vuodelta aina vain enemmän, kun nykyään saa olla äijiltä edes vähän rauhassa. Oletko siis tuhlannut elämäsi pelkästään miesten kautta elämiseen? Voi raukka."
Mä luulen, että viestin kirjoittaja on mies, joka haluaisi, että naiset eivät ajattele mitään muuta kuin että kelpaavatkohan he miehille.
No se selittäisi!
Ehkä sun päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsevarmuus.
Etenkin, jos joku on itsevarma vaikka hänen jonkun toisen mielestä pitäisi häpeillä itseään esim. ylipainon tai muun ulkonäkövirheen, puhevian tms. takia.
Joo epäilen näitä raivoavia ihmisiä kateellisiksi kun pitää haukua aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tuhlata miehille elämää, kun huomaa että silmäkulmat rypistyy ja kroppa menee pilalle. Ei myöskään ole samanlaista arvoa enää, kun kaikki tärkeä on jo tehtynä. Arvostan itseäni, mutta vanheneminen harmittaa ja sen kieltäminen on jotenkin tekopyhää ihmisiltä. Kaikki nelikymppiset ovat muka niin innoissaan vanhenemassa aina.
No, musta elämä on nyt mukavaa. On perhe, on ihania ystäviä, on sukulaisia, harrastuksi, ihan ok työ, jossa kivoja työkavereita. En näe, miksi pitäisi haikailla menneitä tai pelätä tulevaa. Tulevaisuus tulee pelkäämättäkin. Useimmiten on aika seesteinen olo. En myöskään mieti sitä, mikä mun arvo on.
Niin. Et mieti, koska sulla on ollut niin hyvä elämä. Ei kaikilla ole ollut. Silloin etenkin vanheneminen tuntuu sille, että tässäkö tämä kaikki oli.&nb
No minä puhun itseni puolesta aivan samoin kuin sinä puhut itsesi puolesta. Et varmastikaan koe, että sun pitäisi huomioida myös minut, kun kerrot suhtautumisestasi elämään? Ihan samalla tavalla minun ei tarvitse vastaavassa tilanteessa huomioida sinua.
häiriintynyt kakara on muille kateellinen mutta kääntää asian toisin. muun ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauravaisuus.
Jopa siinä määrin, että koetaan asialliseksi pilkallisesti imitoida. Mikä on todella ala-arvoista käytöstä.
"No minä puhun itseni puolesta aivan samoin kuin sinä puhut itsesi puolesta. Et varmastikaan koe, että sun pitäisi huomioida myös minut, kun kerrot suhtautumisestasi elämään? Ihan samalla tavalla minun ei tarvitse vastaavassa tilanteessa huomioida sinua. "
En ollut se, kuka väitti, että 40 vuotiaat ovat kaikki yleisesti ottaen tyytyväisiä elämään. No eivät ole, edes suurin osa varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tuhlata miehille elämää, kun huomaa että silmäkulmat rypistyy ja kroppa menee pilalle. Ei myöskään ole samanlaista arvoa enää, kun kaikki tärkeä on jo tehtynä. Arvostan itseäni, mutta vanheneminen harmittaa ja sen kieltäminen on jotenkin tekopyhää ihmisiltä. Kaikki nelikymppiset ovat muka niin innoissaan vanhenemassa aina.
Vaikka kuinka paljon tekemättä ja näkemättä! :D Nyt just niitetään sitä satoa, kun eka opiskeltiin ja sitten luotiin uraa ja nyt hommat rullaa niin, että vihdoin on yhtä aikaa sekä rahaa että vapaa-aikaa.
Mitkään silmäkulmat käy edes mielessä. Ketä ne kiinnostaa? Ketä varten niiden pitäis sileät olla?
Salilla käyminen, hyvä kunto ja pizzan syöminen herättää ainakin kateutta (poliiseissa). Samoin kaupungilla baareissa käynti herättää suunnattoman raivon, kateuttako?
Vierailija kirjoitti:
"No minä puhun itseni puolesta aivan samoin kuin sinä puhut itsesi puolesta. Et varmastikaan koe, että sun pitäisi huomioida myös minut, kun kerrot suhtautumisestasi elämään? Ihan samalla tavalla minun ei tarvitse vastaavassa tilanteessa huomioida sinua. "
En ollut se, kuka väitti, että 40 vuotiaat ovat kaikki yleisesti ottaen tyytyväisiä elämään. No eivät ole, edes suurin osa varmasti.
Mihin perustat väitteesi, että suurin osa ei ole? Onko suurimmalla osalla ollut huono elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miks ihmeessä??? Olen 46 ja rakastan elämääni vuosi vuodelta aina vain enemmän, kun nykyään saa olla äijiltä edes vähän rauhassa. Oletko siis tuhlannut elämäsi pelkästään miesten kautta elämiseen? Voi raukka."
Mä luulen, että viestin kirjoittaja on mies, joka haluaisi, että naiset eivät ajattele mitään muuta kuin että kelpaavatkohan he miehille.
No se selittäisi!
Ehkä sun päässäsi.
No ei tolle oikein muuta selitystä voi olla.
Pötyä.
Hyvä, terve itseluottamus. Itsevarmuus on jotain ihme öyhötystä, takki auki leuhottamista nenä pystyssä, esittämistä, feikkiä.
Itseensä luottava ei öyhötä vaan hänellä on todenmukainen käsitys itsestään ja kyvyistään sekä heikkouksistaan.
Hän hyväksyy itsensä ja muut.