Huonomman mummon , kai tämä kateus on?

Ystävä hyvä, käy mielessäsi läpi suhdettasi lapseesi.

Oletteko läheisiä? Millainen äiti olit? Annoitko vain katon pään päälle ja huolehdit materiasta, mutta henkinen yhteys jäi syntymättä?

Isoäiti ei voi olla lapsenlapsensa kanssa yhtään sen läheisempi kuin mitä on oman lapsensa kanssa. Äitiys ei ole marttyyrimaista uhrautumista ja passaamista, se on elinikäinen kiintymyssuhde joka rakennetaan elämän ensimmäisinä elinvuosina.

Sieltä se vastaus löytyy siihen miksi hoidat vaan koiria.

Äitini äiti jäi minulle aina etäiseksi, mutta hän ei ollutkaan tyttärensä kanssa lainkaan läheinen.

Isäni äiti taas huolehti loppuun asti pojastaan ja rakasti ehdoitta lapsen lapsiaan. Mummosta jäi ihanat muistot. Äidin äiti ei herätä mitään tunnemuistoa.

Oletko kysynyt asiaa pojaltasi?

Minä olen äärettömän iloinen, että minua ei haluta mukaan piikomaan lomamatkoille. Ihan tarpeeksi olen sivusta seurannut, kun nuorempi pariskunta viettää parisuhdelomaa ja yliväsynyt mummi/vaari yrittää pärjätä lastenlasten kanssa. Pahimmillaan asutaan jossain airbnb-huvilassa ja mummi/vaari kokkaa kylän supermarketista hakemistaan aineksista itselleen ja lapsenlapsille ruokaa, parisuhdelomailijat ajelevat vuokra-autolla pitkin lomakohdetta ja syövät ravintoloissa.

Minä en tosin ottaisi edes koiria vaivoikseni. Niille saa rahalla hyvän kennelpaikan.

Kyllä siihen syynsä on. Jos teillä olisi aidosti hyvät välit ja olisit mukavaa seuraa, niin miksi eivät pyytäisi sinua mukaan?

En voisi kuvitellakaan yhteistä lomamatkaa äitini kanssa. Ei vaikka maksettaisi. Niin vaikea ihminen, että kaikkien muiden loma olisi pilalla. Myös sisarukseni perheineen karttavat äitiämme viimeiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen syynsä on. Jos teillä olisi aidosti hyvät välit ja olisit mukavaa seuraa, niin miksi eivät pyytäisi sinua mukaan?

Kuka koirat hoitaisi? 

Vierailija kirjoitti:

En voisi kuvitellakaan yhteistä lomamatkaa äitini kanssa. Ei vaikka maksettaisi. Niin vaikea ihminen, että kaikkien muiden loma olisi pilalla. Myös sisarukseni perheineen karttavat äitiämme viimeiseen asti.

En kyllä veisi lemmikkejäkään hänen hoidettavakseen.

Tyttären äiti on usein läheisempi lapsenlapsille ja lapsen perheelle kuin pojan, asiaa on tutkittukin. Mutta silt minusta kuulostaa, että poikasi anoppi on aika poikkeuksellisessa asemassa, kun matkustaa yhdessä perheen kanssa eikä se välttämättä ole ihan mukavaa poikasi näkökulmasta? Poikkeuksellisen tiivis suhde äidin ja tyttären välillä, ei mitenkään tavallinen eikä minusta siksi kannata ottaa siitä paineita, että pitäisi olla samanlaista ollakseen hyvää. 

Olen itsekin samanlainen koiranhoitaja, mutta en edes haluaisi mukaan matkoille. Onko elämäsi muuten tyydyttävää ja kivaa? Voisitko sanoa, että olisi kiva, jos joskus tekisitte jotain minunkin kanssani, vaikka käytäisiin yhdessä ravintolassa syömässä (tai mitä nyt haluaisitkin), niin että he ymmärtävät olla sinua kohtaan huomioivampia. Minusta kuulostaa, että olet vähän turhan kiltti ja voit jäädä siksi jalkoihin, ihan vain siksi, että nuoret ovat ajattelemattomia eivätkä pysähdy ajattelemaan miltä sinusta tuntuu olla pelkkä koiratarha. Toki koiranhoito on sekin kunniatehtävä. Ei niitä kenelle tahansa anneta hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen syynsä on. Jos teillä olisi aidosti hyvät välit ja olisit mukavaa seuraa, niin miksi eivät pyytäisi sinua mukaan?

 

Kuka koirat hoitaisi? 

Vaikka se toinen mummo välillä. Kyllä koirille hoitopaikka löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Tyttären äiti on usein läheisempi lapsenlapsille ja lapsen perheelle kuin pojan, asiaa on tutkittukin. Mutta silt minusta kuulostaa, että poikasi anoppi on aika poikkeuksellisessa asemassa, kun matkustaa yhdessä perheen kanssa eikä se välttämättä ole ihan mukavaa poikasi näkökulmasta? Poikkeuksellisen tiivis suhde äidin ja tyttären välillä, ei mitenkään tavallinen eikä minusta siksi kannata ottaa siitä paineita, että pitäisi olla samanlaista ollakseen hyvää. 

Olen itsekin samanlainen koiranhoitaja, mutta en edes haluaisi mukaan matkoille. Onko elämäsi muuten tyydyttävää ja kivaa? Voisitko sanoa, että olisi kiva, jos joskus tekisitte jotain minunkin kanssani, vaikka käytäisiin yhdessä ravintolassa syömässä (tai mitä nyt haluaisitkin), niin että he ymmärtävät olla sinua kohtaan huomioivampia. Minusta kuulostaa, että olet vähän turhan kiltti ja voit jäädä siksi jalkoihin, ihan vain siksi, että nuoret ovat ajattelemattomia e

Kirjoitit niin nätisti että tuli kyynel silmäkulmaan, kun  vähän allapäin ja yöt huonosti koirien ollessa kämppiksinä.

Ihan oma häpeä ,kun ottaa koirat hoitoon. En ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tyttären äiti on usein läheisempi lapsenlapsille ja lapsen perheelle kuin pojan, asiaa on tutkittukin. Mutta silt minusta kuulostaa, että poikasi anoppi on aika poikkeuksellisessa asemassa, kun matkustaa yhdessä perheen kanssa eikä se välttämättä ole ihan mukavaa poikasi näkökulmasta? Poikkeuksellisen tiivis suhde äidin ja tyttären välillä, ei mitenkään tavallinen eikä minusta siksi kannata ottaa siitä paineita, että pitäisi olla samanlaista ollakseen hyvää. 

Olen itsekin samanlainen koiranhoitaja, mutta en edes haluaisi mukaan matkoille. Onko elämäsi muuten tyydyttävää ja kivaa? Voisitko sanoa, että olisi kiva, jos joskus tekisitte jotain minunkin kanssani, vaikka käytäisiin yhdessä ravintolassa syömässä (tai mitä nyt haluaisitkin), niin että he ymmärtävät olla sinua kohtaan huomioivampia. Minusta kuulostaa, että olet vähän turhan kiltti ja voit jäädä siksi jalkoihin, ihan vain siksi, että nuoret ovat ajattelemattomia e

Niin, sitten kun jotain ehdottaa, mummo siis pojan perheelle, sanotaan pian kipakasti, että älä sotkeennu meidän perheen asioihin. Suo siellä, vetelä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen syynsä on. Jos teillä olisi aidosti hyvät välit ja olisit mukavaa seuraa, niin miksi eivät pyytäisi sinua mukaan?

 

Kuka koirat hoitaisi? 

Vaikka se toinen mummo välillä. Kyllä koirille hoitopaikka löytyy.

Heillä on tiivis tytär-äiti suhde.  Muu loma siellä mummin kanssa myös.  Poika saattaa yksin hätäseen meillä  yön piipahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi kuvitellakaan yhteistä lomamatkaa äitini kanssa. Ei vaikka maksettaisi. Niin vaikea ihminen, että kaikkien muiden loma olisi pilalla. Myös sisarukseni perheineen karttavat äitiämme viimeiseen asti.

En kyllä veisi lemmikkejäkään hänen hoidettavakseen.

Ihan siitä syystä, ettei sitä uhriutumista jaksaisi kukaan. On ollut niiiiin raskasta tämän koiran kanssakin. Yhyhyyy. Enhän minä ole pystynyt edes nukkumaan.

"Kirjoitit niin nätisti että tuli kyynel silmäkulmaan, kun  vähän allapäin ja yöt huonosti koirien ollessa kämppiksinä."

Kiitos, ei sitten mennyt teksti hukkaan. Me koiranhoitajat taidamme usein olla niitä, joita pidetään itsestäänselvyyksinä. Mutta ei välttämättä tahallisesti, vaan ajattelemattomuuttaan. Voisitko ajatella pyytäväsi itsellesi niitä asioita, joita kaipaat? Minä pyydän tuliaisia, toivon myös palkaksi illallista, jonka lapsen perhe valmistaa ja myös tietsikan kanssa saan apuja. Ja jos haluat matkalle, niin ehkä voit pyytää pääsetkö seuraavan kerran sinä heidän mukaansa, niin näet, onko se oikeasti sitä, että vaimon äiti kokkailee siellä kaiket päivät ja siivoaa jälkiä :)

Ei tuohon ole välttämättä sen kummempaa syytä kuin että miniästä on mutkattomampaa olla oman äitinsä kuin anopin kanssa. Oman äidin kanssa voi olla vapaammin, kun taas anopin kokee henkilönä, jolle pitää antaa hyvä vaikutelma itsestään ja jonka vuoksi pitää siksi miettiä tarkemmin sanojaan ja tekojaan. Näin silloinkin, kun anopissa ei ole yhtään mitään vikaa.

Maksaisitko matkat itse ja matkustatko muuten? Ihmisillä on tosi erilaisia toiveita lomalla ja en itse lähtisi sellaisen henkilön kanssa, jolla ei olisi halua ja varaa maksaa matkaa ja jonka kanssa ei tietäisi olisiko lomatoiveet samantyyppisiä. Myös marisijoita en jaksa, vaan ihmisiä jotka on positiivisia. Helposti omakin fiilis menee jos joku haukkuu ruoat, lämpötilan ym.

Teetkö jotain muuta mukavaa sukulaisten kanssa, vai odotatko, että muut viihdyttää sinua?

Olen pahoillani että joudut vertaamaan omaa suhdettasi perheeseen. Se että sinua ei kysytä lomalle, ei tarkoita että olisit huonompi tai ettei sinusta välitetä. Yhteiset reissut ei vaan ole itsestäänselvyys ja syitä sille ettei sinua kysytä, voi olla monia, kuten syitä sille että toinen ihminen kysytään. Ehkä voisit itse joskus ehdottaa jotain pientä päiväreissua alkuun, esim huvipuistoon tai johonkin muuhun kohteeseen kotimaassa. Mielellään sellaiseen, jossa kuitenkin voisit viihtyä. Jos luot positiivista tunnelmaa ja olet hyvää seuraa, jää siitä hyvä muisto ja sen jälkeen sinuakin todennäköisesti kysytään johonkin. 

Jos taas et muutenkaan viihtyisi, älä vertaa itseäsi muihin. Aloita itse joku harrastus itsellesi joka tuo iloa elämääsi.

Riippumatta väleistänne, olet varmasti lapsellesi tärkeä. Ja ennenkaikkea on tärkeää että olet itsellesi tärkeä etkä arvota itseäsi vertailulla.

Tämä on vähän riskialtista, mutta mielestäni voisit ottaa asian puheeksi jossain vaiheessa (ei nyt juuri matkan yhteydessä ettei mene matka pilalle). Eli voisit joskus puhua pojalle ja miniälle, että sinua on joskus vähän harmittanut, kun sinua kysytään koiravahdiksi, ja toista munmoa mukaan matkalle.

Jos otat asian puheeksi, sinun pitää ehdottomasti osata tehdä se syyttämättä tai valittamatta, vaan keskittyen kuvaamaan sitä, että sinusta tuntuu joskus tuo ikävältä, mutta että ymmärrät, että tottakai he päättävät omista lomista ja lomaseurastaan ja se on ok.

Sitten sinun pitää olla riittävän kypsä kuuntelemaan avoimesti mitä he vastaavat, ja ehdottomasti olla reagoimatta siihen tunteella ettei tuosta ylly riita. Eli sinä pääset kertomaan omasta tunteesta ja ehkä kuulet, mitä he on ajatellut. Voi esimerkiksi olla, että lapsesi on saanut jostain käsityksen ettet halua matkustaa. Tai voi olla, että teillä on erilainen päivärytmi ja eri toiveet lomalle. Tai mitä vain.

Perheen mies, miten hän kokee nämä tiiviit äiti/tytär-suhteet? 

Matkalla monesti asiat kärjistyy jopa hyvien ystävien kanssa, jos on erilaisia odotuksia tai erilainen persoona. Yhteiset lomamatkat ei siis ole millään tavalla hyvien ihmissuhteiden mittari, vaan voi jopa olla, että jonkun rakkaan sukulaisen kanssa ei lähdetä matkaan, kun halutaan jatkossakin olla hyvissä väleissä, eikä riskeerata matkalla ihmissuhdetta.

Jos nyt koirien kanssa olo vähän rasittaa, niin oletko kuvitellut millaista ulkomaan matkalla on sukulaisten kanssa? Teinit saattaa valvoa myöhään, koko perhe saattaa haluta eri ruokaa ja tekemistä kuin sinä, majoituksessa voi olla jotain epämukavaa, esim kuumuus tai käytävästä kantautuvat äänet.

Oletko minkä verran matkustanut itse? Onko matkustaminen sinun unelma, vai tuleeko sinulle paha mieli siitä, että ajattelet erilaisen tilanteen kertovan mummojen tärkeydestä? Sitähän tässä ei kannata tehdä, vaan miettiä, millaista suhdetta sinä haluat rakentaa, ja mitä sinä haluat tehdä perheen kanssa. Tuntuisi, että matkustelu ei sitä ole, jos ette muutenkaan tunnu viihtyvän hyvin yhdessä.

Isosti tsemppiä. Varmasti samassa tilanteessa muitakin vähän harmittaisi, mutta et ole jäänyt paitsi jostain, vaan matkustus saattaisi jopa pahentaa välejä.

Toivon sinulle omia unelmiasi kohti kulkemista ja rohkeutta. Suunnittele itsellesi jotain kivaa tälle kesälle.