Lue keskustelun säännöt.
22 vuotta yhdessä,mieheni ei koskaan itkenyt eikä myöskään osaa lohduttaa toista joka itkee. Olen vasta nyt tiedostanut asian ja alkanut mie
04.06.2025 |
Onko tämä normaalia.
Kun mummoni kuoli mies tuntui lähinnä hämmentyvän itkemisestäni. Kun koirani kuoli melkein suuttui, että koiran takia itketään viikkoja.
Kun lapset olivat pieniä osasi kyllä kantaa ja keinuttaa itkevää vauvaa,mutta isompien lasten itkuun suhtautua tyyliin "eiköhän tuo nyt jo riitä".
Kun miehen isä kuoli,ei itkenyt mitään vaiheessa ja töni minua kiusaantununerna Kun hautajaisissa silmäni kostuivat vaikkei appi ollut mikään erityisen läheinen.
Ja nyt kun minulla epäillään kasvainta niin moittii siitä ettei kannata itkeä Kun ei tiedätä vielä mitään. Ei ole kertaakaan halannut eikä sanonut että kyllä me kulta tästä selvitään ym.
Nyt kun mietin mies kyllä etenkin suhteen alussa piti kädestä ja suuteli,muttei esim. Halannut.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä jos menee kerrankin itkemään naisen edessä niin kaikki kunnioitus häviää kuin sormia napsauttamalla. Naiset kyllä tykkäävät sanoa miten miehen kuuluisi näyttää tunteitaan, mutta jos näytät niin siitä ei ikinä seuraa mitään positiivista.
Vahvasti eri mieltä. 2 pitkää suhdetta kaatui just siihen etten koskaan näyttänyt tunteita. Olin perus karu jässikkä. Nykyinen suhde on ylivoimaisesti paras kun saan oikeasti olla tunteva ihminen.
Mies joka näyttää tunteensa ja herkkyyden ovat jotenkin ihana asia. Itse olen seurustellut miehen kanssa joka on tunteellinen, miten ihana onkaan nähdä mies joka ei peittele tunteitaan, saa olla herkkä ja itkeä. Tämä on myös auttanut minua näyttämään tunteita kun kielsin ne itseltäni ja nyt saan näyttää jopa ne heikot hetket ilman että saan negatiivisia kommentteja tai sättimistä miten "herkkä ja itkupilli olen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei ole hyvä. Miehen pitää olla juuri sellainen kuin nainen määrittelee, mutta kuitenkin muuttua tarvittaessa jos naisen mieli muuttuu. Jännittävästä ja vaarallisesta kiltiksi ja tunteelliseksi ja kaikkea siltä väliltä. Hormonitoiminnan ja mielenmaiseman pitää mukailla ja ailahdella synkronissa naisen kanssa. Muuten on kohtalona tulla ristiinnaulituksi vauvapalstalla ja saada ennen pitkää eropaperit kouraan.
Olen nainen enkä minäkään itke. Nuorempana itkin, varsinkin miehen takia, ihan liikaakin. Sitten päätin että nyt riittää. Itkemisestä saan vain päänsärkyä ja naama turpoaa.
Kovetin itseni jotenkin eikä enää edes itketä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Terveisin 46v mies joka oppi itkemään ja näyttämään tunteita vasta 43vuotiaana.
Meidät on opettu siihen ettei tunteita näytetä. Siihen kun lisätään traumat mies käyttäytyy just noin
Tunteensa näyttävä mies on nössö ja palstan sanonnalla "menee luiskaan".
Tunteita ei koskaan näytetä naiselle.
Laitatko vielä linkin väitteellesi.
"Tunnemme olomme paremmaksi itkemisen jälkeen, sillä itkemme kirjaimellisesti pahan olon pois, professori William Frey on tulkinnut jo vuonna 2012.
Kun stressi vähenee kyynelten mukana, myös sydänkohtauksen riski vähenee. Itkeminen lisää veren kalium-arvoja, mikä auttaa hallitsemaan korkeaa verenpainetta.
Ihmisen kyvyllä itkeä on selviytymisarvo, Frey toteaa."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tuliko-ero-ja-itkettaa-itkeminen-vo…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Terveisin 46v mies joka oppi itkemään ja näyttämään tunteita vasta 43vuotiaana.
Meidät on opettu siihen ettei tunteita näytetä. Siihen kun lisätään traumat mies käyttäytyy just noin
Tunteensa näyttävä mies on nössö ja palstan sanonnalla "menee luiskaan".
Tunteita ei koskaan näytetä naiselle.
Laitatko vielä linkin väitteellesi.
Vierailija kirjoitti:
"Itkeminen herättää muissa auttamishalun
On vaikeaa olla täysin kylmä ja tunteeton, kun näkee jonkun itkevän. Toisen kyyneleet synnyttävät halun olla tukena ja lohduttaa. Itkeminen siis auttaa surijaa saamaan sosiaalista tukea ja parantaa samalla ihmissuhteita.
Itkeminen auttaa surun käsittelyssä
Itkeminen voi toimia apukeinona surun syvyyksissä ja helpottaa menetyksen hyväksymistä. Suru halutaan usein sivuuttaa ja jättää käsittelemättä. Itkiessä surua ei kielletä, vaan se kohdataan ja sille annetaan tilaa."
https://hidastaelamaa.fi/2021/12/kauniit-kyyneleet-7-syyta-miksi-kannat…
Se auttamishalu herää vain naisia ja lapsia kohtaan. Somessakin jos näkee videon missä mies itkee niin siellä on niin miehet kuin naiset aukomassa päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehen pitää muuttua itkua tihrustavaksi, halailevaksi ja lohduttavaksi naiseksi? Eikö sulla ole naisystäviä siihen rooliin?
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisen vanhenevan naisen mieliharrastus, vikojen etsiminen omasta miehestä.
Suomalaisen incelin mieliharrastus, puuttua keskusteluihin, vaikka ei ole mitään järkevää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole hyvä. Miehen pitää olla juuri sellainen kuin nainen määrittelee, mutta kuitenkin muuttua tarvittaessa jos naisen mieli muuttuu. Jännittävästä ja vaarallisesta kiltiksi ja tunteelliseksi ja kaikkea siltä väliltä. Hormonitoiminnan ja mielenmaiseman pitää mukailla ja ailahdella synkronissa naisen kanssa. Muuten on kohtalona tulla ristiinnaulituksi vauvapalstalla ja saada ennen pitkää eropaperit kouraan.
No ottaahan se päähän, kun nykyajan naisia ei saa enää nyrkin ja hellan väliin, vaan naisilla on mielipiteet ja omaa tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitää muuttua itkua tihrustavaksi, halailevaksi ja lohduttavaksi naiseksi? Eikö sulla ole naisystäviä siihen rooliin?
Miehen vaihtoehdot: 1) tunnekylmä narsistinen robotti 2) itkua tihrustava 'nainen'? Miten olisi suoraselkäinen, empaattinen ja viisas tyyppi, jolla on jo munat kasvatettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itkeminen herättää muissa auttamishalun
On vaikeaa olla täysin kylmä ja tunteeton, kun näkee jonkun itkevän. Toisen kyyneleet synnyttävät halun olla tukena ja lohduttaa. Itkeminen siis auttaa surijaa saamaan sosiaalista tukea ja parantaa samalla ihmissuhteita.
Itkeminen auttaa surun käsittelyssä
Itkeminen voi toimia apukeinona surun syvyyksissä ja helpottaa menetyksen hyväksymistä. Suru halutaan usein sivuuttaa ja jättää käsittelemättä. Itkiessä surua ei kielletä, vaan se kohdataan ja sille annetaan tilaa."
https://hidastaelamaa.fi/2021/12/kauniit-kyyneleet-7-syyta-miksi-kannat…Se auttamishalu herää vain naisia ja lapsia kohtaan. Somessakin jos näkee videon missä mies itkee niin siellä on niin miehet kuin naiset aukomassa päätään.
Kyllä minä olen miestä lohduttanut, kun hän on kohdannut elämässään vastoinkäymisiä. Mutta miehet myös poraavat kun pahoinpitelemänsä vaimot vihdoin heittävät veivinsä. Samoin esim. Se koiriaan naulapyssyllä ampunut mies koki tilanteen surullisena vain itselleen, kun menetti koiransa. Jotenkin ei hirveästi herätä myötätuntoa vaan muita tunteita tällainen
Mä olen törmännyt muutamaankin mieheen, joka ei ole osannut lohduttaa. Ei minua, mutta ei myöskään esimerkiksi pikkulasta.
Mun mielestä tämä on jotenkin... anteeksi, mutta merkki jostakin todella syvästä tunnevammasta.
Jos 2-vuotias kaatuu, satuttaa itsensä ja purskahtaa itkuun, niin eikö terveen aikuisen normaali, välitön reaktio ole nostaa lapsi syliin, sanoa hellästi jotakin voi ei, saitko kipeää, iskä puhaltaa kipeään kohtaan...
Tai jos vaimosi itkee, niin eikö normaali mies tule viereen, halaa pitkään ja lämpimästi, sanoo vaikka että kyllä tästä selvitään...
Mä olen tavannut miehiä, jotka edellä mainituissa tilanteissa menevät täysin neuvottomiksi ja toimintakyvyttömiksi, vaivautuvat tai yllättävän monet suuttuvat, mikä mielestäni on todella erikoinen reaktio.
Päässä vikaa, vaikka näin ei saisi sanoa. Terapiaan mars.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen enkä minäkään itke. Nuorempana itkin, varsinkin miehen takia, ihan liikaakin. Sitten päätin että nyt riittää. Itkemisestä saan vain päänsärkyä ja naama turpoaa.
Kovetin itseni jotenkin eikä enää edes itketä.
Kun ikää tulee, itkujen aiheet muuttuu. On aiheita, jotka itkettää (lapset, eläimet) ja aiheita, jotka ei enää itketä (miehet, työasiat + oikeastaan kaikki muu). Tämä on elämänkokemuksen mukanaan tuoma asia. On vaan asioita, jotka ei ole sen arvoisia, että kannattaa mieltänsä pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei itke tarpeeksi, onko ero ainoa ratkaisu?
Yllätin mieheni jälleen ilman kyyneleitä poskillaan, onko suhteella mitään tulevaisuutta?
Mies ei kyynelehtinyt kun katsottiin elokuvaa, jätänkö?
Mies on nillittäjä ja vitt*ilija, jätänkö? Juu jätät. Ei se itkemättömyys ole yleensä ainoa syy. Niin se taisi sunkin tapauksessa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä jos menee kerrankin itkemään naisen edessä niin kaikki kunnioitus häviää kuin sormia napsauttamalla. Naiset kyllä tykkäävät sanoa miten miehen kuuluisi näyttää tunteitaan, mutta jos näytät niin siitä ei ikinä seuraa mitään positiivista.
Näinhän se valitettavasti menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Terveisin 46v mies joka oppi itkemään ja näyttämään tunteita vasta 43vuotiaana.
Meidät on opettu siihen ettei tunteita näytetä. Siihen kun lisätään traumat mies käyttäytyy just noin
Tunteensa näyttävä mies on nössö ja palstan sanonnalla "menee luiskaan".
Tunteita ei koskaan näytetä naiselle.
Päinvastoin. Tunnevammainen menee luiskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole hyvä. Miehen pitää olla juuri sellainen kuin nainen määrittelee, mutta kuitenkin muuttua tarvittaessa jos naisen mieli muuttuu. Jännittävästä ja vaarallisesta kiltiksi ja tunteelliseksi ja kaikkea siltä väliltä. Hormonitoiminnan ja mielenmaiseman pitää mukailla ja ailahdella synkronissa naisen kanssa. Muuten on kohtalona tulla ristiinnaulituksi vauvapalstalla ja saada ennen pitkää eropaperit kouraan.
Mitä sinä ajattelet ap:n kirjoituksen miehestä? Onko sinusta normaalia vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei itke tarpeeksi, onko ero ainoa ratkaisu?
Yllätin mieheni jälleen ilman kyyneleitä poskillaan, onko suhteella mitään tulevaisuutta?
Mies ei kyynelehtinyt kun katsottiin elokuvaa, jätänkö?
Ei tainnut miehen itkemättömyys olla ongelma, vaan se ettei salli naisensakaan itkeä vaan tönii hautajaisissa...
Suomessa on paljon tunnevammaisia miehiä, omanikin on. Onneksi olen itse vahva niin en tarvitse hänen empatiaansa kovin paljon, vaan saan ystäviltäni ym. tukea. Mutta olen kyllä joutunut kovettamaan itseäni vuosikymmenien aikana. En silti eroa koska on muuten hyvä mies.
Mies ei itke tarpeeksi, onko ero ainoa ratkaisu?
Yllätin mieheni jälleen ilman kyyneleitä poskillaan, onko suhteella mitään tulevaisuutta?
Mies ei kyynelehtinyt kun katsottiin elokuvaa, jätänkö?