Lue keskustelun säännöt.
22 vuotta yhdessä,mieheni ei koskaan itkenyt eikä myöskään osaa lohduttaa toista joka itkee. Olen vasta nyt tiedostanut asian ja alkanut mie
04.06.2025 |
Onko tämä normaalia.
Kun mummoni kuoli mies tuntui lähinnä hämmentyvän itkemisestäni. Kun koirani kuoli melkein suuttui, että koiran takia itketään viikkoja.
Kun lapset olivat pieniä osasi kyllä kantaa ja keinuttaa itkevää vauvaa,mutta isompien lasten itkuun suhtautua tyyliin "eiköhän tuo nyt jo riitä".
Kun miehen isä kuoli,ei itkenyt mitään vaiheessa ja töni minua kiusaantununerna Kun hautajaisissa silmäni kostuivat vaikkei appi ollut mikään erityisen läheinen.
Ja nyt kun minulla epäillään kasvainta niin moittii siitä ettei kannata itkeä Kun ei tiedätä vielä mitään. Ei ole kertaakaan halannut eikä sanonut että kyllä me kulta tästä selvitään ym.
Nyt kun mietin mies kyllä etenkin suhteen alussa piti kädestä ja suuteli,muttei esim. Halannut.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen törmännyt muutamaankin mieheen, joka ei ole osannut lohduttaa. Ei minua, mutta ei myöskään esimerkiksi pikkulasta.
Mun mielestä tämä on jotenkin... anteeksi, mutta merkki jostakin todella syvästä tunnevammasta.
Jos 2-vuotias kaatuu, satuttaa itsensä ja purskahtaa itkuun, niin eikö terveen aikuisen normaali, välitön reaktio ole nostaa lapsi syliin, sanoa hellästi jotakin voi ei, saitko kipeää, iskä puhaltaa kipeään kohtaan...
Tai jos vaimosi itkee, niin eikö normaali mies tule viereen, halaa pitkään ja lämpimästi, sanoo vaikka että kyllä tästä selvitään...
Mä olen tavannut miehiä, jotka edellä mainituissa tilanteissa menevät täysin neuvottomiksi ja toimintakyvyttömiksi, vaivautuvat tai yllättävän monet suuttuvat, mikä mielestäni on todella erikoinen reaktio.
Päässä vikaa, vaikka näin ei saisi sanoa. Terapiaan mars.
Mun ex-mies oli just tuollainen. Ei osannut lohduttaa edes lapsia, minusta puhumattakaan.
Sitten joutuikin onnettomuuteen, jossa sai aivovamman. Sen jälkeen liikuttui milloin mistäkin todella herkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen törmännyt muutamaankin mieheen, joka ei ole osannut lohduttaa. Ei minua, mutta ei myöskään esimerkiksi pikkulasta.
Mun mielestä tämä on jotenkin... anteeksi, mutta merkki jostakin todella syvästä tunnevammasta.
Jos 2-vuotias kaatuu, satuttaa itsensä ja purskahtaa itkuun, niin eikö terveen aikuisen normaali, välitön reaktio ole nostaa lapsi syliin, sanoa hellästi jotakin voi ei, saitko kipeää, iskä puhaltaa kipeään kohtaan...
Tai jos vaimosi itkee, niin eikö normaali mies tule viereen, halaa pitkään ja lämpimästi, sanoo vaikka että kyllä tästä selvitään...
Mä olen tavannut miehiä, jotka edellä mainituissa tilanteissa menevät täysin neuvottomiksi ja toimintakyvyttömiksi, vaivautuvat tai yllättävän monet suuttuvat, mikä mielestäni on todella erikoinen reaktio.
Päässä vikaa, vaikka näin ei saisi sanoa. Terapiaan mars.&nb
Mun ex-mies oli just tuollainen. Ei osannut lohduttaa edes lapsia, minusta puhumattakaan.
Sitten joutuikin onnettomuuteen, jossa sai aivovamman. Sen jälkeen liikuttui milloin mistäkin todella herkästi.
Tunteikkaat miehet käyttäytyy muutenkin kuin aivovammaiset.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen törmännyt muutamaankin mieheen, joka ei ole osannut lohduttaa. Ei minua, mutta ei myöskään esimerkiksi pikkulasta.
Mun mielestä tämä on jotenkin... anteeksi, mutta merkki jostakin todella syvästä tunnevammasta.
Jos 2-vuotias kaatuu, satuttaa itsensä ja purskahtaa itkuun, niin eikö terveen aikuisen normaali, välitön reaktio ole nostaa lapsi syliin, sanoa hellästi jotakin voi ei, saitko kipeää, iskä puhaltaa kipeään kohtaan...
Tai jos vaimosi itkee, niin eikö normaali mies tule viereen, halaa pitkään ja lämpimästi, sanoo vaikka että kyllä tästä selvitään...
Mä olen tavannut miehiä, jotka edellä mainituissa tilanteissa menevät täysin neuvottomiksi ja toimintakyvyttömiksi, vaivautuvat tai yllättävän monet suuttuvat, mikä mielestäni on todella erikoinen reaktio.
Päässä vikaa, vaikka näin ei saisi sanoa. Terapiaan mars.
Tämähän johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kukaan ei ole heitä lohduttanut eikä heillä ole mitään mallia asiaan. Jos miettio ihan koulumaailmaakin ja siellä joku poika itkee, niin lohtua ei tule yhtään mistään suunnasta. Muut oppilaat nauravat ja aikuiset keskittyvät syyllisten etsintään joka on joko joku muu tai itkijä itse. Jos tähän halutaan tilannetta niin ehkä niitä poikiakin pitäisi lohduttaa joskus, jotta heistä voi kasvaa lohdutusta ymmärtäviä miehiä.
Nää on vähän tyyliin poika ja susi eli kun tarpeeksi monta kertaa esittää surua ja itkeskelee ihan kaikesta, niin tosipaikan tullen puolisolla ei ole enää kykyä lohduttaa: kun siihen mennessä on itketty auton vierestä löytynyttä roskaa, tv-mainoksen värejä, pihan yli lentänyttä lintua ja sitä muistoa, kun käytiin lapsena jäätelöllä. Kun ihan kaikkea mahdollista vollotetaan eikä mihinkään näistä lohtu riitä, kun "sinä et ymmärrä", niin mistä hemmetistä se mies enää hautajaisissa jaksaa lohduttaa. Kun ei tiedä, että itkeekö tuo nyt rikkimenneitä sukkahousuja vai suruaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä jos menee kerrankin itkemään naisen edessä niin kaikki kunnioitus häviää kuin sormia napsauttamalla. Naiset kyllä tykkäävät sanoa miten miehen kuuluisi näyttää tunteitaan, mutta jos näytät niin siitä ei ikinä seuraa mitään positiivista.
Näinhän se valitettavasti menee.
Mistä te aina löydätte pahimmat roskaihmiset? Pitäisikö vähän tarkistaa omaa naismakua?
En tunne ketään normaalia ja mukavaa naista, jolta kunnioitus häviäisi miestä kohtaan jos näkee tämän itkevän. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen törmännyt muutamaankin mieheen, joka ei ole osannut lohduttaa. Ei minua, mutta ei myöskään esimerkiksi pikkulasta.
Mun mielestä tämä on jotenkin... anteeksi, mutta merkki jostakin todella syvästä tunnevammasta.
Jos 2-vuotias kaatuu, satuttaa itsensä ja purskahtaa itkuun, niin eikö terveen aikuisen normaali, välitön reaktio ole nostaa lapsi syliin, sanoa hellästi jotakin voi ei, saitko kipeää, iskä puhaltaa kipeään kohtaan...
Tai jos vaimosi itkee, niin eikö normaali mies tule viereen, halaa pitkään ja lämpimästi, sanoo vaikka että kyllä tästä selvitään...
Mä olen tavannut miehiä, jotka edellä mainituissa tilanteissa menevät täysin neuvottomiksi ja toimintakyvyttömiksi, vaivautuvat tai yllättävän monet suuttuvat, mikä mielestäni on todella erikoinen reaktio.
Päässä vikaa, vaikka näin ei saisi sanoa. Terapiaan mars.&nb
Lienee todella harvinaista ettei poikia nykyään lohdutettaisi. Toki osa vanhemmista ja ehkä ammattikasvattajistakin on edelleen tunnevaurioisia tai muuten vain idi ootteja, eivätkä osaa lohduttaa, mutta ennen vanhaan oli perustava ajattelutapa ainakin Suomessa, että pojista pitää karaista tunteet pois ja he eivät saa itkeä. Ne ajat ovat onneksi menneisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on vähän tyyliin poika ja susi eli kun tarpeeksi monta kertaa esittää surua ja itkeskelee ihan kaikesta, niin tosipaikan tullen puolisolla ei ole enää kykyä lohduttaa: kun siihen mennessä on itketty auton vierestä löytynyttä roskaa, tv-mainoksen värejä, pihan yli lentänyttä lintua ja sitä muistoa, kun käytiin lapsena jäätelöllä. Kun ihan kaikkea mahdollista vollotetaan eikä mihinkään näistä lohtu riitä, kun "sinä et ymmärrä", niin mistä hemmetistä se mies enää hautajaisissa jaksaa lohduttaa. Kun ei tiedä, että itkeekö tuo nyt rikkimenneitä sukkahousuja vai suruaan.
Onko sulla autismidiagnoosi? Tuli vaan jotenkin mieleen.
"yllättävän monet suuttuvat, mikä mielestäni on todella erikoinen reaktio."
Suuttuminen kätkee allensa useita muita tunteita. Näkyvän vihan alla on usein mm. surua, epävarmuutta ja ahdistusta, mutta se näyttäytyy vihaisuutena, kun muita keinoja tunteiden näyttämiseen ei osata.
Kotikasvatus ja rakkaus, ne on monilla jäänyt heikoille kantimille.