Lihomisen syy - lapsena tuhottu luonnollinen kylläisyyden tunne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten tässäkään ei taas faktoja mietitä.  Kaikki oletetut pakko syötöt mistä kerrottu tapahtuneet 70-90 luvulla. Nämä ihmiset on 40-60v. Kuitenkin tuo ikäryhmä ei ole niin lihava kuin myöhemmät.

Tässä ketjussa on kyse heistä, joiden syöminen ei ole normaalia lapsuuden takia. He eivät välttämättä ole ylipainoisia. Eikä tietenkään jokaista lasta pakkosyötetty eikä jokaiselle pakkosyötetylle syntynyt traumoja.

Anna nyt ihmisten kertoa kokemuksistaan.

Tässä ketjussa on kyse heistä jotka tarttuvat jokaiseen oljenkorteen mitä löytyy selittääkseen lihavuutensa jollain muulla kuin omalla vialla.

Ahaa.  Anteeksi. En ymmärtänyt että kommentoin täydelliselle idiootille. Suurin osa ihmisistä kyllä ymmärtää, että syömishäiriöt on ihan oikea juttu ja että niille on syynsä, jotka on hyvä selvittää, jotta häiriöstä on mahdollista parantua.

Lihavuus voi johtua traumoista. Liikasyönnistä. Ei hillitse itseään. Ei syö oikein ei liiku ei juo nesteitä. Nälkä on aina ruuan puutetta eikä välttämättä sen ettei ihminen muista juoda tarpeeksi.

Lautanen tyhjäksi käskyssä voi olla takana sekin ettei lapsi ole syömättä ruoka-aikana koska ei tykkää ruuasta ja ole sitten vartin päästä vinkumassa leipää. Moni vanhempi ei siedä sitä että lapsi ei syö siksi kun ei pidä ruuasta, ja pakottamalla syömään tämä ongelma muka jotenkin poistuu.

Mun mies päätti nelikymppisenä ettei syö enää tiettyjä ruokia koska ei pidä niistä. Ajatelkaa että vasta sen ikäisenä! Siihen asti oli syönyt kaiken mitä eteen tuli ihan vain siksi kun kunnon mies syö kaikkea eikä nirsoile.

Hauskaa tämä on siksi että hänellä on nykyään enemmän ruokia joita ei halua syödä kuin minulla, vaikka aluksi vähän naureskeli että miten niin et muka tätä syö.

Mä olin lapsena kuulemma nirso syöjä kun en suostunut syömään silakkapihvejä tai mitään jolla oli pää vielä kiinni ja nahka tallella. En syönyt nitkuvia ja sitkeitä lihoja enkä imeskellyt luista lihan rippeitä. Makkarasta piti ottaa kuori pois, eikä sienet kelvanneet, eikä äyriäiset tai nilviäiset. Muuten söin kyllä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

LIhomisen syy ei ole mitkään kyökkipsykologinen lässytys, kuten ap ulisees.

Syy on suomalainen ruokakulttuuri. Meidän pääruokamme ovat kamalia, perunaa ja harmaata lihakastiketta, oksettavaa makaronilaatikkoa, joka ei mene alas ilman ketsuppia, rautanaulalta maistuvia lihapullia ym ym.

Ja sitten on erikseen herkut, joka on jotain ällöä kiisseliä tai paskoja irtokarkkeja.

Eteläisessä Euroopassa KAIKKI ruoka on herkkua. Alkupala, eturuoka, pääruoka, väliruoka, jälkiruoka, välipala yms 

Kaikki tehdään herkkulliseksi. 

Toi voi olla sun syysi lihavuuteesi, mutta et sä voi tietää toisten syitä. Sulle on kerrotukin Tässä ketjussa niitä toisten syitä, mutta alat inttää vastaan, ettei ne voi olla syinä. Mikä Jeesus sä luulet olevasi, kun kuvittelet tietäväsi paremmin toisten asiat kuin he itse?

T: lapsuuden pakkosyötön takia syömishäiriöinen, mutta kiitos vuosien terapian ja ravitsemusterapian nyt normaalipainoinen

Kulutusyhteiskunta ihmisiä pääasiassa lihottaa. Ihmiset ehdollistuvat syömän ultraprosessoitua höttöruokaa, joka ei pidä nälkää ja markkinoinnilla manipuloidaan ihmisiä syömään liikaa kaikkea mahdollista sontaa. Tämän jälkeen sitten näillä vartaloltaan paisuneilla ressukoilla tehdään rahaa kaikenmaailman kitudieeteillä, jotka pistävät aineenvaihdunnan entistä pahemmin sekaisin.

Mitä enemmän ihminen vihaa ulkomuotoaan ja mitä ahdistuneempi ja tyytymättömämpi hän on, sitä parempi kuluttajakansalainen hänestä tulee. Tulee mieleen se lastensuojeluasiakkaan kuolemantapaus, jossa äitipuoli pakkosyötti lasta ja pakotti sitten juoksemaan pihalla, kun tämä oli niin läski. Yhteiskunnan tasolla ihan normaalia, kasvatusmenetelämänä väkivaltaa ja rikos. 

Kattokaas huvikseen myyntimäääriä tai avatkaa silmät kaupassa.

Mennään jenkkien tyyliin. Karkkipussit painaa nykyään 300g. Megapussit 400g. Sipsipussit 300g.   Sipsi, karkki, limu, jäätelö valikoima on ihan valtava. 

Pizzerioissa on jätti pizzoja, jätti kebuja, hamppari puljut myy valtavia annoksia.

Lapsena sairastelin niin että sairaalajakson jälkeen olin vain pieni ja kalpea. Sen jälkeen syötettiin liikaa, voita kaikkiin ruokiin koska kuolenhan pois jos en saa kaloreita. Varsinkin liharuokia oli pakko syödä, en edelleenkään vapaaehtoisesti syö possua, en ole koskaan itse tehnyt porsaankyljyksiä koska yököttää edelleen.

Yritän opetella tuntemaan miten paljon ruokaa tarvitsen, milloin olen kylläinen. Lihavuudesta olen kärsinyt koko ikäni. Hoitamaton sairaus on myös vaikuttanut kehooni paljon. Nämä ovat kyllä aikuisten vastuulla. Oma lapsi on saanut syödä omien tuntemusten mukaan. En pakottaisi ketään. Se on väkivaltaa. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Kattokaas huvikseen myyntimäääriä tai avatkaa silmät kaupassa.

Mennään jenkkien tyyliin. Karkkipussit painaa nykyään 300g. Megapussit 400g. Sipsipussit 300g.   Sipsi, karkki, limu, jäätelö valikoima on ihan valtava. 

 

Pizzerioissa on jätti pizzoja, jätti kebuja, hamppari puljut myy valtavia annoksia.

 

Lue aloitus uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät luonnostaan pidä makeasta, en pitänyt karkeista tai makeasta mutta nekin on pitänyt vanhempien opettaa ja nyt olen niihin koukussa. 

Tää on potaskaa. Omalle lapselle on aina maistunut parhaiten makeat hedelmät ja kun on joskus saanut palan jotain makeampaa kuten jäätelöä, on vastedes kinunnut sitä. Aina kun on jossain näkyvillä tai joku muu syö jotain makeaa niin pitäis saada ja vaikka ei saisi, muistaa ensi kerrallakin vinkua niiden makeiden perään. Sama kuulemma kaverin lapsella. Geeneistä sekin riippuu kuinka perso on makealle.

Vierailija kirjoitti:

T: lapsuuden pakkosyötön takia syömishäiriöinen, mutta kiitos vuosien terapian ja ravitsemusterapian nyt normaalipainoinen

Kouluruoka on paskaa sen tietää kaikki ja omien eväiden syöminen ruokauolla on kielletty.

Istu siinä ja katso nälissäsi, kun muut ahmii vartissa maksimiäärän paskaa!

Maailman paras ilmainen kouluruoka on nykyään melko lähellä ihmisoikeusrikosta.

Kumma juttu, meillä koululla ja kotona sama, MUTTA en koskaan ole ollut ylipainoinen ja nytkin painan 57 kg ja pituutta 163.Onhan se hyvä havainto löytää se syy noinkin pitkän matkan takaa, kunhan vaan syy ei ole itsessään.

Ja varmaan valtaosa ihmisistä on kokenut tuon saman, mutta eivät kärsi ylipainosta.

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu, meillä koululla ja kotona sama, MUTTA en koskaan ole ollut ylipainoinen ja nytkin painan 57 kg ja pituutta 163.Onhan se hyvä havainto löytää se syy noinkin pitkän matkan takaa, kunhan vaan syy ei ole itsessään.

 

Ja varmaan valtaosa ihmisistä on kokenut tuon saman, mutta eivät kärsi ylipainosta.

Empatiakykyä sulta ei kuitenkaan löydy jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu, meillä koululla ja kotona sama, MUTTA en koskaan ole ollut ylipainoinen ja nytkin painan 57 kg ja pituutta 163.Onhan se hyvä havainto löytää se syy noinkin pitkän matkan takaa, kunhan vaan syy ei ole itsessään.

 

Ja varmaan valtaosa ihmisistä on kokenut tuon saman, mutta eivät kärsi ylipainosta.

Empatiakykyä sulta ei kuitenkaan löydy jostain syystä.

Onkohan tämä hänelle luontaista vai olisiko siihen joku ulkopuolinen syy.. Yleensä ihmisiltä löytyy empatiaa, etenkin niitä kohtaan jotka ovat kokeneet samaa kärsimystä kuin he itse. Ihmettelen siksi vähän. Omituista.

Vierailija kirjoitti:

Juu lapsuudetsa se lihominen johtuu, sillä ei oo mitään täkemistä asian kanssa mitä nykyään suuhunsa ahtaa..

Ihan samaa itsellekin lapsena kyllä sanottiin että pöydästä ei lähdetä ennenkuin lautanen on tyhjä, mut en kyllä sanoisi että sen takia olen lihonut, enemmänkin se opetti ettei tule ahdettua sitä lautasta aina täyteen ruokaa vaan vain sen verran mikä jaksaa syödä 

Höpsö, ap EI SAANUTT ITSE päättää minkä erran ottaa. Vaan hänelle laitettiin annos, joka piti syödä! Sä puhut ihan toisenlaisesta tilanteesta ja kehtaat vielä viisastella.

Lihomisen syy: Pohjois-Karjala projekti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät luonnostaan pidä makeasta, en pitänyt karkeista tai makeasta mutta nekin on pitänyt vanhempien opettaa ja nyt olen niihin koukussa. 

Tää on potaskaa. Omalle lapselle on aina maistunut parhaiten makeat hedelmät ja kun on joskus saanut palan jotain makeampaa kuten jäätelöä, on vastedes kinunnut sitä. Aina kun on jossain näkyvillä tai joku muu syö jotain makeaa niin pitäis saada ja vaikka ei saisi, muistaa ensi kerrallakin vinkua niiden makeiden perään. Sama kuulemma kaverin lapsella. Geeneistä sekin riippuu kuinka perso on makealle.

Mun siskon poika on myös epänormaalin viehtynyt makeaan. Hän mm itki kun ei saanut jälkiruokaa ennen kuin kaikki olivat syöneet ruuan, eli odottaa piti n 10 min. Oma lapseni piti kyllä makeasta myös, mutta hänet kasvatin kohteliaaksi eikä hän itkenyt tai vinkunut, korkeintaan kerran kysyi että saisiko.

Ehkä kyse on siitä että lapseni syntyi v 2000, ja silloin oli viel tapana kasvattaa lapsia eri tavalla kuin nykyään. Kaikkea ei ole pakko syödä, mutta ei ole myöskään suotavaa syödä ihan kaikkea että muillekin jää

Lääketiede kehittyy koko ajan.  Täällä edes turha sanoa sanaa suolistohormoni, koska jokainen on suuri tietäjä.  Jos itse on vaikka jo geeniperimältään se kuivan kesän orava.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaan kelpaa syyksi kunhan se ei ole oma syy.

Sitte tosca-kakkua ahmimaan.

Juuri näin. Meilläkin teini söisi hiiren annoksia. Samalla menee ADHD- lääkitys, joka aiheuttaa painonpudotusta. Pakko kontrolloida syömistä ja koska lääke vie ruokahalua. Itsekin olen joutunut syömään lautasen tyhjäksi, sanoin omat lapset ja vain tällä yhdellä on syömisen ja painon kanssa ongelma (laihtuu siis liikaa) ja sekin lääkkeen vuoksi. Nyt tuntuu olevan vallan trendi etsiä lapsuudesta väkisin traumat, jolla omat varsin pienetkin ongelmat selitetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu, meillä koululla ja kotona sama, MUTTA en koskaan ole ollut ylipainoinen ja nytkin painan 57 kg ja pituutta 163.Onhan se hyvä havainto löytää se syy noinkin pitkän matkan takaa, kunhan vaan syy ei ole itsessään.

 

Ja varmaan valtaosa ihmisistä on kokenut tuon saman, mutta eivät kärsi ylipainosta.

Empatiakykyä sulta ei kuitenkaan löydy jostain syystä.

Onkohan tämä hänelle luontaista vai olisiko siihen joku ulkopuolinen syy.. Yleensä ihmisiltä löytyy empatiaa, etenkin niitä kohtaan jotka ovat kokeneet samaa kärsimystä kuin he itse. Ihmettelen siksi vähän. Omituista.

Jos ihminen ei 40- tunne kylläisyyden tunnetta siksi, että on joutunut syömään lautasen tyhjäksi 25- vuotta sitten, niin ei siinä empatia auta. Puhdasta itsepetosta. Mutta hei, terapeutti työllistyy!