Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin, vauva
02.06.2025 |
Olemme olleet yhdessä pari vuotta. Vauva on tuloillaan, mies on puhunut naimisiinmenosta ja kaikesta. Mutta nyt ei enää tunnu yhtään kiinnostuneelta, välttelee aihetta ja sanoo ettei se paperi mitään muuta. Minulle tämä on iso ja tärkeä asia, ja sovimme että naimisissa olisimme ennen kuin vauva syntymässä. Nyt kuitenkin jokin häntä vaivaa ja vetäytyy kaikesta.
Mikähän tässä pitäisi tehdä, on huijattu olo.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan jos se paperi ei muuta mitään, niin miksi mies vastustaa sitä hampaat irvessä? Kun eihän se muuta mitään, ihan sama siis mennä naimisiin, kun mikään ei muutu.
Jos sillä ei ole mitään väliä niin miksi sulla on niin kova hinku naimisiin?
Katsos kun haluan prinsessapäivän!
Ap
Häät eivät ole prinsessapäivä. Voit leikkiä prinsessaa jonain päivänä ihan muuten vain, mutta ne ovat pikkutyttöjen leikkejä ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskokaa tekoja, koska teot ovat osa kommunikaatiota. Mitä mies kertoo sinulle teoillaan, ap?
Lapsi on monelle miehelle kiva mieheyden mitta, että kato, nalli laukeaa ja siitoskykyä löytyy, mutta siihen se sitoutumine asiaan ja lapsen äitiin sitten jääkin. Sillä lähinnä röyhistellään oman munan ominaisuuksilla toisille miehille.
Huijasit miehen tekemään vauvan. Miehen yleensä perääntyy kun perhettä pitäisi alkaa elättää ja sinunkin suhteesi tulee pian loppumaan.
Ehkä hän on pettynyt kosintaan. Miten teit sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivupoluille ajauten, mutta ihmettelen kun sanotaan, ettei "se paperi mitään muuta". Mikä ihmeen paperi? Ei minulla ainakaan ole mitään paperia siitä, että olen naimisissa.
Nimenomaan jos se paperi ei muuta mitään, niin miksi mies vastustaa sitä hampaat irvessä? Kun eihän se muuta mitään, ihan sama siis mennä naimisiin, kun mikään ei muutu.
Jos sillä ei ole mitään väliä niin miksi sulla on niin kova hinku naimisiin?
AP:n mies on itse puhunut aikeistaan avioitua. AP on siis ollut siinä olettamuksessa, että heillä on yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat.
Miksi mies vastustaa naimisiin menemistä, kun se ei MIEHEN mielestä muuta yhtään mitään? Mikä ei tietysti pidä paikkaansa, muuttaahan se laillisesti asioita
Nainenkin voi kosia jos haluaa, ilmeisesti ei halua naimisiin kun ei kosi, harmi että tuollaisen kanssa erehtyi lapsen saattamaan alulle kun ei edes rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta yhdessä? Ei tuossa ajassa kaikkea toisesta voi oppia tuntemaan. Jos mies alunperin luvannut häät ja vauvan, olisi ensin pitänyt mennä naimisiin, sitten vasta lapsi.
Vähän kieltämättä kuulostaa siltä, että mies olisi ihastumishuuruissa lupaillut liikoja. Mutta on se silti vastuutonta ja sikamaista, jos mies on ollut aloitteellinen lisääntymisasioissa. Miehiin ei näköjään voi luottaa.
Olisko mies halunnut asuntoedun ja laskujen, kulujen jakajaa? Nyt ne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Virhe tapahtui siinä vaiheessa kun suostuit laittamaan vauvan alulle ennen naimisiin menoa. Mies olisi saanut todistaa ne vihkihalunsa ennen sitä kun kerran siitä niin kovasti mesosi. Nyt se on selvä ettei mitään naimisiinmenohaluja oikeasti ollutkaan.
Te tulette 99% varmuudella eroamaan. Sinä sinnittelet ensin pari vuotta toivoen että ehkä sittenkin, kai se kuitenkin salaa rakastaa minua, ei vaan osaa sanoittaa tunteitaan yms muuta puuta heinä... Sen jälkeen joudut hoitamaan kaiken yksin, mies ei osallistu ja luultavasti marisee elareista. Lapsesta ei ole tippaakaan kiinnostunut. Niin tavallinen tarina.
Naiset, ei vauvoja ennenkuin mies on konkreettisesti osoittanut sitoutumishalunsa. Kun siinä melkein aina käy näin. Tuollainen mies haluaa kovasti vauvoja ja puhuu avioliitosta vain niin kauan kun ne on vain sanoja, ei tekoja.
Melkein aina? Lähes puolet suo
Pointti on se että jos avioliitto on tärkeä niin ensin naimisiin, sitten ne vauvat. Kaikille avioliitto ei ole tärkeä ja se on ihan ok kun asiasta on keskusteltu ja avoliitto on aidosti kummankin toive. Se että ensin puhutaan kaunista potaskaa avioliitosta ja sitten perutaan koko juttu kun toinen on jo raskaana on yksinkertaisesti pahemman luokan huijaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta yhdessä? Ei tuossa ajassa kaikkea toisesta voi oppia tuntemaan. Jos mies alunperin luvannut häät ja vauvan, olisi ensin pitänyt mennä naimisiin, sitten vasta lapsi.
Vähän kieltämättä kuulostaa siltä, että mies olisi ihastumishuuruissa lupaillut liikoja. Mutta on se silti vastuutonta ja sikamaista, jos mies on ollut aloitteellinen lisääntymisasioissa. Miehiin ei näköjään voi luottaa.
Sama. Haukannut liian ison palan ja nyt kaduttaa. Ei voi mennä lupailemaan isojen poikien juttuja, jos ei itse ole valmis olemaan tuo iso poika ja tekemään aikuisen miehen päätöksiä. Kuulostatte molemmat nuorelta parilta ja 2 vuotta on minusta yleensä (ei aina) ihan liian nopea aika tehdä mitään näin isoja loppuelämän päätöksiä kuin lapsi. Avioliitosta sentään pääsee pois, jos se osoittautuu virheeksi.
Olisi varmaan kannattanut miettiä sitä ennen raskautumista. Ei kovin hyvä merkki tuollainen pakittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan kannattanut miettiä sitä ennen raskautumista. Ei kovin hyvä merkki tuollainen pakittelu.
Mutta nyt on pakittelun tuloksena lisää liikakansoitusta tuloillaan joten turha itkeä kun maito on jo emättimessä.
Itseasiassa emme ole nuoria, olen 38 ja mies 43. Ja asiat elämässä kunnossa kaikkineen, siksi lapsikin oli tervetullut nopeasti kun ikää on.
Mitenhän minä olen miestä huijannut? Aika huvittava ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoitu ja lakkaa miettimästä naimisiin menoa. Elämä ei ole kuin satu, joita meille luettiin lapsena. Lapsuus on sellaista haave aikaa joka jää muistiin loppuelämän ajaksi satujen vuoksi. Kuten sitten he menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Ikäänkuin sen naimisiin menon vuoksi olisi käynyt niin. Muistan kuulleeni näitä satuja lapsena.
Naimisissa tai avoliitossa molemmissa voi elää onnellisena ja kun miehesi ei vielä halua naimisiin voitte mennä myöhemminkin jos molemmat pitävät sitä tarpeellisena.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä taitaa olla sopeutumisvaikeuksia vauvan tulon suhteen. Jospa aikuistuisi pian.
Ei varmaankaan ole tuosta kyse. Olen 50v ja en halua naimisiin nykyisen suomen hallituksen päätösten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin yllättää että minun olisi pitänyt miettiä asiaa ennen raskautumista. Ihan kuin tämä olisi jotenkin minun syyni. Olisi pitänyt tietää.... Kun muuten luotettavaksi osoittautunut mies kääntää kelkkaa näin, miten siihen olisi osannut varautua?
Jos miehellä ei ole tässä vaiheessa munaa mennä naimisiin, niin minäkin kannatan sitä, että lapselle ehdottomasti äidin sukunimi. Olkoot sillä symbolinen arvo, että kenen lapsesta ensisijaisesti on kyse. Jos mies haluaa olla perheen ulkokehällä, olkoot siellä.
Vierailija kirjoitti:
En minä ole valmis eroamaan, mutta sen verran itsekunnioitusta löytyy ettei tämä hyvältä tunnu. Enkä haluaisi tyytyä, vaan haluaisin miehen joka pystyy tukemaan minua raskauden aikana eikä aiheuttamaan tämänlaista stressiä. Ihan kuin ei minuakin jännittäisi ja pelottaisikin synnytys ja elämänmuutos ja kaikki
Ongelma on nyt se, että sinulla ei olekaan sitä miestä, jonka kuvittelit tuntevasi. Keskity kuitenkin rauhassa äitiyteen ja omaan hyvinvointiisi niin paljon kuin mahdollista. Puhun kokemuksesta, stressi haittaa sekä sinua että vauvaa. Mies on sivuseikka tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa emme ole nuoria, olen 38 ja mies 43. Ja asiat elämässä kunnossa kaikkineen, siksi lapsikin oli tervetullut nopeasti kun ikää on.
Mitenhän minä olen miestä huijannut? Aika huvittava ajatus.
No oma mieheni ei halunnutkaan enää lapsia ja lopulta koko parisuhdetta, ja oltiin jo reilu kolmekymppisiä, arvaa oliko huijattu olo. Nyt jo kohta 40v eikä uutta sopivaa pysyvää kumppania ole vielä löytynyt. Shit happens. Itse yritin loppuun asti kaikkeni.
Ehkä kannattaa nyt antaa miehelle tilaa ja keskittyä loppuraskauteen ja vauva-aikaan. Tarvitset kuitenkin siinä apua. Sitten voit miettiä vuoden parin päästä mitä teen, ehkä mieskin haluaa siinä kohtaa jo tosissaan naimisiin.
Kyllä miehen pitää korjata jälkensä, kun on naisen raskaaksi saattanut.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että mies haluaa vauvan?
Sen ideahan se oli.
Minulla edes ei ollut yhtä kova hinku naimisiin, en todellakaan halua prinsessahäitä. Mies on tässä ollut aloitteellisempi ja puhunut naimisiinmenosta.